Lue keskustelun säännöt.
Lapsi musiikki- vai matikkaluokalle?
2. luokalla oleva lapsemme on ujo ja hiljainen, klassista musiikkia, tanssia ja kirjojen lukemista harrastava poika joka on älykäs ja kiinnostunut koulunkäynnistä. Häntä kiusattiin aluksi koulussa, mutta kiusaaminen saatiin loppumaan ja hän on löytänyt muutaman hyvän ystävän luokaltaan.
Lapsemme tahtoisi syksyllä alkavalle musiikkiluokalle, mutta hänen täytyisi vaihtaa koulua ja pelkäämme, että häntä alettaisiin kiusata eikä hän saisi kavereita. Lisäksi koulumatkoista tulisi hankalat. Olemmekin miettineet, olisiko lapsen parempi käydä alakoulu loppuun nykyisellä luokalla ja hakea 7. luokalla alkavalle matikkaluokalle, josta hän on myös kiinnostunut. Hän ei kuitenkaan haaveile mistään ammattimuusikon urasta, joten emme olisi torppaamassa hänen unelmiaan. Matikasta olisi enemmän hyötyä tulevia opintoja ja työllistymistä varten, ja lapsi saisi jatkaa musiikkiharrastustaan musiikkiopistossa. Vai riistämmekö lapselta jotain erityistä, jos häneltä jää musiikkiluokka väliin?
Kommentit (306)
Omituisen paljon musiikkiluokan kannattajia.
Musiikkiopistossa oppii ihan riittävästi ja musiikki on hyvä harrastus. Matematiikan osaaminen sen sijaan on iso etu monella alalla.
Musikaalinen lahjakkuus, joka tarkoittaa pelkkää nuottien lukemisen ja soittimen soittamisen oppimista, ei takaa aikuisena muuta kuin työpaikan humppaorkesterissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei tässä on kyse ala-asteikäisen luokkavalinnoista. Eiköhän ala-asteikäisille tai peruskouluiköiselle yleensökin ole tärkeintä että koulu ja opiskelu on mielekäetä, joten totta kai musiikkiluokka nyt jos se kiinnostaa lasta enemmän. Sinne matikkaluokalle voi mennä vqikka sitten yläasteelle, jos haluaa. Mutta vaikka ei menisikään, niin eipä se sulje mitään ovia tulevaisuuden kannalta, ei nämä määritä sitä mikä lapsesta joskus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset vanhemmat laittavat lapsiaan musiikkiluokille. Sen takia musiikkiluokkien oppilaat ovat eteviä muissakin aineissa. Musiikkiluokilla on kova taso myös matematiikassa.
Matikkaluokille lapsiaan laittavat kunnianhimoiset vanhemmat, jotka haluavat lapsistaan lääkäreitä ja insinöörejä. Iso osa vanhemmista on pienituloisia eikä heillä ole akateemista taustaa.
Lapsia ei laiteta musiikkiluokalle. Sinne valitaan pääsykokeella musikaaliset lapset. Valinnan tekevät opettajat, eivät vanhemmat.
Ainakin pk-seudulla tietämilleni musiikkiluokille pääsee käytännössä kaikki hakijat.
Ei pääse. Pääsykokeista pitää saada tietty pistemäärä ja luokkaa ei oteta täyteen, jos tarpeeksi hyvä hakijoita ei ole.
Painotettu opetus voi parhaimmillaan antaa upeita kokemuksia, samanhenkisiä kavereita ja normaalia enemmän painotetun aineen opetustakin totta kai. Mutta ei peruskoulussa mitään uraa rakenneta, ellei nyt ole se poikkeus joka nousee kuuluisuuteen alakoulussa perustetun bändin kanssa. Ja vaikka kävisi ihan tavallisen yläkoulun, matemaattisesti lahjakas pärjää siinä matikassa kyllä hyvin peruskoulun jälkeenkin.
Pääsykokeet on tosiaan kyllä ensi syksylle jo painotuksiin olleet mutta minä antaisin lapsen mennä sinne mikä häntä kiinnostaa. Ei kannata tässä vaiheessa liikaa miettiä tulevaisuutta.
Sanoisin, että se että käykö lapai matikkapainotteista luokkaa peruskoulussa ei vaikuta lapsen tulevaisuuteen välttämättä yhtään mitenkään. Aikaa turhaa siis laittaa lapsi matikkaluokalle sillä ajatuksella että jes, nyt lapsen tulevaisuus on parempi kun hän on matikkaluokalla. Kyllä siihen tulevaisuuteen vaikuttaa eniten lukemattomat tekijät, ihan itsetunnosta lähtien.
Itse menisin musikkiluokalle mutta lapsenne kuvauksen mukaan suosittelen laittamaan matikkaluokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei kai estä lasta siirtymästä musiikkiluokalta myöhemmin matikkaluokalle, jos hän läpäisee pääsykokeet? Antaisin lapsen mennä musiikkiluokalle ja miettiä muutaman vuoden päästä uudestaan, kumpi luokka kiinnostaa ja hyödyttää häntä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kahdeksanvuotias osaa vielä miettiä riskejä ja hyötyjä eikä häntä tulisi niillä stressata, joten en kannata lapselta asian kyselemistä.
Aloituksessa se oikeastaan jo selvisi, jatkaa nykyisessä koulussa ja harrastaa musiikkia.
Lapsi ehtii myöhemminkin valita musiikin jos on siitä vielä riittävän kiinnostunut.
Sehän on aivan selvää, että ap:n lapsi jatkaa nykyisessä koulussa, koska tokaluokkalaisten osalta pääsykokeet ovat jo ohi ja paikat jaettu.
Mutta siitä olen ihan eri mieltä, ettei kahdeksanvuotias osaa miettiä riskejä ja hyötyjä. Kyllä kahdeksanvuotias, etenkin jos on koulukiusattu, tietää tasan tarkkaan millaista uuteen kouluun ja ryhmään meneminen on. Jos hänellä on uskallusta lähteä ja intohimoa musiikkiin, niin tietenkin häntä täytyy kannustaa ja tarjota mahdollisuus..
T. Eräs, joka olisi halunnut kahdeksanvuotiaana musiikkiluokalle, mutta joka ei uskaltanut pyrkiä muttei kyllä myöskään saanut vanhemmilta kannustusta.
8-vuotias ei todellakaan pysty arvioimaan, millaista on mennä musiikkiluokalle uuteen kouluun ja etsiä siellä omaa paikkaansa uusien luokkakavereiden joukossa. Hänellä voi olla täysin epärealistisia kuvitelmia siitä, kuinka helppoa tai vaikeaa uuteen porukkaan pääseminen on ja kuinka todennäköisesti häntä kiusataan siellä.
Saman paikkakunnan eri kouluilla voi olla erilainen linja kiusaamisen suhteen. Myös opettajien kyvyt kiusaamisen suitsimiseen ja ryhmähengen luomiseen vaihtelee. Ja sillä on varmasti väliä, millaisia lapsia luokalle tulee. Yksi ainoa kiusaaja voi riittää tekemään ap:n lapsesta koko luokan hylkiön, ja vastaavasti yksikin kannustava ja rohkaiseva kaveri voi riittää siihen, ettei ujo ja hiljainen lapsi jää seinäruusuksi vaan pääsee kukoistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musa tai matikka, eipä sillä väliä, kuha ei silakkaluokalle, muuten se kohta istuu kadulla mekko päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassuja kommentteja nämä, joissa kysellään, että jos haluaa lääkäriksi tai dippainssiksi, niin sitten matikkaluokalle, ja antakaa lapsen päättää itse jne...
Kyseessä on TOKALUOKKALAINEN, siis 8-vuotias lapsi, jonka elämän täyttävät toivottavasti leikit ja sadut ja muut lasten touhut. Ei kai hän nyt mitenkään pysty ajattelemaan, että juu, isona haluan diplomi-insinööriksi, joten koulupolkuni on syytä olla tällainen...
Työssäni olen huomannut, että kymmenen vuotta vanhemmilla, siis jo lain mukaan täysi-ikäisillä, teineillä on yleensä hyvin epärealistisia ajatuksia ja käsityksiä esimerkiksi erilaisista ammateista ja työnkuvista, ja harvalla selkeä suunta, että mihin ammattiin haluaa.
Hieman erikoisia kommentteja täällä. Ei kai nyt musiikkiluokalla oleminen tarkoita sitä, että lapsesta tulisi automaattisesti muusikko tai että lapsesta ei voisi tulla muusikko, jos ei ole käynyt musiikkiluokkaa. :-) Oma lapseni kävi musiikkiluokan, mutta omasta tahdostaan. Ota myös huomioon, että lapsesi ei välttämättä pääse edes musiikkiluokalle tai matikkaluokalle. Lapsen toiveita kyllä kannattaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Paitsi että tuhansien tutkimusten mukaan musiikki kehittää enemmän kognitiivisia kykyjä, luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, opettaa esiintymään, opettaa kärsivällisyyttä, kauneudentajua..Eli kaikkea mistä nykyisin työelämässä on huutava pula.
matikka nyt on vain matikka jota ehtii päntätä myöhemmin niin että aivot sauhuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Musiikki ei ole pelkästään kivaa vaan sen harrastaminen on hyödyksi aivoille ja terveydelle. Musiikin harrastaminen voi siis auttaa menestymään myös matematiikassa ja muissa opinnoissa ja elämässä yleenkin.
Matemaattisesti lahjakas on monasti lahjakas myös musiikissa. Matikan oppiminen edellyttää kumminkin kurinalaisempaa opiskelua vaikka lahjakas olisikin. Jos sitten on lahjakas myös musiikissa niin se puoli hoitunee itsestään. Siksi siis matikkaluokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa insinööriksi tai lääkäriksi, niin matikkaluokka. Jos ole mitään ajatusta, että mitä tekee isona, niin sittenhän se on ihan sama.
No minusta tuli lääkäri ja kävin musiikkiluokan. Koen että siitä oli hyötyä opiskelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Musiikki ei ole pelkästään kivaa vaan sen harrastaminen on hyödyksi aivoille ja terveydelle. Musiikin harrastaminen voi siis auttaa menestymään myös matematiikassa ja muissa opinnoissa ja elämässä yleenkin.
Matemaattisesti lahjakas on monasti lahjakas myös musiikissa. Matikan oppiminen edellyttää kumminkin kurinalaisempaa opiskelua vaikka lahjakas olisikin. Jos sitten on lahjakas myös musiikissa niin se puoli hoitunee itsestään. Siksi siis matikkaluokalle.
Matikkassa lahjakas ehtii päntätä sen matikan myöhemminkin .Musiikillisesti lahjakkaan tärkein aikaikkuna on lapsuus.
Kummassakin toki voi kehittyä pitkälle myöhemminkin, mutta lukiotason matikan lahjakas ehtii plärätä lukionkin aikana.
Ja minusta tuli diplomi-insinööri ja kävin musiikkiluokan :-) Koulussa oli kivaa ja musiikkiluokkien konsertit ja kuoromatkat olivat mukava lisämauste peruskouluun.
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta tuli diplomi-insinööri ja kävin musiikkiluokan :-) Koulussa oli kivaa ja musiikkiluokkien konsertit ja kuoromatkat olivat mukava lisämauste peruskouluun.
Juurikin näin. Ei kahdeksanvuotiaan tarvitse tietää elämänsä suuntaa, mutta musiikin harrastaminen kehittää myös monia muita taitoja, ei pelkästään nuottien lukemista ja sävelkorvaa, kuten moni täällä väittää.
Tunnen muuten useamman kirurgin, joilla on musiikkitaustaa ;)
Outoa, että et kertonut mitään lapsen omasta mielipiteestä. Juridisestikin hänellä on päätösvalta.
Meillä kaksi nuorinta ovat menneet painotettuun opetukseen ja vaihtaneet samalla toiseen kouluun kolmannelle luokalle. Kummankin kohdalla ehdottomasti paras päätös.
Esikoisella oli bestis ja oma kaveriporukka vanhassa koulussa, eikä hän edes harkinnut hakua muualle, varmaan pääosin kavereiden vuoksi. Hyvä näin.
Kakkosella oli kavereita koulussa, mutta harvoin niitä nähtiin koulun ulkopuolella ja luokassa oli kaikenlaista pikkuriitaa ja kärhämää koko ajan. Lapsi oli usein haluton menemään kouluun ja koki itsensä vähän ulkopuoliseksi ja oli usein opettajan silmätikkuna. Hän halusi kuvataideluokalle, haki ja pääsi. Epäröi vielä vaihdon koittaessa ja itsekin mietin, että onko mitään järkeä vaihtaa pienestä kivasta lähikoulusta isoon kouluun muutaman kilsan päähän. Väärässäpä olin ja jälkikäteen sanoisin, että tämä pelasti koulunkäynnin. Luokassa oli paljon samanlaisia taiteellisesti lahjakkaita, pohdiskelevia lapsia, mahtava luokkahenki ja ihana opettaja. Kavereita löytyi heti.
Kolmosella oli vähän samanlainen tilanne samassa lähikoulussa, jotenkin ei vaan viihtynyt. Opettaja vaihtui kahden ekan vuoden aikana kolme kertaa, ja aina huonompaan. Löyhistä kaverisuhteista se paras muutti pois. Lapsi halusi hakea toisen kaverinsa kanssa painotettuun opetukseen (liikunta) ja molemmat pääsivät. Koulu vaihtui ja tälläkin lapsella isompaan kouluun naapurilähiöön. Muutos oli jälleen erittäin iso ja lapsi on viihtynyt superhyvin luokallaan, jossa kaikki ovat samanhenkisiä.
Omien kokemusten perusteella suosittelen ehdottomasti erikoisluokkaa, ellei ole jotain painavaa syytä jäädä vanhalle luokalle. Meiltä kumpikin on saanut uusia, ihania ystäviä ja heitä nähdään kouluajan ulkopuolellakin.
Sehän on aivan selvää, että ap:n lapsi jatkaa nykyisessä koulussa, koska tokaluokkalaisten osalta pääsykokeet ovat jo ohi ja paikat jaettu.
Mutta siitä olen ihan eri mieltä, ettei kahdeksanvuotias osaa miettiä riskejä ja hyötyjä. Kyllä kahdeksanvuotias, etenkin jos on koulukiusattu, tietää tasan tarkkaan millaista uuteen kouluun ja ryhmään meneminen on. Jos hänellä on uskallusta lähteä ja intohimoa musiikkiin, niin tietenkin häntä täytyy kannustaa ja tarjota mahdollisuus..
T. Eräs, joka olisi halunnut kahdeksanvuotiaana musiikkiluokalle, mutta joka ei uskaltanut pyrkiä muttei kyllä myöskään saanut vanhemmilta kannustusta.