Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte taloudellisesti erosta?
16.03.2026 |
Olen tullut tulokseen, ettei suhde enää korjaannu, mutta miehellä on meidän rahat, ja vaikka olen töissä, niin mulla ei ole mitenkään varaa uuteen asuntoon heti erotessa. Tiedän, että kun ilmoitan erosta, mies ei ole enää turvallinen, joten en voi jäädä kotiin. Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (51)
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tylsistynyt taas ajan kulukseen provoilee ja näköjään vielä vastailee itselleen. Normipoisto.
Vierailija kirjoitti:
Joku tylsistynyt taas ajan kulukseen provoilee ja näköjään vielä vastailee itselleen. Normipoisto.
Äläpä päätä puolestamme saammeko keskustella vai ei 😡
Mitenkäs se työnantaja maksaa palkan kun vastaanottajan nimen pitää täsmätä pankin tietojen kanssa? Vai oletko sinnekin ilmoittanut että miehen tilille laitetaan? Ja verottajalle? Ja miten pärjäsit ilman tiliä ennen avioliittoa? Äidin helmoista siirryit suoraan miehen holhouksen alle? Ja porukka vielä vastailee täällä ihan tosissaan tällaiseen hölynpölyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ero oli raastava. Mies tyhjensi tilit, ei ollut pennin hyrrää minulle YHTEISISTÄ rahoista. Vaihtoi lukot oviin ja otti OKT kaiken arvokkaan ja deponoi ne muualle. Ihan parhaita lakanoita myöten.
Ei maksanut minulle eltusta niiltä kuukausilta, joilta piti. Se (!) keksi talossa remontointia ja esti kokonaan rahan tulon minulle.
Selvisin, mutta voimat menivät lamaantumisen takia pitkäksi aikaan.
Seuraavana oli perinnönjako sisarusten kanssa, veivät kaiken. Se oli yhtä raastava syyttelyjen myötä.
Silti olen päässyt eteenpäin ja minulla oli hyä työpaikka ja nyt eläke riittää myös.
Siksi erohakemus ennenkuin kertoo miehelle, ei ehdi siirtää rahoja piiloon. Ositus määräytyy sen eron vireilletulon päivän rahojen ja omaisuuden mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Voi kuule, olen yrittänyt asiasta keskustella jo vuosia, mutta kuuroille korville. Tapauksessamme avioliitto olisi paras ratkaisu kun meillä ei ole lapsia eli tuolloin perisin mieheni. Jos se tapahtuisi testamentilla ollessamme avoliitossa, saisin niskaani sellaiset perintöverot joita en pystyisi maksamaan. Hän ei halua naimisiin, en tiedä miksi kun kuitenkin olemme olleet yhdessä n. 40v. Hän saattaisi harkita määräämään mulle asumisoikeuden tähän taloon, siis kuolemantapauksessa, mutta rehellisesti sanottuna en pystyisi täällä asumaan yksin, enkä selviämään asuinkustannuksista ja töistä. Mieheni omaisuus, maat ja mannut sekä yritys menee sisaruksilleen ja näiden lapsille. Näin hän haluaa että pysyy suvussa. Edelleen tunnustan, hölmöhän minä olen ollut ja olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Voi kuule, olen yrittänyt asiasta keskustella jo vuosia, mutta kuuroille korville. Tapauksessamme avioliitto olisi paras ratkaisu kun meillä ei ole lapsia eli tuolloin perisin mieheni. Jos se tapahtuisi testamentilla ollessamme avoliitossa, saisin niskaani sellaiset perintöverot joita en pystyisi maksamaan. Hän ei halua naimisiin, en tiedä miksi kun kuitenkin olemme olleet yhdessä n. 40v. Hän saattaisi harkita määräämään mulle asumisoikeuden tähän taloon, siis kuolemantapauksessa, mutta rehellisesti sanottuna en pystyisi täällä asumaan yksin, enkä selviämään asuinkustannuksista ja töistä. Mieheni omaisuus, maat ja mannut sekä yritys menee sisaruksilleen ja näiden lapsille. Näin hän haluaa että pysyy suvussa. Edelleen tunnustan, hölmöhän minä olen ollut ja olen.
Toivottavasti sinulle on tulossa vielä perintöä jonka laitat visusti omaan talteen. Aika toivottomalta tilanteesi kyllä kuulostaa, harmi että olet herännyt vasta nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Voi kuule, olen yrittänyt asiasta keskustella jo vuosia, mutta kuuroille korville. Tapauksessamme avioliitto olisi paras ratkaisu kun meillä ei ole lapsia eli tuolloin perisin mieheni. Jos se tapahtuisi testamentilla ollessamme avoliitossa, saisin niskaani sellaiset perintöverot joita en pystyisi maksamaan. Hän ei halua naimisiin, en tiedä miksi kun kuitenkin olemme olleet yhdessä n. 40v. Hän saattaisi harkita määräämään mulle asumisoikeuden tähän taloon, siis kuolemantapauksessa, mutta rehellisesti sanottuna en pystyisi täällä asumaan yksin, enkä selviämään asuinkustannuksista ja töistä. Mieheni omaisuus, maat ja mannut sekä yritys menee sisaruksilleen ja näiden lapsille. Näin hän haluaa että pysyy suvussa. Edelleen tunnustan, hölmöhän minä olen ollut ja olen.
Toivottavasti sinulle on tulossa vielä perintöä jonka laitat visusti omaan talteen. Aika toivottomalta tilanteesi kyllä kuulostaa, harmi että olet herännyt vasta nyt.
Ehkä minulla onkin rikas Amerikan täti jonka perin? No ei, ei ole isoa eikä pientäkään perintöä tiedossa. Jos jään yksin, syystä tai toisesta, on muutettava pieneen vuokrayksiöön ja alettava anomaan kaikki tuet mitä voi saada. Olisipahan eka kerta opintotuen jälkeen kun kävisin yhteiskunnan kukkarolla. Toki voin kuolla kupsahtaa jo tänään tai huomenna, joten ehkä en päivittele potentiaalista tulevaisuuttani sen enempää. Katotaan miten muijan käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Ei voi muuta sanoa kuin että olet ollut typerä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Voi kuule, olen yrittänyt asiasta keskustella jo vuosia, mutta kuuroille korville. Tapauksessamme avioliitto olisi paras ratkaisu kun meillä ei ole lapsia eli tuolloin perisin mieheni. Jos se tapahtuisi testamentilla ollessamme avoliitossa, saisin niskaani sellaiset perintöverot joita en pystyisi maksamaan. Hän ei halua naimisiin, en tiedä miksi kun kuitenkin olemme olleet yhdessä n. 40v. Hän saattaisi harkita määräämään mulle asumisoikeuden tähän taloon, siis kuolemantapauksessa, mutta rehellisesti sanottuna en pystyisi täällä asumaan yksin, enkä selviämään asuinkustannuksista ja töistä. Mieheni omaisuus, maat ja mannut sekä yritys menee sisaruksilleen ja näiden lapsille. Näin hän haluaa että pysyy suvussa. Edelleen tunnustan, hölmöhän minä olen ollut ja olen.
Kun avoliitto on ollut noin pitkä, yli 5 v, voit vaatia itsellesi erossa jotain. Ihan lain mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se työnantaja maksaa palkan kun vastaanottajan nimen pitää täsmätä pankin tietojen kanssa? Vai oletko sinnekin ilmoittanut että miehen tilille laitetaan? Ja verottajalle? Ja miten pärjäsit ilman tiliä ennen avioliittoa? Äidin helmoista siirryit suoraan miehen holhouksen alle? Ja porukka vielä vastailee täällä ihan tosissaan tällaiseen hölynpölyyn.
Eikä pidä. Pankki vertaa nimeä ja tilinumeroa saajan pankissa olevaan tietoon. Jos nimet eivät täsmää, järjestelmä antaa varoituksen, mutta maksun voi varoituksesta huolimatta tehdä.
Kyllä, olen ollut typerä, mutta rakkaus tekee typeräksi tai ainakin minut teki. Onneksi avioero ei ainakaan vielä ole tullut ajankohtaiseksi eli ainakin toistaiseksi tuo mies minua vielä katselee vaikka alan olla jo vanha eukko. Tietty mikään tässä maailmassa ei ole varmaa paitsi kuolema ja sekin vain kerran. Olkaa te muut viisaampia. Pitäkää huoli että on omaa rahaa älkääkä ruvetko "elätiksi". Minulla on hyvä koulutus, opiskelin ahkerasti, mutta tällä paikkakunnalla ei ole ollut oman alani töitä. Ehkä fiksumpi olisi käynyt töissä toisella paikkakunnalla, mutta oli niin vaivatonta mennä miehen firmaan töihin. Nyt tekisin kyllä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Voi kuule, olen yrittänyt asiasta keskustella jo vuosia, mutta kuuroille korville. Tapauksessamme avioliitto olisi paras ratkaisu kun meillä ei ole lapsia eli tuolloin perisin mieheni. Jos se tapahtuisi testamentilla ollessamme avoliitossa, saisin niskaani sellaiset perintöverot joita en pystyisi maksamaan. Hän ei halua naimisiin, en tiedä miksi kun kuitenkin olemme olleet yhdessä n. 40v. Hän saattaisi harkita määräämään mulle asumisoikeuden tähän taloon, siis kuolemantapauksessa, mutta rehellisesti sanottuna en pystyisi täällä asumaan yksin, enkä selviämään asuinkustannuksista ja töistä. Mieheni omaisuus, maat ja mannut sekä yritys menee sisaruksilleen ja näiden lapsille. Näin hän haluaa että pysyy suvussa. Edelleen tunnustan, hölmöhän minä olen ollut ja olen.
Miten voi olla mahdollista, että mies ei ole koskaan antanut sinulle edes taskurahaa omaan käyttöön? Käyttekö aina kaikki kauppareissut yhdessä, myös sinun vaateostokset? Itse olisin kaikin tavoin yrittänyt haalia itselleni edes jonkinlaisia säästöjä noiden 40 vuoden aikana.
Oma äitini eli työttömänä melkein koko elämänsä, eli isäni omistamassa talossa ja isä maksoi aina kaiken, mutta silti äidilläni oli kuollessaan 30.000 euron säästöt jotka oli onnistunut keräämään 54 avioliittovuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen ollut typerä, mutta rakkaus tekee typeräksi tai ainakin minut teki. Onneksi avioero ei ainakaan vielä ole tullut ajankohtaiseksi eli ainakin toistaiseksi tuo mies minua vielä katselee vaikka alan olla jo vanha eukko. Tietty mikään tässä maailmassa ei ole varmaa paitsi kuolema ja sekin vain kerran. Olkaa te muut viisaampia. Pitäkää huoli että on omaa rahaa älkääkä ruvetko "elätiksi". Minulla on hyvä koulutus, opiskelin ahkerasti, mutta tällä paikkakunnalla ei ole ollut oman alani töitä. Ehkä fiksumpi olisi käynyt töissä toisella paikkakunnalla, mutta oli niin vaivatonta mennä miehen firmaan töihin. Nyt tekisin kyllä toisin.
Äitini opetti tämän minulle jo 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule selviämään. Olen ollut avomieheni firmassa töissä ilman palkkaa. Hän on hoitanut kaikki kuluni, asunto on hänen eli mulla ei ole käytännössä kuin mahdollinen takuueläke muutaman vuoden päästä. Jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, jään täysin tyhjän päälle. Oma moka, tiedän.
Nyt kun tiedostat asian, niin olisko aika alkaa turvaamaan omaa selustaa? Ota asia puheeksi miehen kanssa, vaikkapa juuri siltä kantilta että sinua pelottaa jos miehesi tulee kuolemaan. Ota vaikka joku vastaava tilanne lähipiiristä esimerkiksi ja ala vaivihkaa syöttämään miehen mieleen ajatusta siitä kuinka tärkeää testamentin tekeminen olisi tilanteessanne.
Voi kuule, olen yrittänyt asiasta keskustella jo vuosia, mutta kuuroille korville. Tapauksessamme avioliitto olisi paras ratkaisu kun meillä ei ole lapsia eli tuolloin perisin mieheni. Jos se tapahtuisi testamentilla ollessamme avoliitossa, saisin niskaani sellaiset perintöverot joita en pystyisi maksamaan. Hän ei halua naimisiin, en tiedä miksi kun kuitenkin olemme olleet yhdessä n. 40v. Hän saattaisi harkita määräämään mulle asumisoikeuden tähän taloon, siis kuolemantapauksessa, mutta rehellisesti sanottuna en pystyisi täällä asumaan yksin, enkä selviämään asuinkustannuksista ja töistä. Mieheni omaisuus, maat ja mannut sekä yritys menee sisaruksilleen ja näiden lapsille. Näin hän haluaa että pysyy suvussa. Edelleen tunnustan, hölmöhän minä olen ollut ja olen.
Eli olet maatilan emäntä. Outoa että ette ole tehneet lapsia tilaa jatkamaan. Kai sieltä perämetsistä vähän sinullekin riittäisi?
En ole maatilan emäntä, ja kyllä minä olen "taskurahaa" saanut eli ihan itse vaatteeni ostan ja maksan esim. kampaajalla käynnin ja hammaslääkärin. En vaan ole ollut niin viisas tai ahne että olisin jemmannut käyttörahojani "piiloon". Kiva kun keskustelette asiallisesti myös tälläisen hölmön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ole maatilan emäntä, ja kyllä minä olen "taskurahaa" saanut eli ihan itse vaatteeni ostan ja maksan esim. kampaajalla käynnin ja hammaslääkärin. En vaan ole ollut niin viisas tai ahne että olisin jemmannut käyttörahojani "piiloon". Kiva kun keskustelette asiallisesti myös tälläisen hölmön kanssa.
Mikset aloittaisi rahojen jemmaamista nyt? Jos on vielä muutama vuosi eläkeikään, niin ehdit kerryttää säästöjä vielä hyvin varautuaksesi miehen kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole maatilan emäntä, ja kyllä minä olen "taskurahaa" saanut eli ihan itse vaatteeni ostan ja maksan esim. kampaajalla käynnin ja hammaslääkärin. En vaan ole ollut niin viisas tai ahne että olisin jemmannut käyttörahojani "piiloon". Kiva kun keskustelette asiallisesti myös tälläisen hölmön kanssa.
Mikset aloittaisi rahojen jemmaamista nyt? Jos on vielä muutama vuosi eläkeikään, niin ehdit kerryttää säästöjä vielä hyvin varautuaksesi miehen kuolemaan.
Niin, sinäpä sen sanoit! Täytyykin alkaa kehittelemään uusia ja uusia omia kuluja. Kun on elänyt, sanotaan nyt kohtuullisessa yltäkylläydessä eli ei ole tarvinnut pihistää, ja rahaa olen saanut aina kun olen halunnut, niin eipä ole tullut mieleenikään että sitä ottaisin enemmän kuin tarvitsen. Kai se vanhanaikainen kotikasvatus opetti minut säästäväiseksi silleen etten osaa tuhlata ja kunnioitan rahaa, en sitä rakasta. Aion muuten ehdottaa, tämä tuli nyt mieleeni, että mieheni lahjoittaa minulle 7499€ jonka saa antaa verovapaana 3 vuoden välein. Katsotaan miten suu pannaan!
En yksinkertaisesti osta tätä juttua. Miten työssäkäyvällä aikuisella ihmisellä ei tänä päivänä olisi lainkaan omaa tiliä tai edes yhteistä tiliä puolison kanssa?