Miksi vanhojen huonekalujen tuunausta pidetään niin paheksuttavana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuunaaminen on jees... mutta joskus tuunaamalla alennetaan alkuperäisen esineen arvoa enemmän kuin mitä uusi maksaisi. Siinä tekee hallaa itselleen ja historialle. Esimerkiksi upeat puupinnat piilotetaan maalin alle, hiotaan pilalle tai käsitellään aineella, jota ei saa enää entisöidessä pois, jos joku niin haluaisi.

Esineestä voi ottaa kuvat ja siitä voi laittaa kysymyksen antikvariaattiin arvon selvittämiseksi ja ehkä jonnekin Kotiverstas -keskusteluun kyselläkseen vinkkejä oikeaoppisiin fiksauksiin, joilla ei pilaa esinettä, jos on arvokaskin.

Harvat vanhat huonekalut ovat puupinnalla, vaan aina käsitelty jollain, useimmiten erilaisilla maalikäsittelyillä. Tietty löytyy joitain ihan puupintaisiakin.

Jos katselee käytettyjen vanhojen mööpeleiden kauppoja niin tulee äkkiä aivan päinvastaiseen johtopäätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullutkaan, että joku pitäisi paheksuttavana vanhojen huonekalujen tuunausta. Mitä ihmettä? No jos nyt joku jotain kielteistä sanoisi/kirjoittaisi, niin mitä sitten? Jokainen tuunaa omat kalunsa, jos haluaa. Ei siihen keneltäkään lupaa tarvita. 

No siis onhan noita puristeja ja antiikin harrastajia, jotka sanovat, että kaikki pitäisi säilyttää juuri vanhassa asussaan, ei saisi maalata, saati muokata mitenkään. Mutta jos nyt on omasta kalusteesta kyse, eikä muutenkaan mitään huippuantiikkia, niin saahan sitä korjailla. Ja saa tietysti huippuantiikinkin, se vain laskee sen arvoa.

Ironisesti silloin kun ne vanhat kalut tehtiin niitä kyllä maalattiin ja muokattiin jos ja kun voitiin tai tarvittiin. Paljas puuhan olisi köyhää ja kuluu, kun taas paksu kerros maalia oli kaunista. Vähän sama kuin kreikkalaiset patsaat. Ei ne olleet mitään valkoisia kivipaasia, vaan maalattu kirkkailla väreillä ja monet tehty valmiiksi irrotettavilla osilla mitä pystyi kätevästi vaihtamaan uusiin. 

En muista nähneeni että niin olisi tehty? Miksi teidän mielestänne se vanha esine "paranee" sillä että maalaa sen jollakin maalilla? Kun siinä on alkuperäinen maalipinta, kuten kustavilaisantiikissa, tai lakkaus joka on pulituurilla viimeistelty? Kaluste on masiivipuuta, ei lastulevyhöttöä. Kirjahyllyynkin voi laittaa koko pituudelta kirjoja, eikä se hyllylevy anna periksi, kuten lastulevy tekee? Niin mitä te haette sillä, että puusepän käsityö töhritään jollakin monicolor värillä ja pensselillä? Ja kaverit kohteliaisuudesta kehuu, että tosi ihana? Samalla miettien että voi v:ttu mikä idiootti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullutkaan, että joku pitäisi paheksuttavana vanhojen huonekalujen tuunausta. Mitä ihmettä? No jos nyt joku jotain kielteistä sanoisi/kirjoittaisi, niin mitä sitten? Jokainen tuunaa omat kalunsa, jos haluaa. Ei siihen keneltäkään lupaa tarvita. 

No siis onhan noita puristeja ja antiikin harrastajia, jotka sanovat, että kaikki pitäisi säilyttää juuri vanhassa asussaan, ei saisi maalata, saati muokata mitenkään. Mutta jos nyt on omasta kalusteesta kyse, eikä muutenkaan mitään huippuantiikkia, niin saahan sitä korjailla. Ja saa tietysti huippuantiikinkin, se vain laskee sen arvoa.

Ironisesti silloin kun ne vanhat kalut tehtiin niitä kyllä maalattiin ja muokattiin jos ja kun voitiin tai tarvittiin. Paljas puuhan olisi köyhää ja kuluu, kun taas paksu kerros maalia oli kaunista. Vähän sama kuin kreikkalaiset patsaat. Ei ne olleet mitään valkoisia kivipaasia, vaan maalattu kirkkailla väreillä ja monet tehty valmiiksi irrotettavilla osilla mitä pystyi kätevästi vaihtamaan uusiin. 

En muista nähneeni että niin olisi tehty? Miksi teidän mielestänne se vanha esine "paranee" sillä että maalaa sen jollakin maalilla? Kun siinä on alkuperäinen maalipinta, kuten kustavilaisantiikissa, tai lakkaus joka on pulituurilla viimeistelty? Kaluste on masiivipuuta, ei lastulevyhöttöä. Kirjahyllyynkin voi laittaa koko pituudelta kirjoja, eikä se hyllylevy anna periksi, kuten lastulevy tekee? Niin mitä te haette sillä, että puusepän käsityö töhritään jollakin monicolor värillä ja pensselillä? Ja kaverit kohteliaisuudesta kehuu, että tosi ihana? Samalla miettien että voi v:ttu mikä idiootti?

Olitko paikalla silloin 1800-luvun maalaismökissä seuraamassa sisustustrendejä? 

Ei siinä jos lopputulos on hyvä. Mutta monella se on "tein-itse-ja-säästin" tasoa, eli sellaisia mitä ei normaali ihminen kehtaisi edes vieraille esitellä.

Ok mut en oo ikinä nähnyt ketään joka onnistuu pätkäisemään pöydän tai tuolin jalat niin että ne on oikeasti kaikki kaikilta osin tasamittaiset. Aina jää keikkumaan ja vääntymään. Arvaan että näin kävi aapeelläkin.

Rajan veto on vaikeaa. Missä menee oikeasti harvinaisen / antiikin raja ja mikä on huonoa ja mikä hyvää tuunausta. Jos esine tulee omaan käyttöön, niin ei edes väärä maali sitä useinkaan pilaa. Eli muuta tuotteen käyttöominaisuuksia / säilyvyyttä. 

Eri asia on että voiko jotain vanhaa julkisivua mennä sutimaan siihen sopimattomalla maalilla, ilman että lopputulos lahottaa koko tönön.. :D

Koittakaa kestää. Harva esine on oikeesti niin harvinainen ja antiikkinen, että sen tuunaaminen olisi mikään häväistys / menetys historian kirjoihin. Jos lopputulos on käyttäjänsä tarpeen mukainen niin sallittakoon se heille. Perikunta voi sitten perintösenkin tuhoamisesta halutessaan kiristellä hampaitaan.

Toki. Nykyisen kertakäyttökalusteaikakauden kontrastiksi on hienoa, että on jäljellä vielä ihan hyviä +100v huonekaluja. Jotka ei käytössä mene miksikään. 

Vierailija kirjoitti:

Ok mut en oo ikinä nähnyt ketään joka onnistuu pätkäisemään pöydän tai tuolin jalat niin että ne on oikeasti kaikki kaikilta osin tasamittaiset. Aina jää keikkumaan ja vääntymään. Arvaan että näin kävi aapeelläkin.

No, arvaat väärin. Oikein hyvä pöytä on, ei huoju ei keiku ja nättikin on. Ap

Yksi ehdoton raja ainakin omalla kohdallani menee siinä, että jos mööpelissä on alkuperäinen maali 1800-luvulta, niin minä en tuhri sitä piiloon. Varsinkin jos on jotain koristemaalausta, vuosilukuja tms.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ehdoton raja ainakin omalla kohdallani menee siinä, että jos mööpelissä on alkuperäinen maali 1800-luvulta, niin minä en tuhri sitä piiloon. Varsinkin jos on jotain koristemaalausta, vuosilukuja tms.

Jos se maali on huonossa kunnossa? Ja haluisit esineestä käyttöesineen, niin vietkö ammattilaiselle, vai annatko olla koristeena? Vaikka kuosi ei silmää niin miellyttäisikään.  

Eri- 

Luultavasti tosiaan kyse on antiikkiesineen arvosta.  Toisaalta jos ei ole aikeissa myydä omistamaansa huonekalua,  niin voihan sille tehdä ihan mitä haluaa.  Vaikka pistää palasiksi ja viedä kaatopaikalle.  

Mulla on vain yksi antiikkihuonekalu, mutta se pitää entisöidä ennenkuin tulee käyttöön.  Vaikka noin muuten tuunaan ja nikkaroin kaikenlaista,  niin tuon entisöinnin annan ammattilaisille.  Jos taas haluaisin tuunata sen ihan erilaiseksi,  tekisin itse. Mun omaisuutta,  joten ihan vapaasti saan maalata vaikka Miranolilla pinkiksi,  jos haluan,  mutta haluan nimenomaan entisöidä sen. 

Vierailija kirjoitti:

Ok mut en oo ikinä nähnyt ketään joka onnistuu pätkäisemään pöydän tai tuolin jalat niin että ne on oikeasti kaikki kaikilta osin tasamittaiset. Aina jää keikkumaan ja vääntymään. Arvaan että näin kävi aapeelläkin.

Meillä pätkäistiin 15 senttiä pois jaloista ja tehtiin talonpoikaispöydästä pöytä olohuoneeseen. Onnistui tasamittaiset.  Myrkynvihreä maali pois ja tilalle öljyvahaa. Paremman näköinen kuin uusi.

Sata vuotta vanhaan anopin jugend-lipastoon sen sijaan en koskisi ikinä. Se on aikansa lakkapunnalla, kulumia siellä ja täällä. Tarvitsisi entistää. Olisi rikos maalata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että toi paheksuminen on osin vastaliike sille 2000-luvun muodille missä maalattiin paljon huonekaluja yleensä valkoisiksi, niin uusia kuin vanhojakin. Jossain kohtaa siinä mentiin kai vähän liian pitkälle, mutta toisaalta onko sillä väliä kun omaan käyttöön niitä ihmiset maalaili.   Ap

Kälyni meni siinä valkea koti -vaiheessa maalaamaan 1800-luvulta olevan renginkaapin valkeaksi, ja vieläpä latekislla, jota ei saa enää kaapin pinnasta hellävaraisesti irti. Maalausjälki on myös vähän sinnepäin. Kaappi on ihan kaatiskamaa nyt.

Mun sisko teki saman 150v vanhalle perintökaapille. Hirveä homma pelastaa. 

Toinen juttu on nää kylppärien remppaajat youtubessa jotka ostaa antiikkikaappeja ja vetäsee niihin lavuaarit. Tekeehän se pahaa katsoa. 

Ovat usein vielä puupintaisia ja siis eivät tule kestämään tuota vesikäyttöä pitkään. Marmoripinta sentään kestää.  Mutta joo, tuhottu lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ok mut en oo ikinä nähnyt ketään joka onnistuu pätkäisemään pöydän tai tuolin jalat niin että ne on oikeasti kaikki kaikilta osin tasamittaiset. Aina jää keikkumaan ja vääntymään. Arvaan että näin kävi aapeelläkin.

Jos sinun taitosi on noin heikot, niin ei pidä ryhtyäkään hommaan.

Kai nyt (lähes) jokainen normaalijärjellä varustettu osaa mitata jalat saman pituisiksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullutkaan, että joku pitäisi paheksuttavana vanhojen huonekalujen tuunausta. Mitä ihmettä? No jos nyt joku jotain kielteistä sanoisi/kirjoittaisi, niin mitä sitten? Jokainen tuunaa omat kalunsa, jos haluaa. Ei siihen keneltäkään lupaa tarvita. 

No siis onhan noita puristeja ja antiikin harrastajia, jotka sanovat, että kaikki pitäisi säilyttää juuri vanhassa asussaan, ei saisi maalata, saati muokata mitenkään. Mutta jos nyt on omasta kalusteesta kyse, eikä muutenkaan mitään huippuantiikkia, niin saahan sitä korjailla. Ja saa tietysti huippuantiikinkin, se vain laskee sen arvoa.

Toisaalta etsin just nyt pientä puista kaappia tai lipastoa 1940-50 luvulta.  Tori on täynnä maalilla sudittuja maalaisromanttisia kalkkivalkoisia sekä mustia lipastoja. Eivät mene kaupaksi. Maali ei vaan sovi siihen muotoiluun, ja miksi peittäisit kauniin tiikkipuun  tai  tammen?

Voihan sitä aina tuhota esineen myyntiarvon nolliin. Vaikka tunkisit tuolin/pöydän perseeseesi, ei kiinnosta, mutta älä tule itkemään, kun kukaan ei pilaamaasi tavaraa huoli.