Ehdotin ystävälle etäisyyden pitämistä ja taukoa, ystävä katkaisi välit

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Minä en usko, että erkaantumisessa olisi useinkaan kyse siitä, että tietoisesti "haluaisi" tehdä niin. Yleisempää vaikuttaa olevan se, että erkaantumista vastaan tapellaan kynsin hampain niin, että lopulta ystävyyssuhde loppuu megalomaaniseen riitaan tai muuhun, joka tuhoaa ystävien välit ikiajoiksi.

Kun aloin itse erkaantua yhdestä ystävästäni, se herätti minut samalla miettimään sitä, olinko ollut ihan oikein motiivein ystäviä hänen kanssaan. Tulin siihen tulokseen, että olin kyllä aivan ystävyytemme alkuvuosina mutta oma kasvuni vuosien myötä herätti minut huomaamaan myös sen, kuinka epätasapainoinen ystävyyssuhteemme oikeastaan oli. Emme myöskään olleet vuorovaikutustyyleiltämme aivan samalla aaltopituudella ja huomasin, että minulle oli vuosien myötä kertynyt hampaankoloon kaikenlaisia turhautumisen ja ohitetuksi tulemisen tunteita. Oman keskenkasvuisuuteni takia en ollut uskaltanut enkä osannut ottaa niitä ystäväni kanssa puheeksi. Kun viimein sen pystyin itselleni myöntämään, erkaantuminen oli jo niin pitkällä, etten enää kokenut sitä fiksuksi siinä vaiheessa.

Erkaantuminen voi olla tavallaan jopa lahja siinä mielessä, että se herättää reflektoimaan sitä, onko itse osannut olla ystävä toiselle ja mitä tästä ystävyyssuhteesta jäi puuttumaan, jotta sitä olisi ollut jatkossakin mielekästä ylläpitää. Se auttoi minua selkiyttämään myös sitä, millaisia ominaisuuksia ystävältä toivon ja mitkä ovat oikeasti niitä rakennuspalikoita, joiden varaan voin ja haluan ystävyyssuhteen rakentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Kaipa ystävyyssuhteissakin on monilla jonkinlainen ensihuuma, jonka jälkeen toteavatkin kuvitelleensa ja odottaneensa toiselta jotakin muuta. Etenkin monet supersosiaaliset ihmiset salamarakastuvat ja sitten kyllästyvät yhtä nopeasti. 

Tämä pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani! Minuun aina ystävänä ihastutaan hurjasti ja kun huuma menee ohi, niin en kiinnosta sitten yhtään. :D Olisinpa mielenkiintoisempi ihminen muiden mielestä.

Sama ongelma minullakin. Ilolla ottaisin vastaan vinkkejä, miten näin ei tapahtuisi. Harmittaa, kun ihastuminen menee toisilla aina ohi ja seurani ei sen jälkeen kiinnosta. Ystävyydet monesti näivettyvät tässä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Kaipa ystävyyssuhteissakin on monilla jonkinlainen ensihuuma, jonka jälkeen toteavatkin kuvitelleensa ja odottaneensa toiselta jotakin muuta. Etenkin monet supersosiaaliset ihmiset salamarakastuvat ja sitten kyllästyvät yhtä nopeasti. 

Hyvin sanottu tuosta ensihuumasta. Olen oppinut pitämään välimatkaa sellaisiin uusiin tuttavuuksiin, jotka ovat jo heti alussa kovin hullaantuneita ja tuttavallisia, siihen tyyliin, että "me ollaan niin samanlaisia, ihan kuin me oltaisiin tunnettu aina!". Lähes poikkeuksetta ystävyyssuhteet heidän kanssaan ovat kaatuneet lyhyen ajan sisällä. Yleensä siksi, etten vastannut heidän kehittelemiään mielikuvia ja joskus myös vastapuolen lyhytjänteisyyden ja impulsiivisuuden takia. Ystävyyssuhteen rakentaminen vaatii aikaa, tahdikkuutta ja myös hyvää todellisuuden tajua. Haavekuville ja uutuudenviehätykselle ei voi perustaa minkäänlaista syvällisempää ihmissuhdetta.

Klassinen: mun p erseily on oikea määrä p erseilyä, kaverin p erseily on liikaa p erseilyä!

Molemmat olette p erseilijöitä ja tuo on p erseilijöiden kohtalo. Normaalit ihmiset ottavat sen etäisyyden ilman tiedotuksia ja sopimuksia ja sitten välit ehkä lämpenevät taas joskus, tai sitten eivät. Kaveruus ei ole yhtä kuin läheisriippuvuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Kaipa ystävyyssuhteissakin on monilla jonkinlainen ensihuuma, jonka jälkeen toteavatkin kuvitelleensa ja odottaneensa toiselta jotakin muuta. Etenkin monet supersosiaaliset ihmiset salamarakastuvat ja sitten kyllästyvät yhtä nopeasti. 

Tämä pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani! Minuun aina ystävänä ihastutaan hurjasti ja kun huuma menee ohi, niin en kiinnosta sitten yhtään. :D Olisinpa mielenkiintoisempi ihminen muiden mielestä.

Sama ongelma minullakin. Ilolla ottaisin vastaan vinkkejä, miten näin ei tapahtuisi. Harmittaa, kun ihastuminen menee toisilla aina ohi ja seurani ei sen jälkeen kiinnosta. Ystävyydet monesti näivettyvät tässä kohtaa.

Voihan kyse olla myös siitä, että sulle on vain osunut tällaisia sarjarakastujia, eivätkä he edes kykenisi samankaltaiseen ystävyyteen kuin mitä sinä toivot. 

Jotkut ihan oikeasti ovat toistuvasti välittömästi aivan best friends forever, kun löytävät uuden ihmisen, ja tekevät jo suunnitelmia että ensi kesänä yhdessä Norjaan. Eivätkä kuukauden päästä edes muista koko ihmistä. 

Oma kokemus on ollut, että erkaantumista toivova ystävä alkaa usein käyttäytyä ikävästi, jotta saisi toisen etäämmälle. Ei siis suoraan sanota "Hei! Mulla on nyt kuormittava vaihe elämässä ja kaipaan nyt enemmän tilaa itselleni. Älä ihmettele, että olen nyt etäisempi ja pidän vähemmän yhteyttä. Olet yhtä tärkeä kuin ennenkin. Toivottavasti ymmärrät, että tarvitsen nyt omaa tilaa ja tämä ei johdu sinusta, vaan itsestäni." Tällaisen viestin sijaan vastaan on tullut mm. seuraavaa käytöstä:

-ystävää on alettu syyllistämään, että kun hän ei ole tarpeeksi hauska/rento/kepeä tms

-ystävälle on alettu piikittelemään tilanteissa, joissa ennen olisi oltu ystävällisiä ja empaattisia

-ystävä sivuutetaan ja esim. toisille ystäville löytyy aikaa, mutta erkaannutettavalle ystävälle ei

-ystävän asiat eivät kiinnosta, eikä ystävälle enää muisteta/haluta jakaa asioita kuten ennen

-erkaannutettavan ystävän ystävällisyyttä väheksytään, vaikka ennen sitä arvostettiin

Tarkoituksenahan tässä on, että se erkaannutettava ystävä tekisi itse päätöksen ottaa etäisyyttä ja toisen ei tarvitsisi sanoa asiaa itse. Itseäni myös risoo se, että erkaannutettavaa ystävää usein syyllistetään etääntymisestä. Eli etäännyttäjä ei ota vastuuta omista tunteistaan ja käytöksestään, vaan syyllistää tilanteesta ystäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Kaipa ystävyyssuhteissakin on monilla jonkinlainen ensihuuma, jonka jälkeen toteavatkin kuvitelleensa ja odottaneensa toiselta jotakin muuta. Etenkin monet supersosiaaliset ihmiset salamarakastuvat ja sitten kyllästyvät yhtä nopeasti. 

Tämä pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani! Minuun aina ystävänä ihastutaan hurjasti ja kun huuma menee ohi, niin en kiinnosta sitten yhtään. :D Olisinpa mielenkiintoisempi ihminen muiden mielestä.

Sama ongelma minullakin. Ilolla ottaisin vastaan vinkkejä, miten näin ei tapahtuisi. Harmittaa, kun ihastuminen menee toisilla aina ohi ja seurani ei sen jälkeen kiinnosta. Ystävyydet monesti näivettyvät tässä kohtaa.

Voihan kyse olla myös siitä, että sulle on vain osunut tällaisia sarjarakastujia, eivätkä he edes kykenisi samankaltaiseen ystävyyteen kuin mitä sinä toivot. 

Jotkut ihan oikeasti ovat toistuvasti välittömästi aivan best friends forever, kun löytävät uuden ihmisen, ja tekevät jo suunnitelmia että ensi kesänä yhdessä Norjaan. Eivätkä kuukauden päästä edes muista koko ihmistä. 

Miten tällaiset ihmiset voisi tunnistaa, jotta heitä osaisi välttää?

Ihmisellä on oikeus valita seuransa. Aloittajallakin on oikeus valita, haluaako olla ystävä. Mutta mitään oikeutta ei ole valita sitä, onko toisen kanssa vielä tekemisissä jollain tasolla, vaikkei ystävä haluaisi enää ollakaan. Se toinen osapuoli ei todennäköisesti ole kiinnostunut olemaan kaveriasteella. Näin oli ap:nkin tapauksessa.

Muutin kauas opiskelupaikkakunnastani. Muutama kaveri jäi. Joidenkin kanssa viestittelen aktiivisesti ja tuntuu että jaan heidän kanssaan ilot ja surut, pienet ja isot asiat kuitenkin. Toki myös nähdään etenkin kesällä. 

Yksi oli ns.huono viestittäjä eikä soitellutkaan. Halusi kuitenkin nähdä joskus harvoin kahvilla. Se ei enää tuntunut ystävyydeltä kun tuntui että elämäni ei kiinnosta kuin kerran vuodessa emmekä ole toistemme tukena. On utelias ihminen ja epäilen että se on motiivi kuulumisten vaihdolle. Työasiani etenkin kiinnostavat kun ollaan samalla alalla.En hänen takiaan enää kyllä matkaa mihinkään. 

Ystävän kanssa välien väljähtymiset on ainakin minulle hankalia tilanteita. Ainoastaan kerran koen, että erkaantuminen sujui hyvin. Erään ystäväni kanssa yhteydenpito harveni, molemmille tuli elämään uutta ja meitä yhdistäneet asiat vähenivät. Mitään keskustelua ystävyyden päätöksestä ei käyty, vaan tapaamisten sopiminen ja yhteydenpito jäi. Tilanne ei harmittanut, kun kumpikin oli samalla sivulla ja toivoi erkaantumista. 

Muissa ystävyyssuhteissa taas koen, että olemme olleet eri sivuilla ystävyyden päättymisestä. Toinen osapuoli olisi halunnut jatkaa ja toinen ei. Tästä on aina tullut pahaa mieltä sille, joka olisi halunnut jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Kaipa ystävyyssuhteissakin on monilla jonkinlainen ensihuuma, jonka jälkeen toteavatkin kuvitelleensa ja odottaneensa toiselta jotakin muuta. Etenkin monet supersosiaaliset ihmiset salamarakastuvat ja sitten kyllästyvät yhtä nopeasti. 

Tämä pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani! Minuun aina ystävänä ihastutaan hurjasti ja kun huuma menee ohi, niin en kiinnosta sitten yhtään. :D Olisinpa mielenkiintoisempi ihminen muiden mielestä.

Sama ongelma minullakin. Ilolla ottaisin vastaan vinkkejä, miten näin ei tapahtuisi. Harmittaa, kun ihastuminen menee toisilla aina ohi ja seurani ei sen jälkeen kiinnosta. Ystävyydet monesti näivettyvät tässä kohtaa.

Voihan kyse olla myös siitä, että sulle on vain osunut tällaisia sarjarakastujia, eivätkä he edes kykenisi samankaltaiseen ystävyyteen kuin mitä sinä toivot. 

Jotkut ihan oikeasti ovat toistuvasti välittömästi aivan best friends forever, kun löytävät uuden ihmisen, ja tekevät jo suunnitelmia että ensi kesänä yhdessä Norjaan. Eivätkä kuukauden päästä edes muista koko ihmistä. 

Miten tällaiset ihmiset voisi tunnistaa, jotta heitä osaisi välttää?

Kannattaa varoa sellaisia, jotka jo alkajaisiksi hehkuttavat sitä, kuinka mahtava tyyppi olet ja kuinka te olette niin samanhenkisiä ihmisiä. Myös tilanteeseen nähden liian isojen suunnitelmien tekeminen - esimerkiksi tuo mainittu matka yhdessä Norjaan tai vaikka sinun pyytäminen kummiksi hänen tulevalle lapselleen - ovat varoitusmerkkejä. Kiinnitä huomiota myös peilaamiseen eli siihen, että toinen sanoo aina olevansa samaa mieltä kuin sinäkin ja tekevänsä samoja juttuja kuin sinäkin. Eli jos sinä esimerkiksi sanoisit harrastavasi agilitya koiran kanssa, niin hullaantuja hihkaisee, että "hei muuten, niin mäkin!" ja jos sanoisit tykkääväsi dokumenttielokuvien katselusta, reaktio olisi, että "ei voi olla totta, siis mäkin oon ihan dokkarifani!". Totta kai on normaalia, että yhteisiä ajatuksia ja mielenkiinnonkohteita löytyy mutta jos reaktio joka sanomiseesi on "niin mäkin!", niin sitten on hyvä olla varuillaan.

Mulla on eräs tällainen ystävä, joka on muuttunut aktiivisesta passiiviseksi. Aiemmin otti yhteyttä hyvinkin hanakasti, ja nyt on aikalailla hiljentynyt. Koskaan ei enää jouda tai jaksa tavata. Kerran sitten hieman kritisoin hänen tapaansa että lupaillaan kahvittelua, mutta ei koskaan muka jouda. Tämän jälkeen rupesi pitämään etäisyyttä. Itseäni tympii tällainen joutavanpäiväinen lupailu tapaamisesta, joka ei koskaan toteudu. Sanoin siitä suorat sanat, ja nyt on ystävyys jäähyllä. Itse olen tullut siihen tulokseen että menkööt. En ota enää yhteyttä.

Ei tarvitse väkisin olla kenenkään ystävä, mutta ei tarvitse myöskään odottaa paluuta entiseen. Ihmissuhteita ei voi laittaa yksipuolisesti paussille. Se on aina katkaisu, ja se on toisen osapuolen päätös haluaako alkaa rakentamaan katkon jälkeen uutta ihmissuhdetta. Monesti on helpompi etsiä elämäänsä vaan uusia ihmisiä, joiden kanssa ei tule tuollaista painolastia.

Ihmiset ei ole mitään leluja, jotka voi änkeä kaapinpohjalle odottamaan seuraavaa käyttöä. Kun ihmisen heittää pois, se yleensä jatkaa matkaansa eikä tule enää takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että erkaantumista toivova ystävä alkaa usein käyttäytyä ikävästi, jotta saisi toisen etäämmälle. Ei siis suoraan sanota "Hei! Mulla on nyt kuormittava vaihe elämässä ja kaipaan nyt enemmän tilaa itselleni. Älä ihmettele, että olen nyt etäisempi ja pidän vähemmän yhteyttä. Olet yhtä tärkeä kuin ennenkin. Toivottavasti ymmärrät, että tarvitsen nyt omaa tilaa ja tämä ei johdu sinusta, vaan itsestäni." Tällaisen viestin sijaan vastaan on tullut mm. seuraavaa käytöstä:

-ystävää on alettu syyllistämään, että kun hän ei ole tarpeeksi hauska/rento/kepeä tms

-ystävälle on alettu piikittelemään tilanteissa, joissa ennen olisi oltu ystävällisiä ja empaattisia

-ystävä sivuutetaan ja esim. toisille ystäville löytyy aikaa, mutta erkaannutettavalle ystävälle ei

-ystävän asiat eivät kiinnosta, eikä ystävälle enää muisteta/haluta jakaa asioita kuten ennen

-erkaannutettavan ystävän ystävällisyyttä väheksytään, vaikka ennen sitä arvostettiin

Tarkoituksenahan tässä on, että se erkaannutettava ystävä tekisi itse päätöksen ottaa etäisyyttä ja toisen ei tarvitsisi sanoa asiaa itse. Itseäni myös risoo se, että erkaannutettavaa ystävää usein syyllistetään etääntymisestä. Eli etäännyttäjä ei ota vastuuta omista tunteistaan ja käytöksestään, vaan syyllistää tilanteesta ystäväänsä.

juuri näin, minulla on tuollainen ns. ystävä. Hänen seuransa on todella ikävää nykyään ja olen ymmärtänyt, ettei hän halua viettää aikaa kanssani. Ei ole pakollista :D, en mene rikki ja elämä jatkuu...olemme kasvaneet erillemme eri ihmisiksi vuosien myötä ja uskon, että hän on pikkaisen kateellinen minulle tällä hetkellä. Ei olisi tarvetta olla mutta se on hänen tunteensa, mikäs teet.

Nuo on vaikeita tilanteita, kun alkaa tuntua sille, että "haluaisi hieman pitää etäisyyttä" johonkin ysäväänsä.

Itselläni on yksi ystävä, joka pommittaa viesteillä ja loukkaantuu, kun minulla ei ole aikaa tai edes mielenkiintoa istua päivystämässä puhelin kädessä ja vastailla niihin asap...

Toinen ystävä  soittaa ja on a i n a vailla jotain pikku palvelusta, tule tänne ja tee sitä ja tätä minulle, tarvitsen apua ja nyt on kauhea paniikki päällä. Kun menen käymään hän ei ehkä ole edes kotona tai koko juttu on jo unohtunut....

Suoraan päin naamaa en kohteliasuus syistä halua kummallekaan sanoa, mutta kyllähän tuollainen käyttäytyminen on aika epäkohteliasta ja ikävä kun eivät itse tajua sitä. 

Ihmisten kunnioitus ja käyttäytyminen! On oltava varovainen kun ystävyyttä ylipäätään lähdetään analysoimaan! Ystävyyksiä on monenlaisia, mutta elämäntilanteista riippuen töksäytteleminen ei kuulu yleensäkään hyvään käytökseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään otit taukoa ystävästäsi tai menit sanomaan ääneen? Ei ihme, jos toinen tuollaisesta ottaa nokkiinsa.

Ystävä tuntuu raskaalta seuralta nykyään, sen tarkemmin tilannetta avaamatta.

ap

mikäs syy ystävän dumppaamiselle tuo on? jos toisella on rankkaa, silloin ollaan tukena.

Niin sitä luulisi, mutta ei sen tukijankaan tarvitse mitä tahansa sietää ja jos siitä mainitsee, niin oot ymmärtämätön. Olen ollut ystäväni tukena paljon, oikeastaan viime vuosina ystävyytemme on keskittynyt tähän hänen tukemiseen. Sopii mulle, mutta huomasin pikkuhiljaa myös, että kelpaan lähes ainoastaan likaämpäriksi. Lisäksi se viha mikä toisesta koko ajan kumpuaa (ymmärrän miksi), tarttuu ja oma olo on myös aina ihan pa5ka. Lisäksi kun on huomannut että se tuki ei toimi toisinpäin. 

On mun arvojeni vastaista etten tue enää, mutta huomaan, että mun mielenterveys kiittää. Minä en kuitenkaan ollut se joka katkaisi välit. 

Ei AP vaan ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään otit taukoa ystävästäsi tai menit sanomaan ääneen? Ei ihme, jos toinen tuollaisesta ottaa nokkiinsa.

Ystävä tuntuu raskaalta seuralta nykyään, sen tarkemmin tilannetta avaamatta.

ap

mikäs syy ystävän dumppaamiselle tuo on? jos toisella on rankkaa, silloin ollaan tukena.

Niin sitä luulisi, mutta ei sen tukijankaan tarvitse mitä tahansa sietää ja jos siitä mainitsee, niin oot ymmärtämätön. Olen ollut ystäväni tukena paljon, oikeastaan viime vuosina ystävyytemme on keskittynyt tähän hänen tukemiseen. Sopii mulle, mutta huomasin pikkuhiljaa myös, että kelpaan lähes ainoastaan likaämpäriksi. Lisäksi se viha mikä toisesta koko ajan kumpuaa (ymmärrän miksi), tarttuu ja oma olo on myös aina ihan pa5ka. Lisäksi kun on huomannut että se tuki ei toimi toisinpäin. 

On mun arvojeni vastaista etten tue enää, mutta huomaan, että mun mielenterveys kiittää. Minä en kuitenkaan ollut se joka katkaisi välit. 

 

Ei AP vaan ohis

Lisään vielä, että en todellakaan ilmaisisi asiaa kuten AP ystävälleen. 

Nytkin yritin aikuisten kesken keskustella tilanteesta, mutta hän ei suostunut ja katkaisi välit. Saa siis olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ollut aina vaikea asia ymmärtää, miksi jotkut haluavat niin hirveän usein erkaantua ystävistään. Siis että toistuvasti on sama kaava: ensin ollaan niin tiiviisti ystäviä, sitten erkaannutaan. Miksi? Miksi se ihana ihminen muuttuisi jotenkin vähemmän ihanaksi?

Kaipa ystävyyssuhteissakin on monilla jonkinlainen ensihuuma, jonka jälkeen toteavatkin kuvitelleensa ja odottaneensa toiselta jotakin muuta. Etenkin monet supersosiaaliset ihmiset salamarakastuvat ja sitten kyllästyvät yhtä nopeasti. 

Tämä pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani! Minuun aina ystävänä ihastutaan hurjasti ja kun huuma menee ohi, niin en kiinnosta sitten yhtään. :D Olisinpa mielenkiintoisempi ihminen muiden mielestä.

Sama ongelma minullakin. Ilolla ottaisin vastaan vinkkejä, miten näin ei tapahtuisi. Harmittaa, kun ihastuminen menee toisilla aina ohi ja seurani ei sen jälkeen kiinnosta. Ystävyydet monesti näivettyvät tässä kohtaa.

Voihan kyse olla myös siitä, että sulle on vain osunut tällaisia sarjarakastujia, eivätkä he edes kykenisi samankaltaiseen ystävyyteen kuin mitä sinä toivot. 

Jotkut ihan oikeasti ovat toistuvasti välittömästi aivan best friends forever, kun löytävät uuden ihmisen, ja tekevät jo suunnitelmia että ensi kesänä yhdessä Norjaan. Eivätkä kuukauden päästä edes muista koko ihmistä. 

Miten tällaiset ihmiset voisi tunnistaa, jotta heitä osaisi välttää?

Ihan samalla tavalla kuin jos alat tapailla parisuhdemielessä jotain ihmistä...jos on liian paljon liian äkkiä.

Ap ei saanut täällä kovin paljoa ymmärrystä. En ehkä itsekään olisi lähtenyt hoitamaan asiaa noin vaikka toisaalta olit kyllä suora ja avoin, mikä on hienoa sinällään.

Itse olen ollut tilanteessa että ystävän tapaaminen alkoi käydä raskaaksi koska koin että hän purki omaa vihaansa (epäreilusti!!) piikittelemällä ja äyskimällä. Sai koko ajan jännittää ettei astu hänen henkisille liikavarpailleen.  Oman tilanteeni takia en jaksanut olla jännittämässä milloin taas loukkaa ja äyskii. 

 Aloin ottaa etäisyyttä.  Se tuntui minusta pahalle ja koen vieläkin syyllisyyttä. Mutta myös helpotusta. 

Uskon että tämä ystävä pärjää paremmin toisenlaisten ihmisten kanssa, vähän kovanahkaisempien kuin minä.