Mies haluaa toisen lapsen, syyttää minun rikkoneen sopimuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyrin kyllä ymmärtämään miehenkin näkökulmaa, mutta tosiasia on kuitenkin se, että hän ei joudu käymään läpi raskautta ja synnytystä ja kaikkia mahdollisia jälkioireita, ja töihinkin hän olisi varmasti palaamassa lähes heti.
Vaikka kuinka yritän ajatella asiaa parhain päin, päällimmäiseksi tunteeksi jää kuitenkin pelko ja ahdistus. 

Ap

Itse kysyisin suoraan, että onko valmis olemaan yksinhuoltaja kahdelle pienelle lapselle.

Se on ihan hyvä mittari tuossa kuviossa, jos toinen empii ja toinen haluaa. 

Ja pointtini siis, että se toinen lapsi voi olla ajatuksena tosi kiva ja idyllinen. Mutta sitten, onko valmis sitoutumaan 100pros siihen uuteen vauva-arkeen yöheräilyineen kaikkineen. Niin ettei hoitovastuu kohdistu vain niihin virkeisiin ja hauskoihin hetkiin.

Itselläni vauva-ajan valvominen jäi sen verran hyvin mieleen, että lapsiluku jäi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäimpiä tekoja maailmassa on rikkoa olemassa olevien lasten perhe vain siksi, että pääsee tekemään jonkun toisen kanssa lisää lapsia. Miksi hitossa niitä lapsia pitää tehdä lisää, kun ei nykyistenkään hyvinvoinnista välitä tuon enempää? 

 

Nämä terveiset siis miehellesi ja kaikille muille, jotka harkitsevat eroa siksi ettei puoliso halua enempää lapsia. Nyt se pää pois omasta hanurista. Lapset on elinikäinen vastuu ja sitoumus, ei mitään söpöjä eläviä nukkeja tai aikuisten leikkikaluja.

Aivan. 

Mutta on minullakin oikeus elää näköistäni elämää.

Äitinä sitä uhraa muutenkin 

-kropan ( en revennyt, en vaurioitunut, silti)

-unet

-oman ajan ( ainakin ekat vuodet)

Elää symbioosissa. Pitää opetella uudelleen asiat jotta ne voi opettaa lapselle. Pitää opetella kieliä ja tähtitieteitä. Äitinä uskon, että aika moni on yksin vastuussa 90% lapsen asioista.

-pitää ystävystyä ja pitää  suhteita yllä, koska lapsen kaverit.jne jne

Niin eikö, jos haluan uhrata itseni toistamiseen, ole hyväksyttävää saada lapsi sopivamman miehen kanssa,jos eka ei ollutkaan kummoinen.

Miehet voi haluta mitä vaan, ne kun vaan ruiskii joka reikään ilman huolen häivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.

Tiedostan toki, että sisarus saattaisi olla lapselle hyvä asia. Mutta samalla kuitenkin mietin, että entä jos se saisi minut sairastumaan, tai vaikuttaisi pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi hyvinvointiini ja kykyyni olla hyvä äiti. Kumpi olisi lapselle parempi? 

Moni on sanonut, että kaksi lasta ei todellakaan ole sama asia kuin vain yksi. Eikä sisaruksista automaattisesti tule toisilleen läheisiä, omassa lähisuvussanikin on tästä useita esimerkkejä. 

Tunnen suurta pelkoa, sillä olen kokenut juuri päässeeni tilaan, jossa elämä tuntuu mukavalta, arki sujuvalta, ja kroppa omalta. Ja sitten pitäisi pistää kaikki mullin mallin. En yksinkertaisesti haluaisi enää kokea sektiota ja niitä kuukausia, kun mieleni oli musta.

Ap 

Ei ole pakko. Ei koskaan. Jos miehelle tärkeämpää on yksi lapsi lisää kuin oman vaimonsa hyvinvointi ja nykyinen jo olemassaoleva lapsi, niin on aina tolvana mieheksi.

Miehen pitää nyt valita, että sureeko sitä, ettei tule enempää lapsia ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät toteutuneetkaan odotetulla tavalla, vai pistääkö nykyisen perheensä risaksi ja lähtee hankkimaan sitä kahta lasta jonkun toisen kanssa (jos onnistuu siinä). 

Mies voi päättää synnytysten määrän siinä vaiheessa, kun synnyttää itse.