Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin ystävälle etäisyyden pitämistä ja taukoa, ystävä katkaisi välit
15.03.2026 |
Sanoin ystävälleni, että haluan ottaa etäisyyttä ja pitää hänestä taukoa. En haluaisi enää olla tekemisissä kovinkaan usein, minulle riittäisi kahvilla käynti pari kertaa vuodessa ja kasuaali juttelu. Ystävä totesi tähän, ettei häntä kiinnosta tuollainen kahvittelukaveruus ja lopettaa mieluummin yhteydenpidon kanssani kokonaan. Minusta ystävä käyttäytyy lapsellisesti, jos katkaisee kokonaan välit. Ihan mielelläni olen harvakseltaan tekemisissä, mutta enempää en halua. Ei siitä pitäisi loukkaantua.
N32
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään otit taukoa ystävästäsi tai menit sanomaan ääneen? Ei ihme, jos toinen tuollaisesta ottaa nokkiinsa.
Ystävä tuntuu raskaalta seuralta nykyään, sen tarkemmin tilannetta avaamatta.
ap
Ihminen joka ei halua avata asiaa enempää on luoti jota kuuluu väistää.
No, sen verran sanon, että ystävällä on nyt raskasta monesta syystä. Kaipaisi minusta kuuntelijaa ja haluaisi ylipäätään jutella pari kertaa viikossa.
ap
Pidit sun rajat ja hän omansa. Joskus käy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään otit taukoa ystävästäsi tai menit sanomaan ääneen? Ei ihme, jos toinen tuollaisesta ottaa nokkiinsa.
Ystävä tuntuu raskaalta seuralta nykyään, sen tarkemmin tilannetta avaamatta.
ap
mikäs syy ystävän dumppaamiselle tuo on? jos toisella on rankkaa, silloin ollaan tukena.
Yksipuoliset tukisuhteet on kaukana ystävyydestä.
Suomessa ei arvosteta kaveruuksia ja tuttavuussuhteita. Monille nähtävästi on 100% läheinen ystävyys tai välit poikki. Aika raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä? Sanoit julmasti päin naamaa toiselle, että hän on rasittava, et jaksa häntä, eikä sinua kiinnosta tavata kuin joskus ihan pinnallisesti. Jos käytöstapasi ja empatiakykysi ovat tuota luokkaa, eivätköhän loputkin ihmiset kaikkoa ympäriltäsi.
Olen periaatteessa samaa mieltä. On kuitenkin ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat, että heille sanotaan suoraan. Tälläkin palstalla olen monesti lukenut, miten pitää sanoa suoraan, jos jokin asia ystävyyssuhteessa rassaa tai ei syystä tai toisesta enää jaksa pitää yhteyttä kuten aiemmin. Läheskään kaikki eivät pidä hyvänä vaihtoehtona, että toinen alkaa pitää yhteyttä harvemmin, vastaa viesteihin pidemmällä viiveellä jne eli alkaa yksipuolisesti ottaa etäisyyttä. Tosin suoraan sanomisesta voi sitten seurata, että toinen vetää hernepellon nenäänsä eikä halua olla enää koskaan missään tekemisissä.
Mulla on yksi kaveri, joka haluaa, että hänelle sanotaan suoraan. Ollaan tunnettu jo parikymmentä vuotta. Kun sanon suoraan jostain asiasta, hän suuttuu ja voi pitää kuukausiakin kestävän radiohiljaisuuden. En mäkään häneen silloin ota yhteyttä vaan annan olla rauhassa. Jossain vaiheessa sitten tulee taas viestiä. Ollaan monesti puhuttu siitä, haluaako hän, että sanon suoraan vai ei. Edelleen haluaa, että sanon suoraan. Ja sitten taas suuttuu. Hän haluaa, että meidän suhde on tällainen ja mulle se on ihan ok. Kiva ihminen, mutta vähän draama queen.
Sait etäisyyttä ystävääsi, nauti siitä.
Olisin toiminut samoin kuin ystäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta kaveruuksia ja tuttavuussuhteita. Monille nähtävästi on 100% läheinen ystävyys tai välit poikki. Aika raskasta.
Useimmilla niitä liibalaaba tuttuja on luontaisesti, esim työkaverit, ex-työkaverit, naapurit... Sellaisia ihan ok ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa just muutaman kerran vuodessa, kun se suhde on koko ajan ollut sellainen pinnallinen. Mutta näitä tuttavuuksia harva tarkoituksellisesti haalii lisää, ne on enemmän sellaisia "ei niin väliksi näenkö tätä tyyppiä enää ikinä". Ja joskus suhde luonnollisesti muuttuu sellaiseksi.
Mutta muutos, jossa on oltu (ainakin toisen mielestä) ystäviä, ja sitten toinen sanookin että haluaa ns downgradata ystävyyden tällaiseksi hälläväliä tuttavuudeksi, on ihan eri asia. Siinä ihmissuhde muutetaan yksipuolisella päätöksellä ilman konkreettista syytä (esim muutto tai työpaikan vaihto) vähemmän merkitykselliseksi. Kontrasti on vielä suurempi, jos syynä on "sinulla on nyt vaikeaa enkä halua tukea sinua kuin ystävä". Eihän tällaiseen ihmiseen voisi luottaa enää ollenkaan.
Kyllä sen huomaa kun joku alkaa ottaa etäisyyttä. Eli vastaa viesteihin vähintään muutaman päivän viiveellä, ei viestittele oma-aloitteisesti eikä ehdota tapaamisia, tavatessa kertoo vain arkipäiväisiä kuulumisia ja saattaa tiuskiakin aika kiukkuisesti. Olen sitten lakannut itsekin pitämästä yhtryttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta kaveruuksia ja tuttavuussuhteita. Monille nähtävästi on 100% läheinen ystävyys tai välit poikki. Aika raskasta.
Useimmilla niitä liibalaaba tuttuja on luontaisesti, esim työkaverit, ex-työkaverit, naapurit... Sellaisia ihan ok ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa just muutaman kerran vuodessa, kun se suhde on koko ajan ollut sellainen pinnallinen. Mutta näitä tuttavuuksia harva tarkoituksellisesti haalii lisää, ne on enemmän sellaisia "ei niin väliksi näenkö tätä tyyppiä enää ikinä". Ja joskus suhde luonnollisesti muuttuu sellaiseksi.
Mutta muutos, jossa on oltu (ainakin toisen mielestä) ystäviä, ja sitten toinen sanookin että haluaa ns downgradata ystävyyden tällaiseksi hälläväliä tuttavuudeksi, on ihan eri asia. Siinä ihmissuhde muutetaan yksipuolisella päätöksellä ilman konkreettista syytä (esim muutto tai työpaikan vaihto) vähemmän merkitykselliseksi. Kontrasti on vielä suurempi, jos syynä on "sinulla on nyt vaikeaa enkä halua tukea sinua kuin ystävä". Eihän tällaiseen ihmiseen voisi luottaa enää ollenkaan.
Tätä olin tulossa sanomaan itsekin. Jos toinen on alun perinkin ollut kaveriasteella, niin mikäs siinä. Mutta jos ystävää downgradataan alemmaksi, niin onhan se loukkaavaa. Siinä ihminen asettaa itsensä toisen yläpuolelle ja kuvittelee, että voi sanella yksipuolisesti näin.
Ei minuakaan kiinnostaisi hyvän ystävyyden jälkeen olla sellainen kahvikaveri.
Minulle on tapahtunut aloittajan kuvaamalla tavalla, olin tosin se osapuoli, josta ystävä halusi tehdä ystävän sijaan etäisemmän kaverin. Ei minua napannut tuo ollenkaan. Olin rehellisesti sanottuna todella vihainen tuosta ehdotuksesta. Olin tukenut ystävää vaikeassa elämäntilanteessa todella paljon ja kun olisin itse ollut vuorostani tukea vailla, niin hän halusi alentaa minut ystävästä kaveriksi. Pahalta myös tuntui, että jäin itse ilman ystävältä saatua tukea, kun sitä olisin todella tarvinnut. Tämä ystävä vielä kehtasi sanoa, ettei hän odota, että ystävä olisi hänen tukenaan ja että hänen pitäisi olla häntä tukeneen ystävän tukena. Mikä mulkero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä? Sanoit julmasti päin naamaa toiselle, että hän on rasittava, et jaksa häntä, eikä sinua kiinnosta tavata kuin joskus ihan pinnallisesti. Jos käytöstapasi ja empatiakykysi ovat tuota luokkaa, eivätköhän loputkin ihmiset kaikkoa ympäriltäsi.
Tämä. Varsinkin kun sitten vielä ap lisää, että ei siitä pitäisi loukkaantua, eli määrittää senkin, mitä ystävä saisi tuntea, ja määrittää että ystävän kokemus on väärä, ystävän pitäisi kokea eri tavalla. Huh mikä omanapaisuus!
Asia ratkesi kuitenkin parhain päin.