Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nyt kuitenkin pitää vetää taas näitä johtopäätöksiä toisten elämästä kun niin paljon on täällä sanottu, että alkaa puuttuko tai tehkö omia johtopäätöksiä meidän elämästä. Teette juuri itse samaa ja vedätte ääripäähänkin vielä."
Jaa, se oikeusko on vain teillä? 😂
Ei oikeus, mutta on outoa syyttää muita samasta asiasta mitä tekee itse.
Kuule, joskus se mitta täyttyy niilläkin joita vaan haukut ja haukut. Ja alkaa tulla samalla mitalla takaisin. Etkö ole koskaan aiemmin huomannut?
Mutta, oli miten oli, on outoa silti. Jos sanotaan, että ei voi tehdä päätelmiä jonkun elämästä ei voi silloin olla tietävinään ja tehdä päätelmiä minuunkaan elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Justiin akka ilmoitti niin olevan. Lupasi tuoda loput aamulla takaisin. Jos jää...
Onko tuo ilmoitusluontoinen asia. Jos teillä on yhteinen tili niin kai siihen on sinunkin suostumus ja allekirjoitus tarvittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Eläinten hoitaja sen ilmoituksen viimeistään tekisikin jos isäntää ei kuulu ei näy hoitamaan tilaa. Jo millä rahalla isäntä sen hoitajan maksaisi ja häipyisi. Kaikki tulot menisi sen hoitajan/hoitajien palkkaan, eikä edes riittäisi (se kun ei riitä että eläimillä olisi yksi hoitaja hoitaa niitä 8 h 5 päivänä viikossa.).
Niin, eli jos on eläimiä niin ei voi erota? Mistä voi tietää, jospa isännällä pirkules onkin ollut omia salaisia tilejään ja on jemmannut rahaa lähtöönsä ja eläintenhoitoon. Onhan siellä se emäntäkin eläimiä hoitamassa lisäksi, vai lähteekö samalla ovenavauksella?
Tilejä on ja voi olla tietysti sellaisiakin joista en tiedä. Se ei silti ratkaise sitä että enemmin tai myöhemmin ne maatalouden tulot vaikuttaa siihen kannattaako miehen lähteä yhdellä oven avauksela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nyt kuitenkin pitää vetää taas näitä johtopäätöksiä toisten elämästä kun niin paljon on täällä sanottu, että alkaa puuttuko tai tehkö omia johtopäätöksiä meidän elämästä. Teette juuri itse samaa ja vedätte ääripäähänkin vielä."
Jaa, se oikeusko on vain teillä? 😂
Ei oikeus, mutta on outoa syyttää muita samasta asiasta mitä tekee itse.
Kuule, joskus se mitta täyttyy niilläkin joita vaan haukut ja haukut. Ja alkaa tulla samalla mitalla takaisin. Etkö ole koskaan aiemmin huomannut?
Mutta, oli miten oli, on outoa silti. Jos sanotaan, että ei voi tehdä päätelmiä jonkun elämästä ei voi silloin olla tietävinään ja tehdä päätelmiä minuunkaan elämästäni.
Niin. Se tosiaan ei mene niin että sinä saat hamaan tappiin saakka tehdä mitä haluat mutta muut ei saisi tehdä niin sinulle. Opi tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Jankuti jankuti...
Se on todella hienoa että sinä tunnet mieheni minua paremmin vain koska vertaa sitä omaan tileesi ja omiin oletuksiin muidrn elämästä. Voi kertoa että noin yksinkertaista se ei olisi.
Elämässä tietyt asiat noudattavat yllättävän usei samaa kaavaa. En tunne miestäsi, mutta kuten sanoin, ei tarvitsekaan. Voi olla, ettei ero tule koskaan, mutta siihen ei ole olemassa takuuta. Monet ajattelevat, että jotkut tilanteet eivät koske minun elämääni, ne tapahtuvat jollekkin muulle. Minun elämälläni ei ole merkitystä päättelyssä, koska olisikin kummallista jos kaikki yllätyserot tai ylipäätään erot sattuisivat vain minulle. Että puhun vain omaa tilannettani peilaten. Eroja on kautta aikain tapahtunut ja tulee tapahtumaan, riippumatta minusta. Se on totta, etten ole koskaan elänyt niin, että olisin ajatellut, että ero tapahtuu vain muille, ei minun suhteessani. Ja keksinyt verukkeita vakuuttakseni itselleni, että se on jopa täysin mahdotonta, koska... Toisen ihmisen pään sisälle ei voi nähdä, ollaan kuinka läheiset hyvänsä. Eikä ole tarkoituskaan.
Faktaa on, että kaikki eivät eroa. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Jankuti jankuti...
Se on todella hienoa että sinä tunnet mieheni minua paremmin vain koska vertaa sitä omaan tileesi ja omiin oletuksiin muidrn elämästä. Voi kertoa että noin yksinkertaista se ei olisi.
Elämässä tietyt asiat noudattavat yllättävän usei samaa kaavaa. En tunne miestäsi, mutta kuten sanoin, ei tarvitsekaan. Voi olla, ettei ero tule koskaan, mutta siihen ei ole olemassa takuuta. Monet ajattelevat, että jotkut tilanteet eivät koske minun elämääni, ne tapahtuvat jollekkin muulle. Minun elämälläni ei ole merkitystä päättelyssä, koska olisikin kummallista jos kaikki yllätyserot tai ylipäätään erot sattuisivat vain minulle. Että puhun vain omaa tilannettani peilaten. Eroja on kautta aikain tapahtunut ja tulee tapahtumaan, riippumatta minusta. Se on totta, etten ole koskaan elänyt niin, että olisin ajatellut, että ero tapahtuu vain muille, ei minun suhteessani. Ja keksinyt verukkeita vakuuttakseni itselleni, että se on jopa täysin mahdotonta, koska... Toisen ihmisen pään sisälle ei voi nähdä, ollaan kuinka läheiset hyvänsä. Eikä ole tarkoituskaan.
Faktaa on, että kaikki eivät eroa. Niin se vaan on.
Jos luit, niin kirjoitinkin, että voi olla ettei ero tule koskaan. Faktaa on, että kaikki eivät eroa sekä faktaa on, että jotkut eroavat.
Meillä on talo yhteinen, vaikka puoliso maksaa lainan, eikä velkakirjassa ole minun nimeä. Sitä lainaa ei tosin ole enää paljon jäljellä. Ei toinen pysty taloa tuosta vaan myymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallatteko te joiden mielestä kaiken pitää olla omaa ostaa vaikkapa asuntoa. Se kun harvemmin on pitkään aikaa oma ja ihan mitä tahansa saattaa tapahtua. Voisitteko hankkia sitä yhdessä puolison kanssa jos tarvittaessa pitää pystyä häipyä sillä yhdellä oven avauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, mutta myös omat tilit. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.
Meillä saa ihan yhteisilläkin rahoilla tehdä mitä haluaa. Miksei saisi?
No jos molemmat pitävät huolen, että myös laskut saadaan maksettua, niin tietenkin voi käyttää yhteisiä rahojakin. Mutta kyllä meillä sovitaan yhdessä isompien hankintojen tarpeellisuudesta.
Olisi kyllä aika erikoista jos olisi vähän tiukkaa rahasta ja puoliso tekisi omin päin jonkun tosi kalliin hankinnan vaikka ostaisi uuden auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, mutta myös omat tilit. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.
Meillä saa ihan yhteisilläkin rahoilla tehdä mitä haluaa. Miksei saisi?
No jos molemmat pitävät huolen, että myös laskut saadaan maksettua, niin tietenkin voi käyttää yhteisiä rahojakin. Mutta kyllä meillä sovitaan yhdessä isompien hankintojen tarpeellisuudesta.
Olisi kyllä aika erikoista jos olisi vähän tiukkaa rahasta ja puoliso tekisi omin päin jonkun tosi kalliin hankinnan vaikka ostaisi uuden auton.
Jos on tiukkaa rahasta, niin miten toinen pystyy ostamaan auton yhteisistä rahoista.
Meillä oli exän kanssa omat rahat. Ei ne yhteisinäkään olisi muuttanut liittoa suuntaan tai toiseen. Enkä ole varma, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Yhteistä tiliä?
Me ainakin maksettiin juttuja sen mukaan mitä tienattiin. Onnistui oikein hyvin, vaikka oli nk. omat rahat ja tilit.
Nyt miesystävä on varakkaampi. Hän maksaa illalliset sun muut. Muuten maksellaan omat asumiset ja laskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, mutta myös omat tilit. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.
Meillä saa ihan yhteisilläkin rahoilla tehdä mitä haluaa. Miksei saisi?
No jos molemmat pitävät huolen, että myös laskut saadaan maksettua, niin tietenkin voi käyttää yhteisiä rahojakin. Mutta kyllä meillä sovitaan yhdessä isompien hankintojen tarpeellisuudesta.
Olisi kyllä aika erikoista jos olisi vähän tiukkaa rahasta ja puoliso tekisi omin päin jonkun tosi kalliin hankinnan vaikka ostaisi uuden auton.
Jos on tiukkaa rahasta, niin miten toinen pystyy ostamaan auton yhteisistä rahoista.
Jos rahat on tiukalla miksi toinen ostaisi auton yhteisistä rahoista. Jos rahat on tiukalla niin kai järkevä ihminen osaa laskea mihin on varaa mihin ei oli rahat omalla tai yhteisellä tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli exän kanssa omat rahat. Ei ne yhteisinäkään olisi muuttanut liittoa suuntaan tai toiseen. Enkä ole varma, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Yhteistä tiliä?
Me ainakin maksettiin juttuja sen mukaan mitä tienattiin. Onnistui oikein hyvin, vaikka oli nk. omat rahat ja tilit.
Nyt miesystävä on varakkaampi. Hän maksaa illalliset sun muut. Muuten maksellaan omat asumiset ja laskut.
Yhteiset tilit ymmärrä kyllä mutta ei ne rahat täysin yhteisiksi muutuu vaikka ne yhteiselle tilille ohjautuisi ja puolisolla olisi niihin käyttöoikeus. Silti puolison tulot (rahat) on hänen ei yhteisiä ja minun tuloni minun tulojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli exän kanssa omat rahat. Ei ne yhteisinäkään olisi muuttanut liittoa suuntaan tai toiseen. Enkä ole varma, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Yhteistä tiliä?
Me ainakin maksettiin juttuja sen mukaan mitä tienattiin. Onnistui oikein hyvin, vaikka oli nk. omat rahat ja tilit.
Nyt miesystävä on varakkaampi. Hän maksaa illalliset sun muut. Muuten maksellaan omat asumiset ja laskut.
Yhteiset tilit ymmärrä kyllä mutta ei ne rahat täysin yhteisiksi muutuu vaikka ne yhteiselle tilille ohjautuisi ja puolisolla olisi niihin käyttöoikeus. Silti puolison tulot (rahat) on hänen ei yhteisiä ja minun tuloni minun tulojani.
Onhan ne yhteisiä jos niin sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli exän kanssa omat rahat. Ei ne yhteisinäkään olisi muuttanut liittoa suuntaan tai toiseen. Enkä ole varma, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Yhteistä tiliä?
Me ainakin maksettiin juttuja sen mukaan mitä tienattiin. Onnistui oikein hyvin, vaikka oli nk. omat rahat ja tilit.
Nyt miesystävä on varakkaampi. Hän maksaa illalliset sun muut. Muuten maksellaan omat asumiset ja laskut.
Yhteiset tilit ymmärrä kyllä mutta ei ne rahat täysin yhteisiksi muutuu vaikka ne yhteiselle tilille ohjautuisi ja puolisolla olisi niihin käyttöoikeus. Silti puolison tulot (rahat) on hänen ei yhteisiä ja minun tuloni minun tulojani.
Onhan ne yhteisiä jos niin sovitaan.
Työnantajanko (molempien työnantajan) kanssa se sovitaan että palkka maksetaan yhteisesti molemmille? Ja jos saa tuki rahoa niin sovitaan kelan kanssa että maksun saaja on matti ja maija meikäläinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittavaa millä tasolla keskustelu täällä on, kun pohditaan, että kumpi saa television ja miten jaetaan huonekalut mahdollisen eron tullessa.
Jos ero tulee, niin ilman avioehtoa tai poissulkevaa testamenttia varat lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia, vaikka lissulla olisi 700.000 ja lassella 100.000 euroa. Kumpikin saisi 400.000€.
Jos ero tulee avioliitossa niin noin, nykyisin tosin on paljon parisuhteita joissa ei avioliitossa olla eikä ole edes mahdollista tehdä avioehtoa.
Tämäpä. Olis ihan järkevää kuitenkin varuiksi sopia asiat - ja ihan virallisesti eikä suukottamalla.
Onhan ne useinkin sovittu mutta miksi pitäisi olla virallista?
No miksiköhän, voi pyhä yksinkertaisuus. Jos tulee riitaisa ero (ja kyllä, sellainen voi tulla ihan kenelle tahansa) niin siellä käräjillä ei auta sanoa että "mutku me sovittiin sillee ja pussattiin päälle".
Yleensä kaikista tärkeistä asioista kai tehdään kirjalliset sopimukset - asuntokaupoista, avioliitosta - miksi se on niin vaikeaa jos on kyseessä ero tai kuolema?
Vierailija kirjoitti:
Eri tilit,mutta yhteiset rahat, siten, että minulla on oikeus molempien tileihin. Hoidan rahaliikenteemme, toki molemmat käyttävät korttejaan omiin ostoksiinsa. Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. Siirrän molempien tileiltä yhteiselle säästötilille.
Näin on menty useamman vuosikymmenen ajan ja hyvin on toiminut. Ongelmana voi tulevaisuudessa olla se,että koska minä olen hoitanut kaiken rahalikenteen ja muutkin vastaavat asiat ,mies ei edes osaa niiitä hoitaa...olemme molemmat tehneet lapsillemme edunvalvontavaltuukset, toki lasten suostumuksella, Ne on helppo sitten tarvittaessa ottaa käyttöön, myös mahdollisen dementian varalle.
"Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. "
Tää ei jotenkaan mene mun ymmärrykseen. Tilillä on omaa rahaa, mutta sitä ei saa käyttää mielensä mukaan? Että puoliso saa puuttua vaikkapa toisen autovalintaan tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri tilit,mutta yhteiset rahat, siten, että minulla on oikeus molempien tileihin. Hoidan rahaliikenteemme, toki molemmat käyttävät korttejaan omiin ostoksiinsa. Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. Siirrän molempien tileiltä yhteiselle säästötilille.
Näin on menty useamman vuosikymmenen ajan ja hyvin on toiminut. Ongelmana voi tulevaisuudessa olla se,että koska minä olen hoitanut kaiken rahalikenteen ja muutkin vastaavat asiat ,mies ei edes osaa niiitä hoitaa...olemme molemmat tehneet lapsillemme edunvalvontavaltuukset, toki lasten suostumuksella, Ne on helppo sitten tarvittaessa ottaa käyttöön, myös mahdollisen dementian varalle.
"Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. "
Tää ei jotenkaan mene mun ymmärrykseen. Tilillä on omaa rahaa, mutta sitä ei saa käyttää mielensä mukaan? Että puoliso saa puuttua vaikkapa toisen autovalintaan tms?
"Että puoliso saa puuttua vaikkapa toisen autovalintaan tms?"
Mä kysyn kyllä puolison mirlipidettä esim. juuri auton hankinnassa. Eikä sillä edes ole merkitystä siihen onko rahat omalla vai yhteisellä tilillä. Puoliso myös hoitaa auton huollot. Toisinaan myös maksaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri tilit,mutta yhteiset rahat, siten, että minulla on oikeus molempien tileihin. Hoidan rahaliikenteemme, toki molemmat käyttävät korttejaan omiin ostoksiinsa. Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. Siirrän molempien tileiltä yhteiselle säästötilille.
Näin on menty useamman vuosikymmenen ajan ja hyvin on toiminut. Ongelmana voi tulevaisuudessa olla se,että koska minä olen hoitanut kaiken rahalikenteen ja muutkin vastaavat asiat ,mies ei edes osaa niiitä hoitaa...olemme molemmat tehneet lapsillemme edunvalvontavaltuukset, toki lasten suostumuksella, Ne on helppo sitten tarvittaessa ottaa käyttöön, myös mahdollisen dementian varalle.
"Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. "
Tää ei jotenkaan mene mun ymmärrykseen. Tilillä on omaa rahaa, mutta sitä ei saa käyttää mielensä mukaan? Että puoliso saa puuttua vaikkapa toisen autovalintaan tms?
"Että puoliso saa puuttua vaikkapa toisen autovalintaan tms?"
Mä kysyn kyllä puolison mirlipidettä esim. juuri auton hankinnassa. Eikä sillä edes ole merkitystä siihen onko rahat omalla vai yhteisellä tilillä. Puoliso myös hoitaa auton huollot. Toisinaan myös maksaa sen.
Kyllä meilläkin mielipiteitä vaihdellaan esim. autokaupoista mutta jos mä haluan vaikka Ladan niin senhän mä ostan ja itse huollatan paikallisessa Lada-liikkeessä :-)
Justiin akka ilmoitti niin olevan. Lupasi tuoda loput aamulla takaisin. Jos jää...