Onko kumppanin/puolison valinnassa täkeää tämän koulutus/ammatti?
Olen itse korkeakoulututkinnon suorittanut opettaja ja puolisoni on kauppaoppilaitoksen käynyt myyjä. Muut opettajat väheksyvät perhettäni sen vuoksi.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Ei väliä jos muut jutut osuu yksiin MUTTA olen akateeminen nainen ja tykkään yleensä eniten duunarimiehistä. Jotenkin akateemiset miehet keitä olen tapaillut olleet jotenkin kuivakoita ja tylsiä :D Ja en tarkoita että kaipaisin mitään jännämiestä, en todellakaan, mutta duunariukot rennompia ja fyysisen työn tekemisessä on kuitenkin jotain alkukantaisesti sytyttävää.
Mulla taas toisin päin. Itsellä ei ole korkeakoulutusta ja toimin yrittäjänä, mutta yleensä tulen paremmin toimeen joko akateemisten kanssa tai sellaisten duunarien kanssa, jotka panostavat muuten paljon itsensä kehittämiseen ja opiskeluun. Monet duunarit tuntuvat omaan makuun vähän liian roiseilta ja kapeakatseisilta. Tylsä ei tietenkään saa olla, mutta arvostan enemmän sellaista uteliaisuutta maailmaa kohtaan ja halua oppia uutta ja pelkkä ronski huumori ja perusäijämeininki eivät oikein riitä. Koulutus ei sinänsä ole se ratkaiseva juttu, vaan enemmänkin just tuo asenne ja se, millaisia keskusteluja pystyy käymään.
En itse oli valinnut puolisoani ammatin perusteella. Itse asiassa opiskelimme saman ammatin.
Mutta kysytään nyt näin: kummasta on enemmän hyötyä ja iloa: kirjastonhoitajasta vai putkimiehestä?
Vierailija kirjoitti:
En itse oli valinnut puolisoani ammatin perusteella. Itse asiassa opiskelimme saman ammatin.
Mutta kysytään nyt näin: kummasta on enemmän hyötyä ja iloa: kirjastonhoitajasta vai putkimiehestä?
No itselle olisi kirjastonhoitajasta, koska hän osaisi todennäköisesti keskustella hyvin kirjallisuudesta ja itsekin luen joka päivä. Putkimiestä olen tarvinnut viimeksi vuonna 2018.
Vierailija kirjoitti:
En itse oli valinnut puolisoani ammatin perusteella. Itse asiassa opiskelimme saman ammatin.
Mutta kysytään nyt näin: kummasta on enemmän hyötyä ja iloa: kirjastonhoitajasta vai putkimiehestä?
Eniten mulle olisi varmaan hyötyä kokista, kun en tykkää itse kokkauksesta, tai hierojasta, kun selkä on usein jumissa. En kuitenkaan tuolla perusteella lähtisi kumppania valitsemaan. Jos tarvitsen ammattilaista, voin aina palkata sellaisen, joten ei ole mitään väliä, löytyykö kotoa sähköputkiremppamiestä. Minua kiinnostaisi enemmän kumppani, joka on suurin piirtein samalla alalla. Olen itse luovalla alalla, ja koen, että samalla alalla työskentelevien kanssa on enemmän yhteistä kuin vaikka noiden mainitsemiesi ammattien kanssa. Vähän semmoinen powercouple-meininki, missä kummankin ura tukee ja inspiroi toisen uraa.
Jos itse suhtautuu työhönsä suurella intohimolla ja työ on tavallaan itsensä jatke, niin haluaa usein myös kumppanin, joka ajattelee samoin. Sellainen, joka ajattelee että työ on vain työtä, ei välttämättä samalla tavalla kiinnostu tai välitä siitä, mitä kumppani tekee.
Älytöntä, että sillä olisi merkitystä. Mitä väliä onko roskakuski vai lääkäri jos hyvä sydän.
Opiskelin yliopistossa enkä katsellut alaspäin. Mieheni viimeisteli tuolloin tohtorintutkintoaan. Tavallaan hävettää, että olin niin ehdoton, mutta toisaalta kertoo ihmisestä jotain, että on valmis panostamaan koulutukseen. Vanhimmat lapsemme opiskelevat nyt yliopistossa.
Äidinkielenopettaja kirjoittaisi yhdyssanat ja välilyönnit oikein. Mikä hinku täällä on leikkiä valeopettajaa?
Olen valinnut rakkauden perusteella.
Ihan eri ammatit, en ymmärrä näitä nykyisiä kriteerejä.
Sitten itketään kun yksin vielä 40v ei lapsia ei mitään.
Osalle ihmisiä asia on tosi tärkeä. Olen ihmetellyt, kun on olemassa jopa tv- ohjelma, jossa tiettyyn ammatin harjoittajille haetaan puolisoa. Siis haluvat valita puolisonsa ammatn peeusteella?
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut rakkauden perusteella.
Ihan eri ammatit, en ymmärrä näitä nykyisiä kriteerejä.
Sitten itketään kun yksin vielä 40v ei lapsia ei mitään.
Parempi olla yksin kuin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteensopiva. Se, että toisen ammatti ja uratavoitteet vaikuttavat kumppanin valintaan, voi nimenomaan auttaa löytämään sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja elämäntapa sopivat paremmin yhteen. Paljon enemmän ongelmia syntyy esimerkiksi silloin, jos rauhallista yhteistä arkea arvostava ihminen rakastuu sellaiseen, joka ei ole koskaan kotona vaan jatkuvasti työmatkoilla.
Todellakin. Mieluummin insinööri kuin linnan kundi!
Vierailija kirjoitti:
Osalle ihmisiä asia on tosi tärkeä. Olen ihmetellyt, kun on olemassa jopa tv- ohjelma, jossa tiettyyn ammatin harjoittajille haetaan puolisoa. Siis haluvat valita puolisonsa ammatn peeusteella?
Eihän se tarkoita sitä, että haluaa pelkästään sen perusteella. Tietyt ammatit voivat olla yksi ominaisuus mitä toivovat kumppanilta, mutta sen lisäksi on sitten paljon muita ominaisuuksia. Esim. etsii keskustelutaitoista, positiivista yrittäjähenkistä miestä, joka tykkää ulkoilusta, eläimistä ja yhdessä kokkailusta. Harvalla kuitenkaan ihan noin kapeat toiveet on miehelle, että ainoastaan yksi ammatti käy, mutta toki jotkut tietyt ammatit tuntuvat vetovoimaisimmilta ja yhteensopivimmilta kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Koulutus tarkoittaa vain, että olet suostunut yhteiskunnan orjuutettavaksi ja pelaamaan rikkaan eliitin pelisäännöillä. Siksi varsinkin korkeakoulutuksen käyneet ovat erittäin heikkoja ja aivopestyjä yksilöitä, joita ei voi suositella puolisokseen.
Korkeasti kouluttautuneet ovat suostuneet mekaniikan ja termodynamiikan lakien orjuuttamaksi. Amikset pelaavat omilla säännöillään.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä, että sillä olisi merkitystä. Mitä väliä onko roskakuski vai lääkäri jos hyvä sydän.
Jos tarkastellaan arkea ja elämäntapaa realistisesti, eri ammateilla voi olla erilaisia vaikutuksia parisuhteeseen. Alla vertailu roskakuskin ja lääkärin työstä.
Roskakuski 🚛
Mahdollisia positiivisia puolia
usein aikainen työpäivä voi olla iltapäivällä kotona
työ ei yleensä seuraa kotiin (ei iltatöitä tai raportteja)
Mahdollisia negatiivisia puolia
erittäin aikaiset herätykset (esim. 45 aamulla) erilainen unirytmi kumppanin kanssa
työ on fyysisesti raskasta väsymys, selkä- ja nivelongelmat
työolosuhteet voivat olla likaisia ja epämiellyttäviä
sosiaalinen arvostus yhteiskunnassa usein matalampi (vaikuttaa joskus identiteettiin tai itsevarmuuteen)
rajallisemmat tulot voi rajoittaa asumista, matkustamista tai elämäntyyliä
urakehitysmahdollisuudet usein pienemmät
työpiiri ja arki voivat pyöriä hyvin eri maailmassa kuin esimerkiksi akateemisessa ympäristössä
Lääkäri
Mahdollisia positiivisia puolia
korkea koulutus ja usein vahva älyllinen kiinnostus
hyvä tulotaso
työ koetaan usein merkitykselliseksi
mahdollisuuksia urakehitykseen ja erikoistumiseen
Mahdollisia negatiivisia puolia
pitkät työpäivät
yöpäivystykset
paljon stressiä ja vastuuta
työ voi tulla henkisesti kotiin mukaan
Miten tämä voi näkyä parisuhteessa
Ero voi näkyä esimerkiksi:
päivärytmissä (aamutyö vs. yöpäivystykset)
energiatasossa kotona
taloudellisessa elämäntyylissä
sosiaalisessa ympäristössä ja keskustelunaiheissa
kuinka paljon työ vaikuttaa identiteettiin
💡 Siksi jotkut ihmiset ajattelevat, että ammatti kertoo myös elämäntyylistä, ja haluavat kumppanin, jonka arki ja tavoitteet ovat samankaltaisia.
Tottakai se puolison ammatti vaikuttaa parisuhteeseen.
En itse ainakaan olisi valinnut puolisokseni itseäni huomattavasti matalamman tason koulutettua henkilöä.
Opiskeluaikanani lääkäreiksi, tuomareiksi jne. lukevat olivat kaikkein tavoiteltuimpia puolisoehdokkaiksi. Sosiologiaa, kirjallisuutta tms. lukevia ei haluttu niinkään kumppaneiksi, koska heillä on vaikeuksia saada työtä ja hyvää palkkaa. Kaikki pyrkivät saamaan puolisoiksi arvostetun ja hyvin ansaitsevan henkilön.
Olemme molemmat opettajia elikkä koulutuksen ja työn puolesta tasavertaisia. Mutta mies jätti minut, kun en suostunut anaaliseksiin.
On. Arvoasioiden lisäksi (mm. turkistarhaus tai eläinten tehotuotanto), haluan että olemme puolisoni kanssa suunnilleen samalla viivalla tulojen suhteen. En osaisi olla ottavana osapuolena, mutta olen jumissa pienten tulojeni kanssa jouduttuani ensin jättämään ajatellun opintopolun kesken ja myöhemmin jäämään matalapalkka-alalta työkyvyttömyyseläkkeelle. Tinderissäkin menee samantien hylkyyn ne, jotka hyvistä tuloistaan, asemastaan tai kalliista harrastuksistaan mainitsee. (Haastetta yhtälöön tuo se, että jäljelle jäävään joukkoon mahtuu aika vähän ehdokkaita, jotka kokevat intohimoa jotain aihetta kohtaan ja jotka ovat määrätietoisia.)
Kyllä se enempi on luonnekysymys kuin koulutuskysymys.
On täysin itseään täynnä olevia korkeakoulutettuja "muita parempia" ihmisiä joille valitettavasti koulutus on noussut nuppiin hölskyen. Parhaita ovat he, joilla on mielestään erinomainen huumorintaju, mutta katsovat naama nyrpeänä kahvihuoneessa kun muut nauraa, oli aihe mikä tahansa.
Toisaalta oma mieheni on korkeakoulutettu ihan normaali mukava ja hauska mies. Huumori on myös monipuolista, osaa se keskustella kaikenlaista jargonia ja yliopistojuttuja tuttujensa kanssa ja nauraa heidän kanssaan asioille joille itse pyörittelen silmiäni.
En olisi koskaan uskonut päätyväni yhteen keskimääräistä älykkäämmän miehen kanssa, mutta jotenkin meillä vain jo ensitapaamisella kemiat sattui kohdilleen vaikka itse olin silloin vain amiksen käynyt yh.
En oikein osaisi kuvitella suhdetta itseäni "tyhmemmän" ihmisen kanssa, mutta älykkyyttä ja viisautta on monenlaista. Älykäs selvittää vaikeudet joihin viisas ei edes joudu. ;)
Toisilla varmaan tieto lisää tuskaa liikaa.