Lue keskustelun säännöt.
Kun muistelen nuoruuttani muistuu mieleen lukuisia tilanteita joissa arvosteltiin ulkonäköäni
20.03.2026 |
Olen kohta 40 täyttävä nainen ja on alkanut ihmetyttää asia kun muistelen omaa nuoruuttani. Olen ihan tavallinen nainen ja nuorena kuulin todella monessa illanvietossa, sosiaalisessa tilanteessa, lenkillä tai baarissa ulkonäköni kommentointia, siis täysin pyytämättä.
En esim. juoksulenkillä pyytänyt sitä, että joku ohi kävelevä jätkä kaljatölkki kädessä kommentoi sitä miten minulla on vatsassa kumpua. Tai jos olin baarissa harrastusseurueessa joku seurueen keski-ikäinen äijä sanoo, että ulkonäköni riittää saamaan yhdeksi illaksi seuraa.
Tai joku ulkopuolinen sanoo toisessa tilanteessa "yäk" kun kävelen ohi, joku kommentoi että olen ravintolan kaunein nainen (ihan kuin tätäkään kiinnostaisi kuulla) tai ylipäänsä missä tahansa tilanteessa kuka tahansa mies "saa" sanoa mitä mieltä on mistäkin piirteestäni.
Kaikki miehet eivät tuotakaan tehneet vaan kyseessä on pieni äänekäs ryhmä, mutta jätti huonon maun suuhun kuunnella tuota silloin. Enää ei sanota mitään, mutta on näitä miehiä jotka katsovat avoimesti pahasti jos ulkona liikkuu vähänkin epäsiistin näköisenä. Tekisi mieli muuttaa jonnekin korpeen.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaalaiset miehet ovat kohdelleet minua paremmin!Onneksi omakaan mies ei ole tyypillinen suomi-mies.Suomalaiset miehet on sairaita!:(
Suomessa vallitse lyttäämisen kulttuuri.
"Jottei ylpisty".
Pätee molempiin sukupuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baarissa on kommentoitu olemista, että "hymyile". Varmaan moni muukin on saanut kuulla näin miehiltä ulkona ollessaan. Ihan kuin naisilla olisi velvollisuus vetää suuta korviin kaiken aikaa. Tämä tyyppi ei ainakaan ollut syypää mun hymyyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut terveempää kasvaa jossain maaseudulla. Näin jo valmiiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivänä aloin nuorena pelätä kotoa poistumista eikä se ole vieläkään helppoa.
Kyllä sielläkin osataan toisten arvostelu. Tätä tekevät tutut. Tuntemattomien huutelut on helpompi ohittaa vaikka ne ahdistavatkin.
Mielestäni tuntemattomien huutelut ovat olleet pahinta.
Se on niin tyrmistyttävää ja odottamatonta.
Ala asteella kun ruokaa ei saanut 90 luvulla noin vain jättää, keittäjän kun olin jättänyt juuston, haukkuivat erikoisen näköiseksi, ja yksi luokkakaveri sanoi, kun hiukset auki, että näytän koiralta, pari haukkui finninaamaksi jne.... nykyisin koen edelleen itseni finninaamaksi vaikka siitä jo aikaa mutta niin ne kommentit vaan jää elämään
Vitut minä nakkaan kenenkään arvosteluista. Tee sinä ap samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäni hoikkana poikana ja miehenä olen myös totaalisen kyllästynyt niin miehiin JA naisiin jotka joka käänteessä ovat kommentoineet olomuotoani ja eikä mitenkään mairittelevasti. Hoikkuudestani on tämän tästä oltu kettuilemassa jossain muodossa, naisetkin sanoneet päin naamaani että näyttäisin paremmalta jos söisin enemmän. Siis anteeksi? Leikkaako järki senkään vertaa ajatella miltä tuntuisi jos itselleen sanoisi joku mies että näyttäisit paremmalta jos söisit vähemmän?
Sama juttu. Jotkut simpanssinaamat olivat minulle kateellisia sekä katkeria omista geeneistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu sillä erotuksella, että kuulin samanlaisia arvostelevia kommentteja miesten lisäksi myös naisilta. Sekä omilta kavereilta ja ikätovereilta että vanhemmalta ikäluokalta. Äitini ei arvostellut ikinä mutta tädit ja isoäidit senkin edestä sekä myös muutaman kaverin äiti. Jostain merkillisestä syystä kenelläkään ei ollut kuin tasan yhden kerran mitään positiivista sanottavaa ja tuon ainoan kerran muistan edelleen tosi hyvin.
Nyt kun katson nuoruuden (ja lapsuuden) kuvia niin harvinaisenkin tavallinen tyttö niissä on mutta kaikki tuntui näkevän vain vikoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi tuosta sitten sellainen fiksoituminen uokonäköön. Jos en pärjännyt jossain syytin ulkonäköäni ja vasta kun aloin käsitellä tätä asiaa ymmärsin, että tuo rajattomuus oli aiheuttanut mulle pitkällä aikavälillä fiksaation. ap
Jep. Itselläni on edelleen aina välillä mielessä ekana se ajatus, että en ulkonäköni takia ansaitse asiaa x tai voi mennä ja tehdä asiaa y. Eikä siis kyse ole mistään sellaisesta millä ulkonäöllä pitäisi olla edes väliä, mutta niin vaan sitä itse "kieltää" itseltään asioita ulkonäkönsä takia sekä pitää sitä ihan ookoona että jää ulkopuoliseksi ja sivusta seuraajaksi. Nyt sitten keski-iässä harmittaa usein, että elämä on monelta osin jäänyt tämän takia elämättä ja mikä pahinta, jää yhä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaalaiset miehet ovat kohdelleet minua paremmin!Onneksi omakaan mies ei ole tyypillinen suomi-mies.Suomalaiset miehet on sairaita!:(
Suomessa vallitse lyttäämisen kulttuuri.
"Jottei ylpisty".
Pätee molempiin sukupuoliin.
Ai,sitäkö se vain olikin,jotten ylpistyisi:(
Onneksi itse tiedän yli viisikymppisenä oman arvoni,ja olen tosiaan hieman ehkä ylpistynytkin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne että ulkonäköä on arvosteltu noin törkeällä tavalla? En ole törmännyt tällaiseen, vaikka olen asunut ikäni pääkaupunkiseudulla (en missään erakkona). Nyt jo vanha ihminen.
Asuin kerrostalossa, jonka talonmies haukkui ulkonäköäni ja erityisesti rintojani. Opiskellessa myös naispuoliset haukkuivat ulkonäköäni tuon tuostakin. Toki naisvaltaisella alalla on tapumus haukkua kaikkia vähintään selän takana. Porukalla osoitetaan kuitenkin muille, että uskalletaan sanoa suoraan toiselle päin näköä kun toisen ulkonäkö ei ole heidän kauneusihanteidensa mukainen.
Nyt moni näistä entisistä opiskelukavereista on pitkäaikaissairas, työtön jne. En ole kertaakaan tuntenut sääliä heitä kohtaan.
Täällä näköjään ei saa kertoa miesten toiminnasta lainkaan 80-tai 90-luvulla. Niin heti poistuu? Mutta toki tällä palstalla saa naisia haukkua huo..riksi ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä näköjään ei saa kertoa miesten toiminnasta lainkaan 80-tai 90-luvulla. Niin heti poistuu? Mutta toki tällä palstalla saa naisia haukkua huo..riksi ym.
Mitä selität, koko palstahan on pelkkää naisten harrastamaa miesten haukkumista ja sitä vielä yläpeukutetaan ja mies ei saa pahaa sanaa sanoa naisista.
Et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa. Minulle on sanottu ulkonäöstä vaikka mitä aika pienestä alkaen sekä sukulaisten että aivan tuntemattomien toimesta, mitä muistan heti: isot jalat, lauta, iso suu, suvun nenä, hyvä perse, sä olet ruma, tosi hyvännäköinen, nälkäkurki, nätti, kauniit silmät, sä et oo minkään näköinen, malliainesta, kansainväliset mitat, oletko malli?, olet liian laiha, oletko lihonut?, onko sun tissit kasvanu, ihanat hiukset, karsee tukka... en ymmärrä miksi minua on arvosteltu, omasta mielestä olen ihan tavallinen ja en kaipaa keneltäkään mitään kommentteja.
"Mä muistan kokeneeni mun ulkonäön arvostelun muuttuneen, kun lukioikäisenä pudotin painoa lievästä ylipainosta (terveydenhoitajan mukaan) normipainoon. Ihmiset näkivät mut eri tavalla, kuin silloin kun olin ns. "pulleampi". "
Minua taas haukuttiin nimenomaan laihuudesta. Jotkut luulee, ettei se ole mahdollista.
Luulin aina että kainiit naiset eivät saa olla rauhassa miehiltä eikä muiden naisten kateudelta. Mitäänsanomattomat sitten ovat näkymättömiä enemmän. Joka tapauskessa hyvin käyttäytyvät ja hyvin kasvatetut ihmiset eivät arvostele toisten ulkonäköä.
Kaikki arvostelut on mullakin jääneet mieleen. Mutta kaikista eniten satuttivat läheisten ihmisten sanomat jutut. Teininä mulle sanottiin esim. että mun jalat ei ole kovin kauniit ja että miten sun jalat voi olla noin paksut. No tänä päivänä yli 50-vuotiaana en vieläkään pysty paljastamaan jalkojani julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut terveempää kasvaa jossain maaseudulla. Näin jo valmiiksi sosiaalisesta fobiasta kärsivänä aloin nuorena pelätä kotoa poistumista eikä se ole vieläkään helppoa.
Ja luulet ettei ennen ulkonäköä arvosteltu maaseudulla? Älä viitsi.
Täällä maalla mm. haukuttiin yleisesti yhden perheen lapsia, että niillä on silmät ku sian pil - lu niinku äidilläänkin, ja yksi perhe oli sen apinannäköisen naisen jälkeläisiä. Minusta maalla tällainen on vielä astetta julmempaa kuin kaupungissa, kun haukut periytyvät sukupolvelta toiselle, ja koko kylä vauvasta vaariin tuntee sinut jollain haukkumanimellä.
Vielä pahempi, jos pitävät itseään vieläpä "lihavina". Eli siellä BMI 30:n paikkeilla. Eivät todellakaan ole.