Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa toisen lapsen, syyttää minun rikkoneen sopimuksen
05.03.2026 |
Haluaisin kuulla näkökulmia tähän aiheeseen, jos joku on vaikka ollut vastaavassa tilanteessa.
Olen 39 v., mieheni 37. Meillä on 2 v. lapsi.
Mielestäni elämämme on onnellista ja hyvää.
Mies on alkanut kuitenkin puhua jatkuvasti toisesta lapsesta.
Ensimmäisen lapsen hankkiminen ei ollut mikään helppo juttu. Raskausaika ja synnytys olivat minulle vaikeita. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja jouduin käymään käsittelemässä synnytykseen liittyviä tunteita terapiassa.
Vasta nyt, lapsen ollessa 2 v, alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa olla tasapainossa. Lapsi on minulle erittäin rakas, ja koen, että elämä yhden lapsen kanssa olisi palkitsevaa ja hyvää. En haluaisi alkaa koko rääkkiä uudelleen ja riskeerata kaikkea sitä, mitä olemme kahden vuoden aikana rakentaneet. Koen, että haluan olla mahdollisimman hyvä äiti tälle yhdelle lapselle.
Mies on kuitenkin alkanut puhua asiasta siten kuin olisin pettänyt jonkin yhteisen sopimuksen, jos toista lasta ei tule. Hän sanoo minun olevan itsekäs, ja että jos olisin oikeasti lapsirakas, en edes miettisi asiaa.
Mietin, että jos mies nyt lähtee siksi, että en lähde hommaan toista kertaa.
Miltä mahtaisi lapsestamme tuntua, jos hän vanhempana kysyy miksi isänsä jätti meidät, ja joudun vastaamaan, että hän lähti hankkimaan lisää lapsia.
Kommentit (64)
Ap ehtinee täyttää 40 v ennen kuin lapsi syntyisi. Jos nyt raskaus edes alkaisikaan. Ikää on jo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, jos te alunperin olette sopineet kahdesta lapsesta, niin kyllähän sinä tietyllä tavalla sopimuksen rikot.
Toisaalta, aika hemmetin typerää mieheltäsi on vedota tuon tyyppiseen asiaan ottaen huomioon, että lasten "teossa" sinä olet se, jonka keho ja mieli hormonimyrskyineen on vajaa kaksi vuotta aivan sekaisin.
Toisaalta voin kokemuksesta sanoa, että meille tuli kolmas lapsi vain ja ainoastaan miehen toiveesta. Rankkaa oli, mutta en voisi elämääni kuvitella ilman kaikkia kolmea lastani, jotka nyt tosin ovat jo kohta aikuisia kaikki.
Siinä vaiheessa kun ukko itse on maha pystyssä ja puskee sen penskan ulos alakerrastaan niin mikäs siinä.
Se että joku mies vinkuu lisää pentuja ei ole hyvä syy tehdä lasta. Raskaudessa ja synnytyksessä on aina riskejä, voi jopa lähteä henki tai tulla muuten pysyviä vaurioita.
Taasko sun pitää repiä perse. Sit toinen lapsi ja arkea härdelliä. Mies kyllästyy ja jättää teidät kolme. Se löytää fressin nuoremman. Ei repeytymiä. Ei aietta lisääntyä. Miehellä on lapset mutta myös vireä raikas uusi suhde.
Olet vasta toipunut ap valtavan kuormittavasta asiasta, niin ei mikään ihme, jos et halua toista lasta.
Mene omien voimiesi mukaan eteenpäin. Miehesi kuullostaa hyvin ajattelemattomalta henkilöltä. Tuollaisen rääkin jälkeen tarvitsee varmasti vielä useimman hyvän "lepovuoden". Voihan olla, että jossain vaiheessa oma mielesi muuttuu ihan luonnostaan, mutta miehesi tehtävä EI ole kiukutella ja painostaa asiassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, jos te alunperin olette sopineet kahdesta lapsesta, niin kyllähän sinä tietyllä tavalla sopimuksen rikot.
Toisaalta, aika hemmetin typerää mieheltäsi on vedota tuon tyyppiseen asiaan ottaen huomioon, että lasten "teossa" sinä olet se, jonka keho ja mieli hormonimyrskyineen on vajaa kaksi vuotta aivan sekaisin.
Toisaalta voin kokemuksesta sanoa, että meille tuli kolmas lapsi vain ja ainoastaan miehen toiveesta. Rankkaa oli, mutta en voisi elämääni kuvitella ilman kaikkia kolmea lastani, jotka nyt tosin ovat jo kohta aikuisia kaikki.
Aivan älytöntä ja käsittämätöntä että jotkut naiset suostuvat tuohon hommaan ihan puhtaasti miehen mieliksi.
Mies ei lapsilukua päätä. Mulle oli raskaana oleminen, synnytys ja vauva-aika niin rankkaa että päätin etten enää ikinä rupea vastaavaan uudestaan. Jos mies olis alkanut vonkumaan lisää lapsia, olisimme eronneet. Meillä meni kylläkin niin että todettiin molemmat yhteen ääneen lapsiluvun jäävän yhteen. Ette edes usko kuinka monta kertaa olemme tätä päätöstä kehuneet. Nyt on oikein mukavaa kun on isompi fiksu lapsi, ei mitään sisarustappeluita kotona, saa kokea kaikki vaiheet vain kerran, on taloudellisesti helpompaa kuin valtavan lapsilauman kanssa. Jos ei sinua naisena houkuttele vuodesta toiseen jatkuva pikkulapsiaika, niin kuuntele sitä sisäistä ääntäsi. Ei kannata kenenkään muun mieliksi pyöräyttää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä on nainen, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Sitä kesti vuoden ajan, ja puolison äiti joutui hoitamaan koko sen ajan lasta.
Nainen tuli sitten uudelleen raskaaksi, ja sama juttu toistui.
Miten teillä - hoisiko miehesi vauvan masennuksesi aikana vai saitteko apua perheen ulkopuolelta?
Toisen lapsen hankkkiminen on kyllä riski jo ikäsi puolesta. Jos kuitenkin päättäisitte hankkia toisen lapsen, suostuisiko miehesi hoitamaan lapsen, jos lapsi olisi esim.vaikeasti kehitysvammainen?
Hyvä se on miehen roolissa vonkua lisää lapsia. Ei tartte kärsiä synnytyksestä ja jälkivaivoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida naiset olla kovin päästään terveitä jos masentelevat lastensa synnytystä
Kohdunvuokraus Ukrainasta. Tuskin sota niiden tuottoisaa bisnestä sillä saralla on lopettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.
Tiedostan toki, että sisarus saattaisi olla lapselle hyvä asia. Mutta samalla kuitenkin mietin, että entä jos se saisi minut sairastumaan, tai vaikuttaisi pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi hyvinvointiini ja kykyyni olla hyvä äiti. Kumpi olisi lapselle parempi?
Moni on sanonut, että kaksi lasta ei todellakaan ole sama asia kuin vain yksi. Eikä sisaruksista automaattisesti tule toisilleen läheisiä, omassa lähisuvussanikin on tästä useita esimerkkejä.
Tunnen suurta pelkoa, sillä olen kokenut juuri päässeeni tilaan, jossa elämä tuntuu mukavalta, arki sujuvalta, ja kroppa omalta. Ja sitten pitäisi pistää kaikki mullin mallin. En yksinkertaisesti haluaisi enää kokea sektiota ja niitä kuukausia, kun mieleni oli musta.
Ap
Mikäli jossittelemaan aletaan, niin aina on myös mahdollista, että ainokainen lapsesi menehtyy. Tämän olen nähnyt lähisuvussa.
Oma henkilökohtainen kokemukseni lapsiluvusta on, että ensimmäinen lapsi mullistaa kaiken, toinen menee siinä samalla, mutta kolmas keikauttaa taas kaiken mukaan lukien talouden. Neljäs on kuulemma taas vähemmän muutoksia tuova, mutta siitä ei ole omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Toinen synnytys sujuu helpommin kuin ensimmäinen. Lapselle olisi hyvä saada sisarus, ns pitkässä juoksussa siitä on suurta iloa. Mieti molemmat vaihtoehdot, kummassakin on puolensa.
Että ihan vaan miehen mieliksi pitäisi taas paskoa oma keho ja pillu ja aloittaa koko härdelli alusta? Sisarus ei todellakaan ole pakollinen eikä läheskään kaikki sisarukset edes tule toimeen keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on miehen roolissa vonkua lisää lapsia. Ei tartte kärsiä synnytyksestä ja jälkivaivoista.
Ja mies voi milloin vaan häipyä uuden toosan matkaan jos arki alkaa liiaksi rasittamaan.
Eihän tuollaisesta voi olla mitään pitävää sopimusta, kun ei voi tietää, miten ensimmäinen raskaus ja synnytys sujuvat, onko ensimmäinen lapsi ylipäätään terve, millaisia haasteita yllätyksenä matkaan tulee jne. Parisuhteen alussa voi ja pitääkin puhua lapsitoiveista ylipäätään (aka lapsia haluavan on aika turha roikkua velan kanssa), ja ehkä hahmotella jotakin yhteistä ideaa siitä, tavoitellaanko suurperhettä vai ei, mutta on aivan absurdia kiukutella, ettei tietty lukumäärä toteudu, varsinkaan tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, jos te alunperin olette sopineet kahdesta lapsesta, niin kyllähän sinä tietyllä tavalla sopimuksen rikot.
Toisaalta, aika hemmetin typerää mieheltäsi on vedota tuon tyyppiseen asiaan ottaen huomioon, että lasten "teossa" sinä olet se, jonka keho ja mieli hormonimyrskyineen on vajaa kaksi vuotta aivan sekaisin.
Toisaalta voin kokemuksesta sanoa, että meille tuli kolmas lapsi vain ja ainoastaan miehen toiveesta. Rankkaa oli, mutta en voisi elämääni kuvitella ilman kaikkia kolmea lastani, jotka nyt tosin ovat jo kohta aikuisia kaikki.
Aivan älytöntä ja käsittämätöntä että jotkut naiset suostuvat tuohon hommaan ihan puhtaasti miehen mieliksi.
Niin, voi sen noinkin nähdä.
Itse katson tuota kuopustani ja olen tavattoman kiitollinen siitä, että saan olla hänen äitinsä. Minulle ei raskaus- ja pikkulapsiaika ollut todellakaan helppoa, mutta tekisin joka ikisen asian uudelleen, vaikka tietäisin valmiiksi kaikki vaikeudet. Aivan_joka_ikisen.
Olisin jo eronnut jos mies kehtaisi olla noin röyhkeä ja itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Taasko sun pitää repiä perse. Sit toinen lapsi ja arkea härdelliä. Mies kyllästyy ja jättää teidät kolme. Se löytää fressin nuoremman. Ei repeytymiä. Ei aietta lisääntyä. Miehellä on lapset mutta myös vireä raikas uusi suhde.
Sektio ei aiheuta repeämisiä !
Oliko sopimusta myös miten kodin askareet ja lapsen hoito jakautuu? Onko niissä pysytty? Heh.
Ai ne tummat?