Lue keskustelun säännöt.
Kun muistelen nuoruuttani muistuu mieleen lukuisia tilanteita joissa arvosteltiin ulkonäköäni
20.03.2026 |
Olen kohta 40 täyttävä nainen ja on alkanut ihmetyttää asia kun muistelen omaa nuoruuttani. Olen ihan tavallinen nainen ja nuorena kuulin todella monessa illanvietossa, sosiaalisessa tilanteessa, lenkillä tai baarissa ulkonäköni kommentointia, siis täysin pyytämättä.
En esim. juoksulenkillä pyytänyt sitä, että joku ohi kävelevä jätkä kaljatölkki kädessä kommentoi sitä miten minulla on vatsassa kumpua. Tai jos olin baarissa harrastusseurueessa joku seurueen keski-ikäinen äijä sanoo, että ulkonäköni riittää saamaan yhdeksi illaksi seuraa.
Tai joku ulkopuolinen sanoo toisessa tilanteessa "yäk" kun kävelen ohi, joku kommentoi että olen ravintolan kaunein nainen (ihan kuin tätäkään kiinnostaisi kuulla) tai ylipäänsä missä tahansa tilanteessa kuka tahansa mies "saa" sanoa mitä mieltä on mistäkin piirteestäni.
Kaikki miehet eivät tuotakaan tehneet vaan kyseessä on pieni äänekäs ryhmä, mutta jätti huonon maun suuhun kuunnella tuota silloin. Enää ei sanota mitään, mutta on näitä miehiä jotka katsovat avoimesti pahasti jos ulkona liikkuu vähänkin epäsiistin näköisenä. Tekisi mieli muuttaa jonnekin korpeen.
Kommentit (66)
Olisi ollut terveempää kasvaa jossain maaseudulla. Näin jo valmiiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivänä aloin nuorena pelätä kotoa poistumista eikä se ole vieläkään helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole tyytyväinen edes silloin, kun tätä on kehuttu. Anna kun arvaan, kehuja ei ollut tarpeeksi komea, ja ap arvotti kehun sen mukaan. Taisi ap itse arvottaa toista ulkonäön perusteella. Ei oikeasti kiinnosta kuulla säälittävää uhriutumista.
On minuakin miehenä, jopa komeana sellaisena, arvosteltu fyysisesti milloin mistä syystä. En tule tänne itkemään asiasta, sillä maailmassa tulee aina olemaan kusipäitä, enkä perusta hyvinvointiani heidän puheisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut terveempää kasvaa jossain maaseudulla. Näin jo valmiiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivänä aloin nuorena pelätä kotoa poistumista eikä se ole vieläkään helppoa.
Ja luulet ettei ennen ulkonäköä arvosteltu maaseudulla? Älä viitsi.
Niin olen minäkin kuullut nuoruudestani lähtien niin työpaikoilla, kuin vapaa aikanakin, minua on katsotttu ja naurettu, varsinkin, nuoret tytöt, kerrankin bussissa ollessani, pari tyttöä, oli jäämässä pysäkille, niin toinen niistä katsoi minua ja sanoi kaverilleen, että kato miten piip piip tolla on, toinen ojenti, pieni hymyn häiva huulillaan, ettei noin saa sanoa.
Eräs saman seurueen poika haukkui ulkonäköni toiselle, istuin hänen sylissän ja kuulin kaiken.
Ym.ym.
Silmistäni kuulin kehuja, mutta eipä se auta eikä ole auttanutkaan. Yksinäinen piruparka olen vieläkin, klonkku!
Siunaantui minulle lapsia ja lapsenlapsiakin, heitä tapailen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut terveempää kasvaa jossain maaseudulla. Näin jo valmiiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivänä aloin nuorena pelätä kotoa poistumista eikä se ole vieläkään helppoa.
Ja luulet ettei ennen ulkonäköä arvosteltu maaseudulla? Älä viitsi.
Sitten tietäisi, että se on vaan se tyhmä Kaikkosen Pete, jonka isä on juoppo leipuri. Kaupungissa kaikki on kasvotonta ja nimetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on päin naamaa haukuttu ulkonäköni vuoksi. Olen kantasuomalainen, mutta en ehkä piirteiltäni tavallinen pallinaama. Ulkonäköäni on myös kehuttu useinkin nuorena, pukeuduin mielelläni persoonallisesti. Ärsytin joitakin ihmisiä. Myöhemmin lihottuani kuulin olevani sika. En itse arvostelisi kenenkään ulkonäköä, tuntemattoman tai tutun. Mikä ihmisiä vaivaa, eikö kotona ole kasvatettu hienotunteisuuteen? Loukkaavat kommentit jäävät ikuisesti mieleen, siihen ei auta vuosien varrella kasvanut itsetunto ja elämänkokemus. Jokin suru ihmisten tahallisesta ilkeydestä jää sydämeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ulkonäköä ei ole koskaan kukaan arvostellut. Vaikka on ollut ylipainoa useita kertoja elämässä ja hiukset on ohuet kuin vauvalla. En ole mikään kaunotar. Jokin olemuksessani ilmeisesti pelottaa kiusaajia kun eivät ole uskaltaneet. Olen aloittajaa vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on päin naamaa haukuttu ulkonäköni vuoksi. Olen kantasuomalainen, mutta en ehkä piirteiltäni tavallinen pallinaama. Ulkonäköäni on myös kehuttu useinkin nuorena, pukeuduin mielelläni persoonallisesti. Ärsytin joitakin ihmisiä. Myöhemmin lihottuani kuulin olevani sika. En itse arvostelisi kenenkään ulkonäköä, tuntemattoman tai tutun. Mikä ihmisiä vaivaa, eikö kotona ole kasvatettu hienotunteisuuteen? Loukkaavat kommentit jäävät ikuisesti mieleen, siihen ei auta vuosien varrella kasvanut itsetunto ja elämänkokemus. Jokin suru ihmisten tahallisesta ilkeydestä jää sydämeen.
Vastasit itse kysymykseesi. Ei ole kotona opetettu. Onko se sitten ihmisen omaa syytä.
Sitä voi aina miettiä omia privilegioitaan, ja pohtia millainen törkyturpa sitä itse olisi toisen eväillä.
Itse olen kuullut pienestä taaperosta saakka todella rajua, rumaa, sairasta ja ahdistavan inhottavaa puhetta. Olen joutunut kasvattamaan tosi kovan nahkan ja opettelemaan sanomaan takaisin.
Oli pakko, koska kukaan ei ollut puolellani koskaan.
Nykyään ihmiset on ihan liian herkkänahkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hm. No et sä vieläkään nätti ole.
Kuin kauan pitää odottaa?
Joidenkin mielestä olen ihan nättikin. Taisi olla naispuoleinen kaveri joka sanoi, että olen yksistään nätti, mutta jos minut laittaa vaikka hänen rinnalleen seisomaan niin jään ulkonäössä hänen varjoonsa. Tämä kommentti tuli siis teininä. En ymmärrä miksi pidin tuollaista kaverina. ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi tuosta sitten sellainen fiksoituminen uokonäköön. Jos en pärjännyt jossain syytin ulkonäköäni ja vasta kun aloin käsitellä tätä asiaa ymmärsin, että tuo rajattomuus oli aiheuttanut mulle pitkällä aikavälillä fiksaation. ap
Tuntuu, että harhat ovat jutelleet sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ulkonäköä ei ole koskaan kukaan arvostellut. Vaikka on ollut ylipainoa useita kertoja elämässä ja hiukset on ohuet kuin vauvalla. En ole mikään kaunotar. Jokin olemuksessani ilmeisesti pelottaa kiusaajia kun eivät ole uskaltaneet. Olen aloittajaa vanhempi.
Olin nuorempana avoimempi ja herkkä olen ollut aina. Sellainen varmaan saa enemmän kuulla kaikenlaista. Kai urpot hakevat kohdetta käytökselleen. Minulla on nyt sitten palanut niin käämit tällaiseen käytökseen etten jaksa enää edes ympäristöjä joissa on näitä juntteja. Ellei siis ole työn puolesta vaikka pakko sietää erilaisia ihmisiä. ap
Ulkomaalaiset miehet ovat kohdelleet minua paremmin!Onneksi omakaan mies ei ole tyypillinen suomi-mies.Suomalaiset miehet on sairaita!:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on suomalaisissa miehissä,älkää edes noteeratko heitä!
Ysäri oli todella armotonta aikaa naisten ulkonäön osalta. Paljon on muuttunut, mutta aivan varmasti nuoret naiset saa edelleen palkon kommentteja miehiltä. Mä olen edelleen syvästi traumatisoitunut oman ulkonäköni vuoksi, koska joka torjutuksi itsensä tuntenut mies sanoi kaikkea ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut terveempää kasvaa jossain maaseudulla. Näin jo valmiiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivänä aloin nuorena pelätä kotoa poistumista eikä se ole vieläkään helppoa.
Kyllä sielläkin osataan toisten arvostelu. Tätä tekevät tutut. Tuntemattomien huutelut on helpompi ohittaa vaikka ne ahdistavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vika on suomalaisissa miehissä,älkää edes noteeratko heitä!
Mun painoa, pukeutumista ja kasvoja on haukkuneet eniten naiset.
Yksi hieno puoli ikääntymisessä on, että pääsee miesten omistavan ja arvioivan katseen alta.
Vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikilla ole näitä kokemuksia. Sellainen maailma vain on.
Ei kaikilla.
Eiköhän kaikilla ole näitä kokemuksia. Sellainen maailma vain on.