"Pankkitileillä makaa 115 miljardia, ja se raha on nimenomaan suurilla ikäluokilla, jotka ovat tottuneet siihen, että eivät käytä rahojaan"
Näin sanoo Aalto-yliopiston rahoituksen professori
Itse hän toteutti nuoruutensa unelman ostamalla S-Mersun. Toinenkin auto on.
Entä hienoissa ravintoloissa syöminen?
Puttosen mielestä se on tuhlausta. Ainakin hänelle itselleen.
En saa niistä mitään hyötyä. Nautin enemmän burgeriateriasta McDonaldsilla kuin monen sadan euron illallisesta Palacessa.
Kommentit (477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on makoillut tilillä jo 10 vuotta 300000 euron perintö. En ole juuri ostanut mitään. Ostin veneen silloin 9 vuotta sitten ja uuden auton mutta muuten olen säästänyt.
Et ole säästänyt hilloamalla rahoja pankissa tuottamattomassa tilassa vaan 10 vuoden takaisesta 300 000 EUR pääomastasi on inflaatio syönyt arvoa jo -55 590 EUR ja säästöjesi ostovoima on enää 244 410 EUR. Mitä maksoit veneestä?
Minulle on aivan sama onko tililläni 300 000 vai vähemmän, kun en oikeastaan tarvi sitä mihinkään.
Fiksu sijoittaisi rahat vaikka osakkeisiin tao rahastoihin, joissa tuotto voi olla yli 10 prosenttia vuodessa. Muutamassa vuodessa sinulla on jo 100 000 euroa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ne rahat ois sinne kertynyt jos ei olisi pihistelty kaikessa aikoinaan.
Siis mitä? Näillähän on talot, autot, kesämökit, veneet, on reissattu pitkin ja poikin maailmaa ja mitä vielä. Monellako nuoremmalla on nykyään edes mahdollisuutta ostaa uutta tai uudehkoa omakotitaloa?
Tyhjästä mekin aikoinaan aloitettiin. Teidänkö pitäisi saada heti sama elintaso, jonka me olemme luoneet vuosikymmenien työllä.
Ette todellakaan aloittaneet tyhjästä, suuri osa sai vanhemmiltaan mökkitontin, harva osti täysin omin rahoin. Tai jos osti niin hinnat oli suhteessa murto-osan nykypäivään. Ja sitten boomerit kaavoittivat loput rannat niin ettei nuoremmille ole lainkaan jäljellä rakentamattomia mökkitontteja.
Joo, tosiaan me rakennettiin kaikki 12 lasya sinne itä-suomen metsään isän 20 hehtaarin tontille.ja saatiin rannatkin vaikka oli kuivan maan tila ilman rantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ne rahat ois sinne kertynyt jos ei olisi pihistelty kaikessa aikoinaan.
Siis mitä? Näillähän on talot, autot, kesämökit, veneet, on reissattu pitkin ja poikin maailmaa ja mitä vielä. Monellako nuoremmalla on nykyään edes mahdollisuutta ostaa uutta tai uudehkoa omakotitaloa?
Tyhjästä mekin aikoinaan aloitettiin. Teidänkö pitäisi saada heti sama elintaso, jonka me olemme luoneet vuosikymmenien työllä.
Jep, te aloititte tyhjästä, kävelitte jopa kouluttamattomina vaan johonkin työpaikkaan, josta saitte vakityön eläkkeelle asti. Mitä kehumista siinä on. Nykysukupolvien pitää kouluttautua ja kouluttautua, eikä silti töitä meinaa löytyä. Pätkiä sieltä täältä ja cv:tä kytätään. Me emme voi aloittaa tyhjästä, kun pitää raataa hulluna ennenkuin saa mitään vakitöitä, jos ikinä saa. Elämä on myös todella paljon kalliimpaa.
Jos ei töitä löydy Suomesta, niin kastselepa mahdollisuuksia muualta. Niin suurtenikäluokken väki teki. Muuttivat massoittain Ruotsiin, Australiaan, Kanadaan jne. Tee perässä , äläkä vingu ja odota, että muut tekevät puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä tämmöinen jääräpää joka ei suostu edes lääkkeitä ja hygieniatuotteita ostamaan ettei mene rahaa. Tilillä 150k + muu omaisuus. Ilmaista romua kuitenkin rohmutaan pihat ja rakennukset täyteen ja jälkeläisillä tulee menemään viikkoja ja tuhansia euroja niiden hävittämisessä.
Tiedän kans samanlaisen ihmisen. Olen sitä mieltä, että tuollaisilla ihmisillä on jostain lapsuudesta syntynyt köyhyystrauma. Ja sitä traumaa he toteuttavat sitten loputtomalla pihistelyllä, säästelyllä ja ahneudella. Mutta mikä kaikista säälittävintä, että he eivät ikinä koskaan pysty nauttimaan rahoistaan vaan menevät hautaan saakka traumatisoituneina. Kuoleman jälkeen loput rahat sitten menee joko sukulaisille tai valtiolle, eikä niistä ollut mitään iloa sille säästäjälle.
Sille säästäjälle on ilo nähdä se pankkitilinsä saldo, jonka hän on kovalla työllä ja säästämisellä saanut aikaan. (ei joillakin kerjätyillä Kelatuilla)
Ymmärrän sen kyllä, että se tuo hänelle tyydytystä ja iloa. Silti se on tosi säälittävää, kun se ei koskaan konkretisoidu hänelle elävässä elämässä, hänelle hänen kokemuksellisessa ja aistillisessa maailmassaan. Hän ei maista, haista, ei tunne niitä rahoja. Ne on vain luku hänen silmissään. Lämmittää puilla kylmää ja homeelta haisevaa kotiaan, syö minimaalisesti tarjousjauhelihaa ja pitää 30 vuotta vanhoja virttyneitä vaatteitaan, ei ole mahdollisesti koskaan käynyt kuin pakettimatkalla mallorgalla joskus vuonna 89. Sitten hän kuolee ja sukulaiset taistelee verissäpäin hänen rahoistaan tai ne menee valtiolle ja vanha koti jätetään silleensä mädäntymään kun ketään ei kiinnosta. Olis mieluummin käyttänyt ne rahansa eläessään.
Onkohan mun lapset yhtä kateellisia tästä vanhasta asunnosta joka ei mene kaupaksi vanhassa lähiössä ja perimästäni 5 hehtaarin metsästä. Arvo n 25 000.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus pitää minun osalta paikkansa. Talletuksia, osakkeita yms on. En tee lomamatkoja, vaatteita ostan kun on pakko, kulttuuripalveluja en käytä olleenkaan, ostan punalipputuotteta kaupasta aina, kännykkä yli 10 v vanha, ravintola- ja kahvilaostokset?, vanha diesel auto. Kohtuullisen pienestä eläkkeestä jää säästöön 1 000 €/kk.
M 67 v
Hieno juttu. Toisin kuin nykynuoriso joka ei osaa kuin itkeä lisää avustuksia ja tukia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ne rahat ois sinne kertynyt jos ei olisi pihistelty kaikessa aikoinaan.
Siis mitä? Näillähän on talot, autot, kesämökit, veneet, on reissattu pitkin ja poikin maailmaa ja mitä vielä. Monellako nuoremmalla on nykyään edes mahdollisuutta ostaa uutta tai uudehkoa omakotitaloa?
Tyhjästä mekin aikoinaan aloitettiin. Teidänkö pitäisi saada heti sama elintaso, jonka me olemme luoneet vuosikymmenien työllä.
Jep, te aloititte tyhjästä, kävelitte jopa kouluttamattomina vaan johonkin työpaikkaan, josta saitte vakityön eläkkeelle asti. Mitä kehumista siinä on. Nykysukupolvien pitää kouluttautua ja kouluttautua, eikä silti töitä meinaa löytyä. Pätkiä sieltä täältä ja cv:tä kytätään. Me emme voi aloittaa tyhjästä, kun pitää raataa hulluna ennenkuin saa mitään vakitöitä, jos ikinä saa. Elämä on myös todella paljon kalliimpaa.
Karehtimista ainakin jos ei kehumista.
Sieltä teidän suunnastahan se on pelkkää omakehua, vaikka olette sukupolvi joka on historiallisesti päässyt kaikkein helpoimmalla juurikin katkeamattomien työputkien ansiosta, ja siksi teillä on eniten rahaa, koska on ollut helppoa.
Vierailija kirjoitti:
"Rahaa voi myös lahjoittaa, se tekee ihmisen onnelliseksi. Siitä on tutkimustakin.
Lähimmäisten auttaminen ylipäätään on Puttosen mukaan järkevää rahankäyttöä. Perintöä parempi tapa on auttaa jälkeläisiään jo omana elinaikanaan.
" On parempi antaa lämpimällä kuin kylmällä kädellä."
Mutta tuon ikäluokan ihmiset onkin yleensä kylmäsydämisiä. Itse ovat rahansa tienanneet ja toki saavat niillä tehdä mitä haluavat mutta kun eivät selkeästi itse halua käyttää eikä antaa esim ennakko perintönä tai lahjana niin mitä järkeä hillota. Jos itse elävät 90-100 vuotiaiksi niin kuka 70-80 vuotias lapsi enää niitä rahoja tarvitsee? Lapsenlapsetkin jo keski- ikäisiä. Eniten rahaa tarvitsisivat asuntovelkaiset lapsiperheet mutta heille sitä kaikkein vähiten annetaan koska " itse sitä on jokaisen pitänyt velkansa maksaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä tämmöinen jääräpää joka ei suostu edes lääkkeitä ja hygieniatuotteita ostamaan ettei mene rahaa. Tilillä 150k + muu omaisuus. Ilmaista romua kuitenkin rohmutaan pihat ja rakennukset täyteen ja jälkeläisillä tulee menemään viikkoja ja tuhansia euroja niiden hävittämisessä.
Tiedän kans samanlaisen ihmisen. Olen sitä mieltä, että tuollaisilla ihmisillä on jostain lapsuudesta syntynyt köyhyystrauma. Ja sitä traumaa he toteuttavat sitten loputtomalla pihistelyllä, säästelyllä ja ahneudella. Mutta mikä kaikista säälittävintä, että he eivät ikinä koskaan pysty nauttimaan rahoistaan vaan menevät hautaan saakka traumatisoituneina. Kuoleman jälkeen loput rahat sitten menee joko sukulaisille tai valtiolle, eikä niistä ollut mitään iloa sille säästäjälle.
Sille säästäjälle on ilo nähdä se pankkitilinsä saldo, jonka hän on kovalla työllä ja säästämisellä saanut aikaan. (ei joillakin kerjätyillä Kelatuilla)
Ymmärrän sen kyllä, että se tuo hänelle tyydytystä ja iloa. Silti se on tosi säälittävää, kun se ei koskaan konkretisoidu hänelle elävässä elämässä, hänelle hänen kokemuksellisessa ja aistillisessa maailmassaan. Hän ei maista, haista, ei tunne niitä rahoja. Ne on vain luku hänen silmissään. Lämmittää puilla kylmää ja homeelta haisevaa kotiaan, syö minimaalisesti tarjousjauhelihaa ja pitää 30 vuotta vanhoja virttyneitä vaatteitaan, ei ole mahdollisesti koskaan käynyt kuin pakettimatkalla mallorgalla joskus vuonna 89. Sitten hän kuolee ja sukulaiset taistelee verissäpäin hänen rahoistaan tai ne menee valtiolle ja vanha koti jätetään silleensä mädäntymään kun ketään ei kiinnosta. Olis mieluummin käyttänyt ne rahansa eläessään.
Oma elämäsi menee hukkaan kun säälit ihmisiä jotka eivät sääliäsi kaipaa vaan tekevät elämänsä sellaiseksi kun haluavat.
Tee sinäkin
Nyt kun boomerit kuolee on mökkejä ja rantoja myynnissä. Harvan lapsi niitä tuntuu tahtovan, mitä sinne hyttusten syötäväksi, vaan laittabat petintönsä myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on makoillut tilillä jo 10 vuotta 300000 euron perintö. En ole juuri ostanut mitään. Ostin veneen silloin 9 vuotta sitten ja uuden auton mutta muuten olen säästänyt.
Et ole säästänyt hilloamalla rahoja pankissa tuottamattomassa tilassa vaan 10 vuoden takaisesta 300 000 EUR pääomastasi on inflaatio syönyt arvoa jo -55 590 EUR ja säästöjesi ostovoima on enää 244 410 EUR. Mitä maksoit veneestä?
Minulle on aivan sama onko tililläni 300 000 vai vähemmän, kun en oikeastaan tarvi sitä mihinkään.
Fiksu sijoittaisi rahat vaikka osakkeisiin tao rahastoihin, joissa tuotto voi olla yli 10 prosenttia vuodessa. Muutamassa vuodessa sinulla on jo 100 000 euroa enemmän.
Kuten tuolla aiemmin jo kirjoitin: En minä tarvi enempää. Tuo 300 000 makaa tililläni tarpeettomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ne rahat ois sinne kertynyt jos ei olisi pihistelty kaikessa aikoinaan.
Siis mitä? Näillähän on talot, autot, kesämökit, veneet, on reissattu pitkin ja poikin maailmaa ja mitä vielä. Monellako nuoremmalla on nykyään edes mahdollisuutta ostaa uutta tai uudehkoa omakotitaloa?
Tyhjästä mekin aikoinaan aloitettiin. Teidänkö pitäisi saada heti sama elintaso, jonka me olemme luoneet vuosikymmenien työllä.
Jep, te aloititte tyhjästä, kävelitte jopa kouluttamattomina vaan johonkin työpaikkaan, josta saitte vakityön eläkkeelle asti. Mitä kehumista siinä on. Nykysukupolvien pitää kouluttautua ja kouluttautua, eikä silti töitä meinaa löytyä. Pätkiä sieltä täältä ja cv:tä kytätään. Me emme voi aloittaa tyhjästä, kun pitää raataa hulluna ennenkuin saa mitään vakitöitä, jos ikinä saa. Elämä on myös todella paljon kalliimpaa.
Karehtimista ainakin jos ei kehumista.
Sieltä teidän suunnastahan se on pelkkää omakehua, vaikka olette sukupolvi joka on historiallisesti päässyt kaikkein helpoimmalla juurikin katkeamattomien työputkien ansiosta, ja siksi teillä on eniten rahaa, koska on ollut helppoa.
Mitä me sille voidaan jälkikäteen, se oli elämää silloin.
Elä sinä omaa elämääsi äläkä haikaile vieraiden ihmisten mennyttä elämää josta et oikeasti tiedä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oikeenko me nyt kaikki ollaan tosissaan että tuo summa on suurilla ikäluokilla ( 380 000 elossa) . Taaa päästiin siis asiaan.
19451955 syntyneitä on elossa Suomessa noin 750 000 850 000.
Olen hyvin köyhistä oloista. Työelämässä yli 40 vuotta. Ei ole autoa eikä ajokorttia. Julkisella liikenteellä kuljin töihin vaikka matkaa yli 30 kilometria. Muutaman kerran käynyt ulkomaan lomilla. Enää ei kiinnosta sekään. Eläkkeellä nyt. Velaton pieni asunto. Pankkitilillä rahaa reippaasti alle 100 000. Kaipa siitä pitää syyllisyyttä kokea. Lapsiani olen rahallisesti auttanut vaikkeivat ole pyytäneet mutta nyt pärjäävät hyvin omillaan. Kaipa tässä syyllisyyttä pitää tuntea kun en törsää säästöjäni. Vanhusten tulevaisuus näyttää niin synkältä että pakko on pieni vararahasto olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä tämmöinen jääräpää joka ei suostu edes lääkkeitä ja hygieniatuotteita ostamaan ettei mene rahaa. Tilillä 150k + muu omaisuus. Ilmaista romua kuitenkin rohmutaan pihat ja rakennukset täyteen ja jälkeläisillä tulee menemään viikkoja ja tuhansia euroja niiden hävittämisessä.
Tiedän kans samanlaisen ihmisen. Olen sitä mieltä, että tuollaisilla ihmisillä on jostain lapsuudesta syntynyt köyhyystrauma. Ja sitä traumaa he toteuttavat sitten loputtomalla pihistelyllä, säästelyllä ja ahneudella. Mutta mikä kaikista säälittävintä, että he eivät ikinä koskaan pysty nauttimaan rahoistaan vaan menevät hautaan saakka traumatisoituneina. Kuoleman jälkeen loput rahat sitten menee joko sukulaisille tai valtiolle, eikä niistä ollut mitään iloa sille säästäjälle.
Sille säästäjälle on ilo nähdä se pankkitilinsä saldo, jonka hän on kovalla työllä ja säästämisellä saanut aikaan. (ei joillakin kerjätyillä Kelatuilla)
Ymmärrän sen kyllä, että se tuo hänelle tyydytystä ja iloa. Silti se on tosi säälittävää, kun se ei koskaan konkretisoidu hänelle elävässä elämässä, hänelle hänen kokemuksellisessa ja aistillisessa maailmassaan. Hän ei maista, haista, ei tunne niitä rahoja. Ne on vain luku hänen silmissään. Lämmittää puilla kylmää ja homeelta haisevaa kotiaan, syö minimaalisesti tarjousjauhelihaa ja pitää 30 vuotta vanhoja virttyneitä vaatteitaan, ei ole mahdollisesti koskaan käynyt kuin pakettimatkalla mallorgalla joskus vuonna 89. Sitten hän kuolee ja sukulaiset taistelee verissäpäin hänen rahoistaan tai ne menee valtiolle ja vanha koti jätetään silleensä mädäntymään kun ketään ei kiinnosta. Olis mieluummin käyttänyt ne rahansa eläessään.
Tämä "köyhäily" elä ei haittaa tuota ihmistä. Elelee aivan tyytyväisenä kodissaan. Ei kaipaa matkoja ja luxuselämää. Meitä on moneksi. Eikä hän ole näkemässä, mitä kuolemansa jälkeen tapahtuu.
Ne on Suomen viimeisiä rahoja, pörssipelurit on hävinneet jo kaikki omat ja velkarahansa taivaantuuliin, havittelevat nyt noita pankkitilien rahojakin hävittäväksi. Sairaat pelihimoiset pölvästit!!
On melko tyhjäpäiset nuoruuden unelmat. Kunhan saa hienon auton, vtut siitä tekeekö jotain hyödyllistä ja hyvää muille tai planeetalle. Rahoituksen professori. :DDDD
Vierailija kirjoitti:
Just niin suomalaista boomeria, minulla oli aikoinaan ankeaa niin kyllä teilläkin pitää olla.
Meillä on rahaa, tietysti sitä annetaan lapsille, ja jo nyt eikä perinnöksi. Miksi ihmeessä sitä tahkotaan koko elämä jos ei lapsille?
Parempi tapa välttää perintövero on antaa vähitellen ja maksaa vaikka lasten autot.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä itsekin ihmettelen mihin omat ja mieheni vanhemmat (80 ikävuoden molemmin puolin) rahojaan oikein panttaavat. Onko se pankkitilin saldo itseisarvo? Sitä voi tuijotella ja myhäillä tyytyväisenä?
Itse en rahaa tarvitse, tulen toimeen vähällä, mutta lapset on opiskelijoita ja elävät todella niukasti ja heillä on jatkuva stressi toimeentulosta etenkin nyt kun kesätöitä ei millään saa. Mun isovanhemmat auttoivat minua aikanaan mutta nyt tämä seuraava polvi ei tunnu välittävän lastenlapsistaan.
80 kymppisenä on edessä, tai jo käynnissä elämän kalleimmat vuodet. Tietyn iän jälkeen terveydenhoitoa ja apua saa vain rahalla.
Nuoret pärjäävät kyllä ilman polvi tai lonkkaleikkauksia, kotiapua jne.
1 lapsi.
Ammattikoulu ja töissä ollut aina.
Osti uudehkon omakotitalon 22 v.
M 67 v