Olenko kohtuuton, kun en halua ottaa vastuuta ystävän lapsista tällaisessa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on totta, mieti hetki miksi avaudut asiasta internetissä. Sano kaikki tuo ystävällesi päin naamaa, se on kunniallisempaa. 

Täällä on aivan hyvä käydä tällaisista asioista juttelemassa. Se auttaa jäsentelemään omia ajatuksia. Ei siinä mitään kunniatonta ole, itse olet kunniaton kun tuolla tavalla mollaat toista ihmistä joka on hämmentynyt tilanteesta ja hakee tukea. 

Minusta on oikeasti aika outoa, että joku ei uskalla suoraan sanoa ystäväksi kokemalleen ihmiselle että tuo on huolestuttavaa puhetta, mutta avautuu toisen mt-ongelmalta kuulostavasta asiasta netissä.

Kyllähän lapsilla on kummit ja muutakin sukua kuin ladten isä ja ystäväsi omat vanhemmat. Ystäväsi saattaa olla masentunut ja avun tarpeessa kun tuollaisia mietii.

Kummivanhemmuus on perinteisesti ollut lupaus lapsen hoitamisesta, jos tämä jää orvoksi. Kuinka moni teistä ottaisi oman kummilapsensa kasvatettavakseen?

Oikeassa elämässähän lapsiaan ei voi noin vaan testamentata jollekin kaverille. 

Vierailija kirjoitti:

Kummivanhemmuus on perinteisesti ollut lupaus lapsen hoitamisesta, jos tämä jää orvoksi. Kuinka moni teistä ottaisi oman kummilapsensa kasvatettavakseen?

Tämän takia olen kieltäynyt aina kummiudesta.

Ei tuota itse voisikaan päättää. Jos äiti kuolisi eikä isä pystyisi hoitamaan lapsille etsittäisiin paikka missä asua. Onko isä huoltaja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lain silmissä se lasten isä ole se henkilö, jolle lapset tuossa tilanteessa annettaisiin. Jos isä on edes jollain tavalla ollut lasten elämässä läsnä.

Tämä. Suurimmassa osassa tilanteita lapset yritettäisiin saada isän luokse. 

Ei lapsia laitettaisi esim. psykoottisen skitsofreenikon tai narkomaanin hoiteisiin, vaikka olisi isä.

Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu, ainakin tapaamisoikeus annetaan vastoin toisen vanhemman ja lapsen itsensä tahtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässähän lapsiaan ei voi noin vaan testamentata jollekin kaverille. 

Mutta kuten olemme oppineet Ulvilan tapauksesta, lapset voidaan pakkosijoittaa lähisukulaisten hoteisiin, vaikka lapset vastustaisivat ja olosuhteet olisivat mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapsilla on kummit ja muutakin sukua kuin ladten isä ja ystäväsi omat vanhemmat. Ystäväsi saattaa olla masentunut ja avun tarpeessa kun tuollaisia mietii.

Mistä tiedät että lapsilla on kummit? Jos onkin niin ei kummien velvollisuus ottaa ottaa lapsia hoitoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässähän lapsiaan ei voi noin vaan testamentata jollekin kaverille. 

Mutta kuten olemme oppineet Ulvilan tapauksesta, lapset voidaan pakkosijoittaa lähisukulaisten hoteisiin, vaikka lapset vastustaisivat ja olosuhteet olisivat mitä.

Eikös Ulvilan tapauksessa ollut läheisten toive sijoittamisesta sukulaisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lain silmissä se lasten isä ole se henkilö, jolle lapset tuossa tilanteessa annettaisiin. Jos isä on edes jollain tavalla ollut lasten elämässä läsnä.

Tämä. Suurimmassa osassa tilanteita lapset yritettäisiin saada isän luokse. 

Ei lapsia laitettaisi esim. psykoottisen skitsofreenikon tai narkomaanin hoiteisiin, vaikka olisi isä.

Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu, ainakin tapaamisoikeus annetaan vastoin toisen vanhemman ja lapsen itsensä tahtoa. 

Oikeus tapaamiseen on lapsilla ja kyllä he voivat sanoa ei. Jos ovat jo sen ikäisiä että heidän oletetaan ymmärtävän asian 

Ei todellakaan ole pakko ottaa sukulaisten kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

On outoa kysellä tuollaista. Aikooko tehdä itsarin? Tuo on todella outo keskustelun aihe. Itse vastaisin että älä höpötä, ei sulle mitään käy ja miksi kyselet tuollaisia.? Sossu hoitaa lapsille kodin, synneistä tarvi ottaa vastuuta mistään. Eikä sossu lapsia automaattisesti sulle edes sijoittaisi vaikka mitä sopisit keskenänne. Isovanhemmat voi hoitaa lapsia ainakin välillä. 

On outoa kysellä tuollaista. Aikooko tehdä itsarin? Tuo on todella outo keskustelun aihe. Itse vastaisin että älä höpötä, ei sulle mitään käy ja miksi kyselet tuollaisia.? Sossu hoitaa lapsille kodin, synneistä tarvi ottaa vastuuta mistään. Eikä sossu lapsia automaattisesti sulle edes sijoittaisi vaikka mitä sopisit keskenänne. Isovanhemmat voi hoitaa lapsia ainakin välillä. 

Outoa on ettei kysele. Kaikkien vanhempien pitäisi miettiä miten käy lapsille jos vanhemmalle tapahtuu jotakin. Tehdä järjestelyjä. Vastuuntuntoisen ihmisen merkki olla huolissaan ja koittaa järjestää asiat.

Kenen ap ajattelee hoitavan hänen lapsensa jos hänelle ja puolisolle sattuu jotain? Onko ap:n lähipiiri sitä mieltä, ettei jaksa hoitaa kuin oman elämänsä? Kunnioittaahan ap aitten tätä.

No voit sanoa ettet tiedä ennen kuin se tilanne tulisi vastaan, olisiko elämäsi sellainen, että olisi resursseja huolehtia lisälapsista. Eli sossut voivat silloin kysyä sinulta, mutta oilisi hyvä, että olisi muitakin keneltä kysyä, vaan muitakin. Voit painottaa että sinulle ykköspriritettiina on oma perheesi sairauksineen. 

Kaikkien kannattaa laittaa johonkin ylös lapsillensa sijaishuoltaja sellaisissa tapauksissa, joissa kummatkin vanhemmat ovat estyneitä, kuten kuolleita tai koomassa. Seuraan Anne Vapaa sosiaalisessa mediassa, niin hän sanoi olleensa tyytyväinen siihen että oli laittanut lapselleen varahuoltajaksi oman äitinsä, niin lapsi ei joutunut sijoitukseen Annen ollessa monta viikkoa ja kuukautta tutkintavanpeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin ystäväsi toiveen, jos olisit lasten kanssa läheinen ja paljon tekemisissä. Nyt ilmeisesti olet lapsille "äidin kaveri" osastoa, jolla ei kontaktia lapsiin juuri ole? Tuollaisessa tilanteessa olet lapsille melkein rinnastettavissa ventovieraaseen. Sitä sossutkin olisivat. Eli en näe tuonkaan puoleen mitään syytä, miksi lapset pitäisi sijoittaa juuri sinulle. Ilmeisesti ystäväsi laskisi sen varaan, että hoitaisit hänen lastensa asiat tunnollisemmin kuin muut ystävänsä. (Itse en ottaisi tuota kehuna, haisee lähinnä mukaimartelulta ja siltä, että sinä olisit hänen mielestään tuohon rooliin höynäytettävissä.)

Tämä. Minusta tässä nyt selkeästi yritetään löytää lapsille "se paras mahdollinen" sijoituspaikka. Ystäväsi tietää, ettei kaikki lapset saa hyvää sijaiskotia ja joku levoton ryhmäkoti on eri asia kuin jonkun tutun ihmisen koti. Tietää, että teillä on asiat ilmeisesti kunnossa.

Minusta on myös mautonta ajatella, että jos olet tunnollinen ja asiasi hyvin hoitanut, että sinun pitäisi hoitaa ystäväsi lapsetkin. Ei ole sinun syysi, jos hänellä ei ole tukiverkkoja, eikä ole sinun velvollisuutesi hoitaa. Ja jos lapsilla kerta on isä, niin hänellehän lapset yritettäisiin laittaa. Ja jos isovanhemmat ovat olleet tekemisissä, niin kenties heitäkin pohdittaisiin.

Et ota.

Vastaat, että autat mielelläsi lapsia parhaasi mukaan ja olet heidän elämässään tukevana hahmona, mutta et ole valmis ottamaan täyttä vastuuta, koska sinulla ei ole resursseja tähän.

Mautonta tulla kysymään sinulta tuollaista. Ymmärtäisin, jos olisitte superläheisiä, lapset olisivat sinulle hyvin tuttuja, olisitte terveitä ja teillä olisi iso koti. Mutta tuossa tilanteessa tuntuu suorastaan kettuilulta. Eniten ihmetyttää tuo, että kysyy sinua, vaikka et edes tunne lapsia kunnolla. Eihän se olisi lasten etu, että heidät laitettaisiin luoksesi. Ystävä miettii nyt vain omaa napaansa.

Eräs etäisempi kaveri kyseli minulta samaa, tai oikeastaan vihjailevasti usein voivotteli, että "voi hitsi, kukahan voisi mun lapsista huolehtia, jos kuolisin?" ja katseli minua merkitsevästi. Tokaisin sitten yhden kerran, että varmaan työkaverisi x, josta niin usein puhut minulle. 

Aikoinaan olin sinkkuna alle kolmekymppisenä. Tein tietoisen ratkaisun, että en ota miestä, jolla on aiemmasta liitosta lapsia. Tiesin, että minusta ei olisi äitipuoleksi. En jaksaisi kasvattaa kotonani jonkun toisen lapsia. Sama pätisi tähänkin asiaan. 

Ajattelen, että sossun kautta löytyisi lasten tilanteeseen paras tuki ja koti, jos noin kävisi. Eiköhän aika monissa nykylapsiperheissä ole tilanne, ettei lähipiirissä ole ketään, joka kykenisi lapsista huolehtimaan.