Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin ystävälle etäisyyden pitämistä ja taukoa, ystävä katkaisi välit
15.03.2026 |
Sanoin ystävälleni, että haluan ottaa etäisyyttä ja pitää hänestä taukoa. En haluaisi enää olla tekemisissä kovinkaan usein, minulle riittäisi kahvilla käynti pari kertaa vuodessa ja kasuaali juttelu. Ystävä totesi tähän, ettei häntä kiinnosta tuollainen kahvittelukaveruus ja lopettaa mieluummin yhteydenpidon kanssani kokonaan. Minusta ystävä käyttäytyy lapsellisesti, jos katkaisee kokonaan välit. Ihan mielelläni olen harvakseltaan tekemisissä, mutta enempää en halua. Ei siitä pitäisi loukkaantua.
N32
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Minä en nauti tuollaisista Hyvääpäivääkirvesvarttaliibalaaba- kaveruksista yhtään, joten minä olisin tehnyt ihan samoin kuin ex-ystäväsi. Miksi ylläpitää ihmissuhdetta joka ei sovi itselleen?
Sama jos olisi töissä vakituisena ja työnantaja ehdottaisi osa-aikaista määräaikaista työtä alemmalla tittelillä, tai parisuhdekumppani että aletaan vain fwb-suhteeseen. Jos sellainen ei itselle sovi, niin on vain tervettä sanoa ei kiitos, tämä oli tässä, etsin mieluummin oikean ystävän / työn / kumppanin.
Hyviä vertauksia! Ihan samaa mieltä. En yhtään ihmettele, ettei tuollainen diili napostele. Mitä ystäväsi tuosta saisi, jos selvästi kaipaisi jotakin kahvittelua enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Haluan pitää sinusta taukoa", on kyllä tosi paha asia, mitä voi ystävälle sanoa! 😱
Eikä se ystävä minusta käyttäytynyt lapsellisesti lainkaan. Hän teki selväksi, ettei ole kiinnostunut ehdotuksestasi. Se on hyvin aikuismaista sanoa heti, ettei halua sellaista, mitä ehdotit. Sinun olisi pitänyt osata esittää asia paremmin. Esittää asia itsesi kannalta ja sanoa esimerkiksi niin, että elämässäsi on nyt asiat niin, ettet oikein jaksa tavata ketään tms.
Sinulla, kuten sillä ystävälläsikin, on luonnollisesti oikeus saada sellaisia ihmissuhteita elämään, jollaisia haluat. Mutta et voi vaatia, että joku vanha ystäväsi taipuu johonkin uusiin vaatimuksiisi, jollaisia ei ole ennen ollut suhteessanne.
Tuossa sä pistit suurimman osan väleistä poikki kun sä ilmoitit että sä et enää halua tavata kun vain kahvilla pari kertaa vuodessa. Siinä tilanteessa on ihan normaalia että toista osapuolta ei välttämättä kiinnosta tuollainen vaan hän ilmoittaa että parempi kun ei sitten tavata ollenkaan.
Sun ystäväsi ei käyttäytynyt mitenkään lapsellisesti, vaan nyt sä loukkaannuit tyhjästä. Jos sä haluat noin radikaalia muutosta suhteeseesi toisen henkilön kanssa kun mitä sä olit ystävällesi ehdottamassa, niin kyllä sun pitäisi aikuisena ihmisenä ymmärtää että toista osapuolta ei välttämättä kiinnosta se sun ehdottamasi uudenlainen suhde.
Mulla oli kaveri, joka ei enää oikein halunnut viettää aikaa sellaisten kanssa, jotka ei "nostaneet hänen arvoaan" tms. Halusi vain olla menestyneiden seurassa. Ja minä kuuluin siis luusereihin.
Katkaisin välit. Myöhemmin yritti tulla seuraani opiskelijatapahtumissa , mutta ei napannut. Tervehdin ja lähdin luotansa pois.
Sinä se tässä lapsellinen olet, kun ajattelet, että sinun pillin mukaan pitäisi mennä.
Samalla tavalla kuin sinulla on tarve, että tapaisitte harvoin, ex-ystävälläsi on omat tarpeensa. MIKSI sinun tarpeidesi mukaan pitäisi mennä? Ei mistään syystä. Ex-ystävä teki oikein, kun ei suostunut tyytymään. Olit muutenkin ottamassa hänestä taukoa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ymmärtävät, että elämäntilanteiden muuttuessa myös yhteydenpito voi muuttua. Joillekin riittää vähempikin tai erilainen (esim tapaamiset vaihtuu viesteihin) yhteydenpito ja jotkut taas haluavat lopettaa koko ihmissuhteen, jos se ei enää jatku sellaisena kuin oli aiemmin. Sinä teit oman päätöksesi ja ystäväsi omansa.
Olen eri mieltä. Toki yhteydenpito voi muuttua esim. elämäntilanteen muuttuessa. Mutta jos ystävyys on todellista, niin kyllä uudessakin elämäntilanteessa haluaa antaa toista varten aikaa tavalla tai toisella. Jos vaikka Anna ja Laura muuttavat 500 km päähän toisistaan ja näkevät harvoin, ei se ole ongelma, jos on yhä halua esim. soitella ja vaihtaa kuulumisia säännöllisesti. Mutta ei se ystävyyttä ole, jos muuton myötä ei enää viitsi toisen kanssa pitää yhteyttäkään. Yhteydenpito ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nykyisin, mutta silti lankapuhelinaikana ennen kännyköitä ihmiset soittelivat enemmän.
Ei ole noin mustavalkoista. Jos Annalla on elämässään raskas vaihe ja samoin on Lauran ystävillä Miialla ja Jonnallakin ja lisäksi ehkä Lauralla itselläänkin ongelmia töissä tai parisuhteessa, niin onko Anna edelleen se, jota Lauran pitää jaksaa tukea? Tosin em tilanteessa Lauran on toki hyvä kertoa Annalle, miksi ei jaksa. Eli että on omiakin huolia ja lisäksi joutuu olemaan tukena parille muullekin.
Minä olen kerran saanut ystävältä tällaisen ns eroviestin. Taustalla oli se, että olin aiemmin kynnysmatto ja monet asiat menivät hänen toiveidensa mukaan. Kun elämäntilanteeni oli tilapäisesti haastava ja olisin vastavuoroisesti tarvinnut häntä, hän alkoikin vältellä yhteydenpitoa. Olin myös parista asiasta eri mieltä ja hän päätti katkaista välit.
Olin kyllä ilman eroviestiäkin tajunnut että ollaan etäännytty ja voidaan satunnaisesti vaihtaa kuulumisia yms- ystävä kuitenkin kaipasi draamaa elämäänsä ja pisti kokonaan välit poikki.
Itse olen useampaan ystävään ottanut etäisyyttä esim elämäntilanteiden ollessa mahdottomat. Olen kuitenkin pitänyt yhteyttä satunnaisesti enkä ole katkaissut välejä- mikään draamaviesti ei tulisi kyseeseen, tuollainen on vaan moukkamaista ja hölmöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mutta nythän kaikki on hyvin. Sait mitä halusit, etäisyyden ja (ikuisen) tauon. Nytkö jo mieli muuttui? Olisit tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
No, mutta nythän kaikki on hyvin. Sait mitä halusit, etäisyyden ja (ikuisen) tauon. Nytkö jo mieli muuttui? Olisit tyytyväinen.
Mulla eräs ex-ystävä olisi halunnut musta ns. hauskat puolet. Ehdotti siis, että voidaan olla ystäviä niin, etten saisi kertoa murheistani hänelle, kun häntä ei kiinnosta olla tukena. Minua ei sattuneesta syystä kiinnostanut enää olla hänen ystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteen laadusta riippumatta tauko tarkoittaa minusta aina sitä, että aa ei halua olla been kanssa. Miksi sen been pitäisi jäädä pitämään pikkuisen yhteyttä? Tuon ajan voi käyttää niiden ihmisten seurassa, jotka beetä arvostavat.
Eikö sinua hävetä? Sanoit julmasti päin naamaa toiselle, että hän on rasittava, et jaksa häntä, eikä sinua kiinnosta tavata kuin joskus ihan pinnallisesti. Jos käytöstapasi ja empatiakykysi ovat tuota luokkaa, eivätköhän loputkin ihmiset kaikkoa ympäriltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasuaalit kahvittelut alkaa hyvin pian tuntua pakkopullalta, täysin turhalta tylsältä teatterilta, kuin työtä ilman palkkaa. Mitä käteen jää, jos satunnainen viestittelykin alkaa tuntua velvollisuuden tunnosta tehtävältä pakollisesta työtehtävältä ja tapaamisetkin on pelkkää ajan tappamista. Mielummin olisi kotona vaikka pyykkäämässä, elämässä sitä omaa elämää, johon nää kahvittelukaverit eivät edes kuulu.
Joskus on hyvä katkaista välit ns. ystävään kerta laakista. Sellainen ystävyyssuhde, joka vie sinulta kaiken energian ja jossa sinua käytetään roskapönttönä, on parasta lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään pidä ystävinä sellaisia, jotka haluaa tavata vain kerran pari vuodessa ja jutella jotain kepeitä (jotka siis aina on sen toisen määrittelemänä, että mikä on kepeää ja mikä ei). Saavat etsiä kaltaistaan seuraa muualta. En muutenkaan halua mitään laajaa ystävärinkiä, ihan pari riittää.
meitä on niin moneksi.
mielestäni ystäväsi teki ihan oikein, kun rehellisesti sanoi ettei hän halua sinun ehdottamaasi ystävyyden tapaa. Hän kertoi ettei sellainen sovi hänelle ja koska sinulle ei sovi ex-ystäväsi kaltainen tapa, niin eihän siinä muuta mahdollisuutta ollut kuin katkaista koko ystävyyssuhde. Etsi uusi ystävä, sellainen, joka on lähempänä sinun tapaasi olla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään otit taukoa ystävästäsi tai menit sanomaan ääneen? Ei ihme, jos toinen tuollaisesta ottaa nokkiinsa.
Ystävä tuntuu raskaalta seuralta nykyään, sen tarkemmin tilannetta avaamatta.
ap
Ihminen joka ei halua avata asiaa enempää on luoti jota kuuluu väistää.
Vaikuttaa siltä että ap tutulla on vaikea elämäntilanne tai sitten eri mielipiteitä mitkä ei sovi ap ajatusmaailmaan. Mieluimmin ottaa etäisyyttä kuin tukisi tai avaisi oman häkin ovea.
Lapsellista ajatella, että sinä sanelet ehdot ja ex-ystävän pitää niihin suostua.
Vierailija kirjoitti:
Kasuaalit kahvittelut alkaa hyvin pian tuntua pakkopullalta, täysin turhalta tylsältä teatterilta, kuin työtä ilman palkkaa. Mitä käteen jää, jos satunnainen viestittelykin alkaa tuntua velvollisuuden tunnosta tehtävältä pakollisesta työtehtävältä ja tapaamisetkin on pelkkää ajan tappamista. Mielummin olisi kotona vaikka pyykkäämässä, elämässä sitä omaa elämää, johon nää kahvittelukaverit eivät edes kuulu.
Eri asia jos tapaamisten välissä viestitellään, jaetaan tilannekatsauksia ja rupatellaan luonnollisesti muuten vaan silkasta ilosta ja ihan ilman velvollisuudentuntoa, eli toisin sanoen YSTÄVYYDESTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään otit taukoa ystävästäsi tai menit sanomaan ääneen? Ei ihme, jos toinen tuollaisesta ottaa nokkiinsa.
Ystävä tuntuu raskaalta seuralta nykyään, sen tarkemmin tilannetta avaamatta.
ap
Mutta kelpaa silloin tällöin aina jäteastiaksi, kun haluaa valittaa jollekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mutta nythän kaikki on hyvin. Sait mitä halusit, etäisyyden ja (ikuisen) tauon. Nytkö jo mieli muuttui? Olisit tyytyväinen.
Mulla eräs ex-ystävä olisi halunnut musta ns. hauskat puolet. Ehdotti siis, että voidaan olla ystäviä niin, etten saisi kertoa murheistani hänelle, kun häntä ei kiinnosta olla tukena. Minua ei sattuneesta syystä kiinnostanut enää olla hänen ystävänsä.
Mulla taas yksi ex-ystävä halusi musta nimenomaan sen kuuntelijan ja ilmaisen terapeutin ja muiden ystäviensä kanssa oli sitten kaikki hauskat jutut. Tutustumisen alussa esitti kyllä ihan muuta, mutta reilun vuoden päästä selvisi, mihin tarkoitukseen mua tarvitsi. Ollaan kyllä ihan väleissä edelleen ja muutaman kerran vuodessa kysellään puolin ja toisin kuulumisia.
Mä olen kyllä luonteeltani sellainen, että mitä vaikeampaa elämäntilannetta elän, sitä mieluummin haluaisin iloista ja positiivista seuraa. Sellaista, että voin edes hetkeksi unohtaa kaiken shitin. Saada jotain ihan muuta ajateltavaa.
No, sen verran sanon, että ystävällä on nyt raskasta monesta syystä. Kaipaisi minusta kuuntelijaa ja haluaisi ylipäätään jutella pari kertaa viikossa.
ap