Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Sukupuolia on kaksi, mielenterveyshäiriöitä kuvitella muuta on enemmän
Kommentit (2261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Nuo väitteet tuosta 90 % ja siitä, että sukupuoliristiriita ennakoisi homoseksuaalisuutta, ei pidä paikkaansa.
Haitat siitä, että lapsen kokemusta ei kiistetä, vaan suhtaudutaan hyväksyvästi, on ihan olemattomat verrattuna sen haittoihin, että kiistetään lapsen kokemus eikä suhtauduta hyväksyvästi.
"Haitat siitä, että lapsen kokemusta ei kiistetä, vaan suhtaudutaan hyväksyvästi, on ihan olemattomat verrattuna sen haittoihin, että kiistetään lapsen kokemus eikä suhtauduta hyväksyvästi. "
Hyväksytään siis sekin, että lapset kuvittelevat olevansa yksisarvisia, merirosvoja ja mitä nyt lapset leikeissään kuvittelevatkaan. Koska kyllähän lasten kokemus on joka kerta pysyvä ja todellinen?
Jaajaa, siis jos lapsi leikkii mitä vaan, hänelle pitää toistuvasti sanoa, ettet sinä ole xyz, tai muuten hän luulee olevansa xyz. Vai niin. Toivottavasti sinä et ole lasten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linkkaisitko meille ne tutkimukset? Yleinen käsityshän on, ettei ihmisen sukupuoli näy aivoista. Muutenhan transsuus olisi helppo todentaa skannaamalla aivot. Vai viittaatko siihen kuuluisaan tutkimukseen, jossa tutkittiin kahdeksan kuolleen transleidin aivot?
Kai sä osaat käyttää googlen artikkelihakua? Miksi hvtssä sulle pitäisi kaikki aina tehdä puolesta? Jos nyt yhden laitan ja sä hoidat loput itse.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-021-02005-9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.
Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta.
Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.
No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.
Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.)
Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.
Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan.
Jep. Eihän esim. autismin kirjollekaan ole vielä löydetty mitään tuollaista yhtä, mitattavissa olevaa syytä, mutta silti kellekään ei tulisi mieleenkään kiistää, että autismilla on konkreettinen, biologinen pohja
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
En minä sanonut, että kaikilla autismin kirjon häiriöillä olisi sama biologinen pohja.
Esim. mun suvussa asperger on voimakkaan perinnöllistä.
Sitten taas esim. maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä pohjoisessa syntyy enemmän syvästi autistisia lapsia, minkä arvellaan johtuvan odottavan äidin d-vitamiinin puutoksesta.
Aivan selvästi näillä kahdella asialla ei ole SAMA biologinen pohja, mutta kummallakin on kiistaton biologinen pohja.
Mikä on siis transsuilun biologinen pohja? Palataanko taas Kellokosken prinsessan kuninkaalliskokemuksen biologiseen pohjaan? Teidän mukaannehan kaikella aivojen tuottamalla on biologinen pohja. "Ajattelen olevani nainen, joten olen biologisesti nainen!!!"
Ei me tiedetä, mikä se pohja on. Todennäköisesti jotain sikiönkehityksen aikana tapahtuvaa. Voi olla lisäksi jotain geneettistä alttiutta (en tiedä, viittaako tutkimukset tähän, kunhan olen itse miettinyt, kun omassa suvussa ollut kaksi transsukupuolista).
Kyllä tiedetään jo melkoisella varmuudella. Sillä tasolla kuin muissakin saman kategorian alla olevissa tiloissa ja oireissa.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12102
Mitä nämä muut tilat ja oireet ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.
Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta.
Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.
No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.
Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.)
Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.
Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan.
Jep. Eihän esim. autismin kirjollekaan ole vielä löydetty mitään tuollaista yhtä, mitattavissa olevaa syytä, mutta silti kellekään ei tulisi mieleenkään kiistää, että autismilla on konkreettinen, biologinen pohja
Aika monelle tulee mieleen kiistää autismin konkreettinen biologinen pohja. Autismi viittaa käsitteenä kirjoon, joka on niin epämääräinen ja moniulotteinen, että on hyvin epätodennäköistä, että sillä olisi konkreettinen biologinen yhtenäinen pohja. Esimerkiksi autisminkirojan häiriön validiteettia käsittelevässä katsauksessa ASD Validity (2016) käsitellään autisminkirjon häiriön validiteettia. Johdannossa todetaan, että yksikään DSM-manuaaliin sisältyvistä diagnooseista eivät ole biologisesti valideja:
"DSM-III:n nosologian (American Psychiatric Association 1980) tavoitteena oli luoda luotettavia ja standardoituja kategorisia psykiatrisia diagnooseja (Robins ja Guze 1970). Viimeisten 30 vuoden aikana kliiniset, geneettiset ja neurotieteelliset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät DSM-diagnoosit ole biologisesti valideja."
Käytyään läpi häiriöön liittyvää neurotieteellistä ja geneettistä tutkimusnäyttöä, tutkijat toteavat, ettei autisminkirjon häiriöt eivät ole tässä suhteessa poikkeus, ja koska diagnoosi ei ole sen enempää neurobiologisesti kuin konstruktiivisesti validi, tulisi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimusta ohjaavana konstruktiona:
"Artikkeli päätyy siihen, että tarkasteltu näyttö ei tue ASD-diagnoosin neurobiologista eikä konstruktiivista validiteettia, ja siksi ASD-diagnoosista tulisi luopua tutkimuksessa."
Samaan johtopäätökseen päädytään artikkelissa Should We Continue to Tell Autistic People that Their Brains are Different? (2023), jossa todetaan autismin olevan paitsi sisäisesti heterogeeninen häiriö, omaavan päällekkäisyyttä lukuisten mielenterveyshäiriöiden ja neurokehityksellisten häiriöiden kanssa. Tämä heijastuu myös löydetyissä ympäristöön, genetiikkaan ja neurobiologiaan liittyvissä epäspesifissä korrelaateissa, joilla ei ole mitään kliinistä merkitystä eli niillä ei kyetä erottamaan autistisia ihmisiä ns. terveistä eikä selittämään autismin kehittymisen biologisia mekanismeja:
"Ajatus siitä, että autistiset aivot ovat erilaiset, on voimakkaan neuropsykologisen tarkastelun kohteena. Nykyinen näyttö ei kykene vakuuttavasti määrittelemään autismia eikä myöskään osoittamaan mitään kategorisia tai kausaalisia neuropsykologisia eroja autismin ja ei-autismin välillä (Happé ym., 2006; Waterhouse ym., 2016). Muutoksia autismin biolääketieteellisiin ja tieteellisiin käsitteellistyksiin tarvitaan selvästi: ehdotukset vaihtelevat siitä, että korostetaan ASD:n olevan heikosti yleistettävä kattotermi (Müller & Amaral, 2017), aina autismiluokituksista kokonaan luopumiseen tutkimuksessa ja käytännössä (Waterhouse & Gillberg, 2014)."
Transsukupuolisuuteen ja muihin hyvin epämääräisiin sukupuolen kokemuksen tiloihin liittyy vielä vähemmän näyttöä, oikeastaan näyttö on niin olematonta, että on todella noloa kuvitella sellaista edes olevan. Heikkolaatuisissa tutkimuksissa saadut tilastolliset korrelaatit ovat kaikkea muuta kuin näyttöä. Jopa kaksostutkimuksissa saadut tulokset vaihtelevat epäilyttävän rajusti nollan ja 80 % välillä, ja nekin tuottavat hyvin epäluotettavia arvioita periytyvydyestä. Kaikki ihmisen mieleeen ja psyykseeseen liittyvät piirteet omaavan biologisen ulottuvuuden, mutta se ei ei tee niitä kuvaavista konstruktioista biologisesti erottuvia tiloja.
En minä sanonut, että kaikilla autismin kirjon häiriöillä olisi sama biologinen pohja.
Esim. mun suvussa asperger on voimakkaan perinnöllistä.
Sitten taas esim. maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä pohjoisessa syntyy enemmän syvästi autistisia lapsia, minkä arvellaan johtuvan odottavan äidin d-vitamiinin puutoksesta.
Aivan selvästi näillä kahdella asialla ei ole SAMA biologinen pohja, mutta kummallakin on kiistaton biologinen pohja.
Mikä on siis transsuilun biologinen pohja? Palataanko taas Kellokosken prinsessan kuninkaalliskokemuksen biologiseen pohjaan? Teidän mukaannehan kaikella aivojen tuottamalla on biologinen pohja. "Ajattelen olevani nainen, joten olen biologisesti nainen!!!"
Ei me tiedetä, mikä se pohja on. Todennäköisesti jotain sikiönkehityksen aikana tapahtuvaa. Voi olla lisäksi jotain geneettistä alttiutta (en tiedä, viittaako tutkimukset tähän, kunhan olen itse miettinyt, kun omassa suvussa ollut kaksi transsukupuolista).
Kyllä tiedetään jo melkoisella varmuudella. Sillä tasolla kuin muissakin saman kategorian alla olevissa tiloissa ja oireissa.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12102Mitä nämä muut tilat ja oireet ovat?
Otapa itse selvää kun noin kiinnostaa. Teetkö jotain merkityksellistä työtä jonkun muunkin kuin itsesi kanssa? Vai mikähän sun tavoite on? Kai nyt aikuinen ihminen tajuaa että tässä missään trans-symposiumissa tai väitöstilaisuudessa olla vaan sulla on nyt itselläsi tarve pohtia asioita. Tee se kuule ihan niillä omilla aivoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Ai vetelen hatusta sen, että transsukupuolisuutta yritettiin ennen parantaa mielenterveyden ongelmana?
Vetelet hatusta sen, etteivätkö menetelmät, terapia ja lääkitykset ole edistyneet 1960-luvun jälkeen. Ja missä tosiaan ovat ne tuoreet tutkimukset, joissa todetaan ettei sukupuoliristiriitaa voi lievittää terapialla ja lääkityksellä.
No missä on ne tutkimukset, että transsukupuolisuus voitaisiin "parantaa" moderneilla lääkkeillä ja uusilla terapiamuodoilla?
Ei sitä ole tarkoituskaan parantaa vaan kuten kaikissa vastaavissa, saada se yksilön elämä ja kuva itsestä sellaiseksi että on hyvä olla omissa nahoissa. Sama kuin kysyisit että millä sut saadaan parannettua sun vihastasi. Ei millään, mutta siihen on keinoja, joilla se lievittyy.
Eli millä kainoilla saadaan transhenkilö tuntemaan itsensä vähemmän transhenkilöksi? Kerro heti, niin moni olisi iloinen helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Nuo väitteet tuosta 90 % ja siitä, että sukupuoliristiriita ennakoisi homoseksuaalisuutta, ei pidä paikkaansa.
Haitat siitä, että lapsen kokemusta ei kiistetä, vaan suhtaudutaan hyväksyvästi, on ihan olemattomat verrattuna sen haittoihin, että kiistetään lapsen kokemus eikä suhtauduta hyväksyvästi.
"Haitat siitä, että lapsen kokemusta ei kiistetä, vaan suhtaudutaan hyväksyvästi, on ihan olemattomat verrattuna sen haittoihin, että kiistetään lapsen kokemus eikä suhtauduta hyväksyvästi. "
Hyväksytään siis sekin, että lapset kuvittelevat olevansa yksisarvisia, merirosvoja ja mitä nyt lapset leikeissään kuvittelevatkaan. Koska kyllähän lasten kokemus on joka kerta pysyvä ja todellinen?
Tietenkin hyväksytään? Vai oikeastiko menet paasaamaan merirosvoa leikkivälle lapselle, että tietäähän tämä, että nyt ei olla oikeasti laivassa?
Mitään sellaista en väittänyt, että kaikki lasten kokemukset on pysyviä. Ei sitä aikuinen etukäteen päätä, vaan siinä mennään sen mukaan, mitä se lapsi itse ilmaisee.
Minun poikani halusi kerran leikkiä tyttöä muutaman päivän ajan. Käytiin ostamassa kirpparilta hänelle mekko, ja sitten hän pari päivää leikki tyttöä. Sitten se meni ohi. Ei se, että minä sen pari päivää hyväksyin hänen "olen tyttö" -väitteensä tehnyt siitä hänelle pysyvää identiteettiä.
Kaverini poika vaihtoi aina tyttäreni mekon päällensä, kun oli meillä. Jossakin iässä. Ei nyt enää. On aikuinen ja isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Ai vetelen hatusta sen, että transsukupuolisuutta yritettiin ennen parantaa mielenterveyden ongelmana?
Vetelet hatusta sen, etteivätkö menetelmät, terapia ja lääkitykset ole edistyneet 1960-luvun jälkeen. Ja missä tosiaan ovat ne tuoreet tutkimukset, joissa todetaan ettei sukupuoliristiriitaa voi lievittää terapialla ja lääkityksellä.
No missä on ne tutkimukset, että transsukupuolisuus voitaisiin "parantaa" moderneilla lääkkeillä ja uusilla terapiamuodoilla?
Ei sitä ole tarkoituskaan parantaa vaan kuten kaikissa vastaavissa, saada se yksilön elämä ja kuva itsestä sellaiseksi että on hyvä olla omissa nahoissa. Sama kuin kysyisit että millä sut saadaan parannettua sun vihastasi. Ei millään, mutta siihen on keinoja, joilla se lievittyy.
Eli millä kainoilla saadaan transhenkilö tuntemaan itsensä vähemmän transhenkilöksi? Kerro heti, niin moni olisi iloinen helpotuksesta.
Et sä vaan tajua vaikka kuinka väännetään. Transsukupuolisen ei tarvitse tuntea itseään vähemmän transsukupuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Tää sun viesti on todella huvittava siinä kontekstissa, kun puhutaan pysyvää sukupuoliristiriitaa ilmentäneestä lapsesta, jolla tuo ristiriita siis oli pysyvä, eikä kadonnut aikuistuessa mihinkään - ja jota ei lietsottu eikä vahvistettu mitenkään, missä nimenomaan mentiin pieleen ja aiheutettiin vakavia ongelmia.
Kyse ei ole vähäisimmälläkään tavalla siitä, että poika leikkii nukeilla tai tyttö raisuja poikien leikkejä. Kyse on siitä, että lapsi itse kertoo johdonmukaisesti kokevansa olevansa toista sukupuolta kun mihin on syntynyt. Kyse ei ole feminiinisistä pojista, vaan pojista, jotka kertovat kokevansa olevansa tyttöjä - minkään tutkimuksen mukaan tällaisista pojista ei tule todennäköisemmin homoseksuaaleja kuin transsukupuolisia.
Sitä pysyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä ennen kuin vasta aikuisena ja silti meillä on tahoja, joiden mielestä sukupuoliristiriitaa pitää lietsoa ja tehdä lapselle peruuttamattomia toimenpiteitä sen varjolla. Jopa 90 prosentilla sukupuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja valtaosalla se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Eli pidetäänpä näpit irti lasten terveistä kehoista!
Toki se on lähtökohtana. Mutta, jäljelle jää se ryhmä, jolla kyse on sun mielestä oikeasta transsukupuolisesta. Heidän kohdallaan niillä, joille tämä tuottaa suurta tuskaa, masennusta, kiusaamista jne., on silkkaa kidutuksen hyväksymistä sanoa, että odota nyt vaan aikuiseksi asti. Eikö? Vähemmästäkin 15-16-vuotiaana ihmiset on jo ihan loppu ja tekevät ratkaisujaan itse kun muut eivät auta.
Minun mielestäni kyse on siis siitä, että pyritään yksilöllisesti tunnistamaan mistä on kyse kuten muidenkin sairauksien, oirekuvien ja kehityksellisten diagnoosien kohdalla ja ajoittaa hoito oikein.
Se että kun hoitoja ns. markkinoidaan, se yleistetään muka tarkoittamaan kaikkien vähääkään siihen suuntaan ajattelevien tai kokevien hoidon masinoinniksi, on sun ylireagointia ja ylitulkintaa, ei totuus. Meillä on todella toimiva terveydenhuolto identiteetti- ja trans-asioissa, se nojaa tieteelliseen tutkimukseen, ei huutelijoihin. Miten olisi, jospa luottaisit sinäkin siihen etkä puuttuisi? Jos nyt sitten todetaan jossain vaiheessa, että jatkuvasti mennään metsään, palataan asiaan.
Tämä propaganda ja transvastaisuus johtaa ihan vain siihen, että etujärjestöjen pitää pitää kovempaa ääntä ja sitähän sä et halua selvästikään.Juuri näin. On naurettavaa sanoa että muut eivät saa ajaa asiaansa ja pitää halutessaan ääntä itsestään kun itse ajaa omaa agendaansa päivästä toiseen ja jopa urheilutapahtumissa ja muiden tapahtumien yhteydessä vieläpä perustuen ihan vaan omaan (ja sielunveljiensä) ajatukseen ja stereotypiaan. Kauhea haloo asiasta, joka ei kuulu sulle lainkaan.
nämä tyypit voisi ihan rohkeasti perustaa antitrans-ja sukupuolivähemmistös alas-ryhmän, niin olisivat edes samalla viivalla sitten asettumassa arvostelulle. Mutta ei tietenkään, kun ei he ole vastaan vaan ihan vaan muuten vaan huutelevat.
Näähän voisi laajentaa osaamisensa myös muihin oirekuviin, helpoin olisi aloittaa neuropsykiatrisista ja heidän hoitopoluistaan. Ei ADHD-lääkkeitä lapsille!-slogan turuille ja toreille. Saa käyttää.Minkään muunkaan sairauden kohdalla potilasjärjestöt eivät määrää diagnostiikasta ja hoitokäytännöistä. Transiutkset ovat pääosin kokeellisia eivätkä pohjaudu vankkaan tieteelliseen näyttöön.
Ja niin ei tämänkään kohdalla.
Miksi sitten painostatte transpoleja ja Palkoa ja mustamaalaatte Suomen johtavaa transasiantuntijaa, ettekä anna heidän tehdä työtään rauhassa?
Onko sinulla jotain näyttöä siitä, että joku tämän ketjun keskustelijoista painostaa transpoleja jne.?
Itse en ainakaan ole tehnyt mitään noista mainitsemistasi asioista, vaikka yrität jatkuvasti väittää minuakin transaktivistiksi.
Tässä ketjussa ilmeisesti me kaikki olemme aktivisteja. Tiedetään se tai ei. Toiset puolesta ja toiset vastaan. Ja jos et ole vastaan, olet puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus pyytänyt heitä, jotka uskovat, että väärään kehoon voi syntyä, selittämään, mitä se käytännössä tarkoittaa. En ole koskaan saanut vastausta.
Voisko olla, etteivät he ole tällä palstalla vastailemassa sinun kyssäreihin.
Todennäköisesti välttävät näitä ketjuja, koska kun on nähnyt yhden trans ketjun tällä palstalla, on nähnyt kaikki.
Enkä usko että omasta olemassaolosta on kovin kiva väitellä.
Johtuisiko se siitä, että se olemassaolo on rakennettu valheille ja kognitiivisen dissonanssin murtuminen sattuu?
Kuka vaan normaali ihminen pahastuisi eikä häntä kiinnostaisi lukea enempää, jos häntä haukuttaisiin samalla tavalla kuin transihmisiä haukutaan näissä ketjuissa. Mielenterveyspotilaita, "99,99% tranceleita"(???), slurria lentää vähän väliä...
Maailmassa on opittava sietämään myös epämukavia totuuksia ja kestettävä ajoittaista mielipahaa. Transeille ja heidän etujärjestöilleen se näyttää olevan ylivoimaista ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Linkkaisitko meille ne tutkimukset? Yleinen käsityshän on, ettei ihmisen sukupuoli näy aivoista. Muutenhan transsuus olisi helppo todentaa skannaamalla aivot. Vai viittaatko siihen kuuluisaan tutkimukseen, jossa tutkittiin kahdeksan kuolleen transleidin aivot?
Kai sä osaat käyttää googlen artikkelihakua? Miksi hvtssä sulle pitäisi kaikki aina tehdä puolesta? Jos nyt yhden laitan ja sä hoidat loput itse.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-021-02005-9
Tuossa sinun linkkaamassasi tutkimuksessa todetaan nimenomaan, että tulokset ovat hyvin ristiriitaisia, pohjautuvat pienille otoksille ja heterogeenisille menetelmille. Tosiasiassa myös ylipäätään väite aivojen rakenteiden ja toiminnan sukupuolittuneisuudesta ei ole saanut systemaattista tukea, vaan tulokset ovat aivan yhtä ristiriitaisia, tilastollisesti joskus merkitseviä, mutta hyvin pieniä (päällekkäisyyttä on valtavasti) Esimerkiksi yksi laajimmista koskaan aiheesta tehdyistä metasynteeseistä Dump the dimorphism: Comprehensive synthesis of human brain studies reveals few male-female differences beyond size (2021) toteaa, että ei ole mitään pään koosta riippumatonta eroa naisten ja miesten aivoissa:
"Mutta silloin, kun rakenteellisia ja lateralisaatioon liittyviä eroja esiintyy koosta riippumatta, sukupuoli selittää vain noin 1 % kokonaisvaihtelusta. Kytkentäverkostojen erot ja monimuuttujaiset sukupuolen ennustemallit perustuvat suurelta osin aivojen kokoon ja toimivat heikosti erilaisissa populaatioissa. Tehtäväpohjainen fMRI on erityisesti epäonnistunut löytämään toistettavia aktivaati eroja miesten ja naisten välillä kielellisessä, spatiaalissa tai tunteiden prosessoinnissa, mikä johtuu suuresta väärien löydösten määrästä. Kokonaisuutena miesten ja naisten aivoerojen näyttäisi olevan vähäisiä ja populaatiosidonnaisia. Ihmisaivot eivät ole sukupuolidimorfiset."
Tuolla näytöllä ollaan hyvin kaukana siitä, että pystyisit yksilötasolla tunnistamaan, kuka on mies ja kuka nainen saati sitten, että kuka on transsukupuolinen ja kuka ei. Molemmat katsaukset pikemminkin antavat vahvoja viitteitä siitä, että tällaista näyttöä ei koskaan tulla saamaankaan. Aivoista ei voi päätellä sukupoulta, paitsi ryhmätasolla karekasti keskimääräisen koon perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus pyytänyt heitä, jotka uskovat, että väärään kehoon voi syntyä, selittämään, mitä se käytännössä tarkoittaa. En ole koskaan saanut vastausta.
Voisko olla, etteivät he ole tällä palstalla vastailemassa sinun kyssäreihin.
Todennäköisesti välttävät näitä ketjuja, koska kun on nähnyt yhden trans ketjun tällä palstalla, on nähnyt kaikki.
Enkä usko että omasta olemassaolosta on kovin kiva väitellä.
Johtuisiko se siitä, että se olemassaolo on rakennettu valheille ja kognitiivisen dissonanssin murtuminen sattuu?
Kuka vaan normaali ihminen pahastuisi eikä häntä kiinnostaisi lukea enempää, jos häntä haukuttaisiin samalla tavalla kuin transihmisiä haukutaan näissä ketjuissa. Mielenterveyspotilaita, "99,99% tranceleita"(???), slurria lentää vähän väliä...
Maailmassa on opittava sietämään myös epämukavia totuuksia ja kestettävä ajoittaista mielipahaa. Transeille ja heidän etujärjestöilleen se näyttää olevan ylivoimaista ymmärtää.
Transsukupuoliset vois varmaan opettaa sitä mielipahan sietämistä näille, jotka kokee cis-sanan vihapuheena 😃.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus pyytänyt heitä, jotka uskovat, että väärään kehoon voi syntyä, selittämään, mitä se käytännössä tarkoittaa. En ole koskaan saanut vastausta.
Voisko olla, etteivät he ole tällä palstalla vastailemassa sinun kyssäreihin.
Todennäköisesti välttävät näitä ketjuja, koska kun on nähnyt yhden trans ketjun tällä palstalla, on nähnyt kaikki.
Enkä usko että omasta olemassaolosta on kovin kiva väitellä.
Johtuisiko se siitä, että se olemassaolo on rakennettu valheille ja kognitiivisen dissonanssin murtuminen sattuu?
Kuka vaan normaali ihminen pahastuisi eikä häntä kiinnostaisi lukea enempää, jos häntä haukuttaisiin samalla tavalla kuin transihmisiä haukutaan näissä ketjuissa. Mielenterveyspotilaita, "99,99% tranceleita"(???), slurria lentää vähän väliä...
Maailmassa on opittava sietämään myös epämukavia totuuksia ja kestettävä ajoittaista mielipahaa. Transeille ja heidän etujärjestöilleen se näyttää olevan ylivoimaista ymmärtää.
Mutta tuskin sitä mielipahaa tarvitsee hakemalla hakea tälläisistä ketjuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaisitko meille ne tutkimukset? Yleinen käsityshän on, ettei ihmisen sukupuoli näy aivoista. Muutenhan transsuus olisi helppo todentaa skannaamalla aivot. Vai viittaatko siihen kuuluisaan tutkimukseen, jossa tutkittiin kahdeksan kuolleen transleidin aivot?
Kai sä osaat käyttää googlen artikkelihakua? Miksi hvtssä sulle pitäisi kaikki aina tehdä puolesta? Jos nyt yhden laitan ja sä hoidat loput itse.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-021-02005-9Tuossa sinun linkkaamassasi tutkimuksessa todetaan nimenomaan, että tulokset ovat hyvin ristiriitaisia, pohjautuvat pienille otoksille ja heterogeenisille menetelmille. Tosiasiassa myös ylipäätään väite aivojen rakenteiden ja toiminnan sukupuolittuneisuudesta ei ole saanut systemaattista tukea, vaan tulokset ovat aivan yhtä ristiriitaisia, tilastollisesti joskus merkitseviä, mutta hyvin pieniä (päällekkäisyyttä on valtavasti) Esimerkiksi yksi laajimmista koskaan aiheesta tehdyistä metasynteeseistä Dump the dimorphism: Comprehensive synthesis of human brain studies reveals few male-female differences beyond size (2021) toteaa, että ei ole mitään pään koosta riippumatonta eroa naisten ja miesten aivoissa:
"Mutta silloin, kun rakenteellisia ja lateralisaatioon liittyviä eroja esiintyy koosta riippumatta, sukupuoli selittää vain noin 1 % kokonaisvaihtelusta. Kytkentäverkostojen erot ja monimuuttujaiset sukupuolen ennustemallit perustuvat suurelta osin aivojen kokoon ja toimivat heikosti erilaisissa populaatioissa. Tehtäväpohjainen fMRI on erityisesti epäonnistunut löytämään toistettavia aktivaati eroja miesten ja naisten välillä kielellisessä, spatiaalissa tai tunteiden prosessoinnissa, mikä johtuu suuresta väärien löydösten määrästä. Kokonaisuutena miesten ja naisten aivoerojen näyttäisi olevan vähäisiä ja populaatiosidonnaisia. Ihmisaivot eivät ole sukupuolidimorfiset."
Tuolla näytöllä ollaan hyvin kaukana siitä, että pystyisit yksilötasolla tunnistamaan, kuka on mies ja kuka nainen saati sitten, että kuka on transsukupuolinen ja kuka ei. Molemmat katsaukset pikemminkin antavat vahvoja viitteitä siitä, että tällaista näyttöä ei koskaan tulla saamaankaan. Aivoista ei voi päätellä sukupoulta, paitsi ryhmätasolla karekasti keskimääräisen koon perusteella.
Tottakai ne ovat (tässä vaiheessa) ristiriitaisia eikä koskaan varmaan saadakaan mitään koko totuutta kuten aika monessa muussakin asiassa on tilanne. Eikä sitä yritetäkään aivokuvantamisella todentaa kuka on nainen ja kuka on mies tai trans. Luulitko tosiaan niin? On ihan vain sulle osoittamassa, että kyse ei ole mistään setan masinoimasta ideologisesta hoitopolusta vaan ihan tutkimuksiin perustuvaa lääketiedettä ja hoitopolkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Da, Ivan!
Mitä sukupuolta ovat kohduttomina syntyneet?
Hei, tähän keskusteluun ei saanut sotkea mitään poikkeuksia. Koska ne on liian vaikeita asioita heille, jotka vetoavat biologiaan. Jos tanssijaLauralla onkin miehen kromosomit, mutta naisen kohtu, siitä ei puhuta. Eikä siihen vedota. Koska nämä poikkeukset jättävät transvastustajat sanattomiksi. Ja sit toimivat värkit liittyi tähän jotenkin, mut en enää muista, miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Ai vetelen hatusta sen, että transsukupuolisuutta yritettiin ennen parantaa mielenterveyden ongelmana?
Vetelet hatusta sen, etteivätkö menetelmät, terapia ja lääkitykset ole edistyneet 1960-luvun jälkeen. Ja missä tosiaan ovat ne tuoreet tutkimukset, joissa todetaan ettei sukupuoliristiriitaa voi lievittää terapialla ja lääkityksellä.
No missä on ne tutkimukset, että transsukupuolisuus voitaisiin "parantaa" moderneilla lääkkeillä ja uusilla terapiamuodoilla?
Ei sitä ole tarkoituskaan parantaa vaan kuten kaikissa vastaavissa, saada se yksilön elämä ja kuva itsestä sellaiseksi että on hyvä olla omissa nahoissa. Sama kuin kysyisit että millä sut saadaan parannettua sun vihastasi. Ei millään, mutta siihen on keinoja, joilla se lievittyy.
Eli millä kainoilla saadaan transhenkilö tuntemaan itsensä vähemmän transhenkilöksi? Kerro heti, niin moni olisi iloinen helpotuksesta.
Et sä vaan tajua vaikka kuinka väännetään. Transsukupuolisen ei tarvitse tuntea itseään vähemmän transsukupuoliseksi.
"...Sama kuin kysyisit että millä sut saadaan parannettua sun vihastasi. Ei millään, mutta siihen on keinoja, joilla se lievittyy. "
Kirjoitit näin. Etkö silloin tarkoita, että on keinoja lieventää myös transhenkilön kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
Jos BIID-kehonkuvanhäiriötä ja syömishäiriöitä hoidetaan menestyksekkäästi lääkkeillä ja terapialla, niin miksei sitten kehodysmorfiaakin?
Koska sen hoitaminen niillä ei toimi. Kokeiltu on.
Laittaisitko tuoreita tieteellisesti päteviä tutkimuksia transkokemuksen hoitamisesta terapian ja lääkityksen avulla?
En laita. Sitä linjaa kokeiltiin vuosikymmeniä, kyllä se ois huomattu sinä aikana, jos se toimis.
Et laita, koska vetelet näitä hatusta.
Ai vetelen hatusta sen, että transsukupuolisuutta yritettiin ennen parantaa mielenterveyden ongelmana?
Vetelet hatusta sen, etteivätkö menetelmät, terapia ja lääkitykset ole edistyneet 1960-luvun jälkeen. Ja missä tosiaan ovat ne tuoreet tutkimukset, joissa todetaan ettei sukupuoliristiriitaa voi lievittää terapialla ja lääkityksellä.
No missä on ne tutkimukset, että transsukupuolisuus voitaisiin "parantaa" moderneilla lääkkeillä ja uusilla terapiamuodoilla?
Ei sitä ole tarkoituskaan parantaa vaan kuten kaikissa vastaavissa, saada se yksilön elämä ja kuva itsestä sellaiseksi että on hyvä olla omissa nahoissa. Sama kuin kysyisit että millä sut saadaan parannettua sun vihastasi. Ei millään, mutta siihen on keinoja, joilla se lievittyy.
Eli millä kainoilla saadaan transhenkilö tuntemaan itsensä vähemmän transhenkilöksi? Kerro heti, niin moni olisi iloinen helpotuksesta.
Et sä vaan tajua vaikka kuinka väännetään. Transsukupuolisen ei tarvitse tuntea itseään vähemmän transsukupuoliseksi.
"...Sama kuin kysyisit että millä sut saadaan parannettua sun vihastasi. Ei millään, mutta siihen on keinoja, joilla se lievittyy. "
Kirjoitit näin. Etkö silloin tarkoita, että on keinoja lieventää myös transhenkilön kokemusta?
Juu, sitä kokemusta, jota pyritään hoitamaan. Eli ristiriitaa, hämmennystä, liitännäisoireita jne. Transsukupuolisiis ei ole sairaus, josta pyritään paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaisitko meille ne tutkimukset? Yleinen käsityshän on, ettei ihmisen sukupuoli näy aivoista. Muutenhan transsuus olisi helppo todentaa skannaamalla aivot. Vai viittaatko siihen kuuluisaan tutkimukseen, jossa tutkittiin kahdeksan kuolleen transleidin aivot?
Kai sä osaat käyttää googlen artikkelihakua? Miksi hvtssä sulle pitäisi kaikki aina tehdä puolesta? Jos nyt yhden laitan ja sä hoidat loput itse.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-021-02005-9Tuossa sinun linkkaamassasi tutkimuksessa todetaan nimenomaan, että tulokset ovat hyvin ristiriitaisia, pohjautuvat pienille otoksille ja heterogeenisille menetelmille. Tosiasiassa myös ylipäätään väite aivojen rakenteiden ja toiminnan sukupuolittuneisuudesta ei ole saanut systemaattista tukea, vaan tulokset ovat aivan yhtä ristiriitaisia, tilastollisesti joskus merkitseviä, mutta hyvin pieniä (päällekkäisyyttä on valtavasti) Esimerkiksi yksi laajimmista koskaan aiheesta tehdyistä metasynteeseistä Dump the dimorphism: Comprehensive synthesis of human brain studies reveals few male-female differences beyond size (2021) toteaa, että ei ole mitään pään koosta riippumatonta eroa naisten ja miesten aivoissa:
"Mutta silloin, kun rakenteellisia ja lateralisaatioon liittyviä eroja esiintyy koosta riippumatta, sukupuoli selittää vain noin 1 % kokonaisvaihtelusta. Kytkentäverkostojen erot ja monimuuttujaiset sukupuolen ennustemallit perustuvat suurelta osin aivojen kokoon ja toimivat heikosti erilaisissa populaatioissa. Tehtäväpohjainen fMRI on erityisesti epäonnistunut löytämään toistettavia aktivaati eroja miesten ja naisten välillä kielellisessä, spatiaalissa tai tunteiden prosessoinnissa, mikä johtuu suuresta väärien löydösten määrästä. Kokonaisuutena miesten ja naisten aivoerojen näyttäisi olevan vähäisiä ja populaatiosidonnaisia. Ihmisaivot eivät ole sukupuolidimorfiset."
Tuolla näytöllä ollaan hyvin kaukana siitä, että pystyisit yksilötasolla tunnistamaan, kuka on mies ja kuka nainen saati sitten, että kuka on transsukupuolinen ja kuka ei. Molemmat katsaukset pikemminkin antavat vahvoja viitteitä siitä, että tällaista näyttöä ei koskaan tulla saamaankaan. Aivoista ei voi päätellä sukupoulta, paitsi ryhmätasolla karekasti keskimääräisen koon perusteella.
Tottakai ne ovat (tässä vaiheessa) ristiriitaisia eikä koskaan varmaan saadakaan mitään koko totuutta kuten aika monessa muussakin asiassa on tilanne. Eikä sitä yritetäkään aivokuvantamisella todentaa kuka on nainen ja kuka on mies tai trans. Luulitko tosiaan niin? On ihan vain sulle osoittamassa, että kyse ei ole mistään setan masinoimasta ideologisesta hoitopolusta vaan ihan tutkimuksiin perustuvaa lääketiedettä ja hoitopolkuja.
Tulee mieleen tuosta kommentistasi, että osaatkohan sinä oikeasti lukea? Kyllä aivokuvantamismentelmillä nimenomainen tarkoitus on ollut tutkia, miten sukupuolittuneet aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset erot voisivat selittää tilastollisia eroja naisten ja miesten käyttäytymisessä. Kun sukupuolten välillä eroja ei ole, ei niillä voi myöskään selittää mitään EDES RYHMÄTASOLLA ja viimeinen asia mitä niiden avulla voi tehdä, on ymmärtää transsukupuolisuutta. Koko malli transukupuolisuuden neurobiologisesta pohjasta pohjautuu pääosin aivojen sukupuolidimorfiaan.
Tutkimuksia voi tulkita erittäin virheellisesti, jos niitä ei ymmärretä. Ei ole yllätys, että varsinkaan SETAssa tai transaktivistien joukossa ymmärrettäisiin aivokuvantamistutkimusten tuloksia, vaan kaikki tilastollisesti merkitsevät tulokset tulkitaan oman ideologian valossa todisteeksi transsukupuolisuuden "luonnollisuudesta". Ristiriitaiset tulokset yleensä liittyvät pieniin otoskokoihin, siihen että otoksiin valikoituu sattumalta tietyn tyyppisiä ihmisiä, valtavaan määrään sekoittavia tekijöitä ja osin myös aivokuvantamistutkimusten valtavaan analyyttiseen joustavuuteen (eri parametreilla saadaan eri tuloksia jo ihan samasta otoksesta). On huvittava kuvitelma, että jatkossa saisit johdonmukaisempia tuloksia, kun et 30 vuodessa ole sellaisia saanut. Esimerkiksi tuossa viittaamassani metasynteesissa todetaan hyvin suoraan, että mitään eroja ei ole, eikä tule:
"Tieteellinen kiinnostus aivojen sukupuolieroihin ulottuu Aristoteleeseen asti (Deslauriers, 2009). Vaikka miesten ja naisten välillä on selviä käyttäytymiseroja, sukupuolierot aivoissa ovat pieniä ja epäjohdonmukaisia sen jälkeen, kun yksilöllinen aivojen koko on otettu huomioon. Useimmat neurotieteilijät olettavat, että tämä epäselvyys ratkeaa teknisten parannusten myötä: että suuremmat tutkimukset, korkeamman resoluution kuvantaminen ja paremmat analyysiputket paljastavat todelliset eli lajitasoiset erot miesten ja naisten aivorakenteessa ja kytkeytyneisyysmalleissa. Tämä synteesi kuitenkin osoittaa, että tällaisia todellisia tai universaaleja sukupuoleen liittyviä eroja ei ole olemassa.(Rawlik ym., 2016)."
Ei ole olemassa mitään osatotuutta joka tästä valtavasta empiirisestä evidenssistä jäisi jäljelle, vaan koko totuus on se, että koko hypoteesi aivojen sukupuolidimorfiasta on falsifioitu lukuisissa tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Et sä ole mikään ylin auktoriteetti tässä asiassa. Väitteesi on hölynpölyä. Jos sukupuoliristiriita hoituisi psykoterapialla ja psyykenlääkityksellä, ei transsukupuolisia olisi.
1. Mainitsemieni mielenterveyshäiriöitten oireet ovat hyvin yhdenmukaisia transien kuvailemien oireitten kanssa.
2. Psykiatriset häiriötilat ovat usein vaikeasti hoidettavia, esim. skitsofreniasta paranee täydellisesti vain noin joka kolmas.
3. Transiuden ympärille on rakentunut suuri, taloudellista voittoa tavoitteleva himmeli. Kyseiseen himmeliin kuuluvat ainakin lääketeollisuus, joka tuottaa sukupuolenmuokkauksessa käytettävät hormonit, sukupuolenmuokkauskirurgit ja täysin pseudotieteelliset, mielikuvitussukupuolidiagnooseja jakelevat sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklikat. Kaiken kruunasi vuonna 2003 voimaan tullut, silloisen transaktivistipääministeri Paavo Lipposen (SDP) voimakkaasti ajama, alkuperäinen translaki, joka antoi lain voiman koko sukupuolisekoilulle.
4. Ei transeja oikeasti olekaan olemassa, koska ihmisen syntyminen väärään sukupuoleen on luonnontieteellinen mahdotttomuus. Ainoastaan hormonaalisesti muokattuja ihmisiä, joita voidaan kutsua transeiksi, on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaisitko meille ne tutkimukset? Yleinen käsityshän on, ettei ihmisen sukupuoli näy aivoista. Muutenhan transsuus olisi helppo todentaa skannaamalla aivot. Vai viittaatko siihen kuuluisaan tutkimukseen, jossa tutkittiin kahdeksan kuolleen transleidin aivot?
Kai sä osaat käyttää googlen artikkelihakua? Miksi hvtssä sulle pitäisi kaikki aina tehdä puolesta? Jos nyt yhden laitan ja sä hoidat loput itse.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-021-02005-9Tuossa sinun linkkaamassasi tutkimuksessa todetaan nimenomaan, että tulokset ovat hyvin ristiriitaisia, pohjautuvat pienille otoksille ja heterogeenisille menetelmille. Tosiasiassa myös ylipäätään väite aivojen rakenteiden ja toiminnan sukupuolittuneisuudesta ei ole saanut systemaattista tukea, vaan tulokset ovat aivan yhtä ristiriitaisia, tilastollisesti joskus merkitseviä, mutta hyvin pieniä (päällekkäisyyttä on valtavasti) Esimerkiksi yksi laajimmista koskaan aiheesta tehdyistä metasynteeseistä Dump the dimorphism: Comprehensive synthesis of human brain studies reveals few male-female differences beyond size (2021) toteaa, että ei ole mitään pään koosta riippumatonta eroa naisten ja miesten aivoissa:
"Mutta silloin, kun rakenteellisia ja lateralisaatioon liittyviä eroja esiintyy koosta riippumatta, sukupuoli selittää vain noin 1 % kokonaisvaihtelusta. Kytkentäverkostojen erot ja monimuuttujaiset sukupuolen ennustemallit perustuvat suurelta osin aivojen kokoon ja toimivat heikosti erilaisissa populaatioissa. Tehtäväpohjainen fMRI on erityisesti epäonnistunut löytämään toistettavia aktivaati eroja miesten ja naisten välillä kielellisessä, spatiaalissa tai tunteiden prosessoinnissa, mikä johtuu suuresta väärien löydösten määrästä. Kokonaisuutena miesten ja naisten aivoerojen näyttäisi olevan vähäisiä ja populaatiosidonnaisia. Ihmisaivot eivät ole sukupuolidimorfiset."
Tuolla näytöllä ollaan hyvin kaukana siitä, että pystyisit yksilötasolla tunnistamaan, kuka on mies ja kuka nainen saati sitten, että kuka on transsukupuolinen ja kuka ei. Molemmat katsaukset pikemminkin antavat vahvoja viitteitä siitä, että tällaista näyttöä ei koskaan tulla saamaankaan. Aivoista ei voi päätellä sukupoulta, paitsi ryhmätasolla karekasti keskimääräisen koon perusteella.
Tottakai ne ovat (tässä vaiheessa) ristiriitaisia eikä koskaan varmaan saadakaan mitään koko totuutta kuten aika monessa muussakin asiassa on tilanne. Eikä sitä yritetäkään aivokuvantamisella todentaa kuka on nainen ja kuka on mies tai trans. Luulitko tosiaan niin? On ihan vain sulle osoittamassa, että kyse ei ole mistään setan masinoimasta ideologisesta hoitopolusta vaan ihan tutkimuksiin perustuvaa lääketiedettä ja hoitopolkuja.
Tulee mieleen tuosta kommentistasi, että osaatkohan sinä oikeasti lukea? Kyllä aivokuvantamismentelmillä nimenomainen tarkoitus on ollut tutkia, miten sukupuolittuneet aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset erot voisivat selittää tilastollisia eroja naisten ja miesten käyttäytymisessä. Kun sukupuolten välillä eroja ei ole, ei niillä voi myöskään selittää mitään EDES RYHMÄTASOLLA ja viimeinen asia mitä niiden avulla voi tehdä, on ymmärtää transsukupuolisuutta. Koko malli transukupuolisuuden neurobiologisesta pohjasta pohjautuu pääosin aivojen sukupuolidimorfiaan.
Tutkimuksia voi tulkita erittäin virheellisesti, jos niitä ei ymmärretä. Ei ole yllätys, että varsinkaan SETAssa tai transaktivistien joukossa ymmärrettäisiin aivokuvantamistutkimusten tuloksia, vaan kaikki tilastollisesti merkitsevät tulokset tulkitaan oman ideologian valossa todisteeksi transsukupuolisuuden "luonnollisuudesta". Ristiriitaiset tulokset yleensä liittyvät pieniin otoskokoihin, siihen että otoksiin valikoituu sattumalta tietyn tyyppisiä ihmisiä, valtavaan määrään sekoittavia tekijöitä ja osin myös aivokuvantamistutkimusten valtavaan analyyttiseen joustavuuteen (eri parametreilla saadaan eri tuloksia jo ihan samasta otoksesta). On huvittava kuvitelma, että jatkossa saisit johdonmukaisempia tuloksia, kun et 30 vuodessa ole sellaisia saanut. Esimerkiksi tuossa viittaamassani metasynteesissa todetaan hyvin suoraan, että mitään eroja ei ole, eikä tule:
"Tieteellinen kiinnostus aivojen sukupuolieroihin ulottuu Aristoteleeseen asti (Deslauriers, 2009). Vaikka miesten ja naisten välillä on selviä käyttäytymiseroja, sukupuolierot aivoissa ovat pieniä ja epäjohdonmukaisia sen jälkeen, kun yksilöllinen aivojen koko on otettu huomioon. Useimmat neurotieteilijät olettavat, että tämä epäselvyys ratkeaa teknisten parannusten myötä: että suuremmat tutkimukset, korkeamman resoluution kuvantaminen ja paremmat analyysiputket paljastavat todelliset eli lajitasoiset erot miesten ja naisten aivorakenteessa ja kytkeytyneisyysmalleissa. Tämä synteesi kuitenkin osoittaa, että tällaisia todellisia tai universaaleja sukupuoleen liittyviä eroja ei ole olemassa.(Rawlik ym., 2016)."
Ei ole olemassa mitään osatotuutta joka tästä valtavasta empiirisestä evidenssistä jäisi jäljelle, vaan koko totuus on se, että koko hypoteesi aivojen sukupuolidimorfiasta on falsifioitu lukuisissa tutkimuksissa.
Kyllä aivokuvantamismentelmillä nimenomainen tarkoitus on ollut tutkia, miten sukupuolittuneet aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset erot voisivat selittää tilastollisia eroja naisten ja miesten käyttäytymisessä. Kun sukupuolten välillä eroja ei ole, ei niillä voi myöskään selittää mitään EDES RYHMÄTASOLLA ja viimeinen asia mitä niiden avulla voi tehdä, on ymmärtää transsukupuolisuutta.
No onhan eroja, mutta eivät ne todista sun haluamaa naisella on erilaiset aivot kuin miehellä paskaasi. Ne todistavat sen että sukupuoli on muutakin kuin aivorakenteet tai ulkomuoto. Kannattaa tutustua aiheeseen pikkasen paremmin, jo kauan on tiedetty että sukupuoli näkyy MYÖS aivoissa.
Alue: Seksi
"Minkään muun sairauden kohdalla etujärjestöt eivät määrittele hoitokäytäntöjä ja diagnostiikkaa."
Aika harvalla sairaudella on vastassa anti-etujärjestöjä ja muita toimijoita, jotka tekevät töitä poliittisella tasolla sairaiden aseman huonontamiseksi.