Olen uupumuksen takia sairauslomalla, mies töissä, kuka hoitaa lasten sairastelut?
Meillä on kolme lasta, kaikki päiväkoti-ikäisiä ja eri ryhmissä, eli tuovat meille kolmen ryhmän taudit ja melkein joka viikko on joku kipeänä kotona, usein useampi ja sitten minä itsekin. Yhtä sairastelua koko talvi.
Mies on arkityössä 8-16. Niin minäkin, mutta olen totaalisen burn outin / uupumuksen takia sairauslomalla. Sairauslomani alkoi 3,5 viikkoa sitten. Sen jälkeen olen oikeasti saanut levätä yksin kotona ilman lapsia ensimmäisellä viikolla 2,5 päivää, toisella viikolla 2 päivää, kolmannella 0 päivää, tällä viikolla nyt 2 päivää (joista molemmissa oli kyllä lasten menoja päiväaikaan) ja nyt yksi taas yskii...
Olen myös sairastanut itse flunssaa melkein koko tämän 3,5 viikkoa, aina kun ehtii vähän parantua tulee uusi tauti.
Eihän tässä ole toivoakaan saada levätä ja toipua uupumuksesta.
Aiemmin on hoidettu lasten sairastelut puoliksi, mutta nyt (tietysti?) mies olettaa että minä hoidan kaikki nämä... kun kerran olen kotona kuitenkin. Mutta tätä menoa olen pian "lataamossa" kun en kotona saa toipua.
Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Muita neuvoja en varsinaisesti kaipaa, olen sairaslomalla, sain kontaktin mielenterveyspalveluihin ja minulla on nyt lääkitys mutta sekään ei auta heti.
Kommentit (502)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kolmen PÄIVÄKOTI-IKÄISEN lapsen äiti. Eli siis tehnyt monta lasta putkeen pienellä ikäerolla. Raskaudet, synnytykset ja kolmen vauvan vauvavuodet taustalla jolloin ei ole saanut nukkua.... Aloittajan keho on käynyt ihan hirveän rääkin läpi. Ei ihme että tuo kaikki alkaa kulminoitumaan ja ei enää jaksa. Ja ihmiset vaan lällättelee täällä että kyllä pitää jaksaa...
Valinta olla kolmen päiväkoti-ikäisen vanhempi on ihan itse tehty. Toisinkin olisi voinut valita.
Sinäkin voisit tehdä valinnan olla hyvä ihminen. Mutta ei.
Uupumus ei parannu tekemällä vaan levolla.
Jaa jaa. Eli uupuneiden sopeutumisvalmennukseen mennään lepäämään? Nukutaan ja maataan, kyllä se siitä.
Et voisi olla enempää väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kolmen PÄIVÄKOTI-IKÄISEN lapsen äiti. Eli siis tehnyt monta lasta putkeen pienellä ikäerolla. Raskaudet, synnytykset ja kolmen vauvan vauvavuodet taustalla jolloin ei ole saanut nukkua.... Aloittajan keho on käynyt ihan hirveän rääkin läpi. Ei ihme että tuo kaikki alkaa kulminoitumaan ja ei enää jaksa. Ja ihmiset vaan lällättelee täällä että kyllä pitää jaksaa...
Valinta olla kolmen päiväkoti-ikäisen vanhempi on ihan itse tehty. Toisinkin olisi voinut valita.
Ei sitä aina ehkä osaa ajatella niin pitkälle, ja vasta viime vuosina on alettu keskustelemaan enemmän burnouteista ja muista.
Minä olen kyllä siinä mielessä onnekas, että elinaikanani on ollut paljon keskustelupalstoja. Olen lukenut niitä ala-asteikäisestä saakka mm. Suomi24, Demi (rip), Kaksplus, mihin ikinä sitä aihetta hakemalla päätyikään. Täälläkin alkanut pyörimään enempi yläasteikäisestä lähtien. Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, nämä palstat antavat paljon elämänohjeita, joihin ei olisi mahdollisesti törmännyt omissa piireissä liikkuessaan.
Et muka ollut saikulla enne totaaliromahdustasi? Aplle on kirjoitettu nyt sairasloma, se on se mitä lääkärit voivat tehdä. Jos hänen kehonsa on pettämässä kuten sun, ei sitä sillä estetä, että isä jää kotiin flunssaisen lapsen kanssa.
Yllä lainaus
Ei sinänsä nyt liity tähän ketjuun, mutta joo, en ollut paitsi kolme viikkoa koronan vuoksi. Puoli vuotta aiemmin. Koska olin yrittäjä, olin ainoa, jota kiinnosti se, saanko työni hoidettua vai en. Kun lopulta löysin lääkäri, joka näki tilanteen oikein, sain samalta istumalta 1-2 vuoden sairausloman. Siis käytännössä se tietysti piti kirjoittaa KELA:lle lyhyemmissä pätkissä, mutta oli tiedossa se, ettei se tule menemään nopeammin.
Että sinänsä olen kaiken ennaltaehkäisyn ja todestaottamisen puolestapuhuja.
Aivan järkyttävä ketju! Ihmiset voi pahoin luultua laajemmin. Täällä se pahoinvointi oikein kukoistaa.
Luin muutaman sivun näitä kommenteja, ja ompa hirveää luettavaa.
Tosi moni kyselee, eikö ole isovanhempia avuksi? Eihän ap ilmeisesti apua tarvitsisi, jos lapset olisivat päiväkodissa, mutta kun ovat sairaana kotona. Onko jollakin tosiaan eläkeläisvanhemmat, jotka tulevat hoitamaan sairaita lapsia ja sairastumaan itse? Meillä kun vanhemmat joskus auttoivat, he varmistivat aina, että ovathan kaikki ihan varmasti terveenä.
Ja moni sanoo aloituksen olevan provo. On siis ilmeisesti mahdotonta uupua työhön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus ei parannu tekemällä vaan levolla. Masennus taas usein lähtee paranemaan tekemällä.
Jotenkin näyttäisi siltä, että ketju on täynnä väsyneitä ja katkeria äitejä, jotka ovat kateellisia siitä, että ap "saa olla kotona".
Sairausloma ei ole vapaa-aikaa tai lomaa.
Uupumus ei parane levolla.
Ei niin. Täällä menee väsymys ja uupumus sekaisin että rytisee. Jos kyse olisi levon puutteesta, miksi heitä ei uniklinikalla nukuteta pariksi päivää ja homma on sillä hyvä?
Siksi, että uupumuksessa ei ole kyse levosta vaan elämänhallinnasta, olosuhteista, rooleista, työelämän ja perhe-elämän yhdistämisestä, sosiaalisista suhteista ja ennenkaikkea oman pään sisäisestä paineesta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Itse olen ollut vähän vastaavassa. Varmaan itse yrittäisin saada miehen ymmärtämään, ettet ole kotona lomalla vaan toipumassa, jos hän vaikka hoitaisi pari päivää viikossa ja sinä pari? Saisit edes jonkin verran levätä.
Johan ap luetteli noita lepopäiviä. Aikamoista luksusta, ikinä ei ollut mulla noin hyvin. Monta lasta ja mies reissutöissä. Ketään kiinnostanut, olinko sairas vai en.
Aina siitä sakotetaan, jos ei osaa ajatella pitkälle. Näin nätimmin sanottuna. Elämä on.
Sukulaiset ja ystävät avuksi kun apua tarvitaan.
Tsemppiä Ap! Olen itse sairastanut pahan uupumuksen ollessani kahden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti. Toipuminen vie aikaa. Mutta toipuminen ja parantuminen vaatii myös sen, että jatkossa tekee jotain toisin. Muuten uupuu uudestaan.
Mikä sinua kuormittaa eniten? Työpaikka? Perhe-elämä?
Mistä saat hyvää oloa?
Lapsiperhe-elämä on kuormittavaa. Sitä ei tiedä, ennenkuin siihen on ryhtynyt. Lohdutuksen sana täältä: se helpottaa, kun lapset kasvaa.
Itse selvisin näiden teemojen avulla: pyysin apua lastenhoitoon. Kotona kaikki ei ollut tiptop. Panostin omaan hyvinvointiin: urheiluun ja uneen. Ei alkoholia tai muita päihteitä. Katkaisin yhden myrkyllisen ja haitallisen kaverisuhteen. Otin töistä kaksi kuukautta palkatonta vapaata ja tämän jälkeen jatkoin 70-80% työajalla. Hyväksyin, että rahaa oli vähemmän, mutta elämänlaatu parempi. En täyttänyt/täytä vapaapäiviä ohjelmalla.
Tsemppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset ja ystävät avuksi kun apua tarvitaan.
On vissiin sotkettu jo ne kaikki ihmissuhteet aikapäiviä sitten eikä nyt ole enää ketään jäljellä, keneltä pyytää apua. Sitten voi syyttää työpaikkaa ja miestä.
Aphan ilmoitti jo alussa, että on niin uupunut, että ei aio tulla lukemaan kommentteja. No, sellainen aloitus. Täysi provo.
Vinkkinä kaikille palkallisille vapaille tai jopa eläkkeelle haluaville toi me/cfs, pelkkien oireiden perusteella järjestyy lupalaput lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus ei parannu tekemällä vaan levolla.
Jaa jaa. Eli uupuneiden sopeutumisvalmennukseen mennään lepäämään? Nukutaan ja maataan, kyllä se siitä.
Et voisi olla enempää väärässä.
Mikä on uupuneiden sopeutumisvalmennus?
Olen ollut KELA:n kuntoutuksessa, mikä osaltaan oli myös uupumuksen hallintaa. Siellä sanottiin, että yhdellekään tunnille ei tarvitse tulla, jos on tarve levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Itse olen ollut vähän vastaavassa. Varmaan itse yrittäisin saada miehen ymmärtämään, ettet ole kotona lomalla vaan toipumassa, jos hän vaikka hoitaisi pari päivää viikossa ja sinä pari? Saisit edes jonkin verran levätä.
Johan ap luetteli noita lepopäiviä. Aikamoista luksusta, ikinä ei ollut mulla noin hyvin. Monta lasta ja mies reissutöissä. Ketään kiinnostanut, olinko sairas vai en.
Vaikutat kandidaatilta uupumukselle, joten ehkä saat vielä itsekin kokea, miltä se tuntuu.
Niin vuoden tai parin päästä varmaan pyöräytetään se neljäs muksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoitaminen on työtä.
Kyllä se työstä käy joo. Eli ap on sun mielestä paitsi työkyvytön päivätyöhönsä, myös kyvytön hoitamaan lapsiaan? Ja levolla korjaantuu?
Uupunerna on kyvytön työhön, siksi lääkäri on määrännyt hänelle lepoa.
Niin, töistä, ei elämästään. Jos hän tarvitsee lepoa elämästään, se saikulla tokene. Varmaan sun mielestä nyt tilanne on siis se, että ap kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja jättää lapset isälleen. Ehkä joku lämmin kiva paikka Etelä-Euroopassa sopisi? Aika kurja lapsille, mutta minkäs teet, kun äiti ei jaksa.
Minun äiti teki juuri noin. Otti ja lähti. Niin kai se pitää sinun, hyvä Ap tehdä sama. Jos et jaksa olla enää äiti?
Vinkkinä kaikille, että jos nyt sitten suunnittelee saavansa eläkepaperit, saa varautua vuosikausien pitkäjänteiseen työhön niiden eteen.
Ja sitten kannattaa myös maata invalidina se ilmoittamansa aika, että kehosi vastaa sitä eikä vakuutusetsivä saa aihetta takaisinperintään.
Mistä kukaan voi tietää sairauksiaan etukäteen ja mitoittaa lapsimäärän sen mukaan?
Synnytyksen jälkeistä masennusta? Työuupumusta? Reumaa? Ahdistushäiriötä? Tuki- ja liikuntaelinsairautta? Sydänsairautta? Syöpää?
Mummo ja pappa hoitaa.