Kun muistelen nuoruuttani muistuu mieleen lukuisia tilanteita joissa arvosteltiin ulkonäköäni
Olen kohta 40 täyttävä nainen ja on alkanut ihmetyttää asia kun muistelen omaa nuoruuttani. Olen ihan tavallinen nainen ja nuorena kuulin todella monessa illanvietossa, sosiaalisessa tilanteessa, lenkillä tai baarissa ulkonäköni kommentointia, siis täysin pyytämättä.
En esim. juoksulenkillä pyytänyt sitä, että joku ohi kävelevä jätkä kaljatölkki kädessä kommentoi sitä miten minulla on vatsassa kumpua. Tai jos olin baarissa harrastusseurueessa joku seurueen keski-ikäinen äijä sanoo, että ulkonäköni riittää saamaan yhdeksi illaksi seuraa.
Tai joku ulkopuolinen sanoo toisessa tilanteessa "yäk" kun kävelen ohi, joku kommentoi että olen ravintolan kaunein nainen (ihan kuin tätäkään kiinnostaisi kuulla) tai ylipäänsä missä tahansa tilanteessa kuka tahansa mies "saa" sanoa mitä mieltä on mistäkin piirteestäni.
Kaikki miehet eivät tuotakaan tehneet vaan kyseessä on pieni äänekäs ryhmä, mutta jätti huonon maun suuhun kuunnella tuota silloin. Enää ei sanota mitään, mutta on näitä miehiä jotka katsovat avoimesti pahasti jos ulkona liikkuu vähänkin epäsiistin näköisenä. Tekisi mieli muuttaa jonnekin korpeen.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. No et sä vieläkään nätti ole.
Kuin kauan pitää odottaa?
Miksi jonkun vieraan vastaantulijan pitäisi olla "nätti" välttääkseen lapsellisen käytöksen? Entä, jos et ole itsekään kaikkien silmissä hyvännäköinen, pitäisikö vieraiden ihmisten huudella siitä kaduilla?
Huuteletteko myös vieraille vastaantuleville miehille vastaavia? "Liian lyhyt, huhuuu, kuulitko pikkutappi siellä?" "En tykkää tuollaisista kasvoista, juuri sinä siinä yrjö hei!"
Ei nuo nössykät uskalla miehille huudella. Ehkä jollekin hennolle pojalle. Yleensä kohteeksi valikoituu nuori, mieluiten epävarman oloinen, nainen. Jos kohde antaa samalla mitalla takaisin, murjotetaan naama mutrussa kuin taapero, jolta äiti kielsi tissin.
Tuollaistahan se oli. Varsinkin läskiksi haukuttiin, vaikka olisi ollut alipainoinen. Ei ihme, että niin moni sairastui syömishäiriöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on suomalaisissa miehissä,älkää edes noteeratko heitä!
Mun painoa, pukeutumista ja kasvoja on haukkuneet eniten naiset.
Naisetkin haukkuu joo, mutta yleensä puhuvat selän takana tai sitten näitä "x sanoi, että oletpas sinä lihonut kauheasti" eli ei suoraan "minun mielestäni olet kauhea läski", eikä varsinkaan "olen mustasukkainen, koska ihastukseni hymyili sinulle ja siksi haluan siirtää pahan oloni sinuun ja heikentää itseluottamustasi, jotta et vain vie ihastustani". Tästä poikkeuksena päihtyneet, jotka sanovat kyllä suoraan päin näköä.
TÄYSIN sama kokemus. Olen myös 40v nainen. Kommentit ovat tulleet sekä mies- että naispuolisilta vanhemmilta sukulaisilta ja kaverimiehiltä (enpä tiedä, ollaanko enää kavereita), jotka naimisissa olevia perheenisiä, joten ei ainakaan olisi ollut syytä negata p***n toivossa. Sukulaisilta on kuulunut tuhti tyttö (olin 28), lihava, niin pitkä, ettei kukaan mies ikinä halua sinua (sanojana mies, olen 170cm), kun minulla oli anoreksia teininä ja painoin vähän yli 40kg ulkonäköä ihasteltiin sankoin joukoin. Kaverimiehiltä on kuulunut tätä, että eipä sille (minun) ulkonäölle mitään voi, pitää tyytyä siihen mitä on saanut.
Nyt naurattaa, silloin ei. Treenaan omaksi ilokseni ja kasvatan voimaa ja lihasta. Mielelläni olisin paljon pidempikin kuin 170cm. Ihan normaalinätti ja hoikka blondi olen. Mutta tämmöistä. Toki ajat on eri ja vanhemmilla sukupolvilla oli eri tapa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näköjään ei saa kertoa miesten toiminnasta lainkaan 80-tai 90-luvulla. Niin heti poistuu? Mutta toki tällä palstalla saa naisia haukkua huo..riksi ym.
Mitä selität, koko palstahan on pelkkää naisten harrastamaa miesten haukkumista ja sitä vielä yläpeukutetaan ja mies ei saa pahaa sanaa sanoa naisista.
Mitä selitätte, koko palstahan on täynnä milloin kenenkin haukkumista? Asialliset viestit ja ketjut poistetaan.
Tätä ulkoisesti epäviehättävien naisten (ja miksei miestenkin) saamaa huomiota kutsutaan hypernäkyvyydeksi. Eli toisin sanoen ollaan näkymättömiä niin kauan, kunnes löytyy jotain kritisoitavaa tai arvosteltavaa. Ja sitä kritiikkiä sitten saadaan paljon helpommin ja asiattomammin sanavalinnoin, kuin mitä hyvännäköinen ihminen vastaavassa tilanteessa saisi