Lue keskustelun säännöt.
Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?
11.03.2026 |
Kuulin että synttäreitä vietettiin useammat, enkä saanut kutsua yhteenkään niistä. Lapsen vanhempien kanssa ollaan ihan normaalisti tekemisissä ja melko läheisiä, en ole havainnut suhteessamme mitään muutosta. Mutta kutsua en saanut, ja mielestäni on epäkohteliasta "kutsua itseään kylään", jos en olekaan tervetullut vieras. Joten jätin vain lahjan ovelle tekstiviestionnittelujen kera. Jäi outo olo, en tiennyt yhtään miten toimia. Miten toimisit itse seuraavien juhlien kohdalla?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että miten olette lapsen vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä, vaikka ette käsittääkseni edes tapaa kuin harvoin. Minusta pelkkä viestittely ei ole normaalisti tekemisissä oloa. Ajat tunnin matkan viedäksesi lahjan ovelle, etkä edes soita ovikelloa, vaikka olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä. Vai onko niin, että tapaatte sinun kotonasi tai ehkä toisten sukulaisten tai tuttavien luona. Kummilapsi on taaperoikäinen niin ethän häntäkään ole ilmeisesti montaa kertaa nähnyt, kos harvoin käyt kylässä.
Viestitellään perheen kanssa usein. Myös näen perheenjäseniä yksitellen silloin tällöin, mutta harvemmin koko perheenä ja välimatka on tässä yhtenä haassteena kun spontaaneja tapaamisia ei juurikaan ole, vaan kaikki pitää aina erikseen suunnitella. Olemme tunteneet vuosia, ja jakaneet erilaisia elämänkokemuksia yhdessä ja uskallamme viestitse jakaa asioita keskenämme. Lasken sen ystävyydeksi, enkä tuttavuudeksi ja mielestämme olemme läheisiä.
Ap
Eli kenen kanssa perheestä viestittelet? Et varmaan sen taaperon. Mitä tarkoittaa että olette tekemisissä jos et käy kylässä? Eihän kummius ole yhtä kuin äidin kanssa viestittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kuvio. Esim. se, että pyydetään kummiksi mutta ei kutsuta synttäreille. Miksi?
Kaverit muuttivat mielensä kun kummitäti alkoi käyttäytyä omituisesti, hieman vainoharhaisesti?
Siltähän tuo setti kuulostaa, ja nimenomaan passiivis-aggressiiviselta. On paljon pahempaa jättää lahjat ulko-ovelle salamyhkäisesti kuin kysyä, miksi minua ei kutsuttu, vaikka vähän leikin varjolla.
Outoa on sekin, että kummiksi pyydetään noin etäinen kaveri, jolta ei voi edes kysyä, miksi ei kutsuttu. Yleensä kummit ovat läheisiä kavereita, joihin voi luottaa ja joiden kanssa voi puhua mistä vaan. Ap kuitenkin miettii, että ei voi kysyä, kun välit menee. Millaisia ap: n ystävyyssuhteet oikein on?
Mun ystävyyssuhteet on tämmöisiä, vähän autistisia. Etäisiä ei olla, olen jo selittänyt sen tuossa aiemmin. Suorapuheisuuden kanssa minulla on ongelma, ja senkin olen tuossa aiemmin kertonut auki. Siksi tämän asian puhuminen on niin hankalaa, kun en tiedä miten se keskustelu kulkisi, niin että se ei olisi vaivaannuttava. Ainakin itse jos olisin kaveriperheeni, kokisin kummankin tilanteen tivaamisen vaivaannuttavana; sen että olisin unohtanu kutsua synttäreille, sekä sen että en haluaisi kutsua synttäreille. Minulla on tapana miettiä etukäteen, miten saisin vaivaannuttavat keskustelut käytyä ilman että keneltäkään menee kasvot ja tässä olen umpikujassa.
Ap
Ok, alan ymmärtää. Anteeksi että epäilin sinua vainoharhaiseksi. :)
Mutta millainen sitten olet seurassa ja viihdytkö juhlissa? Onko sinun epämukavaa olla ihmisten kanssa täydessä keittiössä tai olkkarissa ja jutella niitä näitä? Ja haittaako se kenties sun kaveria, että et tunnu viihtyvän. Olisiko parempi käydä lapsen luona ilman muita vieraita?
En varmaan osaa objektiivisesti arvioida, millainen olen seurassa. Ja se myös riippuu seurasta. Joskus porukassa on henkilöitä, jotka ottaa helposti mukaan ja ei jää ulkopuoliseksi. Ja joskus taas tuntuu että vaikka itse yrittää, niin ei pääse juttuun mukaan ja se riippuu täysin muusta porukasta.
Yritän yleensä keskustella mukavia, mutta tosiaan on se sosiaalinen ahdistus joka vaikeuttaa keskustelua. Välillä saatan sanoa jotain tyhmää, joten yritän etukäteen miettiä ennen kuin suuta avaan, mutta valitettavasti siltä ei silti välty.
En tiedä haittaako olemukseni kaveriperhettä, mutta ovat olleet kyllä tietoisia persoonastani jo pitkään ennen kuin pyysivät kummiksi. Minua ei haittaa käydä lapsen luona vaikka olisi muita vieraita, mutta toisaalta ei sekään haittaa jos käyn silloin kun vieraita ei ole. Tärkeintä on, että pääsen kummilapsen näkemään ja perheen kanssa seurustelemaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄
Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.
Ap
Minusta kummilapsen kohdalla voi kyllä hyvin sanoa, että olisi kiva nähdä hänet, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. Että milloin sopisi nöhdä ja voin samalla antaa lahjan. On nimittäin myös niin päin, että vanhempana ei ehkä kehtaa tyrkyttää pikkulapsen seuraa kummille.
Tämä. Meillä alkoi vaikuttaa siltä että kummia ei juurikaan kiinnosta nähdä kummilastaan. Ei sitä kehdannut montaa kertaa kysellä kylään kun aina oli/on jotain esteitä. Ehtii hän kyllä soittelemaan meille vanhemmille, mutta lasta ei huomio nykyään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ap ollut vastaavaa. Eräänä vuonna kutsua kummilapsen synttäreille ei tullut. Olin ostanut lahjankin jo valmiiksi. Kuulin myös mutkan kautta, että kummilapsi haaveili ääneen, mitä mahtaa saada minulta lahjaksi. Kutsua ei kuitenkaan kuulunut, vaikka juhlat pidettiin muille sukulaisille. Tuolla kertaa lähetin lahjan postissa jälkikäteen, mutta muuten lakkasin muistamasta seuraavina syntymäpäivinä. Jos sinua ei kutsuta, niin ei tarvitse lahjaakaan antaa. Arvosta itseäsi sen verran, perhe ei sitä selvästi tee.
Eli sama tilanne: lahja ennakkoon hankittuna, mutta kutsua ei tule. Tuo on hankala, kun on tosi epäsopiva alkaa kysymään, että miksei minua kutsuttu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ap ollut vastaavaa. Eräänä vuonna kutsua kummilapsen synttäreille ei tullut. Olin ostanut lahjankin jo valmiiksi. Kuulin myös mutkan kautta, että kummilapsi haaveili ääneen, mitä mahtaa saada minulta lahjaksi. Kutsua ei kuitenkaan kuulunut, vaikka juhlat pidettiin muille sukulaisille. Tuolla kertaa lähetin lahjan postissa jälkikäteen, mutta muuten lakkasin muistamasta seuraavina syntymäpäivinä. Jos sinua ei kutsuta, niin ei tarvitse lahjaakaan antaa. Arvosta itseäsi sen verran, perhe ei sitä selvästi tee.
Eli sama tilanne: lahja ennakkoon hankittuna, mutta kutsua ei tule. Tuo on hankala, kun on tosi epäsopiva alkaa kysymään, että miksei minua kutsuttu.
Ap
Laitat onnittelu viestin ja kerrot että sinulla on hänelle lahja. Sopiiko että tuon sen päivänä xx klo zz.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄
Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.
Ap
Minusta kummilapsen kohdalla voi kyllä hyvin sanoa, että olisi kiva nähdä hänet, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. Että milloin sopisi nöhdä ja voin samalla antaa lahjan. On nimittäin myös niin päin, että vanhempana ei ehkä kehtaa tyrkyttää pikkulapsen seuraa kummille.
Ihan hyvä huomio, mitä en ole osannut ajatella. Olen vain pohtinut, että heillä on varmasti kiirettä, mutta tosiaan, jos onkin niin että he eivät itse kehtaa seuraa tyrkyttää. Toimii molempiin suuntiin. Ja hyvä muistutus, että pitää aktivoitua enemmän itse ehdottamaan tapaamisia.
Mutta sitä se ei poista täysin, että synttäreille ei tullut kutsua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä lahjan voi jättää oven taaksekin.
No ei voi ainakaan ilman tekstaria, jossa pehmentää liikettä, joka menee muuten veetuilun puolelle.
Jätin siis tekstarin, ennen lahjan vientiä kun odotin vielä jos saisin kutsun, ja sitten lahjan jätön jälkeen.
Ap
No huhhuh. Onko sinulla muita ystäviä? Ehkä kannattaisi alkaa panostaa ennemmin heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että miten olette lapsen vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä, vaikka ette käsittääkseni edes tapaa kuin harvoin. Minusta pelkkä viestittely ei ole normaalisti tekemisissä oloa. Ajat tunnin matkan viedäksesi lahjan ovelle, etkä edes soita ovikelloa, vaikka olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä. Vai onko niin, että tapaatte sinun kotonasi tai ehkä toisten sukulaisten tai tuttavien luona. Kummilapsi on taaperoikäinen niin ethän häntäkään ole ilmeisesti montaa kertaa nähnyt, kos harvoin käyt kylässä.
Viestitellään perheen kanssa usein. Myös näen perheenjäseniä yksitellen silloin tällöin, mutta harvemmin koko perheenä ja välimatka on tässä yhtenä haassteena kun spontaaneja tapaamisia ei juurikaan ole, vaan kaikki pitää aina erikseen suunnitella. Olemme tunteneet vuosia, ja jakaneet erilaisia elämänkokemuksia yhdessä ja uskallamme viestitse jakaa asioita keskenämme. Lasken sen ystävyydeksi, enkä tuttavuudeksi ja mielestämme olemme läheisiä.
Ap
Eli kenen kanssa perheestä viestittelet? Et varmaan sen taaperon. Mitä tarkoittaa että olette tekemisissä jos et käy kylässä? Eihän kummius ole yhtä kuin äidin kanssa viestittely.
Nyt pistää miettimään, että minun pitäisi olla aktiivisempi tapaamaan. Mutta se oli kyllä asia, josta sanoin jo etukäteen ja varmistin että haluaako silti minut kummiksi.
Taaperon kanssa en voi viestitellä, mutta kuulen heidän kuulumisiaan perheen kautta ja kyselen myös.
Nyt olisi hyvä kun olisi joku "kummin käsikirja", josta voisi tarkistaa mitä kaikkea minun pitäisi tehdä, että toimin "velvoitteideni" mukaan. Koska tuntuu että haluaisin olla hyvä kummi, mutta tuntuu että en taida osata olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄
Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.
Ap
Minusta kummilapsen kohdalla voi kyllä hyvin sanoa, että olisi kiva nähdä hänet, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. Että milloin sopisi nöhdä ja voin samalla antaa lahjan. On nimittäin myös niin päin, että vanhempana ei ehkä kehtaa tyrkyttää pikkulapsen seuraa kummille.
Tämä. Meillä alkoi vaikuttaa siltä että kummia ei juurikaan kiinnosta nähdä kummilastaan. Ei sitä kehdannut montaa kertaa kysellä kylään kun aina oli/on jotain esteitä. Ehtii hän kyllä soittelemaan meille vanhemmille, mutta lasta ei huomio nykyään mitenkään.
En ole osannut ajatella niin, että saattaisivatkin olla sitä mieltä että minua ei kiinnosta. Kun taas itse olen pelännyt että tuppaudun liikaa heidän perhe-elämäänsä jos pyydän itseni kylään, että olen vaivaksi. Mutta pitää vaihtaa ajattelumallia.
Vaikeita nämä ihmissuhteet. Teit niin tai näin niin on väärin. Ja ei nähtävästi kannata olettaa yhtään mitään, kun sekin on väärin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä lahjan voi jättää oven taaksekin.
No ei voi ainakaan ilman tekstaria, jossa pehmentää liikettä, joka menee muuten veetuilun puolelle.
Jätin siis tekstarin, ennen lahjan vientiä kun odotin vielä jos saisin kutsun, ja sitten lahjan jätön jälkeen.
Ap
No huhhuh. Onko sinulla muita ystäviä? Ehkä kannattaisi alkaa panostaa ennemmin heihin.
Mielestäni on siis uskomatonta, ettei sinua tuossa tilanteessa kutsuttu. Ovatko kiittäneet lahjasta?
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että miten olette lapsen vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä, vaikka ette käsittääkseni edes tapaa kuin harvoin. Minusta pelkkä viestittely ei ole normaalisti tekemisissä oloa. Ajat tunnin matkan viedäksesi lahjan ovelle, etkä edes soita ovikelloa, vaikka olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä. Vai onko niin, että tapaatte sinun kotonasi tai ehkä toisten sukulaisten tai tuttavien luona. Kummilapsi on taaperoikäinen niin ethän häntäkään ole ilmeisesti montaa kertaa nähnyt, kos harvoin käyt kylässä.
Viestitellään perheen kanssa usein. Myös näen perheenjäseniä yksitellen silloin tällöin, mutta harvemmin koko perheenä ja välimatka on tässä yhtenä haassteena kun spontaaneja tapaamisia ei juurikaan ole, vaan kaikki pitää aina erikseen suunnitella. Olemme tunteneet vuosia, ja jakaneet erilaisia elämänkokemuksia yhdessä ja uskallamme viestitse jakaa asioita keskenämme. Lasken sen ystävyydeksi, enkä tuttavuudeksi ja mielestämme olemme läheisiä.
Ap
Eli kenen kanssa perheestä viestittelet? Et varmaan sen taaperon. Mitä tarkoittaa että olette tekemisissä jos et käy kylässä? Eihän kummius ole yhtä kuin äidin kanssa viestittely.
Nyt pistää miettimään, että minun pitäisi olla aktiivisempi tapaamaan. Mutta se oli kyllä asia, josta sanoin jo etukäteen ja varmistin että haluaako silti minut kummiksi.
Taaperon kanssa en voi viestitellä, mutta kuulen heidän kuulumisiaan perheen kautta ja kyselen myös.
Nyt olisi hyvä kun olisi joku "kummin käsikirja", josta voisi tarkistaa mitä kaikkea minun pitäisi tehdä, että toimin "velvoitteideni" mukaan. Koska tuntuu että haluaisin olla hyvä kummi, mutta tuntuu että en taida osata olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli kutsu kummilapsen synttäreille eräälle sunnuntaille. Ilmoitin, että valitettavasti en pääse tuolloin juhlimaan, kun olen töissä, mutta voidaanko juhlistaa "Islan" syntymäpäivää jälkikäteen torstaina. Sanottiin, että sopii. Menin kylään. Minulle oli tarjolla kahvin kanssa fasupala. Ymmärrän, ettei ollut mitään isompia juhlia, mutta olihan tuo nyt noloa puolin ja toisin, kun toinen tulee lahjan kanssa juhlistamaan synttäreitä ja tuo oli vastaanotto.
Ovatko he varattomia?
Minusta kummilapsen kohdalla voi kyllä hyvin sanoa, että olisi kiva nähdä hänet, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. Että milloin sopisi nöhdä ja voin samalla antaa lahjan. On nimittäin myös niin päin, että vanhempana ei ehkä kehtaa tyrkyttää pikkulapsen seuraa kummille.