Mies haluaa toisen lapsen, syyttää minun rikkoneen sopimuksen
Haluaisin kuulla näkökulmia tähän aiheeseen, jos joku on vaikka ollut vastaavassa tilanteessa.
Olen 39 v., mieheni 37. Meillä on 2 v. lapsi.
Mielestäni elämämme on onnellista ja hyvää.
Mies on alkanut kuitenkin puhua jatkuvasti toisesta lapsesta.
Ensimmäisen lapsen hankkiminen ei ollut mikään helppo juttu. Raskausaika ja synnytys olivat minulle vaikeita. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja jouduin käymään käsittelemässä synnytykseen liittyviä tunteita terapiassa.
Vasta nyt, lapsen ollessa 2 v, alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa olla tasapainossa. Lapsi on minulle erittäin rakas, ja koen, että elämä yhden lapsen kanssa olisi palkitsevaa ja hyvää. En haluaisi alkaa koko rääkkiä uudelleen ja riskeerata kaikkea sitä, mitä olemme kahden vuoden aikana rakentaneet. Koen, että haluan olla mahdollisimman hyvä äiti tälle yhdelle lapselle.
Mies on kuitenkin alkanut puhua asiasta siten kuin olisin pettänyt jonkin yhteisen sopimuksen, jos toista lasta ei tule. Hän sanoo minun olevan itsekäs, ja että jos olisin oikeasti lapsirakas, en edes miettisi asiaa.
Mietin, että jos mies nyt lähtee siksi, että en lähde hommaan toista kertaa.
Miltä mahtaisi lapsestamme tuntua, jos hän vanhempana kysyy miksi isänsä jätti meidät, ja joudun vastaamaan, että hän lähti hankkimaan lisää lapsia.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaisesta voi olla mitään pitävää sopimusta, kun ei voi tietää, miten ensimmäinen raskaus ja synnytys sujuvat, onko ensimmäinen lapsi ylipäätään terve, millaisia haasteita yllätyksenä matkaan tulee jne. Parisuhteen alussa voi ja pitääkin puhua lapsitoiveista ylipäätään (aka lapsia haluavan on aika turha roikkua velan kanssa), ja ehkä hahmotella jotakin yhteistä ideaa siitä, tavoitellaanko suurperhettä vai ei, mutta on aivan absurdia kiukutella, ettei tietty lukumäärä toteudu, varsinkaan tuossa iässä.
No tämä se on: kun lapsista suhteen alussa puhutaan niin ne ovat toiveita, eivät mikään raudanluja sopimus. Jokaisen miehen tulisi kyllä ymmärtää että raskaus voi olla naiselle niin kova koitos ettei siihen enää toista kertaa halua tai uskalla ryhtyä. Pahimmissa tapauksissa lähtee henki tai tulee elinikäinen vaurio. Miehet tuppaavat nuo riskit iloisesti unohtamaan, isänä on helppo olla, ja kun kyllästyy niin lähtee vaan ja maksaa elarit. Naiselle jää seuraukset ja koko paketti.
En yleensä kannata kaksinaamaisuutta mutta jos mies jankuttaa ja perseilee asiasta niin suostuisin yrittäämään vaikkapa vuoden verran mutta jatkaisin ehkäisyä salaa (siis jos kyseessä on pillerit). Sinun iässä ei ole takuita että edes tärppää ja kai mies nyt edes sen käsittää?
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen näkee naisen puheisiin ei todellakaan voi luottaa kun valehtelee vaikka mitä ilman että nainen pitää puheitaan....
Ja naiset kehtaavat vielä valittaa ihan joka asiasta miksi miehet ei vain sokeasti usko naisen puheita ja vaatii todisteita. Naiset on aivan järkyttäviä valehtelijoita ja valehtelee aivan jokaisesta asiasta. Surullisinta vielä on se että naisilla ei ole aikomustakaan muuttua luotettavaksi että alkaisi pitämään puheitaan mitä miehelle sanoo
Suosittelen että hommaat lapsen ja ryhdyt yksinhuoltajaksi. Nainen maksaa sulle elarit mutta on muuten vapaa tekemään mitä tykkää. Vaikka hommaamaan laatikkoleukakirurgin iltojensa ratoksi. Sinä taas olet nalkissa seuraavat 20 vuotta lapsen kanssa. Mbwahahaa....
Kuulostaa että mies haluaa puolisonsa olevan peloissaan ja ahdistunut. Vaimosta viis kunhan mies saa sen toisen lapsensa. Pakko synnyttää, repiä toosa ja masentua vuodeksi kun minä haluan sen vauvan ja piste.
Oma veikkaukseni on että olette parin vuoden kuluttua eronneet. Miehesi on kusip**.
Me myõs sovittiin 2 lasta. En ikinä olisi halunnut vain yhtä lasta ja nyt kun lapsi on jo vanhempi, itkee yksinäisyyttään ja sitä että kaikilla kavereilla on sisarrus.
On mielikuvituskavereita, pehmoleluja jotka toimittaa sisaruksen virkaa. Iskee serkkuihin kynsin ja hampain kiinni ja pitää bestistä siskonaan. Lapselle, riippu tietenkin lapsesta, se on tosi iso asia.
Mies kieltäytyy seksistä kokonaan, ettei vaan tule vahinkoa.
Minä taas tahdon kokea raskauden vielä ja antaa lapselle sisaruksen, ettei jää ihan yksin.
Joten minä mietin eroa. Pakottaa en halua, enkä olla ehdoton, koska jos syntyykin vammainen lapsi ja elämä tekee uukkarin. Ei me mitää parikymppisiä enää olla.
Ei ole oikeata vastausta. Tiedän itse että tulen katumaan, mutta sitten taas elämä on näin aika mallillaan.
Sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja niin vaan kävi, että se uusi toisen synnytyksen jälkeen. Toisella kerralla tuli lisäksi kaksoset, jotka syntyivät keskosina. Univelka oli jäätävää. Rakkaita toki kaikki, mutta oman jaksamisen kannalta yksi lapsi olisi riittänyt. Ja olin sinua paljon nuorempi, tiedä kuinka olisin nelikymppisenä jaksanut senkään vertaa. Kovasti vaan ajatteli, että kyllä kaksi lasta pitää olla, kun se kuuluu normiin. Lapsi on myös sen 20 vuoden projekti, jatkuu vauva- ja taaperovuosien jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt asiaa myös siltä kannalta, että entä jos en tulisikaan raskaaksi?
Tai jos minulle tulisikin joku sairaus, jonka vuoksi en voisi saada lisää lapsia. Olisinko silloinkin rikkonut sopimuksen, kun kehoni ei ole toiminut?
Olen yrittänyt selittää miehelle, että kyseessä on melkoinen koetus naisen keholle ja mielelle. Ja ettei varmaan kukaan voi ennen ensimmäistä lastaan aivan 100% varmuudella tietää, millaista homma on, ja montako lasta tulee saamaan.
Keski-ikäinen mies ja ajattelu noin alkeellista? Älä ihmeessä enää sen geenejä monista.
Toisekseen todennäköisyytesi tulla luomusti raskaaksi ei ole enää mitään huippuluokkaa. Onko mies sitä ajatellut?
Toisaalta, on syvältä olla ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite raskaus on naiselle.
Naisilla ei ole mitään käsitystä siitä millainen rasite nainen on raskaudelle.
Aika moni mies voisi olla peräsuoliraskauden tuotos.
Kuinka se peräsuoli tähän liityy?
Palstalla yleensä neuvotaan, että lapsiluku on niin iso asia, että siinä ei voi tehdä kompromissia. Miehesi todennäköisesti lähtee ja yrittää saada toisen lapsen. Mutta toki sinua ei voi pakottaa, eli ero lienee ainoa ratkaisu.
Olisin halunnut kolme lasta, mutta jo ensimmäisestä meinasi lähteä henki ja keho vammautui. Koko raskaus oli karmea kokemus. Periaatteessa voisin vielä yrittää raskautua, mutta onneksi mieheni rakastaa minua eikä halua riskeerata terveyttäni toisen lapsen tähden. Sisaruksetta jääminen on kova meille todella kova paikka.
Mä olen eronnut ensimmäisestä aviomiehestäni lapsilukuasian vuoksi. Hän halusikin monta, vaikkei sen ainokaisenkaan hoito niin napannut. Molemmat ollaan oltu paremmin sopivien puolisoiden kanssa jo parikymmentä vuotta, ja se mun ainokaiseni on jo aikuinen. Ex puolestaan sai haluamansa suurperheen toisen vaimonsa kanssa, joka toi pari bonusta tullessaan.
Se sun miehesi voi lähteä koska vaan, ihan mistä syystä vaan. Sen takia ei npin isossa asiassa kannata toimia luontonsa vastaisesti, ellet itse tosiaan halua toista kahdenkymmenen vuoden kakkua, anteeksi suoruuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Sopimus lasten lukumäärästä? Anna sen talipään mennä. Ei ole pakko synnyttää enempää.
Eli se että nainen ja mies sopii parisuhteessa jonkun asian ja nainen elää sen sovitun asian mukaan ja mies vain ilmottaa että muutin mieleni siittä sovitusta asiasta ja se on ihan ok ja te naiset hyväksytte tämän asian ilman riitoja, kiukuttelua ja valittamista?
Mikä asia on sellainen, että se vie mieheltä vähintään vuoden, on raskas ja rajoittava kokemus, aiheuttaa kovasti kipua ja särkyä sekä lopuniän vaurioita, on pahimmillaan hengenvaarallinen, aiheuttaa syvää masennusta, tulee kalliiksi, vie palkan ja pienentää eläkettä ja on 20 vuoden aikaa ja vaivaa aiheuttava työmaa?
Tässä sen näkee naisen puheisiin ei todellakaan voi luottaa kun valehtelee vaikka mitä ilman että nainen pitää puheitaan....
Ja naiset kehtaavat vielä valittaa ihan joka asiasta miksi miehet ei vain sokeasti usko naisen puheita ja vaatii todisteita. Naiset on aivan järkyttäviä valehtelijoita ja valehtelee aivan jokaisesta asiasta. Surullisinta vielä on se että naisilla ei ole aikomustakaan muuttua luotettavaksi että alkaisi pitämään puheitaan mitä miehelle sanoo