Lue keskustelun säännöt.
Työttömäksi jääminen pelottaa niin että oksettaa
02.03.2026 |
Asuntolainaa vielä toista sataa tuhatta. En tiedä miksi tämä koko homma niin ahdistaa kun ei ole ennenkään ahdistanut, kaikesta on aina selvitty. Yyteet oli ja meni hiljattain eikä osuneet minuun tällä kertaa. Mietin onko nämä nyt jotain pakkoajatuksia kun en pääse näistä eroon. Minulla on säästöjä reilu 10K ja vaikka jäisin työttömäksi niin pärjäisin monta kuukautta. Kuitenkin ahdistaa niin että oksettaa ja välillä tuntuu että saan paniikkikohtauksen. Heräilen öisin ja nämä asiat koko ajan muutenkin mielessä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkäsin myös työttömyyttä ja luulin että kuolisin tylsyyteen. Nyt työttömänä 3 kk ja aika mennyt todella nopeasti ja olen jo tottunut tähän. Tulot tippuivat 2000 eurosta 1000 euroon mutta pärjään kun en osta mitään ylimääräistä. Ennen olin kova tuhlaamaan ja shoppailemaan. En enää. Tässähän tämä menee, on ainakin vapaa-aikaa.
No kolme kuukautta mennee ihan kohtuudella, mutta leikkuri kun käy työttömyyskorvauksissa niin todella vähän on rahaa käytössä. Ja kokemuksesta voin sanoa, että 4 ja puolivuotta olin itse työttömänä ennen eläköitymistä, että ei se kivaa ollut. Työhaluja oli, mutta mihinkään ei kelvannut. Liian vanha sanottiin joskus ihan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo kuulostaa eksistentiaaliselta pelolta. Ei pelkältä huolelta työttömyydestä vasn siltä, että hermostosi kokee, ettei se ole turvassa ja koko elimistön olemassaolo on uhattuna.
Mitä muita turvatekijöitä elämässäsi on kuin työ? Jotain? Ei mitään?
Anna ahdistuksen ja paniikin olla ja tulla, älä tappele vastaan. Se menee kyllä ohi nopeammin kuin arvaatkaan, jos antaudut sille. Silloin elimistösi pääsee puristuksesta eikä joudu lähettämään sinulle jatkuvaa hätäviestiä.
Sinun pitää lisätä turvallisuudentunnetta. Olemassaolon uhkaa kokeva hermosto tarvitsee jotain rakenteita. Jos ei muuta ole niin päivittäin toistuvat rutiinit ja aikataulu. Herää samaan aikaan, samalla tavalla jne.
Kiitos tästä vastauksesta, juuri jotain tällaista koen nyt. En ikäänkuin pysty järjellä ajattelemaan ja rauhoittamaan itseäni vaan nytkin on kehossa sellainen "juokse tai kuole" -tunne. Minulla on työssäkäyvä aviomies, kaksi aikuistuvaa lasta siirtymässä työelämään ja kaikki muutenkin hyvin. Silti tuntuu että minun elämäni voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä, en edes tiedä miten, mutta se työttömäksi jäämisen mahdollisuus pyörii mielessä. Mitään kulisseja ei ole ylläpidetty, ei ajella hienoilla autoilla (omani on -90 luvulta), emme matkustele emmekä hurvittele. Tuo asuntolaina on otettu juuri ennen näitä kriisejä mitä tässä viimevuosina nähty, korko lähes nollassa ja korkokaton vuoksi ei hätäpäivää vielä vuosiin. Töissä käyn ja pidän työstäni paljon. Ikää 45. Liekö joku ikäkriisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkäsin myös työttömyyttä ja luulin että kuolisin tylsyyteen. Nyt työttömänä 3 kk ja aika mennyt todella nopeasti ja olen jo tottunut tähän. Tulot tippuivat 2000 eurosta 1000 euroon mutta pärjään kun en osta mitään ylimääräistä. Ennen olin kova tuhlaamaan ja shoppailemaan. En enää. Tässähän tämä menee, on ainakin vapaa-aikaa.
3kk? 🤣 tuohan menee vielä lomasta. Katsotaan uudestaan 4 vuoden päästä vieläkö olet samaa mieltä. Rahaa ei ole tehdä yhtään mitään, olet periaatteessa kotisi vanki
Vierailija kirjoitti:
Jäin syksyllä työttömäksi. Häpeän tätä leimaa!!! Esitän muille, että teen edelleen etätöitä. Ehkä kesän korvalla kerron, että jäin omasta halusta pois töistä, kun eläkkeeseen enää vajaa 2 vuotta.
Tsemppiä sinulle AP, nuorena kyllä toivoa on uudelleentyöllistymiselle.
N63
Älä häpeä, sano että jäit varhaiseläkkeelle...ja muut kadehtii.
Todella ihmetyttää tämä uskomattoman negatiivinen lopun aikojen odottelu, jota tämäkin palsta pursuaa. Kaikki pelkäävät jotain ja ihan suotta. On mitä lamoja ollut ennenkin ja aina on tullut käänne parempaan. Asun muuttotappioalueella ja tutuilla on ollut työttömyyttä, joku ollut parikin vuotta putkeen ja myynyt talonsa. Mutta kaikkien asiat on järjestyneet. Ihmiset on työllistyneet, parantuneet, löytäneet uuden parisuhteen yms. Hyviäkin asioita tapahtuu ihan koko ajan. Nyt lähden ulos, sillä linnut ovat alkaneet laulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tuo oksetus tunne ja ahdistus tuli vasta, kun piti alkaa ottamaan kodista myyntikuvia. 7 vuodeksi oli enää lainanlyhennyksiä jäljellä ja olin ajatellut kodin loppuelämän kodikseni. Itse pärjäsin kuitenkin pidempään vielä omistusasunnossa kitkutellen, koska tuolloin sai vielä asumistukea hoitovastikkeeseen, käsittääkseni sekin on leikattu.
Up