Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Juuri näin. En lainkaan tavoita tuota ajatusmaailmaa, että koko ajan pitäisi varautua pahimpaan ja pelätä omasta kumppanistaan sitä ja tätä.
On myös eri asia, jos on sovittu että puoliso hoitaa asiat X ja minä asiat Y, verrattuna siihen että meistä toinen ei lainkaan osaisi asioita hoitaa. Tottakai osataan, mutta kun kaikkea ei vaan yksinkertaisesti tarvitse hoitaa itse.
Nauttikaa elämästänne ihmiset, ja rakkaistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Ei se järjenkäyttö omissa asioissa tarkoita, etteikö nauttisi elämästä ja rakastaisi toista. Miksi nyt kuitenkin pitää vetää taas näitä johtopäätöksiä toisten elämästä kun niin paljon on täällä sanottu, että alkaa puuttuko tai tehkö omia johtopäätöksiä meidän elämästä. Teette juuri itse samaa ja vedätte ääripäähänkin vielä. Silloinhan juuri pystyykin nauttimaan elämästä ja voi rakastaa toista huoletta kun oma elämä on turvattu vaikka tapahtuisi jotain yllättävää. Ei siinä silti elä koko aika jonkin pelossa. Tästä ajattelen juuri toisinpäin: jos olisin luovuttanut osan tai miltei kaiken oman elämäni toisen hoidettavaksi niin sehän olisi valheellinen onnellisuustilanne.
Ottavathan ihmiset erilaisia vakuutuksiakin. Eivät he silti koko ajan mieti jotain pahaa tapahtuvaksi. Päinvastoin: jos vakuutuksia ei ole on elämä paljon turvattomampaa. Minulle oman elämän hallinta on ikäänkuin eräs vakuutus. Jos jotain sattuu, olen siihen varautunut, riippumatta toisen toiminnasta. Samoin toivon hänen toimivan. En missään nimessä halua miehen elävän niin, etteikö hallitse asioitaan ja elämäänsä jos jotain tapahtuu. Se tuo tietyn rauhan suhteeseen näiltä osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Jankuti jankuti...
Se on todella hienoa että sinä tunnet mieheni minua paremmin vain koska vertaa sitä omaan tileesi ja omiin oletuksiin muidrn elämästä. Voi kertoa että noin yksinkertaista se ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä voi mun puolestani olla mutta sitä että on idiootti ei ole pakko paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Eläinten hoitaja sen ilmoituksen viimeistään tekisikin jos isäntää ei kuulu ei näy hoitamaan tilaa. Jo millä rahalla isäntä sen hoitajan maksaisi ja häipyisi. Kaikki tulot menisi sen hoitajan/hoitajien palkkaan, eikä edes riittäisi (se kun ei riitä että eläimillä olisi yksi hoitaja hoitaa niitä 8 h 5 päivänä viikossa.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi nyt kuitenkin pitää vetää taas näitä johtopäätöksiä toisten elämästä kun niin paljon on täällä sanottu, että alkaa puuttuko tai tehkö omia johtopäätöksiä meidän elämästä. Teette juuri itse samaa ja vedätte ääripäähänkin vielä."
Jaa, se oikeusko on vain teillä? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Jankuti jankuti...
Se on todella hienoa että sinä tunnet mieheni minua paremmin vain koska vertaa sitä omaan tileesi ja omiin oletuksiin muidrn elämästä. Voi kertoa että noin yksinkertaista se ei olisi.
Elämässä tietyt asiat noudattavat yllättävän usei samaa kaavaa. En tunne miestäsi, mutta kuten sanoin, ei tarvitsekaan. Voi olla, ettei ero tule koskaan, mutta siihen ei ole olemassa takuuta. Monet ajattelevat, että jotkut tilanteet eivät koske minun elämääni, ne tapahtuvat jollekkin muulle. Minun elämälläni ei ole merkitystä päättelyssä, koska olisikin kummallista jos kaikki yllätyserot tai ylipäätään erot sattuisivat vain minulle. Että puhun vain omaa tilannettani peilaten. Eroja on kautta aikain tapahtunut ja tulee tapahtumaan, riippumatta minusta. Se on totta, etten ole koskaan elänyt niin, että olisin ajatellut, että ero tapahtuu vain muille, ei minun suhteessani. Ja keksinyt verukkeita vakuuttakseni itselleni, että se on jopa täysin mahdotonta, koska... Toisen ihmisen pään sisälle ei voi nähdä, ollaan kuinka läheiset hyvänsä. Eikä ole tarkoituskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nyt kuitenkin pitää vetää taas näitä johtopäätöksiä toisten elämästä kun niin paljon on täällä sanottu, että alkaa puuttuko tai tehkö omia johtopäätöksiä meidän elämästä. Teette juuri itse samaa ja vedätte ääripäähänkin vielä."
Jaa, se oikeusko on vain teillä? 😂
Ei oikeus, mutta on outoa syyttää muita samasta asiasta mitä tekee itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Eläinten hoitaja sen ilmoituksen viimeistään tekisikin jos isäntää ei kuulu ei näy hoitamaan tilaa. Jo millä rahalla isäntä sen hoitajan maksaisi ja häipyisi. Kaikki tulot menisi sen hoitajan/hoitajien palkkaan, eikä edes riittäisi (se kun ei riitä että eläimillä olisi yksi hoitaja hoitaa niitä 8 h 5 päivänä viikossa.).
Niin, eli jos on eläimiä niin ei voi erota? Mistä voi tietää, jospa isännällä pirkules onkin ollut omia salaisia tilejään ja on jemmannut rahaa lähtöönsä ja eläintenhoitoon. Onhan siellä se emäntäkin eläimiä hoitamassa lisäksi, vai lähteekö samalla ovenavauksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Jankuti jankuti...
Se on todella hienoa että sinä tunnet mieheni minua paremmin vain koska vertaa sitä omaan tileesi ja omiin oletuksiin muidrn elämästä. Voi kertoa että noin yksinkertaista se ei olisi.
Elämässä tietyt asiat noudattavat yllättävän usei samaa kaavaa. En tunne miestäsi, mutta kuten sanoin, ei tarvitsekaan. Voi olla, ettei ero tule koskaan, mutta siihen ei ole olemassa takuuta. Monet ajattelevat, että jotkut tilanteet eivät koske minun elämääni, ne tapahtuvat jollekkin muulle. Minun elämälläni ei ole merkitystä päättelyssä, koska olisikin kummallista jos kaikki yllätyserot tai ylipäätään erot sattuisivat vain minulle. Että puhun vain omaa tilannettani peilaten. Eroja on kautta aikain tapahtunut ja tulee tapahtumaan, riippumatta minusta. Se on totta, etten ole koskaan elänyt niin, että olisin ajatellut, että ero tapahtuu vain muille, ei minun suhteessani. Ja keksinyt verukkeita vakuuttakseni itselleni, että se on jopa täysin mahdotonta, koska... Toisen ihmisen pään sisälle ei voi nähdä, ollaan kuinka läheiset hyvänsä. Eikä ole tarkoituskaan.
En ole väittänyt etteikö ero olisi mahdollista. Olen vain sanonut että meidän tapauksessa se ei tapahtusi edes päivissä vaan siihen pitäisi valmistautua. Joku ratkaisu olisi löydettävä siihen miten maatilan työ jatkuu ja jos ei jatku mitä tehdään sen jälkeen.
Hoidan myös itse mm. maatilan laskuja joten käytännössäkin se on välttämätöntä että vähintään käyttöoikeus noihin tuloihin on. Vaikka monia asioita mies hoitaisi ja meillä yhteien tili on ei se tarkoita että en ymmärtäisi hoitaa mitää jos jotakin sattuisi. Sama toki koskee puolisoa. Se että on yhteinen tili ei tarkoita sitä että toinen olisi avuyon eikä itse kykene hoitamaan raha asioita. Aika monessa kommentissa tuo oletus paistaa läpi. Ja tuntuu että yhteinen tili automaattisesti tarkoittaa holhousta. Se väite ja oletus ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Eläinten hoitaja sen ilmoituksen viimeistään tekisikin jos isäntää ei kuulu ei näy hoitamaan tilaa. Jo millä rahalla isäntä sen hoitajan maksaisi ja häipyisi. Kaikki tulot menisi sen hoitajan/hoitajien palkkaan, eikä edes riittäisi (se kun ei riitä että eläimillä olisi yksi hoitaja hoitaa niitä 8 h 5 päivänä viikossa.).
Niin, eli jos on eläimiä niin ei voi erota? Mistä voi tietää, jospa isännällä pirkules onkin ollut omia salaisia tilejään ja on jemmannut rahaa lähtöönsä ja eläintenhoitoon. Onhan siellä se emäntäkin eläimiä hoitamassa lisäksi, vai lähteekö samalla ovenavauksella?
Emännällä on oma työ, hoitaa maatloutta korkeintaan oman työnsä ohessa.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Vaikka tuo tapahtuisi mies ei voi salaa myydä 50/50 omistamiamme taloja. En siis menetä omaisuuttani vaikka hän tällä sekunnilla kävelisi ulos talosta. Tililläkin sen verran vähän rahaa ettei tuo kauas mun rahoillani pääsisi. Taitaisi mennä miinukselle kun hänen luottokortillaan on maksettu useampi tonni lomakodin remppatarpeita ja mun kortti on nollilla:)
Minä olen sen verran turvallisuushakuinen, että tykkään pitää asiat mahdollisimman selkeinä. Jos nyt mies jostain syystä haluaisi lähteä heti, niin se ei sotkisi minun raha-asioita. Meillä on avioehto, joten omaisuus on helppo jakaa. Ainoastaan asunnon osalta pitäisi päättää lunastaako toinen toisen ulos vai laitetaanko se myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni riipii kun luen hyväuskoisten ja luottavaisten kommentteja. Minä en menisi oikeastaan kenestäkään ihmisestä takuuseen. Rakastaisin vaikka kuinka ja puhuisi kuin ruuneperi. Oma selusta on aina turvattava ja omien asioiden hallinta hoidettava.
Miksi muiden piyäisi ajatella samalla tavalla? Kun suhde on sellainen että toiseen luottaa ja asioistsa puhtaan avoimesti niin melko hyvin se toisrn ihmisen oppii vuosikymmenissä tuntemaan. Eikä se ero tule yllätyksenä tuntien sisällä etteikö asioita ehtisi hoitaa toisella tavalla jos ero olisi tulossa.
Elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita mutta harvemmin puoliso kuolee silmänräpäuksessä niin että mitään asioita ei voisi hoitaa etukäteen. Ja jos niin tapahtuu niin sillä ei kyllä ole käytännössä mitään merkitystä oletko nuori tai vanha.
Minua hämmästyttää enemmän se miten tuntemattomien ihmisten kanssa toiset elää parisuhteessa. Eikö asioista keskustella keskenään. Miksi olla parisuhteessa jos minkäänlaista luottamusta ei ole.
Minulle tapahtui yllätysero. Mies sanoi 22 yhteisen vuoden ja 19 avioliittovuoden jälkeen arkisena päivänä, että haluaa avioeron.
Hän häipyi kirjaimellisesti tunneissa. Pakkasin hänelle perään vain hänen vaattensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään salasuhde ja hän häipyi tuon naisen luokse.
Avioehto meillä oli, joten omaisuuden erottelu oli helppo, juristi laati paperit ja allekirjoitimme ne. Hän täytti yksinään myös molempien vaiheiden avioerohakemuksetkin. Minulta ei kysytty mitään. Että vaikka kuinka luulet tietäväsi toisen, kun yli 20 vuotta on oltu yhdessä, niin niinpä se toinen voikin vetäistä maton jalkojen alta. Kirjaimellisesti.
Meillä puolisoa odottaisi syyte eläinsuojelutikkomuksesta jos yhtäkkiä häipyis. On aika iso karja hoidettavana. Joten ihan ihan ytäkkiä eroa ei edes saataisi selvitettyä vaikka minulla oma tili onkin. Tosin päivittäiset asiat hoidetaa yhteisiltä tileiltä. Joten väitän että oman tilanteeni tunnen sinua paremmin.
Jos oikein kovat lähtöhalut miehellä olisi, niin hän palkkaisi esimerkiksi väliajaksi hoitajan eläimille. Ja sitten eroselvittely vireille. Kyllä ihmiset keksivät keinot jos ovat lähdössä ja rakastuneita uuteen. Tai muuten kyllästyneet vanhaan elämäänsä. Vaikka ei tunne muiden elämää niin nämä yllättävät erojutut noudattavat usein samantyylistä kaavaa. Sehän onkin hassua kun täällä jatkuvasti vedotaan, ettette tiedä meidän elämästämme. Ei tarvitse tietää kun tietää nämä määrätyntyyppiset eroajat. Tai yleensä erotilanteet, joissa ei erota sovussa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen onko ero sopuisa vai ei.
Eläinten hoitaja sen ilmoituksen viimeistään tekisikin jos isäntää ei kuulu ei näy hoitamaan tilaa. Jo millä rahalla isäntä sen hoitajan maksaisi ja häipyisi. Kaikki tulot menisi sen hoitajan/hoitajien palkkaan, eikä edes riittäisi (se kun ei riitä että eläimillä olisi yksi hoitaja hoitaa niitä 8 h 5 päivänä viikossa.).
Niin, eli jos on eläimiä niin ei voi erota? Mistä voi tietää, jospa isännällä pirkules onkin ollut omia salaisia tilejään ja on jemmannut rahaa lähtöönsä ja eläintenhoitoon. Onhan siellä se emäntäkin eläimiä hoitamassa lisäksi, vai lähteekö samalla ovenavauksella?
Emännälle eli minulle se yhdellä oven avauksella lähtö ehkä olisikin mahdollista, mutta en kyllä näe syytä miksi niin toimisin. Minun toimeentulo ei ole kiinni maataloudesta tai puolison työpanoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nyt kuitenkin pitää vetää taas näitä johtopäätöksiä toisten elämästä kun niin paljon on täällä sanottu, että alkaa puuttuko tai tehkö omia johtopäätöksiä meidän elämästä. Teette juuri itse samaa ja vedätte ääripäähänkin vielä."
Jaa, se oikeusko on vain teillä? 😂
Ei oikeus, mutta on outoa syyttää muita samasta asiasta mitä tekee itse.
Kuule, joskus se mitta täyttyy niilläkin joita vaan haukut ja haukut. Ja alkaa tulla samalla mitalla takaisin. Etkö ole koskaan aiemmin huomannut?
Alue: Aihe vapaa
Mikä sua estää turvaamasta omaa selustaasi? Ei kai mikään. Ja hoitamasta asioitasi juuri niin kuin haluat, niin ei niin riivi sydäntä.