Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa toisen lapsen, syyttää minun rikkoneen sopimuksen
05.03.2026 |
Haluaisin kuulla näkökulmia tähän aiheeseen, jos joku on vaikka ollut vastaavassa tilanteessa.
Olen 39 v., mieheni 37. Meillä on 2 v. lapsi.
Mielestäni elämämme on onnellista ja hyvää.
Mies on alkanut kuitenkin puhua jatkuvasti toisesta lapsesta.
Ensimmäisen lapsen hankkiminen ei ollut mikään helppo juttu. Raskausaika ja synnytys olivat minulle vaikeita. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja jouduin käymään käsittelemässä synnytykseen liittyviä tunteita terapiassa.
Vasta nyt, lapsen ollessa 2 v, alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa olla tasapainossa. Lapsi on minulle erittäin rakas, ja koen, että elämä yhden lapsen kanssa olisi palkitsevaa ja hyvää. En haluaisi alkaa koko rääkkiä uudelleen ja riskeerata kaikkea sitä, mitä olemme kahden vuoden aikana rakentaneet. Koen, että haluan olla mahdollisimman hyvä äiti tälle yhdelle lapselle.
Mies on kuitenkin alkanut puhua asiasta siten kuin olisin pettänyt jonkin yhteisen sopimuksen, jos toista lasta ei tule. Hän sanoo minun olevan itsekäs, ja että jos olisin oikeasti lapsirakas, en edes miettisi asiaa.
Mietin, että jos mies nyt lähtee siksi, että en lähde hommaan toista kertaa.
Miltä mahtaisi lapsestamme tuntua, jos hän vanhempana kysyy miksi isänsä jätti meidät, ja joudun vastaamaan, että hän lähti hankkimaan lisää lapsia.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Me myõs sovittiin 2 lasta. En ikinä olisi halunnut vain yhtä lasta ja nyt kun lapsi on jo vanhempi, itkee yksinäisyyttään ja sitä että kaikilla kavereilla on sisarrus.
On mielikuvituskavereita, pehmoleluja jotka toimittaa sisaruksen virkaa. Iskee serkkuihin kynsin ja hampain kiinni ja pitää bestistä siskonaan. Lapselle, riippu tietenkin lapsesta, se on tosi iso asia.
Mies kieltäytyy seksistä kokonaan, ettei vaan tule vahinkoa.
Minä taas tahdon kokea raskauden vielä ja antaa lapselle sisaruksen, ettei jää ihan yksin.
Joten minä mietin eroa. Pakottaa en halua, enkä olla ehdoton, koska jos syntyykin vammainen lapsi ja elämä tekee uukkarin. Ei me mitää parikymppisiä enää olla.
Ei ole oikeata vastausta. Tiedän itse että tulen katumaan, mutta sitten taas elämä on näin aika mallillaan.
Onko alapeukut, koska en halua riskiä vammaisesta lapsesta?
Silloin kun on itse jo vanhempi niin se on jäätävä riski.
Mitä lapsi tekee sitten kun minusta voimat jättää? Menee laitokseen? En minä halua lasta laitokseen ja sitten taas en elä ikuisesti.
Mielestäni vanhemmat vanhemmat ova vastuuttomia. Jättävät tuotoksensa oman onnensa nojaan ja ottavat suuren riskin.
Että kyllä. Rikkoa ainokaiselta ydinperhe omien unelmien tähden vai elää elämä sellaisena miksi se on muodostunut.
Naisen aika loppuu anyway silmänräpäyksrssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä on miesflunssa joka on paljon rankempi kokemus kuin raskaus ja synnytys yhteensä.
Avioliitto on oikea sopimus ja mies kuitenkin rikkoisi sen. Eli puhuu läpiä päähänsä että saa oman tahtonsa läpi.
Masennus uusiutuu helposti, sinun terveyden kannalta miehen pitäisi ymmärtää että yksi lapsi riittää teille.
Älä suostu, itse tuon virheen tein ja mies oli se joka jätti perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaisesta voi olla mitään pitävää sopimusta, kun ei voi tietää, miten ensimmäinen raskaus ja synnytys sujuvat, onko ensimmäinen lapsi ylipäätään terve, millaisia haasteita yllätyksenä matkaan tulee jne. Parisuhteen alussa voi ja pitääkin puhua lapsitoiveista ylipäätään (aka lapsia haluavan on aika turha roikkua velan kanssa), ja ehkä hahmotella jotakin yhteistä ideaa siitä, tavoitellaanko suurperhettä vai ei, mutta on aivan absurdia kiukutella, ettei tietty lukumäärä toteudu, varsinkaan tuossa iässä.
No tämä se on: kun lapsista suhteen alussa puhutaan niin ne ovat toiveita, eivät mikään raudanluja sopimus. Jokaisen miehen tulisi kyllä ymmärtää että raskaus voi olla naiselle niin kova koitos ettei siihen enää toista kertaa halua tai uskalla ryhtyä. Pahimmissa tapauksissa lähtee henki tai tulee elinikäinen vaurio. Miehet tuppaavat nuo riskit iloisesti unohtamaan, isänä on helppo olla, ja kun kyllästyy niin lähtee vaan ja maksaa elarit. Naiselle jää seuraukset ja koko paketti.
En yleensä kannata kaksinaamaisuutta mutta jos mies jankuttaa ja perseilee asiasta niin suostuisin yrittäämään vaikkapa vuoden verran mutta jatkaisin ehkäisyä salaa (siis jos kyseessä on pillerit). Sinun iässä ei ole takuita että edes tärppää ja kai mies nyt edes sen käsittää?
Jos suhde on huono eroa, älä mielistele toista syömällä salaa pillereitä ja leikkimällä että haluat lisää lapsia hänen kanssaan. Vain mielenvikainen voi edes ajatella mitään tuollaista...
Ei tuollaista sopimusta voi tehdä sitovasti ennen kuin tietää, millaista yhden lapsen raskaus, synnytys ja hoivaaminen on. Se olisi väärin lapsiakin kohtaan. Kyse ei ole mistään rahasta tai tavarasta, mistä voi tehdä tuollaisia sopimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me myõs sovittiin 2 lasta. En ikinä olisi halunnut vain yhtä lasta ja nyt kun lapsi on jo vanhempi, itkee yksinäisyyttään ja sitä että kaikilla kavereilla on sisarrus.
On mielikuvituskavereita, pehmoleluja jotka toimittaa sisaruksen virkaa. Iskee serkkuihin kynsin ja hampain kiinni ja pitää bestistä siskonaan. Lapselle, riippu tietenkin lapsesta, se on tosi iso asia.
Mies kieltäytyy seksistä kokonaan, ettei vaan tule vahinkoa.
Minä taas tahdon kokea raskauden vielä ja antaa lapselle sisaruksen, ettei jää ihan yksin.
Joten minä mietin eroa. Pakottaa en halua, enkä olla ehdoton, koska jos syntyykin vammainen lapsi ja elämä tekee uukkarin. Ei me mitää parikymppisiä enää olla.
Ei ole oikeata vastausta. Tiedän itse että tulen katumaan, mutta sitten taas elämä on näin aika mallillaan.
Epäilen vahvasti että sinun ajatus toisesta lapsesta on ollut niin pakkomielteinen että lapsi noin kovasti kaipaa sisarusta. Ei todellakaan ole yleinen ongelma yhden lapsen perheissä.
Eihän mielipidettään asioista voi oikeasti tietää ennen kuin ne kokee! Ei miehesi voi vaatia, että olisit joku ennustaja.
Itse luulin ennen raskautta ja lapsen saamista, että haluaisin kaksi biologista lasta. Hyvin nopeasti raskauden aikana tuli vahva varmuus siitä, että kerta jää ainoaksi. Hyvin vaikea käynnistetty synnytys vielä sinetöi päätöksen. Minulla on nyt kaksi lasta, mutta toinen ei ole biologinen eikä varmuuteni siitä, etten halua koskaan enää olla raskaana, ole vuosien varrella muuttunut minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me myõs sovittiin 2 lasta. En ikinä olisi halunnut vain yhtä lasta ja nyt kun lapsi on jo vanhempi, itkee yksinäisyyttään ja sitä että kaikilla kavereilla on sisarrus.
On mielikuvituskavereita, pehmoleluja jotka toimittaa sisaruksen virkaa. Iskee serkkuihin kynsin ja hampain kiinni ja pitää bestistä siskonaan. Lapselle, riippu tietenkin lapsesta, se on tosi iso asia.
Mies kieltäytyy seksistä kokonaan, ettei vaan tule vahinkoa.
Minä taas tahdon kokea raskauden vielä ja antaa lapselle sisaruksen, ettei jää ihan yksin.
Joten minä mietin eroa. Pakottaa en halua, enkä olla ehdoton, koska jos syntyykin vammainen lapsi ja elämä tekee uukkarin. Ei me mitää parikymppisiä enää olla.
Ei ole oikeata vastausta. Tiedän itse että tulen katumaan, mutta sitten taas elämä on näin aika mallillaan.
Epäilen vahvasti että sinun ajatus toisesta lapsesta on ollut niin pakkomielteinen että lapsi noin kovasti kaipaa sisarusta. Ei todellakaan ole yleinen ongelma yhden lapsen perheissä.
Ei ole. Kaikilla kavereilla on sisarrus tai useampi.
Kaikki sukulaiset eri maissa. Kyllä siinä voi tulla toive sisarruksesta.
En ole pakkomielteinen. Mietin asiaa joskus, harvoin ääneen edes miehelle. Koska rehellisesti en tiedä josko edes enãän kestäisi yöheräilyjä ja 100% omasta ajasta luopumista.
Lapsikin on sujut kun on tullut vanhemmaksi.
Joo ei jatkoon missään olosuhteissa. Mies joka kaltoinkohteli ja pahoinpiteli minua syytti myös itsekkääksi kun sanoin, että lapsi on parempi abortoida. Lapsi joka on synnytetty painostamalla ja väkivallalla on r aiskauslapsi. Eroa tuollaisesta miehestä heti äläkä hyväksy tuollaista käytöstä naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö miehet vieläkään ymmärrä sitä että miehen ainoat oikeudet lapsi asioissa on siittää, maksaa ja pitää turpansa kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me myõs sovittiin 2 lasta. En ikinä olisi halunnut vain yhtä lasta ja nyt kun lapsi on jo vanhempi, itkee yksinäisyyttään ja sitä että kaikilla kavereilla on sisarrus.
On mielikuvituskavereita, pehmoleluja jotka toimittaa sisaruksen virkaa. Iskee serkkuihin kynsin ja hampain kiinni ja pitää bestistä siskonaan. Lapselle, riippu tietenkin lapsesta, se on tosi iso asia.
Mies kieltäytyy seksistä kokonaan, ettei vaan tule vahinkoa.
Minä taas tahdon kokea raskauden vielä ja antaa lapselle sisaruksen, ettei jää ihan yksin.
Joten minä mietin eroa. Pakottaa en halua, enkä olla ehdoton, koska jos syntyykin vammainen lapsi ja elämä tekee uukkarin. Ei me mitää parikymppisiä enää olla.
Ei ole oikeata vastausta. Tiedän itse että tulen katumaan, mutta sitten taas elämä on näin aika mallillaan.
Epäilen vahvasti että sinun ajatus toisesta lapsesta on ollut niin pakkomielteinen että lapsi noin kovasti kaipaa sisarusta. Ei todellakaan ole yleinen ongelma yhden lapsen perheissä.
Ei ole. Kaikilla kavereilla on sisarrus tai useampi.
Kaikki sukulaiset eri maissa. Kyllä siinä voi tulla toive sisarruksesta.
En ole pakkomielteinen. Mietin asiaa joskus, harvoin ääneen edes miehelle. Koska rehellisesti en tiedä josko edes enãän kestäisi yöheräilyjä ja 100% omasta ajasta luopumista.
Lapsikin on sujut kun on tullut vanhemmaksi.
Niin oliko sujut vai nyt kun lapsi on jo vanhempi, itkee yksinäisyyttään ja sitä että kaikilla kavereilla on sisarrus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin siksi olen sitä mieltä, ettei lapsia kannata hankkia toisen mieliksi.
Koskaan ei tiedä, päädytkö yksinhuoltajaksi.
Kyllä teidän on keskennänne tämä asia ratkaistava. Tämä on huonoin mahdollinen paikka kysellä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.
Tämä voi pitää paikkansa jos ikäero on pieni, mutta jos on tyttö ja poika niin kyllä ne omat kaverit tulee viimeistään kouluiässä.
Miksi mies haluaa sen toisen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Pyrin kyllä ymmärtämään miehenkin näkökulmaa, mutta tosiasia on kuitenkin se, että hän ei joudu käymään läpi raskautta ja synnytystä ja kaikkia mahdollisia jälkioireita, ja töihinkin hän olisi varmasti palaamassa lähes heti.
Vaikka kuinka yritän ajatella asiaa parhain päin, päällimmäiseksi tunteeksi jää kuitenkin pelko ja ahdistus.
Ap
Itse kysyisin suoraan, että onko valmis olemaan yksinhuoltaja kahdelle pienelle lapselle.
Se on ihan hyvä mittari tuossa kuviossa, jos toinen empii ja toinen haluaa.
Itsekkäimpiä tekoja maailmassa on rikkoa olemassa olevien lasten perhe vain siksi, että pääsee tekemään jonkun toisen kanssa lisää lapsia. Miksi hitossa niitä lapsia pitää tehdä lisää, kun ei nykyistenkään hyvinvoinnista välitä tuon enempää?
Nämä terveiset siis miehellesi ja kaikille muille, jotka harkitsevat eroa siksi ettei puoliso halua enempää lapsia. Nyt se pää pois omasta hanurista. Lapset on elinikäinen vastuu ja sitoumus, ei mitään söpöjä eläviä nukkeja tai aikuisten leikkikaluja.
Alue: Aihe vapaa
Et hanki lasta kun et kerta halua. Ei pidä ruveta miehen kynnysmatoksi. Inhottavaa kuinka miestä ei edes kiinnosta se että sairastuit synnytyksen jälkeiseen masennukseen! Ja kuinka raskaus ja synnytys olivat vaikeat. Moni mies on on itsekäs ja välinpitämätön. Minun puolesta tuollainen sika saisi mennä jos on mennäkseen.
Sisarukset eivät myös aina tule toimeen jos persoonat eivät sovi yhteen. Ei sitä voi tietää.