Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittavaa millä tasolla keskustelu täällä on, kun pohditaan, että kumpi saa television ja miten jaetaan huonekalut mahdollisen eron tullessa.
Eipä se silloin monia huvita kun onkin totta eron sattuessa. Mikä siinä, ihan todellisessa tilanteessa, on niin huvittavaa? Yleensä kun ero tulee tavarat jaetaan. Ellei toinen sitten vain poistu huushollista ja jättää kaiken toiselle.
Mutta ne tavarat voidaan jakaa myös täysin sovussa. Toiselle jää melkein kaikki huonekalut, koska ovat "samaa sarjaa" ja toiselle tärkeitä. Toinen saa sängyn, koska toinen haluaa muutenkin pienemmän sängyn. Sama telkkarin kanssa. Ei vaadita puolta perinnöstä, vaikka lain mukaan täysi oikeus olisi. Jne.
Ne tavarat on mitätön juttu. Koti mökki, sijoitukset, niiden jakaminen arvon mukaan puoliksi on se tärkein jako. Puhutaan yhteensä yli miljoonasta eurosta. Mitä myydään, lunastaako toinen asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
En tiedä kumman systeemin kannattajia nyt tarkoitat. Mutta voin kertoa, että näköjään tulee todella monelle yllätyksenä, että ero muuttaa täysin "vanhat vuosikymmeniä olleet" systeemit. Voi tulla eteen tilanne, että ennen niin lauhkea, ja ystävällismielisesti neuvotteleva kumppani muuttuukin piinkovaksi neuvottelijaksi ja omia puoliaan pitäväksi. Jos taustalla on uusi katsottuna niin hänenkin puoleltaan tulee neuvoja kuinka omaisuus pitää jakaa.
Ei voi kuin ihmetellä miten autuaasti monet ovat tuudittautuneet, että meillä on täysi luotto ja aina on raha-asioista sovittu eikä koskaan riidelty. Se oli silloin se ja mahdollisen eron myötä ovat uudet kujeet.
Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta ei tuo mitenkään faktaa ole. Joistain ihmisistä tulee kuspäitä erotessa, hyvin monesta ei silloinkaan. Suuri osa eroista saadaan varmasti täysin sovussa hoidettua. Näin ainakin omassa lähi- ja kaveripiirissäni ollut.
Sinä saatat tuntea pelkästään hyvin hankalia ihmisiä.
Monet erot tehdään sovussa, mutta aivan yhtä monet ei. Vaikka tuttavapiirissäsi on tapahtunut vain sopuisia eroja niin yllätys voi olla että poikkeus vahvistaa säännön. Realistinen totuus nyt vain on, että erotilanne voi käynnistää prosessin, missä ihmisestä paljastuu ihan miltei mitä tahansa. Eräs "yllätys" on sellainen, että kumppani on ollut uskoton, ja toinen vetoaa siihen, että tarvitsee ikäänkuin ylimääräistä rahallista hyvitystä sen takia. Silloin ei ole puhettakaan sopuisasta neuvottelusta.
Taidat muuten olla sama henkilö, joka jo aiemminkin "nokkaisi" minua. Et vaan meinaa millään uskoa, että vaikka itse on elänyt lintukodossa sen lintukodon ulkopuolella on paljon muunlaista maailmaa. Eli niitä riitaisia erojakin.
Minä olen elänyt sen verran pitkän ja vaihtelevan elämän, että tuttavapiirissäni on runsaasti erilaisia ihmisiä. On mukavia, hiukan hankalia ja minua kohtaan ei hankalia, mutta omassa erotilanteessaan ovat joutuneet pitämään puoliaan tai ovat pettyneet kun ovat uskoneet liian hyvää toisesta kriisitilanteen tullessa. .
Minä en tiedä kuka olet, enkä ketään ole "nokkinut". Se että muistuttaa toista kirjoittajaa siitä ettei elämä ole mustavalkoista, ei ole nokkimista.
Minäkin olen elänyt pitkän elämän, ja tapahtumia, asioita ja ihmisiä on ollut laidasta laitaan. Moni pääsee helpommalla, mutta toisaalta olenpahan nähnyt mitä elämä voi olla.
Siltikään ei ole niin, että jotenkin yleistäen kaikki erot olisivat ihan hirveitä ja riitaisia. Ei ole. Älä ole noin kauhean mustavalkoinen. Samaa mustavalkoisuutta olet tainnut itse asiassa hokea koko ketjun ajan: jos et ole samaa mieltä, alat ivata. Esimerkiksi yhteisten rahojen pariskuntia. Sen sijaan että vaan toteaisit että onpa kiva, kun ihmiset saa parisuhteissaan toimia mieleisellään tavalla, vaikka sinä et niin toimisi.
SE jos mikä kertoisi sinun olevan vanha ja viisas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tässä oikein miettiä että mites meillä saisi rahariidan aikaan, kun tosiaan on vaan ne omat rahat, ja vastuut kodin hankinnoista ja laskuista on yhteen mennessä sovittu. Ei ole tullut aihetta niistäkään alkaa riidellä. Menee suunnilleen näin "Mä maksoin koiran ruokasäkin ja lääkärin, maksatko sä urheiluseuran jäsenmaksut ja teatteriliput" tai "maksoin nyt ne lentoliput, maksatko sä sit hotellin".
Näinhän se monilla hyvin paljon toimiikin. Esimerkiksi myös meillä. Järkevin tapa minusta.
Onhan se nyt paljon helpompi näin:
" lennot ja hotelli maksettu"
Mutta toki oma mielipide, en vaan jaksaisi splitata jatkuvasti. Toki on ystäviä jotka vuosikymmenten yhdessäolon jälkeenkin lounaalla käydessä jo kassajonossa makselevat osuuksiaan (tarkasti, ei puoliksi) mobilepaylla....
Tulisin hulluksi!
Samahan se on onko toinen maksanut koko reissun vai toinen lennot, toinen hotellin, kunhan jossain vaiheessa puntit suunnilleen tasoittuu. Ei me mitään splitata, siis siten että laskettaisiin jotain ravintolalaskuja puoliksi. Tää on joku outo ajatus mikä usein liittyy siihen että on omat rahat, yhteistililäiset naureskelee ylemmyydentuntoisesti kuinka muka kassalla ollaan taskulaskimen kanssa. Ehkä pihit tai vähävaraiset tekeekin niin, mutta mä en todellakaan usko etteikö näissä yhteistilisuhteissa koskaan tule huomauttamista siitä että toinen on ajellut Nizzassa limusiinilla kun toinen on kotona hernesopalla. Kun on omat rahat niin ei tule hyväksikäytetyksi eikä pysty hyväksikäyttämään toista.
Hyväksikäyttöä myös taloudellista voi olla niin monenlaista että pelkästään sillä että säilyttää omat rahat ei voi "julistaa" että ei varmasti tule hyväksikäytetyksi. Masilmaan kannattaa katsoa hieman avoimemmin.
Ja edelleen sen yhteisen tilin voi lopettaa tai perustaa oman tilin omille rahoille milloin tahansa jos siltä tuntuu. Ei se että on parisuhteessa valinnut yhteiset rahat tarkoita että sitä ei vousi koskaan eikä missään tilanteessa muuttaa.
Luuletteko olevan miten helppoa lopettaa yhteinen tili ja miten sen toiselle perustelisi? Jos olette yhtään lukenut ketjua sen verran piintyneiä ja kiintyneitä monet ovat yhteisten rahojen systeemiin.
Sitä mietin, että miten onkin niin paljon samanmielisiä mennyt aikoinaan yhteen kun noinkin suosittua on perustaa yhteinen tili heti yhteen mennessä. Siinähän on täytynyt molempien olla täysin samaa mieltä tai sitten toinen ollu taitava selittelijä ja taivuttelija. Todella vaikeaa ymmärtää miten on edes mahdollista. Yleensähän ihmiset haluavat pitää omat rahat erillään yhteisistä.
Miksi sen pitäisi toiselle perustella että ohjaan tuloni omalle tilille joko olemassa olevalle tai juuri avaamalleni tilille? Miksi kaikki asiat pitäisi perustella?
No voi hyvänen aika. Jos on siihen saakka ollut yhteisen tilin ja rahojen periaate niin pitäähän se kai perustella, ettei nyt jatkossa olekaan vaan perustan oman tilin ja rahapolitiikka menee uusiksi.
Jos kerran yhdessä on päätetty, että kaikki tulot yhteiselle tilille?
No ei se nyt varsinaisesti tarvi perusteluja. Se on toki totta että sen jälkeen se rahapolitiikan joutuu miettimään uusiksi.
Meinaatteko, ettei toinen ihmettele ja vaadi perusteluja tai kysy miksi? Kummallista. Menee aina vaan kummallisemmaksi näiden touhut. Ensin ollaan kuin paita ja peppu tai siamilaiset kaksoset. Sitten "no ei se nyt varsinaisesti tarvi perusteluja". Muuten vaan menee ohimennen rahapolitiikka uusiksi. Hohhoijaa.
Se on sinun oletuksrsi että yhteistaloudessa elävät olisi kuin paita ja peppu kaikissa asioissa. Ei me ainakaan olla. Toiset asiat vaatii enemmän perusteluja toiset enemmän ilmoitusluontoisia asioita. "Avasin oman tilin eikä palkka enää tule tilille z. Laitetaanko tille z edrlleen ruokarahat vai miten ne hoidetaan."
Tuskin käy näin näpsäkästi näille nuorena yhteen menneille ja noin 30-yli 50 vuotta yhdessä olleille yhteiset rahat-pariskunnille.
Olet ilmeisesti hiukan nuorempaa polvea.
Ehkä tosiaan kannattaa velä harkita tekeekö omia oletuksia keskustelijoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittavaa millä tasolla keskustelu täällä on, kun pohditaan, että kumpi saa television ja miten jaetaan huonekalut mahdollisen eron tullessa.
Eipä se silloin monia huvita kun onkin totta eron sattuessa. Mikä siinä, ihan todellisessa tilanteessa, on niin huvittavaa? Yleensä kun ero tulee tavarat jaetaan. Ellei toinen sitten vain poistu huushollista ja jättää kaiken toiselle.
Mutta ne tavarat voidaan jakaa myös täysin sovussa. Toiselle jää melkein kaikki huonekalut, koska ovat "samaa sarjaa" ja toiselle tärkeitä. Toinen saa sängyn, koska toinen haluaa muutenkin pienemmän sängyn. Sama telkkarin kanssa. Ei vaadita puolta perinnöstä, vaikka lain mukaan täysi oikeus olisi. Jne.
Ne tavarat on mitätön juttu. Koti mökki, sijoitukset, niiden jakaminen arvon mukaan puoliksi on se tärkein jako. Puhutaan yhteensä yli miljoonasta eurosta. Mitä myydään, lunastaako toinen asunnon?
Kannattaisko ottaa lakimies, eikä kysellä vauvapalstalta neuvoja?
Mieslapanen siinä tienaa ja vaimo tuhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Tuo ei mielestäni ole hyvä idea. Jos teille tulee paha riita tai ero, mies voi irtisanoa sinun(kin) puhelinliittymäsi milloin vain. Sitten oletkin pulassa ilman toimivaa liittymää ja tuttua numeroa.
Kannattaisi ajatella vähän pidemmälle ja ottaa myös se pahin skenaario huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Tuo ei mielestäni ole hyvä idea. Jos teille tulee paha riita tai ero, mies voi irtisanoa sinun(kin) puhelinliittymäsi milloin vain. Sitten oletkin pulassa ilman toimivaa liittymää ja tuttua numeroa.
Kannattaisi ajatella vähän pidemmälle ja ottaa myös se pahin skenaario huomioon.
En ole idiootin kanssa naimisissa. Sitä paitsi uusia liittymiä saa kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieslapanen siinä tienaa ja vaimo tuhlaa.
Oletko tuo ensimmäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Tuo ei mielestäni ole hyvä idea. Jos teille tulee paha riita tai ero, mies voi irtisanoa sinun(kin) puhelinliittymäsi milloin vain. Sitten oletkin pulassa ilman toimivaa liittymää ja tuttua numeroa.
Kannattaisi ajatella vähän pidemmälle ja ottaa myös se pahin skenaario huomioon.En ole idiootin kanssa naimisissa. Sitä paitsi uusia liittymiä saa kaupasta.
Koskaan - siis koskaan - ei voi mennä toisesta ihmisestä takuuseen. Moni tekee mitä omituisempia temppuja esim. erotilanteessa. Liittymiä saa toki uusia, mutta uuden numeron ilmoittaminen lähipiirille/tuttaville ja eri palveluntarjoajille on melko työlästä. Miksi muuten sinä - aikuinen ihminen - et maksa omia puhelinlaskujasi itse ja hallinnoi liittymääsi itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
En tiedä kumman systeemin kannattajia nyt tarkoitat. Mutta voin kertoa, että näköjään tulee todella monelle yllätyksenä, että ero muuttaa täysin "vanhat vuosikymmeniä olleet" systeemit. Voi tulla eteen tilanne, että ennen niin lauhkea, ja ystävällismielisesti neuvotteleva kumppani muuttuukin piinkovaksi neuvottelijaksi ja omia puoliaan pitäväksi. Jos taustalla on uusi katsottuna niin hänenkin puoleltaan tulee neuvoja kuinka omaisuus pitää jakaa.
Ei voi kuin ihmetellä miten autuaasti monet ovat tuudittautuneet, että meillä on täysi luotto ja aina on raha-asioista sovittu eikä koskaan riidelty. Se oli silloin se ja mahdollisen eron myötä ovat uudet kujeet.
Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta ei tuo mitenkään faktaa ole. Joistain ihmisistä tulee kuspäitä erotessa, hyvin monesta ei silloinkaan. Suuri osa eroista saadaan varmasti täysin sovussa hoidettua. Näin ainakin omassa lähi- ja kaveripiirissäni ollut.
Sinä saatat tuntea pelkästään hyvin hankalia ihmisiä.
Monet erot tehdään sovussa, mutta aivan yhtä monet ei. Vaikka tuttavapiirissäsi on tapahtunut vain sopuisia eroja niin yllätys voi olla että poikkeus vahvistaa säännön. Realistinen totuus nyt vain on, että erotilanne voi käynnistää prosessin, missä ihmisestä paljastuu ihan miltei mitä tahansa. Eräs "yllätys" on sellainen, että kumppani on ollut uskoton, ja toinen vetoaa siihen, että tarvitsee ikäänkuin ylimääräistä rahallista hyvitystä sen takia. Silloin ei ole puhettakaan sopuisasta neuvottelusta.
Taidat muuten olla sama henkilö, joka jo aiemminkin "nokkaisi" minua. Et vaan meinaa millään uskoa, että vaikka itse on elänyt lintukodossa sen lintukodon ulkopuolella on paljon muunlaista maailmaa. Eli niitä riitaisia erojakin.
Minä olen elänyt sen verran pitkän ja vaihtelevan elämän, että tuttavapiirissäni on runsaasti erilaisia ihmisiä. On mukavia, hiukan hankalia ja minua kohtaan ei hankalia, mutta omassa erotilanteessaan ovat joutuneet pitämään puoliaan tai ovat pettyneet kun ovat uskoneet liian hyvää toisesta kriisitilanteen tullessa. .
Minä en tiedä kuka olet, enkä ketään ole "nokkinut". Se että muistuttaa toista kirjoittajaa siitä ettei elämä ole mustavalkoista, ei ole nokkimista.
Minäkin olen elänyt pitkän elämän, ja tapahtumia, asioita ja ihmisiä on ollut laidasta laitaan. Moni pääsee helpommalla, mutta toisaalta olenpahan nähnyt mitä elämä voi olla.
Siltikään ei ole niin, että jotenkin yleistäen kaikki erot olisivat ihan hirveitä ja riitaisia. Ei ole. Älä ole noin kauhean mustavalkoinen. Samaa mustavalkoisuutta olet tainnut itse asiassa hokea koko ketjun ajan: jos et ole samaa mieltä, alat ivata. Esimerkiksi yhteisten rahojen pariskuntia. Sen sijaan että vaan toteaisit että onpa kiva, kun ihmiset saa parisuhteissaan toimia mieleisellään tavalla, vaikka sinä et niin toimisi.
SE jos mikä kertoisi sinun olevan vanha ja viisas.
Mitätöitkö siis tuon kaiken, minkä kerroin? Että olen mustavalkoinen kun kerroin, että monet erot tehdään sovussa, mutta aivan yhtä monet ei? Tai kun käy ilmi, että kumppani on pettänyt niin petetty katkeroituu ja ero menee vaikeaksi ja petetty voi yrittää vaatia hyvitystä tuskastaan pettäjältä. Tai että erotilanne voi käynnistää prosessin, missä ihmisestä voi paljastua ihan mitä vain. Kaikki tämä on todellista elämää, eikä mustamaalausta. Mielestäni tämä ovat ihan elämän realiteetteja, eivät aina mukavia, mutta ei niiltä voi silmiäänkaan ummistaa. En sitäkään käsitä pitäisikö sitten vakuutella, että kyllä kaikki erot menevät hyvin ja sujuvasti yhteisymmärryksessä ja asiallisesti neuvotellen. Kun se vaan ei ole niin. Hyvin sujuneet erot eivät toimi niin, etteikö olisi silti niitä toisenlaisia. Kukaan ei voi etukäteen tietää, riippumatta millainen suhde on ollut, miten mahdollisessa erossa tullaan toimimaan. Ei kumppaninsa toimintaa tai käytöstä eikä edes omaansa.
Rahat on aina yhteiset, ellei ole avioehtoa.
Sen sijaan esimerkiksi asunto, jos se on vain toisen puolison nimissä, niin se ei ole jaettavaa omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahat on aina yhteiset, ellei ole avioehtoa.
Sen sijaan esimerkiksi asunto, jos se on vain toisen puolison nimissä, niin se ei ole jaettavaa omaisuutta.
Missä maassa noin? Suomessa varat ja velat ovat aina erilliset, jos ei ole erikseen muuta sovittu eli ei ole yhteinen tili ja molemmat omistajia niin koirassa kun asunnossa. Asunto on "jaettavaa" eli otetaan huomioon tasinkoa laskettaessa.
Ei missään nimessä kannata olla samallatilillä molempien palkat.
Järkevämpää pitää omat rahat ja sitten yhteinen tili mistä maksetaan kaikki maksut.
Eron sattuessa on hyvä olla omaa rahaa.Kun on rakastunut luulee ettei eroa tule.
Kannattaa sopia paljonko kumpikin laittaa tilille rahaa.50/50 vai se joka tienaa enemmän laittaa siis enemmän rahaa sinne.
Tai, sovitaan mitä menoista kumpikin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oli, mutta vaimo tuhlasi ne.
Eri tilit,mutta yhteiset rahat, siten, että minulla on oikeus molempien tileihin. Hoidan rahaliikenteemme, toki molemmat käyttävät korttejaan omiin ostoksiinsa. Isommat ostokset sovitaan yhdessä, myös ns. henkilökohtaiset. Siirrän molempien tileiltä yhteiselle säästötilille.
Näin on menty useamman vuosikymmenen ajan ja hyvin on toiminut. Ongelmana voi tulevaisuudessa olla se,että koska minä olen hoitanut kaiken rahalikenteen ja muutkin vastaavat asiat ,mies ei edes osaa niiitä hoitaa...olemme molemmat tehneet lapsillemme edunvalvontavaltuukset, toki lasten suostumuksella, Ne on helppo sitten tarvittaessa ottaa käyttöön, myös mahdollisen dementian varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittavaa millä tasolla keskustelu täällä on, kun pohditaan, että kumpi saa television ja miten jaetaan huonekalut mahdollisen eron tullessa.
Jos ero tulee, niin ilman avioehtoa tai poissulkevaa testamenttia varat lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia, vaikka lissulla olisi 700.000 ja lassella 100.000 euroa. Kumpikin saisi 400.000€.
Jos ero tulee avioliitossa niin noin, nykyisin tosin on paljon parisuhteita joissa ei avioliitossa olla eikä ole edes mahdollista tehdä avioehtoa.
Tämäpä. Olis ihan järkevää kuitenkin varuiksi sopia asiat - ja ihan virallisesti eikä suukottamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittavaa millä tasolla keskustelu täällä on, kun pohditaan, että kumpi saa television ja miten jaetaan huonekalut mahdollisen eron tullessa.
Jos ero tulee, niin ilman avioehtoa tai poissulkevaa testamenttia varat lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia, vaikka lissulla olisi 700.000 ja lassella 100.000 euroa. Kumpikin saisi 400.000€.
Jos ero tulee avioliitossa niin noin, nykyisin tosin on paljon parisuhteita joissa ei avioliitossa olla eikä ole edes mahdollista tehdä avioehtoa.
Tämäpä. Olis ihan järkevää kuitenkin varuiksi sopia asiat - ja ihan virallisesti eikä suukottamalla.
Onhan ne useinkin sovittu mutta miksi pitäisi olla virallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Tuo ei mielestäni ole hyvä idea. Jos teille tulee paha riita tai ero, mies voi irtisanoa sinun(kin) puhelinliittymäsi milloin vain. Sitten oletkin pulassa ilman toimivaa liittymää ja tuttua numeroa.
Kannattaisi ajatella vähän pidemmälle ja ottaa myös se pahin skenaario huomioon.En ole idiootin kanssa naimisissa. Sitä paitsi uusia liittymiä saa kaupasta.
Koskaan - siis koskaan - ei voi mennä toisesta ihmisestä takuuseen. Moni tekee mitä omituisempia temppuja esim. erotilanteessa. Liittymiä saa toki uusia, mutta uuden numeron ilmoittaminen lähipiirille/tuttaville ja eri palveluntarjoajille on melko työlästä. Miksi muuten sinä - aikuinen ihminen - et maksa omia puhelinlaskujasi itse ja hallinnoi liittymääsi itse?
Kyllä mä tuosta ihmisestä voin mennä takuuseen. Eikä mun tarvitse maksaa juuri tätä laskua itse, minä maksan muita laskuja. Riittää kun olen sanonut miehelle, millainen liittymä on sopiva käyttööni 😊
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Alue: Aihe vapaa
Mutta ne tavarat voidaan jakaa myös täysin sovussa. Toiselle jää melkein kaikki huonekalut, koska ovat "samaa sarjaa" ja toiselle tärkeitä. Toinen saa sängyn, koska toinen haluaa muutenkin pienemmän sängyn. Sama telkkarin kanssa. Ei vaadita puolta perinnöstä, vaikka lain mukaan täysi oikeus olisi. Jne.