Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä "normaalin" lapsuuden eläneiltä, ettei teitä oikeasti rakastettu?
18.03.2026 |
Ensinnäkin, oikeita traumoja kokeneet, älkää vastatko, en hae nyt rankkoja kokemuksia.
Mutta mä synnyin 80-luvulla, meitä lapsia oli kaksi ja elämä tasaista. Ruokaa ja leluja oli, toki ei ihan rikkaimpia oltu, mut en muista että mitkään normaalit elämisen kulut olisivat olleet vanhemmilleni ongelma maksaa.
Äiti ja mummo teki todella selväksi, että lapset sotkevat. Meitä oli kaksi tyttöä, joten mietin, että kuinka rauhallinen sitä olisi pitänyt olla ja miten jotkut naapurit pärjäsivät, kun heillä oli useampi poikalapsi. Me muuten saimme kiitosta siitä, että olimme tyttöjä, koska pojat olisivat ihan kauheita sotkemaan ja meluamaan.
Mun todistuksen keskiarvo oli lähemmäs ysi, mutta muistan itkeneeni kun se ei ollut yli ysin. Joskus kuivasti myönnettiin että olen hyvä koulussa, mutta jotenkin en osannut sitä kehuna ottaa. Vielä nyt aikuisena en osaa ottaa kehuja vastaan koska koen, että vain huonoja koitetaan kannustaa kehuja antamalla.
Jos mä yhden vinkin tuleville tai nykyisille vanhemmille saisin antaa, niin se olis tämä: kun lapsi tulee sun luo, esitä edes ilahtunutta tämän läsnäolosta, pelkästä olemassaolosta äläkä aina ota esille jotain negatiivista lapseen liittyvää, vaikka se olisi pientäkin. Esim. "Olet taas sotkenut vaatteesi." "Miksi sulla on nuo paremmat vaatteet kotona päälläsi." "Onko läksyt tehty, sitten ulos kun et kuitenkaan liiku tarpeeksi."
Olin lievästi ylipainoinen ja siitä voisi kirjoittaa ihan oman tarinansa, miten iso numero asiasta tehtiin. Nyt epäilen, että aloin syödä enemmän kaikkeen ahdistukseen. Ja meillä siis herkut olivat lähestulkoon kiellettyjä, mutta kyllä lapsi lihoo lievästi ylipainoiseksi myös varastelemalla juustopaloja, pullaa ja mitä nyt kotona on. Viikkorahat pieniin karkkeihin koulumatkalla. (Tämä tiedoksi niille, jotka paasaavat, että mitäs vanhemmat kantoivat herkkuja kotiin. Eivät kantaneet, yököttelivät jos joku tuntematon osti sipsejä kaupasta. Itse toki söivät pullaa kahvin kanssa.) Itse jäisi vielä tänä päivänä mielummin kiinni vaikka mistä salasuhteesta kuin herkuttelusta.
Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta onko lapset oikeasti niin rankka ja paska juttu elämässä kuin vanhempani antoivat ymmärtää?
Kommentit (109)
Siis keski-ikäiset pilkkaavat täällä rollaattoreilla kulkevia? Ei tää oo enää totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tässä joku aika sitten 70- lulla syntyneiden äideistä olevaa ketjua. Siinä todellakin kaikki osui. Äitini on jokatavalla väkivaltainen narsisti. Kesti aikuisenakin tuo tajuta.
Väkivaltainen minua, isääni, sukulaisiaan, naapreita ja ihan kaikkia kohtaa. Myös s*ksuaalisella tavalla häiriintynyt. En saanut näkyä enkä kuulua, enkä niin tehnytkään, silti kävi kiinni ja hakkasi.
Paljon ehti tapahtua, ihme että olen hengissä. Selvää on, että välit on katkaistu jo ajat sitten. Pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos nämä teidän sota -ajan jälkeen syntyneet kertoisivat lapsuudestaan. Äh, mitä sinä niistä vanhoista, jutellaanpa ennemmin " minun ammattialastani" mitä mieltä olet materiaali aasta tarkoitukseen bee.
Miksi kuvittelet, etteivät kertoneet? Mitään muuta kuullutkaan lapsena kuin valitusta siitä, kuinka hirveää heillä oli ollut. Ja kyllä, niin kuulosti olleen! Samalla olivat kuitenkin täysin sokeita sille, miten itse toisia kohtelivat, eivätkä kestäneet minkäänlaista kritiikkiä itsestään. Ei sellaisten kanssa mikään ihmissuhde ole mahdollinen. Itsekseen joutuu asiat selvittämään.
Minun äitini on ainakin kertonut omista traumoistaan. Oli kuulemma hyvin pelottavaa kun oma isänsä pelkäsi atomipommia niin se pelko tarttui lapsiinkin. Lisäksi kun kesällä mentiin junareissulla niin oma isä hyppäsi aina joka asemalla junasta ulos juttelemaan tuttujen kanssa ja lapset joutuivat pelkäämään että jääkö isä asemalle (ei toki koskaan jäänyt). Lisäksi oli kamalaa kun joutui asumaan uudessa kerrostalossa eikä ollut omaa pihaa ja koulumatka oli pelottava kun joutui kulkemaan hourulan ohitse. Kuulemma jos muut olivat jo menneet niin äitini kääntyi takaisin kotiin ja teeskenteli sairastuneensa.
Jotenkin ihan irvikuva siihen nähden millainen turvaton lapsuus minulle tarjottiin.
Kunhan ei juuri erottanut tapetista niin hyvin meni. Materiaaliset asiat oli kunnossa, mutta lapset eivät saaneet näkyä eikä kuulua.
Sukupolvien ketju jatkuu. " boomerit" kuuntelivat vuossadan alun piikakokemuksia ja sota -ajasta. He lapsilleen viiskytluvun pula-ajasta. Viiskymppiset lapsilleen kamalasta 70-luvusta. Heidän lapsensa tarinoivat vanhempiensa fitnes/laihuus/-ihannoinnista kuten yksi 2000-luvun alun lapsi jo kertoikin.
Ja kukaan ei ole rakastanut lapsiaan ja huolehtinut näiden läheisyyden tarpeistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista. Olen syntynyt vuonna 1967 ja minua on rakastettu ja rakastetaan paljon ja aina vaan vaikka isä on edelleen alkoholistiääliö jonka kanssa en juuri tekemisissä ole. Omat lapset ovat ja heille vaari on maailman paras. Lapsuutta leimasi tosiaan juoppo isä mutta se täytyy sanoa että rakkaus meihin lapsiin näkyi, näkyy aina.
Olen myös isovanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi ja vasta näin viisikymppisenä tajusin miten arvokas heille olin ja kaikkien silmäterä. Ääneen sitä ei kai sanottu mutta sylissä pidettiin, hellittiin ja lellittiin kukin tyylillään. Niitä tekoja on nyt ihana muistaa ja tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeesti. Menkää jo eteenpäin elämässä. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa.
haluatko kertoa miten se eteenpäin meno tapahtuu. Ihmisen "pohja" rakentuu noina lapsuusvuosina. Sä olet se kaikki mitä silloin on tapahtunut. Sen olen vasta itsekin alkanut ymmärtää. Niitä asioita, mistä olet silloin rakentunut; kasvatus ja kokemukset, niitä on aivan järjettömän vaikea muuttaa. Se on sun ranka.
Enkä siis puhu edes itsestäni, vaan ihan seuratessani ympäröivää maailmaa .
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeesti. Menkää jo eteenpäin elämässä. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa.
haluatko kertoa miten se eteenpäin meno tapahtuu. Ihmisen "pohja" rakentuu noina lapsuusvuosina. Sä olet se kaikki mitä silloin on tapahtunut. Sen olen vasta itsekin alkanut ymmärtää. Niitä asioita, mistä olet silloin rakentunut; kasvatus ja kokemukset, niitä on aivan järjettömän vaikea muuttaa. Se on sun ranka.
Enkä siis puhu edes itsestäni, vaan ihan seuratessani ympäröivää maailmaa .
N53
Tämä. "Menkää eteenpäin" - kun on oppinut olevansa täysin arvoton. Kun peruskokemus elämästä on turvaton, koska kukaan ei suojellut vaaroilta. Kun ei voi luottaa muihin eikä toisaalta itseensäkään, koska muut ovat antaneet ymmärtää, että sinä olet hullu ja havaintosi maailmasta vääriä. Kun opit sinussa olevan jotain niin perustavanlaatuista vikaa, että olet rakastettavaksi kelpaamaton. Miksi edes haluaisi enää elää?
Boomerilla itsellään ei ole minkäänlaista huonovointisuutta ja hän on perusterve vaikka käyttääkin rollaattoria liikkumiseen. Sairaudet ovat itseaiheutettuja ja johtuvat siitä että ihmiset eivät huolehdi itsestään, paitsi boomerin jalkavika on sellainen että sille ei voi itse mitään.