Lue keskustelun säännöt.
Onko/olisiko sinulle merkittävästi pienempituloisena ok elää parisuhteessa sinun tulotasosi mukaista elämää?
12.03.2026 |
Eli asuisitte tasan sen hintaisessa asunnossa, kuin mistä sinulla on varaa maksaa puolet. Matkustella jne tasan niin paljon tai vähän kuin mihin sinulla on varaa. Lapsilla vain ne harrastukset, joihin pystyt puoliksi osallistumaan.
Kumppani sitten säästää ja sijoittaa oman ylimenevän rahan. Ja avioehto tietysti.
Kommentit (149)
Ei olisi. Meillä elintaso on valittu jostain siltä väliltä. Alkuaikoina minulla oli parempi palkka kuin miehellä (muutaman satasen, mutta silti). Nyt miehen palkka on lähes tuplat minua parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suurempituloisena ehdottanut tuota jokaisessa parisuhteessa mutta se ei ole yhdellekkään naiselle kelvannut kun naiset vaativat parempaa mihin omat rahat riittivät. Kaikki tämä perusteltiin sillä että sinähän tienaat niin kivasti että me voisimme kyllä ottaa paremman elintason kun mitä minun rahat antavat periksi.
Eli siis naiset vaativat parempaa elintasojaomaan tulotasoon nähden ja naiset vaativat että kun mies tienaa enemmän niin mies maksaa enemmän
Jos olet vahvasti tuota mieltä niin sinun pitää myös seisoa mielipiteesi takana, eikä pehmetä heti uhkailun edessä.
Tuohan on ryöstö muuten.
Jos mies ei haluaisi naiselta mitään, niin miksi hän tavoittelee parisuhteita? Ja jos kerran haluaa naiselta jotain, niin miksi ei korvaa naisen antamaa sillä, mitä nainen haluaa?
Jos mies luulee että naisen ja miehen paneminen on saman arvoista lystiä niin menkööt grinderiin panemaan toisia miehiä.
Miten nainen korvaa miehelle sen jos hän esim. enemmän haluaa lapsia ja niiden vaatiman isomman kodin jne.?
Silloin vissiin logiikkasi pelaa toisin päin ja nainen maksaa suuremman osan perheen kuluista, näin korvaten sen että on saanut mieheltä sen mitä enemmän haluaa?
Se ehkäisee, joka ei lasta halua. Jos on kuitenkin suostunut hankkimaan lapsen, sillä ei ole väliä kumpi asian otti puheeksi tai halusi lasta enemmän.
Ei ole syytä ehkäistä, eikä paritella jos ei ole tarkoitus tehdä lapsia. Tällaiseen "harrastustoimintaan" miehet voivat käyttää toisiaan, jotka ovat luonnostaan hedelmättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Minulla taas ei ole mitään intoa rajoittaa toisen harrastuksia, vaikken niitä aio rahoittakaan. Meidän perheessä se nyt ei vain mene niin, että toinen alkaisi harrastaa moottoripyöriä tai pienoismalleja minun rahoillani. Kun yhteisen tilin lisäksi on omat rahat, kumpikin saa omillaan tehdä mitä lystää. Toiminut erinomaisesti jo toista vuosikymmentä, sen pienituloisenkin varallisuus jo tässä karttunut eikä tarvitse automaattimaksujen pyöriessä edes puhua rahasta koskaan.
Asia oli tietenkin eri, kun puoliso oli hoitovapaalla ja teki kaikki kotityöt. Maksoin silloin kaiken.
Monihan ei ole naimisissa, mutta jos on niin mitä järkeä säästää itselle kun eron tullessa ne rahat pitää jakaa kuitenkin. Luulisi että yhdessä voi puhua ja sopia miten säästetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Eihän se ole edes teknisesti mahdollista että toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi. Sinulla taitaa enemmän olla luottamuspula. Minulla on esimerkiksi meidän perheen kaikki sijoitukset omissa nimissäni eikä mieheni edes näe niitä, koska sellainen ei ole mahdollista teknisesti. Eikä ole ongelmia.
Toki se on mahdollista, meillä ovat kaikki tilit yhteisiä ja yhteisessä käytössä. Toiselle vain lisätään tilinkäyttöoikeudet. Sijoituksista tässä ei ollut puhettakaan.
Tiedätkö, mikä ongelma voi tulla eteen, jos kaikki rahat ovat yhteistileillä?
Jos/kun toinen kuolee, tilit muuttuvat kuolinpesän tileiksi, eikä niitä saa käyttää ennen perunkirjoituksia.
Tästä syystä minulla ja puolisollani on yhteisen tilin lisäksi myös omat tilit, joille tulee palkat ym. säännölliset tulot.
Ehkä sinun ei kannattaisi neuvoa muita, jos olet tuo, joka ryhtyi väittämään, ettei tilin käyttöoikeuksien antaminen onnistu ilman tilin perustamista. Tuokin on nimittäin niin perustieto kuin olla ja voi kuten on sekin miten kyseisen ongelman voi välttää. Kannattaa googlata.
Kannattaa muistaa, että myös omistussuhteita pohtimalla voi saavuttaa varallisuutta. Jos toinen pystyy lyhentämään lainaa 1000€/kk ja toinen 2000€/kk, omistussuhde voi olla 1/3 - 2/3. Eli aina ei tarvitse pyrkiä 50/50 -malliin, jos tulotasossa on isot erot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monihan ei ole naimisissa, mutta jos on niin mitä järkeä säästää itselle kun eron tullessa ne rahat pitää jakaa kuitenkin. Luulisi että yhdessä voi puhua ja sopia miten säästetään.
Tällaisia suunnittelevat vain hyväksikäyttäjät, jotka haluavat hyötyä naisen sukuelimistä ja luontaisista taipumuksista siisteyteen ja estetiikkaan ilman aviomiehen velvollisuuksia eli elatusta ja huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Monihan ei ole naimisissa, mutta jos on niin mitä järkeä säästää itselle kun eron tullessa ne rahat pitää jakaa kuitenkin. Luulisi että yhdessä voi puhua ja sopia miten säästetään.
Ei ole pakko. Voi sopia niinkin, että kumpikin pitää omansa. Avioehto on aina vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaa-a. Minä menin naimisiin 2 vuotta sitten ja kyllä olen hämilläni kuinka tarkasti mieheni pitää kiinni siitä, että kaikki rahat ovat erillisiä. Mies tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja hänellä on sijoitusasuntoja ja perintörahoja. Itse olen suhteen alusta asti kokenut niin, että mikä on minun on myös hänen. Ostelen hänelle asioita, enkä ikinä pyydä rahaa takaisin. Ennen yhteenmuuttoa ja avioliittoa mm. kokkailin ja leivoin hänelle ihan omaan piikkiini. Näin mielestäni normaalisti parisuhteessa toimitaan. Iso shokki kyllä tuli yhteiselon alettua.
Olin juuri todella kipeänä. Siis aivan vuoteenomana 2 viikkoa. Pyysin josko hän voii hakea minulle apteekista lääkärin määräämän lääkkeen. No hän ystävällisesti haki ja haki samalla itselleen ruokaa ravintolasta. Minä sain lääkkeeni ja mobilepay pyynnön "18eur apteekki". Hän söi ravintolaruokaansa ja minä katselin 39 asteen kuumeessa jääkaapinvaloja.
Ei ole avioliitto ihan sitä mitä oletin sen olevan. Kait tämä on sit tätä nykypäivän rakkautta.
Ja ei, en oleta hänen elättävän minua! Olen ihan töissä käyvä ihminen. Ehkä odotan sellaista, ettei joka penniä pidä näin laskea ja omasta aviopuolistista pidetään huolta. En edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin jäämään töistä pois. Miehen huolenpitoon en voisi nojata, enkä saisi mistään tukia koska Kela katsoo että hänen pitäisi elättää..
En suostuisi parisuhteeseen, jossa kumppanin elämän tärkein asia olisi omaisuuden kartuttaminen.
Kun menimme puolisoni kanssa naimisiin, olin opiskelija, ja tulevaisuuden näkymät olivat sellaiset, että muutaman vuoden kuluttua minä olisin suurituloisempi. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Tällä hetkellä kummallekaan ei jää vuositasolla säästöön mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että myös omistussuhteita pohtimalla voi saavuttaa varallisuutta. Jos toinen pystyy lyhentämään lainaa 1000€/kk ja toinen 2000€/kk, omistussuhde voi olla 1/3 - 2/3. Eli aina ei tarvitse pyrkiä 50/50 -malliin, jos tulotasossa on isot erot.
Ei, vaan ei koskaan kannata mennä yhteen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä mitä yhdeksi lihaksi tuleminen tarkoittaa. Tällainen voi vaikka homostella, ja homoparilla olla erilliset taloudet. Huom. erillistalous tarkoittaa myös sitä, että sänkyä ei jaeta. Elikkäs jokainen mies joka haluaa pitää erilliset rahat luiskaan ja välittömästi. Naisen on parempi ottaa random siemen kuin kouluttaa itseään ja lapsiaan siihen, että nainen on miehen ilmainen s eksiorja.
Vierailija kirjoitti:
Monihan ei ole naimisissa, mutta jos on niin mitä järkeä säästää itselle kun eron tullessa ne rahat pitää jakaa kuitenkin. Luulisi että yhdessä voi puhua ja sopia miten säästetään.
Meillä on avioehto ihan jo sen vuoksi, etten halua miehen perimää kiinteistöä omaksi vaivakseni. Lasta en kai voi siltä säästää, ellei mies testamenttaisi sitä jollekulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jaa-a. Minä menin naimisiin 2 vuotta sitten ja kyllä olen hämilläni kuinka tarkasti mieheni pitää kiinni siitä, että kaikki rahat ovat erillisiä. Mies tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja hänellä on sijoitusasuntoja ja perintörahoja. Itse olen suhteen alusta asti kokenut niin, että mikä on minun on myös hänen. Ostelen hänelle asioita, enkä ikinä pyydä rahaa takaisin. Ennen yhteenmuuttoa ja avioliittoa mm. kokkailin ja leivoin hänelle ihan omaan piikkiini. Näin mielestäni normaalisti parisuhteessa toimitaan. Iso shokki kyllä tuli yhteiselon alettua.
Olin juuri todella kipeänä. Siis aivan vuoteenomana 2 viikkoa. Pyysin josko hän voii hakea minulle apteekista lääkärin määräämän lääkkeen. No hän ystävällisesti haki ja haki samalla itselleen ruokaa ravintolasta. Minä sain lääkkeeni ja mobilepay pyynnön "18eur apteekki". Hän söi ravintolaruokaansa ja minä katselin 39 asteen kuumeessa jääkaapinvaloja.
Ei ole avioliitto ihan sitä mitä oletin sen olevan. Kait tämä on sit tätä nykypäivän rakkautta.
Ja ei, en oleta hänen elättävän minua! Olen ihan töissä käyvä ihminen. Ehkä odotan sellaista, ettei joka penniä pidä näin laskea ja omasta aviopuolistista pidetään huolta. En edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin jäämään töistä pois. Miehen huolenpitoon en voisi nojata, enkä saisi mistään tukia koska Kela katsoo että hänen pitäisi elättää..
Lopetapa ulina ja ota ero. Turha vinkua että hyväksyt perse r aiskaamisen. Lopetat sen ensin ja sitten käsittelet traumat, niin kauan kun olet vapaaehtoisesti perse r aiskaajan kanssa naimisissa niin et myöskään vikise. Capish?
Mitä järkeä sitten edes elää yhdessä, jos ei eletä samaa elintasoa? Eikä siinä tapauksessa voisi sittrn asua yksin sinkkuna, jos ei halua elämäänsä jakaa tai syödä yhteisiä ruokia tms, tai rahoittaa lasten elämää? Ja ensinnä, miksi et haluaisi rahallisesti tukea omaa puolisoasi ja lapsiasi, jos siihen pystyt? Itse ainakin haluan laittaa rahaa yhteiseen elämään kun siihen kykenee ja odotan samaa, jos toinen tienaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
jaa-a. Minä menin naimisiin 2 vuotta sitten ja kyllä olen hämilläni kuinka tarkasti mieheni pitää kiinni siitä, että kaikki rahat ovat erillisiä. Mies tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja hänellä on sijoitusasuntoja ja perintörahoja. Itse olen suhteen alusta asti kokenut niin, että mikä on minun on myös hänen. Ostelen hänelle asioita, enkä ikinä pyydä rahaa takaisin. Ennen yhteenmuuttoa ja avioliittoa mm. kokkailin ja leivoin hänelle ihan omaan piikkiini. Näin mielestäni normaalisti parisuhteessa toimitaan. Iso shokki kyllä tuli yhteiselon alettua.
Olin juuri todella kipeänä. Siis aivan vuoteenomana 2 viikkoa. Pyysin josko hän voii hakea minulle apteekista lääkärin määräämän lääkkeen. No hän ystävällisesti haki ja haki samalla itselleen ruokaa ravintolasta. Minä sain lääkkeeni ja mobilepay pyynnön "18eur apteekki". Hän söi ravintolaruokaansa ja minä katselin 39 asteen kuumeessa jääkaapinvaloja.
Ei ole avioliitto ihan sitä mitä oletin sen olevan. Kait tämä on sit tätä nykypäivän rakkautta.
Ja ei, en oleta hänen elättävän minua! Olen ihan töissä käyvä ihminen. Ehkä odotan sellaista, ettei joka penniä pidä näin laskea ja omasta aviopuolistista pidetään huolta. En edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos sairastuisin vakavasti ja joutuisin jäämään töistä pois. Miehen huolenpitoon en voisi nojata, enkä saisi mistään tukia koska Kela katsoo että hänen pitäisi elättää..
Ette kai ole lapsia tuohon hankkineet? Nimittäin tuossa parisuhteessa sinä olet se, joka maksaa lapsen kulut täysin.
Hän rakastaa rahaa enemmän kuin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi."
On mahdollista ainakin Osuuspankissa. Molempien henkilökohtaiset tilit on muutettu yhteiskäyttöön meillä jossain vaiheessa. Meillä siis ollut aina yhteiset rahat, mutta oma tili oli pitkään vain omassa käytössä, kunnes vaihdettiin sekin yhteiseen käyttöön.
Niin eli ne on PERUSTETTU siinä kohtaa kun teit muutoksen. Oletkos vähän yksinkertainen, kyse oli siitä ettei kukaan normaalisti voi nähdä toisen tilitietoja.
Ei ole perustettu, vaan tilille lisättiin vain toisen käyttöoikeus.
Juuh, hyvinkö näkyi sitä ennen? Laitatko osoitteen niin lähetän rautalankaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulot yli 2 kertaa suuremmat kuin puolisolla. Kyllä meidän pitää elää samaa elintasoa, mutta hän ei myöskään saa mitään rajatonta käyttöoikeutta tililleni. Maksamme 40% tuloistamme yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Minun osuuteni on siis kaksinkertainen. Toisaalta minulle jää silti enemmän säästöön kuin hänellä. En sponsoroi hänen hankintojaan mutta maksan kaikki lapsen kulut. Emme omista asuntoamme aivan puoliksi, osittain siksi kun maksan sitä niin paljon enemmän.
En lainkaan ymmärrä mitä nämä rajattomat käyttöoikeudet toisen tilille oikein ovat. Oletteko menneet naimisiin ihmisen kanssa, johon ette lainkaan luota niin että hän voi vaikka tyhjentää tilinne ostelemalla kalliita käsilaukkuja vai mistä oikein on kyse?
Oma lähtökohtani parivalinnassa oli puoliso, jolla on samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni. En olisi ikinä nainut miestä, joka esim. harrastaa jotain mitä pidän turhana ja tylsänä niin että rahojen kuluttaminen sellaiseen olisi kirpaissut yhteisiltä tileiltämme.
En vain ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. En olisi naimisissa päivääkään miehen kanssa, joka ei voisi ottaa tililtäni rahaa tarpeellisiin menoihin. Eikä ole koskaan tarvinnut myöskään epäillä muissakaan asioissa menevätkö ne oikein ilman erityistä valvontaa. Jos tuollaista miestä ei olisi ollut, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Rahankäyttötavat ovat kuitenkin aika olennaisia yhdessäelämisessä.
Minulla taas ei ole mitään intoa rajoittaa toisen harrastuksia, vaikken niitä aio rahoittakaan. Meidän perheessä se nyt ei vain mene niin, että toinen alkaisi harrastaa moottoripyöriä tai pienoismalleja minun rahoillani. Kun yhteisen tilin lisäksi on omat rahat, kumpikin saa omillaan tehdä mitä lystää. Toiminut erinomaisesti jo toista vuosikymmentä, sen pienituloisenkin varallisuus jo tässä karttunut eikä tarvitse automaattimaksujen pyöriessä edes puhua rahasta koskaan.
Asia oli tietenkin eri, kun puoliso oli hoitovapaalla ja teki kaikki kotityöt. Maksoin silloin kaiken.
Minua ei ole haitannut rahoittaa mieheni harrastusta eikä hänen minun: siksi, että molemmat arvostamme toistemme harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita suuresti. En usko, että voisin missään tilanteessa elää sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä, koska harrastuksethan siitä pitkälti kertovat (yhteys arvoihin).
Mutta pääasiahan tässä kuitenkin on se, että molemmat ovat tyytyväisiä eikä se onko kyseinen parisuhde jonkun muun mielestä hyvä ja ok. Pihistelijätkin ovat ehkä hyvinkin tyytyväisiä ynnäilyynsä eikä asia muille sitten kuulu, elleivät sitten lapset tai joku heistä joudu elämään erilaista elintasoa kuin muu perhe. Voihan pihin ajattelun ulottaa lapsiinkin, jos kerran vähemmän ansaitseva puolisokin ansaitsee vain sen puurolautasensa loman sijasta. Jos lapsi ei saa kesätöitä, voi hän syödä vain puuroa ja se kesätöillä ahkeroivat pääsee lomalle jne. Tällaistahan lainsäädäntö pyrkii estämään, taloudellista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"toisella olisi tilinkäyttöoikeus ellei sitä ole nimenomaisesti perustettu yhteistiliksi."
On mahdollista ainakin Osuuspankissa. Molempien henkilökohtaiset tilit on muutettu yhteiskäyttöön meillä jossain vaiheessa. Meillä siis ollut aina yhteiset rahat, mutta oma tili oli pitkään vain omassa käytössä, kunnes vaihdettiin sekin yhteiseen käyttöön.
Niin eli ne on PERUSTETTU siinä kohtaa kun teit muutoksen. Oletkos vähän yksinkertainen, kyse oli siitä ettei kukaan normaalisti voi nähdä toisen tilitietoja.
Tilinkäyttöoikeudet voi ihan helposti antaa toiselle, jonka jälkeen toinen näkee ne tilit.
Miksi pitäisi antaa? Miksi pitää kyylätä toisen tilitietoja?
Etenkin perheelliset, oletteko miettineet miksi toisella on pienemmät tulot? Usein se on se nainen jonka ura on kärsinyt siitä että on ollut kotona lasten kanssa. Meillä myös näin. Toki moni nainen valitsee matalapalkka-alan, mutta usein nämäkin valinnat johtuu siitä että ei ole kannustettu aloille joissa on hyvät palkat. Esim. itselläni on autistisia piirteitä ja olen hyvä matematiikassa, mutta kotona kannustettiin silti hoitoalalle.
En sentään päätynyt hoitoalalle mutta minulla on silti reilusti pienemmät tulot. Meillä on pelkästään yhteinen pankkitili ja erillisiä sijoitustilejä. Suurin osa sijoituksista on minun nimissäni, koska verotussyistä sijoitustulojen verot kannattaa saada minun maksettaviksi.
Musta on erikoista että pitää pitää jotain erillisiä tilejä ettei puoliso käytä rahoja. Mun mies on enemmänkin turhautunut kun jahkailen ostopäätöksien kanssa enkä saa oikein mitään ostettua. Olen pienituloisesta perheestä enkä näin nelikymppisenäkään ole tottunut siihen ajatukseen että jotain varsinkaan isompaa ostetaan harkitsemattomasti.