Lue keskustelun säännöt.
Onko/olisiko sinulle merkittävästi pienempituloisena ok elää parisuhteessa sinun tulotasosi mukaista elämää?
12.03.2026 |
Eli asuisitte tasan sen hintaisessa asunnossa, kuin mistä sinulla on varaa maksaa puolet. Matkustella jne tasan niin paljon tai vähän kuin mihin sinulla on varaa. Lapsilla vain ne harrastukset, joihin pystyt puoliksi osallistumaan.
Kumppani sitten säästää ja sijoittaa oman ylimenevän rahan. Ja avioehto tietysti.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
jaa-a. Minä menin naimisiin 2 vuotta sitten ja kyllä olen hämilläni kuinka tarkasti mieheni pitää kiinni siitä, että kaikki rahat ovat erillisiä. Mies tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja hänellä on sijoitusasuntoja ja perintörahoja. Itse olen suhteen alusta asti kokenut niin, että mikä on minun on myös hänen. Ostelen hänelle asioita, enkä ikinä pyydä rahaa takaisin. Ennen yhteenmuuttoa ja avioliittoa mm. kokkailin ja leivoin hänelle ihan omaan piikkiini. Näin mielestäni normaalisti parisuhteessa toimitaan. Iso shokki kyllä tuli yhteiselon alettua.
Olin juuri todella kipeänä. Siis aivan vuoteenomana 2 viikkoa. Pyysin josko hän voii hakea minulle apteekista lääkärin määräämän lääkkeen. No hän ystävällisesti haki ja haki samalla itselleen ruokaa ravintolasta. Minä sain lääkkeeni ja mobilepay pyynnön "18eur apteekki". Hän söi ravintolaruokaansa ja minä katselin 39 asteen kuumeessa jääkaapinvaloja.
Ei ole avioliitto ihan sitä mitä oletin sen olevan. Kait tämä on sit tätä nykypäivän rakkautta.
Ja ei, en oleta hänen elättävän minua! Olen ihan töissä käyvä ihminen. Ehkä odotan sellaista, ettei joka penniä pidä näin laskea ja omasta aviopuolistista pidetään huolta. En edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin jäämään töistä pois. Miehen huolenpitoon en voisi nojata, enkä saisi mistään tukia koska Kela katsoo että hänen pitäisi elättää..
Tämä kommentti teki todella surulliseksi.. 🥺 Avioliiton ideahan on, että puolisot muodostavat yksikön ja pistävät toisen edun oman edun edelle. Ja kun molemmat tekevät niin, eli palvelevat toisiaan rakkaudesta käsin, niin ei siinä mitata mitään viivottimella. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jaa-a. Minä menin naimisiin 2 vuotta sitten ja kyllä olen hämilläni kuinka tarkasti mieheni pitää kiinni siitä, että kaikki rahat ovat erillisiä. Mies tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja hänellä on sijoitusasuntoja ja perintörahoja. Itse olen suhteen alusta asti kokenut niin, että mikä on minun on myös hänen. Ostelen hänelle asioita, enkä ikinä pyydä rahaa takaisin. Ennen yhteenmuuttoa ja avioliittoa mm. kokkailin ja leivoin hänelle ihan omaan piikkiini. Näin mielestäni normaalisti parisuhteessa toimitaan. Iso shokki kyllä tuli yhteiselon alettua.
Olin juuri todella kipeänä. Siis aivan vuoteenomana 2 viikkoa. Pyysin josko hän voii hakea minulle apteekista lääkärin määräämän lääkkeen. No hän ystävällisesti haki ja haki samalla itselleen ruokaa ravintolasta. Minä sain lääkkeeni ja mobilepay pyynnön "18eur apteekki". Hän söi ravintolaruokaansa ja minä katselin 39 asteen kuumeessa jääkaapinvaloja.
Ei ole avioliitto ihan sitä mitä oletin sen olevan. Kait tämä on sit tätä nykypäivän rakkautta.
Ja ei, en oleta hänen elättävän minua! Olen ihan töissä käyvä ihminen. Ehkä odotan sellaista, ettei joka penniä pidä näin laskea ja omasta aviopuolistista pidetään huolta. En edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin jäämään töistä pois. Miehen huolenpitoon en voisi nojata, enkä saisi mistään tukia koska Kela katsoo että hänen pitäisi elättää..
Taloudellista väkivaltaa on tuo. Voisit haastaa miehesi oikeuteen ja hänet määrättäisiin maksamaan elatusapua sinulle, kun kerran ei onnistu luonnostaan yhteinen elintaso. Kannattaa googlata, Lapin yliopistosta löytyy mm. graduja, jossa käydään läpi oikeuskäyntäntöjä.
Olisipa kiva, jos jollakin olisi kanttia haastaa oikeuteen tällaiset tapaukset ihan järjestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi."
On mahdollista ainakin Osuuspankissa. Molempien henkilökohtaiset tilit on muutettu yhteiskäyttöön meillä jossain vaiheessa. Meillä siis ollut aina yhteiset rahat, mutta oma tili oli pitkään vain omassa käytössä, kunnes vaihdettiin sekin yhteiseen käyttöön.
Niin eli ne on PERUSTETTU siinä kohtaa kun teit muutoksen. Oletkos vähän yksinkertainen, kyse oli siitä ettei kukaan normaalisti voi nähdä toisen tilitietoja.
Ei ole perustettu, vaan tilille lisättiin vain toisen käyttöoikeus.
Juuh, hyvinkö näkyi sitä ennen? Laitatko osoitteen niin lähetän rautalankaa.
Jos tili on ollut olemassa ennen käyttöoikeuden lisäämistä, ei sitä ole perustettu silloin. Tili perustetaan silloin kun se avataan. Minun tilini on avattu vuosikymmeniä sitten, ja jos siihen jollekin käyttöoikeuden lisäisin niin se yhäkin olisi perustettu silloin vuosikymmeniä sitten.
Etkö ymmärrä, mitä perustaminen tarkoittaa? Jos perustan yrityksen, ja myyn siitä myöhemmin jollekin osakkeita, niin se yhä on perustettu silloin kun se perustettiin, ei silloin kun myin osakkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Minulla taas ei ole mitään intoa rajoittaa toisen harrastuksia, vaikken niitä aio rahoittakaan. Meidän perheessä se nyt ei vain mene niin, että toinen alkaisi harrastaa moottoripyöriä tai pienoismalleja minun rahoillani. Kun yhteisen tilin lisäksi on omat rahat, kumpikin saa omillaan tehdä mitä lystää. Toiminut erinomaisesti jo toista vuosikymmentä, sen pienituloisenkin varallisuus jo tässä karttunut eikä tarvitse automaattimaksujen pyöriessä edes puhua rahasta koskaan.
Asia oli tietenkin eri, kun puoliso oli hoitovapaalla ja teki kaikki kotityöt. Maksoin silloin kaiken.
Minua ei ole haitannut rahoittaa mieheni harrastusta eikä hänen minun: siksi, että molemmat arvostamme toistemme harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita suuresti. En usko, että voisin missään tilanteessa elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä, koska harrastuksethan siitä pitkälti kertovat (yhteys arvoihin).
Mutta pääasiahan tässä kuitenkin on se, että molemmat ovat tyytyväisiä eikä se onko kyseinen parisuhde jonkun muun mielestä hyvä ja ok. Pihistelijätkin ovat ehkä hyvinkin tyytyväisiä ynnäilyynsä eikä asia muille sitten kuulu, elleivät sitten lapset tai joku heistä joudu elämään erilaista elintasoa kuin muu perhe. Voihan pihin ajattelun ulottaa lapsiinkin, jos kerran vähemmän ansaitseva puolisokin ansaitsee vain sen puurolautasensa loman sijasta. Jos lapsi ei saa kesätöitä, voi hän syödä vain puuroa ja se kesätöillä ahkeroivat pääsee lomalle jne. Tällaistahan lainsäädäntö pyrkii estämään, taloudellista väkivaltaa.
No minusta on kyllä usein hyvin erikoista nähdä, kun vaimot raahaavat miehiään pitsinnypläykseen, vastaavasti naisia näkee vaikkapa auton rassauksessa.
Joissain suhteissa tietysti on sellaisia sääntöjä, mitä toinen saa harrastaa ja mitä ei, ja sen määrittelee puoliso. Se sama puoliso saattaa ottaa pankkitilin haltuunsa ja kertoa toiselle mitä rahalla saa tehdä - tai pahimmillaan sanoa, että nämä ovat nyt minun rahoja tai tulee ero. Tuo on kuitenkin jo taloudellista väkivaltaa. Jokaisella on parisuhteessakin oikeus autonomiaan ja käyttää rahaa itse katsomiinsa asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi."
On mahdollista ainakin Osuuspankissa. Molempien henkilökohtaiset tilit on muutettu yhteiskäyttöön meillä jossain vaiheessa. Meillä siis ollut aina yhteiset rahat, mutta oma tili oli pitkään vain omassa käytössä, kunnes vaihdettiin sekin yhteiseen käyttöön.
Niin eli ne on PERUSTETTU siinä kohtaa kun teit muutoksen. Oletkos vähän yksinkertainen, kyse oli siitä ettei kukaan normaalisti voi nähdä toisen tilitietoja.
Ei ole perustettu, vaan tilille lisättiin vain toisen käyttöoikeus.
Juuh, hyvinkö näkyi sitä ennen? Laitatko osoitteen niin lähetän rautalankaa.
Jos tili on ollut olemassa ennen käyttöoikeuden lisäämistä, ei sitä ole perustettu silloin. Tili perustetaan silloin kun se avataan. Minun tilini on avattu vuosikymmeniä sitten, ja jos siihen jollekin käyttöoikeuden lisäisin niin se yhäkin olisi perustettu silloin vuosikymmeniä sitten.
Etkö ymmärrä, mitä perustaminen tarkoittaa? Jos perustan yrityksen, ja myyn siitä myöhemmin jollekin osakkeita, niin se yhä on perustettu silloin kun se perustettiin, ei silloin kun myin osakkeita.
Hän ei ymmärrä. Hänelle on epäselvää myös se, miten yhteinen tili rakennetaan niin, ettei se sulkeudu toisen kuoltua. Hän ei myöskään mitä ilmeisimmin osaa tai viitsi googlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on ihmisiä jotka elävät noin. Minusta tuo kuulostaa kolkolta. Miksi edes perustaa perhettä ollenkaan jos tärkein kriteeri on ettei se puoliso vaan pääse ikinä vahingossakaan "hyötymään" sen toisen suuremmista tuloista? Ei tuollainen ole mikään perhe. Se on kaksi kämppäkaveria.
Minulla oli suuremmat tulot ja varallisuus kuin miehellä kun tavattiin. Silti tuli yhteiset tilit ja yhteinen omaisuus. Vuosien varrella osat on vaihtuneet useamman kerran. Me molemmat olemme hyötyneet vuorollamme. Siis hyötyneet näiden rahojen kyttääjien mielestä. Meille se on ollut normaalia elämää perheenä.
Ainoa tilanne jolloin eri rahat ovat minusta välttämätön ratkaisu on se jos puolisolla on vakava ongelma rahan suhteen, on shoppailuaddikti, pelaa omat ja perheen rahat, juopottelee, tai on muulla tavalla holtiton. Jos tuollaisen ihmisen kanssa edes haluaa aloittaa/jatkaa suhdetta niin erilliset rahat on ehdottomasti oltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Minulla taas ei ole mitään intoa rajoittaa toisen harrastuksia, vaikken niitä aio rahoittakaan. Meidän perheessä se nyt ei vain mene niin, että toinen alkaisi harrastaa moottoripyöriä tai pienoismalleja minun rahoillani. Kun yhteisen tilin lisäksi on omat rahat, kumpikin saa omillaan tehdä mitä lystää. Toiminut erinomaisesti jo toista vuosikymmentä, sen pienituloisenkin varallisuus jo tässä karttunut eikä tarvitse automaattimaksujen pyöriessä edes puhua rahasta koskaan.
Asia oli tietenkin eri, kun puoliso oli hoitovapaalla ja teki kaikki kotityöt. Maksoin silloin kaiken.
Minua ei ole haitannut rahoittaa mieheni harrastusta eikä hänen minun: siksi, että molemmat arvostamme toistemme harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita suuresti. En usko, että voisin missään tilanteessa elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä, koska harrastuksethan siitä pitkälti kertovat (yhteys arvoihin).
Mutta pääasiahan tässä kuitenkin on se, että molemmat ovat tyytyväisiä eikä se onko kyseinen parisuhde jonkun muun mielestä hyvä ja ok. Pihistelijätkin ovat ehkä hyvinkin tyytyväisiä ynnäilyynsä eikä asia muille sitten kuulu, elleivät sitten lapset tai joku heistä joudu elämään erilaista elintasoa kuin muu perhe. Voihan pihin ajattelun ulottaa lapsiinkin, jos kerran vähemmän ansaitseva puolisokin ansaitsee vain sen puurolautasensa loman sijasta. Jos lapsi ei saa kesätöitä, voi hän syödä vain puuroa ja se kesätöillä ahkeroivat pääsee lomalle jne. Tällaistahan lainsäädäntö pyrkii estämään, taloudellista väkivaltaa.
No minusta on kyllä usein hyvin erikoista nähdä, kun vaimot raahaavat miehiään pitsinnypläykseen, vastaavasti naisia näkee vaikkapa auton rassauksessa.
Joissain suhteissa tietysti on sellaisia sääntöjä, mitä toinen saa harrastaa ja mitä ei, ja sen määrittelee puoliso. Se sama puoliso saattaa ottaa pankkitilin haltuunsa ja kertoa toiselle mitä rahalla saa tehdä - tai pahimmillaan sanoa, että nämä ovat nyt minun rahoja tai tulee ero. Tuo on kuitenkin jo taloudellista väkivaltaa. Jokaisella on parisuhteessakin oikeus autonomiaan ja käyttää rahaa itse katsomiinsa asioihin.
Haluatko siis vihjata, että yhteiset rahat ovatkin taloudellista väkivaltaa, autonomian puutetta tms.? Kaikenlaista on varmasti maailmassa olemassa. En ole itse nähnyt sellaisia tapauksia, missä miestä olisi pakotettu pitsinnypläykseen ja autojen rassaukseen. Ovatko nämä ihmiset itse kertoneet olevansa tuonkaltaisen väkivallan ja painostuksen kohteena vai mistä tiedät mistä syystä joku on pitsiä nypläämässä? Ja miksi itse olit siellä?
Itseäni aina vähän epäilyttävät ne kanssaihmiset, jotka tietävät hyvin tarkasti toisten asiat, koska usein on tullut tilanteita, missä ilmenee, että he tietävät paremmin asiat kuin asianomaiset itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jaa-a. Minä menin naimisiin 2 vuotta sitten ja kyllä olen hämilläni kuinka tarkasti mieheni pitää kiinni siitä, että kaikki rahat ovat erillisiä. Mies tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja hänellä on sijoitusasuntoja ja perintörahoja. Itse olen suhteen alusta asti kokenut niin, että mikä on minun on myös hänen. Ostelen hänelle asioita, enkä ikinä pyydä rahaa takaisin. Ennen yhteenmuuttoa ja avioliittoa mm. kokkailin ja leivoin hänelle ihan omaan piikkiini. Näin mielestäni normaalisti parisuhteessa toimitaan. Iso shokki kyllä tuli yhteiselon alettua.
Olin juuri todella kipeänä. Siis aivan vuoteenomana 2 viikkoa. Pyysin josko hän voii hakea minulle apteekista lääkärin määräämän lääkkeen. No hän ystävällisesti haki ja haki samalla itselleen ruokaa ravintolasta. Minä sain lääkkeeni ja mobilepay pyynnön "18eur apteekki". Hän söi ravintolaruokaansa ja minä katselin 39 asteen kuumeessa jääkaapinvaloja.
Ei ole avioliitto ihan sitä mitä oletin sen olevan. Kait tämä on sit tätä nykypäivän rakkautta.
Ja ei, en oleta hänen elättävän minua! Olen ihan töissä käyvä ihminen. Ehkä odotan sellaista, ettei joka penniä pidä näin laskea ja omasta aviopuolistista pidetään huolta. En edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin jäämään töistä pois. Miehen huolenpitoon en voisi nojata, enkä saisi mistään tukia koska Kela katsoo että hänen pitäisi elättää..
Ikävä juttu eikä laisinkaan ok, mutta kai te siis olette ihan sanallisesti sopineet miten raha-asiat hoidetaan? Tämä asia pitää tietysti tunnustella jo kauan ennen edes avoliittoa, avioliitosta puhumattakaan. Kuten keskustelusta näkyy, erilaisia tapoja asian suhteen on paljon.
Ja miehelle voi antaa tuosta kunnon huutista, ettei tuonut sinulle ruokaa ja vielä lääkkeetkin kynytti. Jos se oli ajattelemattomuutta, hän pyytää anteeksi. Muussa tapauksessa tiedät, ettei hän aio muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Minulla taas ei ole mitään intoa rajoittaa toisen harrastuksia, vaikken niitä aio rahoittakaan. Meidän perheessä se nyt ei vain mene niin, että toinen alkaisi harrastaa moottoripyöriä tai pienoismalleja minun rahoillani. Kun yhteisen tilin lisäksi on omat rahat, kumpikin saa omillaan tehdä mitä lystää. Toiminut erinomaisesti jo toista vuosikymmentä, sen pienituloisenkin varallisuus jo tässä karttunut eikä tarvitse automaattimaksujen pyöriessä edes puhua rahasta koskaan.
Asia oli tietenkin eri, kun puoliso oli hoitovapaalla ja teki kaikki kotityöt. Maksoin silloin kaiken.
Minua ei ole haitannut rahoittaa mieheni harrastusta eikä hänen minun: siksi, että molemmat arvostamme toistemme harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita suuresti. En usko, että voisin missään tilanteessa elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä, koska harrastuksethan siitä pitkälti kertovat (yhteys arvoihin).
Mutta pääasiahan tässä kuitenkin on se, että molemmat ovat tyytyväisiä eikä se onko kyseinen parisuhde jonkun muun mielestä hyvä ja ok. Pihistelijätkin ovat ehkä hyvinkin tyytyväisiä ynnäilyynsä eikä asia muille sitten kuulu, elleivät sitten lapset tai joku heistä joudu elämään erilaista elintasoa kuin muu perhe. Voihan pihin ajattelun ulottaa lapsiinkin, jos kerran vähemmän ansaitseva puolisokin ansaitsee vain sen puurolautasensa loman sijasta. Jos lapsi ei saa kesätöitä, voi hän syödä vain puuroa ja se kesätöillä ahkeroivat pääsee lomalle jne. Tällaistahan lainsäädäntö pyrkii estämään, taloudellista väkivaltaa.
No minusta on kyllä usein hyvin erikoista nähdä, kun vaimot raahaavat miehiään pitsinnypläykseen, vastaavasti naisia näkee vaikkapa auton rassauksessa.
Joissain suhteissa tietysti on sellaisia sääntöjä, mitä toinen saa harrastaa ja mitä ei, ja sen määrittelee puoliso. Se sama puoliso saattaa ottaa pankkitilin haltuunsa ja kertoa toiselle mitä rahalla saa tehdä - tai pahimmillaan sanoa, että nämä ovat nyt minun rahoja tai tulee ero. Tuo on kuitenkin jo taloudellista väkivaltaa. Jokaisella on parisuhteessakin oikeus autonomiaan ja käyttää rahaa itse katsomiinsa asioihin.
Haluatko siis vihjata, että yhteiset rahat ovatkin taloudellista väkivaltaa, autonomian puutetta tms.? Kaikenlaista on varmasti maailmassa olemassa. En ole itse nähnyt sellaisia tapauksia, missä miestä olisi pakotettu pitsinnypläykseen ja autojen rassaukseen. Ovatko nämä ihmiset itse kertoneet olevansa tuonkaltaisen väkivallan ja painostuksen kohteena vai mistä tiedät mistä syystä joku on pitsiä nypläämässä? Ja miksi itse olit siellä?
Itseäni aina vähän epäilyttävät ne kanssaihmiset, jotka tietävät hyvin tarkasti toisten asiat, koska usein on tullut tilanteita, missä ilmenee, että he tietävät paremmin asiat kuin asianomaiset itse.
Yrität nyt ad hominem -argumenttia, vaikka itse sanoit että et voisi rahoittaa puolison harrastuksia elleivät ne sinulle sovi. Tuohan olisi kontrollointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suurempituloisena ehdottanut tuota jokaisessa parisuhteessa mutta se ei ole yhdellekkään naiselle kelvannut kun naiset vaativat parempaa mihin omat rahat riittivät. Kaikki tämä perusteltiin sillä että sinähän tienaat niin kivasti että me voisimme kyllä ottaa paremman elintason kun mitä minun rahat antavat periksi.
Eli siis naiset vaativat parempaa elintasojaomaan tulotasoon nähden ja naiset vaativat että kun mies tienaa enemmän niin mies maksaa enemmän
Jos olet vahvasti tuota mieltä niin sinun pitää myös seisoa mielipiteesi takana, eikä pehmetä heti uhkailun edessä.
Tuohan on ryöstö muuten.
Jos mies ei haluaisi naiselta mitään, niin miksi hän tavoittelee parisuhteita? Ja jos kerran haluaa naiselta jotain, niin miksi ei korvaa naisen antamaa sillä, mitä nainen haluaa?
Jos mies luulee että naisen ja miehen paneminen on saman arvoista lystiä niin menkööt grinderiin panemaan toisia miehiä.
Miten nainen korvaa miehelle sen jos hän esim. enemmän haluaa lapsia ja niiden vaatiman isomman kodin jne.?
Silloin vissiin logiikkasi pelaa toisin päin ja nainen maksaa suuremman osan perheen kuluista, näin korvaten sen että on saanut mieheltä sen mitä enemmän haluaa?
Miksi nainen olisi miehen kanssa, jos ei halua lapsia? Naisen on kirjaimellisesti parempi ilman miestä joka tapauksessa. Nainen voi elää helposti selibaatissa ilman mitään ongelmia tai paineita.
Ei, nainen ei maksa koskaan enempää perheen kuluista. Se että mies ei syystä tai toisesta pärjää miehenä ja saa haalittua perheelle resursseja ei tee naisesta miestä. Tällainen mies jää sinkuksi ja nainen elää "vanhapiian" roolissa eli tekee töitä itse. Nainen voi myös hakea lääkäriltä siemenen jos haluaa äidiksi, ihan ilman mieshaittaa.
Puhu vain omasta puolestasi, hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suurempituloisena ehdottanut tuota jokaisessa parisuhteessa mutta se ei ole yhdellekkään naiselle kelvannut kun naiset vaativat parempaa mihin omat rahat riittivät. Kaikki tämä perusteltiin sillä että sinähän tienaat niin kivasti että me voisimme kyllä ottaa paremman elintason kun mitä minun rahat antavat periksi.
Eli siis naiset vaativat parempaa elintasojaomaan tulotasoon nähden ja naiset vaativat että kun mies tienaa enemmän niin mies maksaa enemmän
Jos olet vahvasti tuota mieltä niin sinun pitää myös seisoa mielipiteesi takana, eikä pehmetä heti uhkailun edessä.
Tuohan on ryöstö muuten.
Jos mies ei haluaisi naiselta mitään, niin miksi hän tavoittelee parisuhteita? Ja jos kerran haluaa naiselta jotain, niin miksi ei korvaa naisen antamaa sillä, mitä nainen haluaa?
Jos mies luulee että naisen ja miehen paneminen on saman arvoista lystiä niin menkööt grinderiin panemaan toisia miehiä.
Miten nainen korvaa miehelle sen jos hän esim. enemmän haluaa lapsia ja niiden vaatiman isomman kodin jne.?
Silloin vissiin logiikkasi pelaa toisin päin ja nainen maksaa suuremman osan perheen kuluista, näin korvaten sen että on saanut mieheltä sen mitä enemmän haluaa?
Se ehkäisee, joka ei lasta halua. Jos on kuitenkin suostunut hankkimaan lapsen, sillä ei ole väliä kumpi asian otti puheeksi tai halusi lasta enemmän.
Ei ole syytä ehkäistä, eikä paritella jos ei ole tarkoitus tehdä lapsia. Tällaiseen "harrastustoimintaan" miehet voivat käyttää toisiaan, jotka ovat luonnostaan hedelmättömiä.
Sinä olet aseksuaali/lesbo ja poikkeus, joten lakkaa puhumasta kaikkien naisten nimissä, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onneksi tarvitse tällaista edes miettiä. Meillä on aina ollut kaikki yhteistä jo seurusteluajoista lähtien. Olemme tiimi ja perhe. Lasten hyvä elämä on tärkeintä eikä sun ja mun rahat.
"vaimot raahaavat miehiään pitsinnypläykseen, vastaavasti naisia näkee vaikkapa auton rassauksessa. "
Oletko kenties niitä, jotka kuvittelevat, että kukaan mies ei voi tykätä teatterista, klassisesta musiikista tai jostain muusta mitä sinun tapaisellesi miehelle on vierasta? Eli kuvittelette, että mies on tuollaisissa tilaisuuksissa pakotettuna.
Ja sekin on ehkä vieraampaa, että voi olla kiinnostunut toisen harrastuksesta, vaikkei se olekaan ihan lempijuttuja. Nainen voi käydä vaikka miehen mukana katsomassa klasikkoautoja ihan mielellään, ei pakotettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan omaa puolisoani ja hänen tytärtään. Seurusteltiin toistemme kanssa reilut viisi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Hänellä on ollut aika haastava elämä takanaan ja ollut taloudellisesti aina enemmän tai vähemmän heikoilla. Mutta hän on viisain ja sydämellisin ihminen ketä olen koskaan tavannut. Häneen läsnäolonsa on tehnyt minustakin paremman ihmisen. En tiennyt, että toista voi näin rakastaa kuin miten me rakastamme toisiamme.
Tyttärensä on kuin tytär minulle, aivan mahtava lapsi (äitinsä asuu toisessa maassa, ja vaikka heillä on ihan ok välit, näkevät he vain muutamia kertoja vuodessa).
Koska olen aina ollut hyvä tekemään rahaa, enkä näe sitä minkäänlaisena uhrauksena jakaa tätä maallista hyvää muillekin, oli itsestään selvää alusta asti, että minä rahoitan meidän elämämme. Puolisoni olisi voinut lopettaa työnteon, mutta halusi opiskella itselleen uuden ammatin ja ilomielin tuin tätä.
Ymmärrän, että taloudelliset asiat voivat jäytää välejä varsinkin jos sitä taloudellista liikkumatilaa on vähän. Minulla on siinä suhteessa hyvin ja tulen onnelliseksi kun näen kumppanini (ja lapsensa) onnellisena. Viime vuonna menimme ensimmäistä kertaa ei-Eurooppaan lomalle ja vitsi kun oli kivaa jakaa sitä kokemusta heidän kanssaan kun olivat aivan innoissaan.
N56
Ajattelen samoin kuin sinä. Rahan merkitys on siinä tuottaako se hyviä asioita rakastamilleen ihmisille. Pidän suoraan sanottuna sairaana sitä, jos suostuu elämään parisuhteessa saidan ihmisen kanssa. Ja vielä altistaa lapsensakin moiselle elämäntavalle ja esimerkille.
Se jolla on rahaa käyttää sitä yhteiseksi hyväksi, jos rakastaa. Jos näin ei tapahdu, ei kyseessä ole edes rakkaus. Näin itse ajattelen eikä ole tähän mennessä ollut syytä muuttaa tätä käsitystä.
Eli sinullekin rakkaus on vain rahallista hyötyä sinua kihtaan ja jos et pääse hyötymään toisen rahoista ja tuloista niin sinun mielestä ei ole rakkautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Minulla taas ei ole mitään intoa rajoittaa toisen harrastuksia, vaikken niitä aio rahoittakaan. Meidän perheessä se nyt ei vain mene niin, että toinen alkaisi harrastaa moottoripyöriä tai pienoismalleja minun rahoillani. Kun yhteisen tilin lisäksi on omat rahat, kumpikin saa omillaan tehdä mitä lystää. Toiminut erinomaisesti jo toista vuosikymmentä, sen pienituloisenkin varallisuus jo tässä karttunut eikä tarvitse automaattimaksujen pyöriessä edes puhua rahasta koskaan.
Asia oli tietenkin eri, kun puoliso oli hoitovapaalla ja teki kaikki kotityöt. Maksoin silloin kaiken.
Minua ei ole haitannut rahoittaa mieheni harrastusta eikä hänen minun: siksi, että molemmat arvostamme toistemme harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita suuresti. En usko, että voisin missään tilanteessa elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä, koska harrastuksethan siitä pitkälti kertovat (yhteys arvoihin).
Mutta pääasiahan tässä kuitenkin on se, että molemmat ovat tyytyväisiä eikä se onko kyseinen parisuhde jonkun muun mielestä hyvä ja ok. Pihistelijätkin ovat ehkä hyvinkin tyytyväisiä ynnäilyynsä eikä asia muille sitten kuulu, elleivät sitten lapset tai joku heistä joudu elämään erilaista elintasoa kuin muu perhe. Voihan pihin ajattelun ulottaa lapsiinkin, jos kerran vähemmän ansaitseva puolisokin ansaitsee vain sen puurolautasensa loman sijasta. Jos lapsi ei saa kesätöitä, voi hän syödä vain puuroa ja se kesätöillä ahkeroivat pääsee lomalle jne. Tällaistahan lainsäädäntö pyrkii estämään, taloudellista väkivaltaa.
No minusta on kyllä usein hyvin erikoista nähdä, kun vaimot raahaavat miehiään pitsinnypläykseen, vastaavasti naisia näkee vaikkapa auton rassauksessa.
Joissain suhteissa tietysti on sellaisia sääntöjä, mitä toinen saa harrastaa ja mitä ei, ja sen määrittelee puoliso. Se sama puoliso saattaa ottaa pankkitilin haltuunsa ja kertoa toiselle mitä rahalla saa tehdä - tai pahimmillaan sanoa, että nämä ovat nyt minun rahoja tai tulee ero. Tuo on kuitenkin jo taloudellista väkivaltaa. Jokaisella on parisuhteessakin oikeus autonomiaan ja käyttää rahaa itse katsomiinsa asioihin.
Haluatko siis vihjata, että yhteiset rahat ovatkin taloudellista väkivaltaa, autonomian puutetta tms.? Kaikenlaista on varmasti maailmassa olemassa. En ole itse nähnyt sellaisia tapauksia, missä miestä olisi pakotettu pitsinnypläykseen ja autojen rassaukseen. Ovatko nämä ihmiset itse kertoneet olevansa tuonkaltaisen väkivallan ja painostuksen kohteena vai mistä tiedät mistä syystä joku on pitsiä nypläämässä? Ja miksi itse olit siellä?
Itseäni aina vähän epäilyttävät ne kanssaihmiset, jotka tietävät hyvin tarkasti toisten asiat, koska usein on tullut tilanteita, missä ilmenee, että he tietävät paremmin asiat kuin asianomaiset itse.
Yrität nyt ad hominem -argumenttia, vaikka itse sanoit että et voisi rahoittaa puolison harrastuksia elleivät ne sinulle sovi. Tuohan olisi kontrollointia.
Kertaan. En ikinä olisi edes miehen kanssa, jonka harrastuksia en arvostaisi ja voisi myös rahoittaa tarvittaessa.
Mulle ois käynyt oikein hyvin asustella mun rivarikaksiossa ettäänperällä, mutta mies oli sitä mieltä että mieluummin muutetaan hänen omakotitaloon. Mies maksaa kaiken taloon liittyen, minä puolet ruoka-sähkö-vesi-menoista eli n. 400 euroa kuukaudessa (yhteinen taloustili näitä varten) ja laitan loput säästöön tai törsin mihin törsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan omaa puolisoani ja hänen tytärtään. Seurusteltiin toistemme kanssa reilut viisi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Hänellä on ollut aika haastava elämä takanaan ja ollut taloudellisesti aina enemmän tai vähemmän heikoilla. Mutta hän on viisain ja sydämellisin ihminen ketä olen koskaan tavannut. Häneen läsnäolonsa on tehnyt minustakin paremman ihmisen. En tiennyt, että toista voi näin rakastaa kuin miten me rakastamme toisiamme.
Tyttärensä on kuin tytär minulle, aivan mahtava lapsi (äitinsä asuu toisessa maassa, ja vaikka heillä on ihan ok välit, näkevät he vain muutamia kertoja vuodessa).
Koska olen aina ollut hyvä tekemään rahaa, enkä näe sitä minkäänlaisena uhrauksena jakaa tätä maallista hyvää muillekin, oli itsestään selvää alusta asti, että minä rahoitan meidän elämämme. Puolisoni olisi voinut lopettaa työnteon, mutta halusi opiskella itselleen uuden ammatin ja ilomielin tuin tätä.
Ymmärrän, että taloudelliset asiat voivat jäytää välejä varsinkin jos sitä taloudellista liikkumatilaa on vähän. Minulla on siinä suhteessa hyvin ja tulen onnelliseksi kun näen kumppanini (ja lapsensa) onnellisena. Viime vuonna menimme ensimmäistä kertaa ei-Eurooppaan lomalle ja vitsi kun oli kivaa jakaa sitä kokemusta heidän kanssaan kun olivat aivan innoissaan.
N56
Ajattelen samoin kuin sinä. Rahan merkitys on siinä tuottaako se hyviä asioita rakastamilleen ihmisille. Pidän suoraan sanottuna sairaana sitä, jos suostuu elämään parisuhteessa saidan ihmisen kanssa. Ja vielä altistaa lapsensakin moiselle elämäntavalle ja esimerkille.
Se jolla on rahaa käyttää sitä yhteiseksi hyväksi, jos rakastaa. Jos näin ei tapahdu, ei kyseessä ole edes rakkaus. Näin itse ajattelen eikä ole tähän mennessä ollut syytä muuttaa tätä käsitystä.
Eli sinullekin rakkaus on vain rahallista hyötyä sinua kihtaan ja jos et pääse hyötymään toisen rahoista ja tuloista niin sinun mielestä ei ole rakkautta
Jos en pääse hyötymään toisen rahoista, se ei ole rakkautta. Aivan oikein. Toki siihen rakkauteen tarvitaan aika paljon muutakin kuin miehen oikeanlainen suhde rahaan.
Vierailija kirjoitti:
"vaimot raahaavat miehiään pitsinnypläykseen, vastaavasti naisia näkee vaikkapa auton rassauksessa. "
Oletko kenties niitä, jotka kuvittelevat, että kukaan mies ei voi tykätä teatterista, klassisesta musiikista tai jostain muusta mitä sinun tapaisellesi miehelle on vierasta? Eli kuvittelette, että mies on tuollaisissa tilaisuuksissa pakotettuna.
Ja sekin on ehkä vieraampaa, että voi olla kiinnostunut toisen harrastuksesta, vaikkei se olekaan ihan lempijuttuja. Nainen voi käydä vaikka miehen mukana katsomassa klasikkoautoja ihan mielellään, ei pakotettuna.
Kyllä sen näkee naamasta, että ihmistä ei kiinnosta siellä olla, vaan puoliso on sinne väkisin raahannut. Kyllä sinäkin autokorjaamolla huomaisit, kuka on kädet ravassa ja kuka pyörittelee silmiään seinäkukkasena.
Mutta ehkä nämä ovat normaalia toimintaa kontrolloivassa suhteessa, jossa "yhteistä" rahaa vartioi henkilö, jonka päätösten mukaan harrastusrahat jaetaan.
Kyllä minuakin yhdistää puolison kanssa musiikkiharrastus, mutta siinä missä minun arvovalintani on streamata musa pienellä kk-maksulla, puolisoni haluaa fyysiset levyt ja käyttää niihin paljon rahaa. Pitäisikö meidän siis erota tämän valtavan arvoristiriidan myötä (ironiaa, koska kaikki ei kuitenkaan ymmärrä)?
Tämä ketju sen todistaa että mies ei ole naiselle mitään muuta kuin kävelevä rahapussi ja taloudellisen hyväksikäytön kohde.
Ihan jokainen nainen tässä ketjussa huutaa että kyllä minun pitää hyötä miehen rahoista ja kyllä miehen pitää maksaa enemmän kun tienaa enemmän
91, et elä avioliitossa, vaan elät jossain symbioosissa joka hyödyttää vain miestä. Jätä hänet ja etsi joku normaali. Tuo ei ole normaalia avioliitossa. Mies ei tuo sinulle turvaa, ei pidå sinusta huolta? Miksi pysyisit naimisissa? Onko hän sen arvoinen, että kannattaa sietää tuollaista lopun ikää?