Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?

Vierailija kirjoitti:

On voinut käydä niin, että on pidetty erikseen eri ryhmille synttärit esim. isovanhemmille ja tuttavapariskunnille, millä pieniä lapsia. Ap ei ole oikein kuulunut mihinkään ryhmään niin ei ole kutsuttu. Mutta jos ette tapaa toisianne niin kysy ainakin kesällä, että kun ei olla nähty pitkään aikaan niin voisin tulla käymään, olisi kiva nähdä kummilapsikin. Reaktiosta näet miten he sinuun suhtautuvat. (Ja vie joku lelu tuliaisiksi.)

Miks helvatassa kaikki aina ehdottaa voisin tulla käymään. Paljon kohteliaampaa on pyytää heitä kotiinsa käymään!

Vierailija kirjoitti:

Muu; unohtaisin koko perheen. Kummilapsellesi kasvaa järki kyllä iän myötä ja jos hän tahtoo, hän voi aikuisena ottaa sinuun yhteyttä ja kysyä, miksi välit katkesivat. Onneksi se järki kasvaa näille taaperoillekin. Ole huoleti ja elä vapaana, kohtaatte vielä - mutta eri levelillä

Kyllä ne vanhemmat silloin aikuisenakin kehottavat lasta ottamaan yhteyttä itse, älä huoli. Vaikeaahan se on yhteyttä pitää, jos niissä on epäselvyyttä.

En vanhempana ole varma, onko reilua kutsua synttäreille ikäänkuin lahjan toivossa. Varsinkin, jos matka on pitkä ja muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti?  Kyllä tuollaiset taaperoiden synttärit on turhaa humppaa.  Että pitäisi vielä kummitkin kutsua vuosittain. Kyllä vanhemmilla on riittävästi työtä ja kuormitusta ilman tällaisiakin.  Hyvä, kun jokapäiväisistä asioista selviää ja tuollaiset lahjatkin on yleensä turhaa krääsää.  Itselläni on neljä lasta ja olen ollut tyytyväinen siitä, että isovanhemmat ja kummit asuvat yli 200km:n päässä, joten heitä ei ole tarvinnut kutsua.

Olen sosiaalisesti ahdistunut, mutta silti koen että juhlapäivät on tärkeitä vaikka niissä käyminen miten ahdistaisi. Minusta se on tärkeää osoittaa toiselle, että välittää. Jos on välimatkaa, niin silloin viestitellään ja laitetaan postitse onnitteluja. Tiedän että vanhemmilla on nykyään varmasti raskasta erilaisten vaatimusten keskellä, ja siksi olenkin tätä asiaa lähtenyt pohtimaan, että en halua sitä taakkaa lisätä sillä että itseäni kutsun milloin sattuun kylään riesaksi. Mutta tekemisissä haluan silti olla, koen heidät minulle tärkeiksi.

Ap

Ai , miksi heillä on RASKASTA. Onko sairautta, eletty yli varojen vai miksi. 
Elämän parasta aikaahan se normaalisti on ,kun on saanut lapsia ja rakas kumppani vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne vaikuttaa ap aivan selvästi siltä, etteivät he yksinkertaisesti halunneet sinua sinne synttäreille muiden aikaan. Ei voi mitään! Kummiksi ovat aikoinaan pyytäneet- usein ei ole helppo keksiä ,kuka olisi kummi.

Jos, haluat olla kummilapsesi kanssa , niin pyydäppä sinä heidät kotiisi kyläilemään kun sinulle ja heille sopii. Tarjoat vaikka päivällisen tai ainakin kahvit hyvin voileipien ja kahvileipien kera.

Silloin voit ihan pokkana avat suusi ja kysyä, että pidittekö te maijalle /matille nyr synttärijuhlia kun täytti vuosia.

Katso miten he reagoivat . Sanovat varmaan ja kertovat keitä oli synttäreillä.

Tästä voit tehdä johtopäätökset , jos tajuat ettei he halua sinua  juhliin muiden kanssa , niin voi ,voi.

Ei voi mitään

Elämä on.. 


 

Kun toisaalta ajattelen, että ehkä he unohti kutsua, ja toisaalta taas että ehkä he ei halunneet kutsua.

Mutta tuo välimatka tosiaan hieman haittaa kylään kutsumista, vaikak teoriassa se muuten olisi mahdollista. Olen ollut käsityksessä, että eivät juuri perheenä liiku hirveänä pidempiä matkoja, että olisi heidät luontevaa kutsua kylään. Helpompaa minun on itse ilmoittaa kun olen siellä seudulla, ja kuulostella onnistuuko tapaaminen ja millä kokoonpanolla.

Ap

Taitaa olla heille yhtä noloa vaivata sinua pitkän matkan takaa tulemaan. Lapsillrhan on useimmiten ne aikuisille työläät kaverisynttärit ja jos kummit tädit mummot ja muut asuu kaukana, ei heitä oikein kehtaa kutsua lähtemään. Matka on vaivalloinen, pitkä, kalliskin ja jokaisella muitakin kiireitä. Vähän hankalaa kutsua ja asettaa hankalaan tilanteeseen, kun pitää joko kieltäytyä tai lähteä vaikkei oikeastaan pystyisi. Aikataulut kun on vaikeampi sovittaa yhteen niin.

Entä yöpymiset? 

Lähettäisin tai kertoisin kummilapselle onnittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti kummi soittaa ja onnittelee. Samalla olisit saanut kutsun kaffeelle. Sensijaan sulla on outoja vuorovaikutusongelmia. Miten kukaan voi olla noin paskantärkeä?

Pasi, esitätkö sinä taas mielikuvitusroolia?

Toinen vaihtoehto on että oot raskas ihminen, minkå aloituksesikin paljasti.

Täällä palstalla on kyllä paljon ihmisiä, keillä on ongelmia. Ja tarkoitan tuota että tullaan kommentoimaan töykeästi anonyymiteetin suojassa tuntemattomille ihmisille, se ei ole normaalia ja ehkä kannattaa miettiä että mikä on omassa elämässä hätänä, kun etsii tuommoisesta toiminnasta itselleen helpotusta.

 

Muuten uskallan kyllä tunnustaa, niinkuin olen tässä ketjussa suoraan sanonut, että ihmissuhteet on minulle hankalia. Ja siksi niitä pohdinkin, että osaan olla hyvä kanssaihminen muille, enkä tahattomasti loukata. Soittelua ei minun kaveripiirissä harrasteta, vaan viestittelyä.

Ap

Laitat viestin Onnittelut x (taaperon ikä) vuotiaalle x:lle (taaperon nimi).

Sisimmässään ap tietää , miksi häntä ei kutsuttu. Se tietysti harmittaa ja täällä kirjoittelemalla hän yrittää terapoida itseään, kun ei ole oikein pidetty kylävieras.

Nostin kissan pöydälle.

Tästä lähtien sinä ap  kutsut heidät kylään ja pidät kauniisti vieraana ,jos haluat olla kummilapsen kanssa.

Jos olisin sinä ,niin kortilla heittäisin ,jos en saisi kivaa vastakaikua lapsen vanhemmilta.

ASIA RATKAISTU.

 Ja kyllä lahjan voi jättää oven taaksekin.

No ei voi ainakaan ilman tekstaria, jossa pehmentää liikettä, joka menee muuten veetuilun puolelle.

Vierailija kirjoitti:

 Ja kyllä lahjan voi jättää oven taaksekin.

 

No ei voi ainakaan ilman tekstaria, jossa pehmentää liikettä, joka menee muuten veetuilun puolelle.

Ei kaunis ele mene vittuilun puolelle. On omaa myrkyllisyyttäsi tulkita tuo niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outo kuvio. Esim. se, että pyydetään kummiksi mutta ei kutsuta synttäreille. Miksi?

Kaverit muuttivat mielensä kun kummitäti alkoi käyttäytyä omituisesti, hieman vainoharhaisesti? 

 

Siltähän tuo setti kuulostaa, ja nimenomaan passiivis-aggressiiviselta. On paljon pahempaa jättää lahjat ulko-ovelle salamyhkäisesti kuin kysyä, miksi minua ei kutsuttu, vaikka vähän leikin varjolla.

 

Outoa on sekin, että  kummiksi pyydetään noin etäinen kaveri, jolta ei voi edes kysyä, miksi ei kutsuttu. Yleensä kummit ovat läheisiä kavereita, joihin voi luottaa ja joiden kanssa voi puhua mistä vaan. Ap kuitenkin miettii, että ei voi kysyä, kun välit menee. Millaisia ap: n ystävyyssuhteet oikein on?

Mun ystävyyssuhteet on tämmöisiä, vähän autistisia. Etäisiä ei olla, olen jo selittänyt sen tuossa aiemmin. Suorapuheisuuden kanssa minulla on ongelma, ja senkin olen tuossa aiemmin kertonut auki. Siksi tämän asian puhuminen on niin hankalaa, kun en tiedä miten se keskustelu kulkisi, niin että se ei olisi vaivaannuttava. Ainakin itse jos olisin kaveriperheeni, kokisin kummankin tilanteen tivaamisen vaivaannuttavana; sen että olisin unohtanu kutsua synttäreille, sekä sen että en haluaisi kutsua synttäreille. Minulla on tapana miettiä etukäteen, miten saisin vaivaannuttavat keskustelut käytyä ilman että keneltäkään menee kasvot ja tässä olen umpikujassa.

Ap

Ok, alan ymmärtää. Anteeksi että epäilin sinua vainoharhaiseksi. :)

Mutta millainen sitten olet seurassa ja viihdytkö juhlissa? Onko sinun epämukavaa olla ihmisten kanssa täydessä keittiössä tai olkkarissa ja jutella niitä näitä? Ja haittaako se kenties sun kaveria, että et tunnu viihtyvän. Olisiko parempi käydä lapsen luona ilman muita vieraita?

Ei kukaan unohda lapsensa kummeja, jos ylipäätään juhlia järjestetään. Ap kertoi hankkineensa vanhemmilta kysytyn mieleisen lahjan. Miksi edes antavat lahjaideoita, jos ei ole tarkoitus kutsua kylään? Ja tottahan edes kiittivät lahjasta viestillä tms.

Onkohan tässä taas se kuuluisa ilmiö, että kummeja pidetään vain lahja-automaatteina. 

Minulla on ap ollut vastaavaa. Eräänä vuonna kutsua kummilapsen synttäreille ei tullut. Olin ostanut lahjankin jo valmiiksi. Kuulin myös mutkan kautta, että kummilapsi haaveili ääneen, mitä mahtaa saada minulta lahjaksi. Kutsua ei kuitenkaan kuulunut, vaikka juhlat pidettiin muille sukulaisille. Tuolla kertaa lähetin lahjan postissa jälkikäteen, mutta muuten lakkasin muistamasta seuraavina syntymäpäivinä. Jos sinua ei kutsuta, niin ei tarvitse lahjaakaan antaa. Arvosta itseäsi sen verran, perhe ei sitä selvästi tee.

Minulle tuli kutsu kummilapsen synttäreille eräälle sunnuntaille. Ilmoitin, että valitettavasti en pääse tuolloin juhlimaan, kun olen töissä, mutta voidaanko juhlistaa "Islan" syntymäpäivää jälkikäteen torstaina. Sanottiin, että sopii. Menin kylään. Minulle oli tarjolla kahvin kanssa fasupala. Ymmärrän, ettei ollut mitään isompia juhlia, mutta olihan tuo nyt noloa puolin ja toisin, kun toinen tulee lahjan kanssa juhlistamaan synttäreitä ja tuo oli vastaanotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tämä taitaa olla aika yleistä problematiikkaa. Kummiuteen ei ole sellaisia sosiaalisia sääntöjä kuin ehkä muihin asioihin. Itse olin kysyttäessä ryhtynyt kummiksi kaveriperheen lapselle ennen korona-aikaa. Koronavuosien ohjeistukset tapaamisista vaihtelivat ja jossain kohtaa vaan tajusin, ettei minua ollut kutsuttu lapsen juhliin. Somesta toki luin, miten oli kivalla porukalla vietetty synttärit. Olin itse yrittänyt koronasta huolimatta sopivissa väleissä ehdottaa tapaamisia, mutta ne eivät perheelle sopineet eivätkä he toisaalta itse ehdottaneet vastaavasti ajankohtia. 

 

En ole sosiaalisesti ahdistunut ja mielestäni olen ihmissuhteissa ihan taitava, mutta joten tässä menee sormi suuhun, kun tuntuu, että kaikki olisi oman aktiivisuuden varassa. En tiedä, onko tässä sinällään tapahtunut mitään, vai onko vaan ruuhkavuosien kiireet etännyttäneet. Mutta jotenkin hävettää.

Hyvin kiteytit myös minunkin tuntoja tekstissäsi. Että jotenkin vaan hävettää ja ei yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Korona-aika varmasti ollut hankalaa. Ja kun näyttää olevan että joka perheellä on ihan omat mallinsa kummina toimimisessa. Ajattelin, että tämä on vain minun omaa hankaluutta, mutta nyt alkaa näyttää että kummina oleminen on monelle vaikeaa ja sen "säännöstöä" ei tiedä, koska joka perheellä on omansa.

Ap

Joo, juuri hämmentää ja hävettää ja paljon häpeän takia pohdin, että kehtaanko edes ottaa yhteyttä enää :) Toki ollaan jotain viestejä laiteltu vanhempien kanssa. Ja paljon mietin, olisiko itse pitänyt olla aktiivisempi, vaikka koin, että en saanut vastapuolelta vastakaikua. 

Tuokin on vaikea, jos on jo itse ehdotellut tapaamisia eikä vastapuoli ole ehdottanut. Niin ei sitä oikeen enempää voi tehdä, ilman että alkaa hirveäksi tyrkyksi ja sitten taas on hankala. Se että ei tiedä millaiset odotukset ihmisillä on kummiuden suhteen on vaikeaa.

Ap

Juu pysy vaan etäällä, vaikka ketuttaisikin.Ei ne sinua kaipaa, ainoastaan lapselle lahjoja ja rahaa. Turha antaa , kun siitä saa vain pahan mielen itselle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on parikin tilaisuutta ystävien/sukulaisten kanssa, joista on jälkikäteen ihmetelleet, miksi en tullut paikalle. Olen vastannut suoraan, että mua ei kutsuttu ja MOLEMMISSA tapauksissa kysyjät olivat jotenkin tuohtuneita, että ei näihin tilaisuuksiin MUITAKAAN erityisesti kutsuttu ja tulivat silti. Ehkä itse ajattelen mustavalkoisesti, mutta mun mielestä on ollut hankala mennä tilaisuuteen, josta EN EDES tiennyt etukäteen. Tuosta keskustelusta on kuitenkin tullut tunne, että olisin odottanut jotain virallista kutsua, mutta kun tosiaan edes tieto ko. tilaisuudesta ei ole tullut minulle saakka, niin miten ihmeessä olisin voinut olla paikalla.

 

On nämä joskus hankalia tilanteita. Tuon ystävien kanssa käyneen tilanteen jälkeen mua ei enää ikinä kutsuttu minnekään mukaan. Eli ehkä he pahoittivat mielensä, kun kuvittelivat minun odottavan jotain erityiskohtelua vaikka itselle olisi ihan riittänyt tieto tulevista tilaisuuksista, joihin mun toivottiin mukaan. No, ehkä ei sitten toivoneet enää ikinä minnekään, vaikka oltiin ystäviä reilusti yli vuosikymmenen.

 

Tsemppiä muillekin, jotka eivät ymmärrä tätä ihmeellistä peliä ja kirjoittamattomia "sääntöjä".

Tuo on kyllä kummallista, että odotetaan että osallistuu kutsumatta johonkin tapahtumaan, ja ei edes ole tiedossa että tämmöinen tapahtuma järjestetään. Eihän tuossa ole mitään mahdollisuutta toimia oikein. Sen vielä jotenkin tajuaisi, että jos tietäisi tapahtumasta, ja kutsujat on vahingossa jättäneet kutsumatta ja luulleet kutsuneensa, mutta tuo että pitäisi meedio olla.

Mutta kuvaamasi asiaa juuri pelkään, että jos sitten kun asiasta puhuu, ja vastapuoli tuohtuu. Olen tosi huono kirjoittamattomien sääntöjen kanssa, ja pidän ennemmin siitä että puhutaan suoraan. En osaa mitään kiertelypelejä.

Ap

Laittaisin estot, ja unohtaisin koko perheen. Ei näiden ihmisten kanssa aleta mitään sosiaalisia pelejä pelaamaan. Se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne vaikuttaa ap aivan selvästi siltä, etteivät he yksinkertaisesti halunneet sinua sinne synttäreille muiden aikaan. Ei voi mitään! Kummiksi ovat aikoinaan pyytäneet- usein ei ole helppo keksiä ,kuka olisi kummi.

Jos, haluat olla kummilapsesi kanssa , niin pyydäppä sinä heidät kotiisi kyläilemään kun sinulle ja heille sopii. Tarjoat vaikka päivällisen tai ainakin kahvit hyvin voileipien ja kahvileipien kera.

Silloin voit ihan pokkana avat suusi ja kysyä, että pidittekö te maijalle /matille nyr synttärijuhlia kun täytti vuosia.

Katso miten he reagoivat . Sanovat varmaan ja kertovat keitä oli synttäreillä.

Tästä voit tehdä johtopäätökset , jos tajuat ettei he halua sinua  juhliin muiden kanssa , niin voi ,voi.

Ei voi mitään

Elämä on.. 


 

Kun toisaalta ajattelen, että ehkä he unohti kutsua, ja toisaalta taas että ehkä he ei halunneet kutsua.

Mutta tuo välimatka tosiaan hieman haittaa kylään kutsumista, vaikak teoriassa se muuten olisi mahdollista. Olen ollut käsityksessä, että eivät juuri perheenä liiku hirveänä pidempiä matkoja, että olisi heidät luontevaa kutsua kylään. Helpompaa minun on itse ilmoittaa kun olen siellä seudulla, ja kuulostella onnistuuko tapaaminen ja millä kokoonpanolla.

Ap

Taitaa olla heille yhtä noloa vaivata sinua pitkän matkan takaa tulemaan. Lapsillrhan on useimmiten ne aikuisille työläät kaverisynttärit ja jos kummit tädit mummot ja muut asuu kaukana, ei heitä oikein kehtaa kutsua lähtemään. Matka on vaivalloinen, pitkä, kalliskin ja jokaisella muitakin kiireitä. Vähän hankalaa kutsua ja asettaa hankalaan tilanteeseen, kun pitää joko kieltäytyä tai lähteä vaikkei oikeastaan pystyisi. Aikataulut kun on vaikeampi sovittaa yhteen niin.

Entä yöpymiset? 

Ei n. tunnin matka ole minulle pitkä. Mutta lapsiperheessä se voi olla pitkä ja hankalampi järjestää, eli heidän voi olla vaikeampi lähtä minun luo kylään ihan muuten vaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähettänyt kummilapsille lahjat, tuli kutsua tai ei.

Omien lasten synttärien kanssa huomasin, että yhden kummin kanssa oli aina ongelmia, koska hän ei ollut sukua. Kaverisynttäreille hän oli liian vanha ja sukulaissynttäreille muille tuntematon, joten hän oletti, että minä pidän seuraa ja varmistan, että hänellä on kivaa. Lisäksi hän pyrki synttäreillä "omimaan" juhlittavan itselleen, koska on kummi (joka näki kummilastaan kaksi kertaa vuodessa ja oli siksi lapselle käytännössä vieras ihminen). Erikseen en halunnut kummisynttäreitä järjestää.

Omien kummilasten synttäreille ei ole läheskään aina tullut kutsua, vaikka vanhempien kanssa OK-väleissä olenkin. Kun olen käynyt muissa merkeissä kyläilemässä, on juhlittu pienimuotoisesti leivoskahveilla, lahjanhan lapsi on tuossa vaiheessa jo saanut.

Kiitos viestistä! Tuota juuri "pelkäsin", että jos itse olen käyttäytynyt jotenkin kummallisesti ja siksi en saanut kutsua, ja halusin kunnioittaa tuota rajaa. Tuo leivoskahvi kuulostaa mukavalta. Harvemmin tulee kyllä perheen luona kyläiltyä, mutta ehkä se voi olla ensi vuonna vaihtoehto jos kutsua ei tule?

Ap

Ehkä se että et käy juuri kylässä on syy ettei kutsua kuulu, ajattelevat ettei sinua kiinnosta. Omille lapsilleni nimenomaan kummien kyläilyt ovat tärkeämpiä kuin lahjat. Kummit ehdottavat itse että voisivat tulla, ja tietävät olevansa toivottuja vieraita. Synttäreitä järjestämme kahdet, lasten kavereille ja sukulaisille. Kummit ovat ulkopuolisia molempiin, ja kokemuksesta on huomattu että se on vain hankalaa tai vaivaannuttavaa. Joten tulevat kahville ja moikkaamaan jossain synttärien tienoilla.

Vierailija kirjoitti:

Sisimmässään ap tietää , miksi häntä ei kutsuttu. Se tietysti harmittaa ja täällä kirjoittelemalla hän yrittää terapoida itseään, kun ei ole oikein pidetty kylävieras.

Nostin kissan pöydälle.

Tästä lähtien sinä ap  kutsut heidät kylään ja pidät kauniisti vieraana ,jos haluat olla kummilapsen kanssa.

Jos olisin sinä ,niin kortilla heittäisin ,jos en saisi kivaa vastakaikua lapsen vanhemmilta.

ASIA RATKAISTU.

No olipas ratkaistu. Siksi täällä kysynkin, että jos olen huono kylävieras että miten asian korjaan jatkossa. Että en tuppaa itseäni väkisin kylään ja olen vielä huonompi ja röyhkeämpi vieras. Olen huomannut, että ne jotka eivät tämmöisiä asioita ajattele, yleensä ovat niitä huonoja vieraita. Ja heitä yleensä kauhistellaan vaan selän takana, kun ei kehdata päin naamaa sanoa, koska kukaan ei halua joutua sellaiseen noloon tilanteeseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

 Ja kyllä lahjan voi jättää oven taaksekin.

 

No ei voi ainakaan ilman tekstaria, jossa pehmentää liikettä, joka menee muuten veetuilun puolelle.

Jätin siis tekstarin, ennen lahjan vientiä kun odotin vielä jos saisin kutsun, ja sitten lahjan jätön jälkeen.

Ap