Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhojen huonekalujen tuunausta pidetään niin paheksuttavana?
20.03.2026 |
Joskus täällä on kritisoitu tätä(kin) harrastusta. Mä tarvitsin uutta sohvapöytää kuistille. Meillä oli pyörinyt pitkään yksi vanha mummolta tullut pieni talonpoikaispöytä joka ei oikein koskaan löytänyt paikkaansa, välillä se oli varastossa vuosia ja välillä meinasin jo antaa poiskin. Sitä katsellessani tajusin että sehän on just oikean kokoinen korkeutta lukuunottamatta siihen sohvapöydän virkaan. Pätkäisin jalat sopivan mittaisiksi ja maalasin, nyt pitkään virattomana ollut pöytä löysi paikkansa kun vähän muutti sitä. Ei tarvinnut ostaa uutta, säästyi rahaa, vanha pöytä pääsi taas hyötykäyttöön. Juu, ei se ole enää alkuperäiskunnossa mutta onko sillä väliä kunhan on käytössä.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita se vaan polttopuiksi...
Pöytäkö? Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Laita se vaan polttopuiksi...
Ei saa polttaa
Myrkkykaasua
En ole ikinä kuullutkaan, että joku pitäisi paheksuttavana vanhojen huonekalujen tuunausta. Mitä ihmettä? No jos nyt joku jotain kielteistä sanoisi/kirjoittaisi, niin mitä sitten? Jokainen tuunaa omat kalunsa, jos haluaa. Ei siihen keneltäkään lupaa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullutkaan, että joku pitäisi paheksuttavana vanhojen huonekalujen tuunausta. Mitä ihmettä? No jos nyt joku jotain kielteistä sanoisi/kirjoittaisi, niin mitä sitten? Jokainen tuunaa omat kalunsa, jos haluaa. Ei siihen keneltäkään lupaa tarvita.
No siis onhan noita puristeja ja antiikin harrastajia, jotka sanovat, että kaikki pitäisi säilyttää juuri vanhassa asussaan, ei saisi maalata, saati muokata mitenkään. Mutta jos nyt on omasta kalusteesta kyse, eikä muutenkaan mitään huippuantiikkia, niin saahan sitä korjailla. Ja saa tietysti huippuantiikinkin, se vain laskee sen arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan paheksu vanhojen huonekalujen tuunausta. Olen ymmärtänyt jotain väärin.
Tää on vähän tätä, kun aina löytyy joku jonka mielestä kaikki vanha on aitoa ja alkuperäistä ja pala historiaa. Mitä ei saisi radikaalisti muuttaa koska historia häviää ja muuttuu siten arvottomaksi
Vaikee noihin rajaa vetää mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei kukaan varmaan lähde tuunaamaan Gallen Gallelan maalausta jos siinä on hänen mielestään haaleat värit. Mutta talonpoikaispöytä joka ei ole menossa minnekkään huutokauppaan myyntiin / keräilyharvinaisuus, niin mikä sitä estää tuunamaasta mieleisekseen? Siinä menettää ehkä sen keräilijöiden arvostuksen, tekee pöydästä hinnallisesti arvottoman, mutta käyttöarvo nousee rutkasti. Ja jos ei puhuta mistään tonnien pöydästä, niin mikä jottei.
Yleensä kyse on siis siitä, että jos haluat myydä sen tietyn antiikkityylisuunnan harrastajille, tuotteen pitää vastata sitä alkuperäistä tyylisuuntaa / olla alkuperäinen. Se on sellaista fiilistelyä mitä ihmiset tavaran ympärille rakentaa. Usein se perustuu myös harvinaisuuteen, jolloin alkuperäistä tavaraa X ei enää löydä mistään. Joten sen vuoksi sille annetaan isompi arvo. Koska on harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että toi paheksuminen on osin vastaliike sille 2000-luvun muodille missä maalattiin paljon huonekaluja yleensä valkoisiksi, niin uusia kuin vanhojakin. Jossain kohtaa siinä mentiin kai vähän liian pitkälle, mutta toisaalta onko sillä väliä kun omaan käyttöön niitä ihmiset maalaili. Ap
Riippuu ihan siitä huonekalusta, sen iästä, kunnosta sekä yleisyydestä. Mulla on ns. vanhoja talonpoikaishuonekluja (reilu 100v) joita olen tuunannut ja sitten on oikeasti vanhoja (reilu 200v) erikoisia talonpoikaishuonekaluja, joita en todellakaan aio tuunata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta joku tulee huutaa, että eii.. Määä oisin maksanut ainakin sataziljoonaa sulle siitä alkuperäisestä pöydästä. Mutta nyt se on pilalla.
Ja koskaan kuitenkaan kukaan ei tuu, jos on kyse kuitenkin suht tavallisesta talonpoikaispöydästä kunnossa X. Useimmiten ei siis maksa vaivaa etsiä sille just sitä oikeeta ostajaa, joka maksaisi ns. antiikin hinnan vaan tehdä just niin kuin Ap tekikin. Eli sovittaa pöytä uudelleen käyttöön.
Toki harkintaa kannattaa käyttää. Että ei hirveesti harmita jos pätkäsee vaikka 1920 luvun aallon jakkarasta jalat.. :D Silloin ehkä kannattaa kärrätä se sinne Bukowskiin hypisteltäväksi ja fiilisteltäväksi. Ja ostaa ikeasta käyttöön sopiva jakkara. Tai vielä parempi. Niillä rahoilla puusepältä uusi ja parempi.
Älä koske amatöörinä antiikkiin, mutta muuten vaan vanhat kalut niin anna mennä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omille tavaroilleen saa tehdä mitä haluaa. Ei tarvitse lupia kysellä. Itseäni kyllä harmittaa kovastikin jos joku kaunis huonekalu, esimerkiksi senkki, maalataan pinkiksi tai siniseksi, koska rakastan puunvärisiä. Mutta eipä ole minun oma.
Tämä ei ole aloittajalle, vaan yleinen vastaus. Rippuu kai miten pahasti antiikkihuonekalu tuhotaan tuunauksella, vai hyvällä maulla tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että toi paheksuminen on osin vastaliike sille 2000-luvun muodille missä maalattiin paljon huonekaluja yleensä valkoisiksi, niin uusia kuin vanhojakin. Jossain kohtaa siinä mentiin kai vähän liian pitkälle, mutta toisaalta onko sillä väliä kun omaan käyttöön niitä ihmiset maalaili. Ap
Kälyni meni siinä valkea koti -vaiheessa maalaamaan 1800-luvulta olevan renginkaapin valkeaksi, ja vieläpä latekislla, jota ei saa enää kaapin pinnasta hellävaraisesti irti. Maalausjälki on myös vähän sinnepäin. Kaappi on ihan kaatiskamaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole aloittajalle, vaan yleinen vastaus. Rippuu kai miten pahasti antiikkihuonekalu tuhotaan tuunauksella, vai hyvällä maulla tehty.
Itse en antiikkimaalauksenkaan lähtisi vetelemään pensselillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että toi paheksuminen on osin vastaliike sille 2000-luvun muodille missä maalattiin paljon huonekaluja yleensä valkoisiksi, niin uusia kuin vanhojakin. Jossain kohtaa siinä mentiin kai vähän liian pitkälle, mutta toisaalta onko sillä väliä kun omaan käyttöön niitä ihmiset maalaili. Ap
Kälyni meni siinä valkea koti -vaiheessa maalaamaan 1800-luvulta olevan renginkaapin valkeaksi, ja vieläpä latekislla, jota ei saa enää kaapin pinnasta hellävaraisesti irti. Maalausjälki on myös vähän sinnepäin. Kaappi on ihan kaatiskamaa nyt.
M iksi se on kaati skama a? Ap
(taas menee jostain ihme syystä moderointiin kommentit siksi noi sanat pätkitty)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullutkaan, että joku pitäisi paheksuttavana vanhojen huonekalujen tuunausta. Mitä ihmettä? No jos nyt joku jotain kielteistä sanoisi/kirjoittaisi, niin mitä sitten? Jokainen tuunaa omat kalunsa, jos haluaa. Ei siihen keneltäkään lupaa tarvita.
No siis onhan noita puristeja ja antiikin harrastajia, jotka sanovat, että kaikki pitäisi säilyttää juuri vanhassa asussaan, ei saisi maalata, saati muokata mitenkään. Mutta jos nyt on omasta kalusteesta kyse, eikä muutenkaan mitään huippuantiikkia, niin saahan sitä korjailla. Ja saa tietysti huippuantiikinkin, se vain laskee sen arvoa.
Ironisesti silloin kun ne vanhat kalut tehtiin niitä kyllä maalattiin ja muokattiin jos ja kun voitiin tai tarvittiin. Paljas puuhan olisi köyhää ja kuluu, kun taas paksu kerros maalia oli kaunista. Vähän sama kuin kreikkalaiset patsaat. Ei ne olleet mitään valkoisia kivipaasia, vaan maalattu kirkkailla väreillä ja monet tehty valmiiksi irrotettavilla osilla mitä pystyi kätevästi vaihtamaan uusiin.
Tuunaaminen on jees... mutta joskus tuunaamalla alennetaan alkuperäisen esineen arvoa enemmän kuin mitä uusi maksaisi. Siinä tekee hallaa itselleen ja historialle. Esimerkiksi upeat puupinnat piilotetaan maalin alle, hiotaan pilalle tai käsitellään aineella, jota ei saa enää entisöidessä pois, jos joku niin haluaisi.
Esineestä voi ottaa kuvat ja siitä voi laittaa kysymyksen antikvariaattiin arvon selvittämiseksi ja ehkä jonnekin Kotiverstas -keskusteluun kyselläkseen vinkkejä oikeaoppisiin fiksauksiin, joilla ei pilaa esinettä, jos on arvokaskin.
Vierailija kirjoitti:
Tuunaaminen on jees... mutta joskus tuunaamalla alennetaan alkuperäisen esineen arvoa enemmän kuin mitä uusi maksaisi. Siinä tekee hallaa itselleen ja historialle. Esimerkiksi upeat puupinnat piilotetaan maalin alle, hiotaan pilalle tai käsitellään aineella, jota ei saa enää entisöidessä pois, jos joku niin haluaisi.
Esineestä voi ottaa kuvat ja siitä voi laittaa kysymyksen antikvariaattiin arvon selvittämiseksi ja ehkä jonnekin Kotiverstas -keskusteluun kyselläkseen vinkkejä oikeaoppisiin fiksauksiin, joilla ei pilaa esinettä, jos on arvokaskin.
Harvat vanhat huonekalut ovat puupinnalla, vaan aina käsitelty jollain, useimmiten erilaisilla maalikäsittelyillä. Tietty löytyy joitain ihan puupintaisiakin.
Ei pidetä.