Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin ystävälle etäisyyden pitämistä ja taukoa, ystävä katkaisi välit
15.03.2026 |
Sanoin ystävälleni, että haluan ottaa etäisyyttä ja pitää hänestä taukoa. En haluaisi enää olla tekemisissä kovinkaan usein, minulle riittäisi kahvilla käynti pari kertaa vuodessa ja kasuaali juttelu. Ystävä totesi tähän, ettei häntä kiinnosta tuollainen kahvittelukaveruus ja lopettaa mieluummin yhteydenpidon kanssani kokonaan. Minusta ystävä käyttäytyy lapsellisesti, jos katkaisee kokonaan välit. Ihan mielelläni olen harvakseltaan tekemisissä, mutta enempää en halua. Ei siitä pitäisi loukkaantua.
N32
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Taukoa ystävästä?
Joillakin on asiat todella liian hyvin. Tai sitten tässä on jotain diagnostista liittyen sosiaalisuuteen. Yleensä kaverisuhteet hiipuu luontevammin, ei tällaisilla ilmoituksilla. Sanotaan, että hyvälle kaverille voi sanoa mitä vaan, mutta aikuisten oikeasti: eihän ihan kaikkia ajatuksia oikeasti ikinä sanota ääneen.
Vai että diagnostista. Minä katselin kymmenisen vuotta, kun tällainen ns normaali kierteellä kertoi mielipiteitään. Sen jälkeen annoin tulla listaten kaikki päin näköä mikä minua vtutti. Ja kyllä - diagnooseissa löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taukoa ystävästä?
Joillakin on asiat todella liian hyvin. Tai sitten tässä on jotain diagnostista liittyen sosiaalisuuteen. Yleensä kaverisuhteet hiipuu luontevammin, ei tällaisilla ilmoituksilla. Sanotaan, että hyvälle kaverille voi sanoa mitä vaan, mutta aikuisten oikeasti: eihän ihan kaikkia ajatuksia oikeasti ikinä sanota ääneen.
Vai että diagnostista. Minä katselin kymmenisen vuotta, kun tällainen ns normaali kierteellä kertoi mielipiteitään. Sen jälkeen annoin tulla listaten kaikki päin näköä mikä minua vtutti. Ja kyllä - diagnooseissa löytyy!
Taikinanaamainen hebefiili-pyrkyri?
Pakko olla TROLLI.
EI AP voi olla olemassa
Vierailija kirjoitti:
Ei hän loukkaantunut, hän teki oman valintansa ihan kuten sinäkin teit. Ei ole lapsellista katkaista välejä, jos toinen on tylsä ja ikävää seuraa.
Tuskin seura oli tylsää, kun olisi halunnut tiiviimpää yhteyttä
Omituista veivaamista kommentoijilla. Normaalisti kai ystäviä nähdään, kun on aikaa ja halua, eikä aleta selittää ja aikatauluttaa ja kytätä muiden kanssa näkemisiä. Ja mikä helvetin patologia tuo kuormittuminen on? Ei normaali ihminen vatvo ja vajoa mielenterveysongelmiin tavallisesta kommunikoinnista, oli sitä paljon tai vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ei minusta ole mitään ihmeellistä, että elämässä on välillä aikoja, jolloin ei niin ehdi näkemään ystävien kanssa. Mutta tämä on minusta ihan eri asia, kun tilanne ei kosketa kaikkia ystäviä, vaan vaan yhtä ystävää:
Leena ja Jaana ovat ystäviä. Leena haluaisi yhä nähdä ja pitää yhteyttä entiseen malliin, mutta Jaana ei haluaisi enää Leenan kanssa olla yhtä aktiivisesti yhteydessä. Jos Leena laittaa viestiä, Jaana vastaa viestiin jopa viikon päästä - jos edes vastaa. Leenan kysellessä tapaamisen ajankohtaa Jaana vetkuttelee vastaamisen kanssa, valittelee kiirettä ja ehdottaa tapaamista 2 kk päähän. Tavatessa Jaana ei ole oma iloinen, puhelias ja ystävällinen itsensä, vaan jopa töksäyttelevä ja vetäytynyt. Jaana ei kuitenkaan kohtele muita ystäviä samoin. Tapaamisaika löytyy Tiinalle, Sarille ja Miialle vaikka samalla viikolla ja muut ystävät saavat vastauksen viesteihinsä saman päivän aikana. Tiinalle, Sarille ja Miialle Jaana on yhtä ystävällinen kuin ennenkin. Vihdoin Leenan tavatessaan Jaana sitten valittelee, miten on ollut kiire ja siksi ei ole ehtinyt Leenaa tavata, mutta Tiinalle, Sarille ja Mialle on kyllä ollut aikaa. Onhan tuo nyt todella ikävää. Etäisyyden ei tarvitsisi tarkoittaa sitä, että toista kohdellaan ikävästi.
Miksi hänen pitäisi tyytyä ihmiseen joka haluaa päiväkahviseuraa vain ja taukoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on täyskahjo ja homssu. Ei ihme, että ystävä jätti.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tilanteet ovat kimurantteja. Toisaalta on loukkaavaa sanoa suoraan, että haluaa ottaa toiseen etäisyyttä. Toisaalta taas on loukkaavaa yrittää vihjata asiaa rivien välistä sanomatta sitä suoraan ja kuvitella, että toinen ymmärtää asian ja on vielä samaa mieltä etäisyyden ottamisesta. Oma kokemus on ollut, että etäisyyden tarve tulee harvoin ihmissuhteen osapuolille yhtä aikaa. Yleensä käy niin, että toinen kaipaa etäisyyttä ja toinen haluaisi jatkaa kuten ennenkin.
”Toisaalta on loukkaavaa sanoa suoraan, että haluaa ottaa toiseen etäisyyttä. Toisaalta taas on loukkaavaa yrittää vihjata asiaa rivien välistä sanomatta sitä suoraan ja kuvitella, että toinen ymmärtää asian ja on vielä samaa mieltä etäisyyden ottamisesta.”
Ja sekin on loukkaavaa ja kumpaakin osapuolta alentavaa, että jatkaa vastentahtoista feikkiystävyyttä säälistä, syyllisyyden vuoksi, tai koska on kasvatettu aina antamaan anteeksi ja joustamaan, tai koska kuvittelee että ystävyyden pitää kestää läpi elämän. Tai koska haluaisi lopettaa ystävyyden mutta ei syystä tai toisesta pysty sitä tekemään, esim. päättää että seuraavalla tapaamiskerralla sanon että lopetan tämän, mutta ei silti saa sanotuksi.
Eli näissä tilanteissa ei ole olemassa sellaista ratkaisua joka ei olisi jonkun osapuolen mielestä väärä ja loukkaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasuaarinen juttelu voisi toimia paremmin
Luin ketjun kertaistumalta ja kyllä kolahti. Olin ystävystynyt erään työkaverini kanssa ja olimme läheisiä ystäviä. Istuimme palavereissa vierekkäin, kävimme syömässä ja pidimme paljon yhteyttä vapaa-ajalla. Sitten tämä ystävä korvasi minut toisella työkaverilla ja totesi, että ei huvita enää olla kanssani läheinen. Todellisuudessa häntä ei ole seurani enää muuten kiinnostanut, kuin niin, että minä kuuntelen hänen murheitaan tai jos hän kaipaa kevyttä rupatteluseuraa kahvihuoneessa. Muutuin läheisestä ystävästä ö-luokan tutuksi. Ystävä selvästi kyllästyi minuun.
Nyt katson vierestä, kun tuo ystäväni menee uuden työystävän kanssa syömään, istuu hänen viereensä ja on kuin paita ja peppu hänen kanssaan. Minä en tuohon kuvioon enää mahdu. Emmekä ole mitään teinejä, vaan neli-viisikymppisiä naisia. Surettaa ja hämmentää, miten hän korvasi minut tuolla tavalla ja joudun vielä päivittäin katsomaan tuota menoa työpaikallani. En olisi ikinä uskonut, että aikuisiällä voi olla tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituista veivaamista kommentoijilla. Normaalisti kai ystäviä nähdään, kun on aikaa ja halua, eikä aleta selittää ja aikatauluttaa ja kytätä muiden kanssa näkemisiä. Ja mikä helvetin patologia tuo kuormittuminen on? Ei normaali ihminen vatvo ja vajoa mielenterveysongelmiin tavallisesta kommunikoinnista, oli sitä paljon tai vähän.
En jaksaisi minäkään "ystävää", jolla aina vain ikäviä avautumisia ja purkautumisia, kun harvakseltaan tavataan. Mikä likaämpäri minä olen? Itse en tuo tunneasioita ollenkaan ystävyyksiin, kerron kuulumisetkin neutraalisti, ilmoitusasioina.
Olen vahvasti kokeva ja tunteva, enkä tarvitse/halua ylenmääräistä sentimentaalisuutta mihinkään ihmissuhteisiin.
-Asperger-nainen
P.s. mulle kävin ap:n tavoin tapailusuhteessa: kerroin miehelle, että haluan pitää taukoa, kun oltiin edetty tosi nopeasti niin ettei mieleni pysynyt mukana. Tyyppi ghostasi saman tien. Vaikka oli juuri ehdotellut yhteenmuuttoa.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun kertaistumalta ja kyllä kolahti. Olin ystävystynyt erään työkaverini kanssa ja olimme läheisiä ystäviä. Istuimme palavereissa vierekkäin, kävimme syömässä ja pidimme paljon yhteyttä vapaa-ajalla. Sitten tämä ystävä korvasi minut toisella työkaverilla ja totesi, että ei huvita enää olla kanssani läheinen. Todellisuudessa häntä ei ole seurani enää muuten kiinnostanut, kuin niin, että minä kuuntelen hänen murheitaan tai jos hän kaipaa kevyttä rupatteluseuraa kahvihuoneessa. Muutuin läheisestä ystävästä ö-luokan tutuksi. Ystävä selvästi kyllästyi minuun.
Nyt katson vierestä, kun tuo ystäväni menee uuden työystävän kanssa syömään, istuu hänen viereensä ja on kuin paita ja peppu hänen kanssaan. Minä en tuohon kuvioon enää mahdu. Emmekä ole mitään teinejä, vaan neli-viisikymppisiä naisia. Surettaa ja hämmentää, miten hän korvasi minut tuolla tavalla ja joudun vielä päivittäin katsomaan tuota menoa työpaikallani. En olisi ikinä uskonut, että aikuisiällä voi olla tällaista.
Onhan tuo sinulle ikävää, jos olet nyt työpaikalla ilman ystävää. Mutta iästä riippumatta kaikilla on oikeus valita seuransa. Et ollut kovin kiinnostava henkilö, ja ex-ystäväsi droppasi sinut, kun löysi toisen, mukavamman ja hänen tarpeisiinsa sopivamman. Ette te olleet naimisissa, eikä ole mitenkään sopimatonta lakata viettämästä aikaa tietyn henkilön kanssa. On vain hyväksyttävä, että sinusta ei välttämättä haluta läheisempää tuttavuutta. Miksi sinulla ei ole ketään muuta, jonka kanssa hengata työpaikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei minusta ole mitään ihmeellistä, että elämässä on välillä aikoja, jolloin ei niin ehdi näkemään ystävien kanssa. Mutta tämä on minusta ihan eri asia, kun tilanne ei kosketa kaikkia ystäviä, vaan vaan yhtä ystävää:
Leena ja Jaana ovat ystäviä. Leena haluaisi yhä nähdä ja pitää yhteyttä entiseen malliin, mutta Jaana ei haluaisi enää Leenan kanssa olla yhtä aktiivisesti yhteydessä. Jos Leena laittaa viestiä, Jaana vastaa viestiin jopa viikon päästä - jos edes vastaa. Leenan kysellessä tapaamisen ajankohtaa Jaana vetkuttelee vastaamisen kanssa, valittelee kiirettä ja ehdottaa tapaamista 2 kk päähän. Tavatessa Jaana ei ole oma iloinen, puhelias ja ystävällinen itsensä, vaan jopa töksäyttelevä ja vetäytynyt. Jaana ei kuitenkaan kohtele muita ystäviä samoin. Tapaamisaika löytyy Tiinalle, Sarille ja Miialle vaikka samalla viikolla ja muut ystävät saavat vastauksen viesteihinsä saman päivän aikana. Tiinalle, Sarille ja Miialle Jaana on yhtä ystävällinen kuin ennenkin. Vihdoin Leenan tavatessaan Jaana sitten valittelee, miten on ollut kiire ja siksi ei ole ehtinyt Leenaa tavata, mutta Tiinalle, Sarille ja Mialle on kyllä ollut aikaa. Onhan tuo nyt todella ikävää. Etäisyyden ei tarvitsisi tarkoittaa sitä, että toista kohdellaan ikävästi.
Ainoa ikävä asia tuossa on se, että Jaana ei kerro Leenalle, että hän ei ole enää toivottua seuraa.
Itse en vetoaisi kiireisiin tms. vaan laittaisin viestillä suoraan, että en halua tavata. Ellen sitten jättäisi kokonaan vastaamatta ja laittaisi henkilöä estoon. Ei ketään tarvi väkisin roikottaa elämässään mukana.
Toisekseen, jos olisin Leena, ymmärtäisin yskän eli Jaana ei enää ole kiinnostunut minusta. Jättäisin Jaanan rauhaan ja jatkaisin elämääni.
Ei tuossa ole sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta kaveruuksia ja tuttavuussuhteita. Monille nähtävästi on 100% läheinen ystävyys tai välit poikki. Aika raskasta.
Pikkuisen eri asia yksipuolisella ilmoituksella muuttaa ystävyys pari kertaa vuodessa kahvilla-tuttavuudeksi kuin olla, alunperinkin pelkkiä tuttavia tai kavereita. Epäilen, että missään maailmankolkassa arvostettaisiin temppua, jonka ap teki ystävälleen.
Vierailija kirjoitti:
"Haluan pitää sinusta taukoa", on kyllä tosi paha asia, mitä voi ystävälle sanoa! 😱
Eikä se ystävä minusta käyttäytynyt lapsellisesti lainkaan. Hän teki selväksi, ettei ole kiinnostunut ehdotuksestasi. Se on hyvin aikuismaista sanoa heti, ettei halua sellaista, mitä ehdotit. Sinun olisi pitänyt osata esittää asia paremmin. Esittää asia itsesi kannalta ja sanoa esimerkiksi niin, että elämässäsi on nyt asiat niin, ettet oikein jaksa tavata ketään tms.
Sinulla, kuten sillä ystävälläsikin, on luonnollisesti oikeus saada sellaisia ihmissuhteita elämään, jollaisia haluat. Mutta et voi vaatia, että joku vanha ystäväsi taipuu johonkin uusiin vaatimuksiisi, jollaisia ei ole ennen ollut suhteessanne.
En lukenut tyhmää viestiäsi, mutta laitoin äänen, ettei ne ole six seven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun kertaistumalta ja kyllä kolahti. Olin ystävystynyt erään työkaverini kanssa ja olimme läheisiä ystäviä. Istuimme palavereissa vierekkäin, kävimme syömässä ja pidimme paljon yhteyttä vapaa-ajalla. Sitten tämä ystävä korvasi minut toisella työkaverilla ja totesi, että ei huvita enää olla kanssani läheinen. Todellisuudessa häntä ei ole seurani enää muuten kiinnostanut, kuin niin, että minä kuuntelen hänen murheitaan tai jos hän kaipaa kevyttä rupatteluseuraa kahvihuoneessa. Muutuin läheisestä ystävästä ö-luokan tutuksi. Ystävä selvästi kyllästyi minuun.
Nyt katson vierestä, kun tuo ystäväni menee uuden työystävän kanssa syömään, istuu hänen viereensä ja on kuin paita ja peppu hänen kanssaan. Minä en tuohon kuvioon enää mahdu. Emmekä ole mitään teinejä, vaan neli-viisikymppisiä naisia. Surettaa ja hämmentää, miten hän korvasi minut tuolla tavalla ja joudun vielä päivittäin katsomaan tuota menoa työpaikallani. En olisi ikinä uskonut, että aikuisiällä voi olla tällaista.
Onhan tuo sinulle ikävää, jos olet nyt työpaikalla ilman ystävää. Mutta iästä riippumatta kaikilla on oikeus valita seuransa. Et ollut kovin kiinnostava henkilö, ja ex-ystäväsi droppasi sinut, kun löysi toisen, mukavamman ja hänen tarpeisiinsa sopivamman. Ette te olleet naimisissa, eikä ole mitenkään sopimatonta lakata viettämästä aikaa tietyn henkilön kanssa. On vain hyväksyttävä, että sinusta ei välttämättä haluta läheisempää tuttavuutta. Miksi sinulla ei ole ketään muuta, jonka kanssa hengata työpaikalla?
Vaikutat todella mulkerolta viestisi perusteella. Toki jokaisella on oikeus valita seuransa. Mutta on loukkaavaa hylätä ystävä. Ja miten se mukava ihminen tylsäksi muuttui? Jos olisi ollut lähtökohtaisesti tylsä, tuskin olisi ystävystynyt alun perinkään.
Kahvilla 2 kertaa vuodessa? En ihmettele. Ole ilman ystävää. Sinä et tarvitse ystävää.
Itsellä tällainen tilanne taustalla yh-ystävän kanssa. Jossain vaiheessa rupesi ihan ärsyttämään, miten yh-ystävä vähätteli kaikkia murheita, mistä kerroin.
"Ei ole yhden lapsen kanssa rankkaa, näin kahden äitinä tiedän."
"Helppoa se teillä on, kun perheessä on kaksi vanhempaa."
Sitten taas itse korosti, että miten hänen elämänsä on niin rankkaa, kun "lasten äitinä on vaikea löytää aikaa treffeille", "on niin rankkaa olla yksin vastuussa lapsista (usovanhemmat asui naapurissa ja ex-mies otti lapset joka toinen viikonloppu + yhtenä arkipäivänä)".
Ystävyys päättyi yh-ystävän aloitteesta. Voi, kun olisin itse tajunnut tehdä tämän ratkaisun jo aikaa sitten.
Taukoa ystävästä?
Joillakin on asiat todella liian hyvin. Tai sitten tässä on jotain diagnostista liittyen sosiaalisuuteen. Yleensä kaverisuhteet hiipuu luontevammin, ei tällaisilla ilmoituksilla. Sanotaan, että hyvälle kaverille voi sanoa mitä vaan, mutta aikuisten oikeasti: eihän ihan kaikkia ajatuksia oikeasti ikinä sanota ääneen.