Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1200)
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli tosiaan lisäksi myös äitini neuvo, ettei ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
Tämä ajatus ei tarkoita, etteikö parisuhteessa voi raha-asioista puhua ja sopia järkevästi ja oikeudenmukaisesti. Mutta niin voi ihan hyvin tehdä, vaikka on omat tilit kummallakin. Ei se vaadi mitenkään, että meillä kaikki rahat ovat yhteisiä ja pääsemme toistemme tileille yms.
Tapa hoitaa taloutta ei kyllä mitenkään kerro siitä onko puolisot toisistaan riippuvaisia tai ei. Enkä kyllä näe mitää ongelmaa siinäkään että parisuhe tuo taloudellista turvaa ja vakatta talouteen. Muutoksissa sopeutumiskykyä kylläkin lisää se että taloutta pystyy tarvittarssa hoitamaan myös yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
921/923: ajatus miesten kusetuksesta tuli kyllä nyt alkujaan ihan omasta kommentistasi: toivoit, aika ivallisesti ja kuten joku sanoikin, ylemmyydentuntoisesti, että jatkossa löytäisin kumppanin joka ei enää kusettaisi minua. Nyt käänsit tämän kuitenkin niin, että minä olin se joka epäilee kaikkien miesten kusettavan, itse en maininnut ensimmäisessä kommentissa tätä näkökulmaa lainkaan. Oikaisin vain sitten seuraavassa kommentissani, että olen ehkäisyt itse epäilemäsi kusettamiset yms. kertomallani tavallani, jota suosittelen muillekkin lämpimästi.
Älä laita omia oletuksiasi, väärinkäsityksiäsi ja tuohtumisiasi minun elämääni, suuhuni ja tapoihini, kiitos!
Miksi muuten sinua noin harmittaa minun elämäntapani? Itse kerroin vain yleisesti mitä olen omassa elämässäni todennut ja olen myös kiitollinen äitini neuvoista. Ei hän turhia puhunut.
Ovathan puolisot silloin paljon riippuvaisempia toisistaan jos kaikki tilit ja rahat ovat yhteisiä. Ehän vaatii ihan erilaista tapaa hoitaa raha-asioita. Usein myös pitkän suhteen myötä helposti toinen alkaa hoitaa asioita enemmän ja myös kun rahat ovat yhteisiä on tunne, että rahaa on aina riittävästi. Kyllä minä ainakin tuntisin itseni avuttomammaksi tai jotenkin ressukaksi jos ei olisi ollut omaa tiliä. Esimerkiksi palkktili on itsestäänselvyys, että oma palkka tulee omalle tilille.
Ei ihan kaikkea tarvitse jakaa toisen kanssa ja joku oma yksityisyys ja pala ihan omaa elämää on hyvä olla. Se tuo tiettyä, sanoisinko jämäkkyyttä. Vaikkei mitään salaile tai pimitä.
Minä taas ihmettelen ajatusta, että yhteinen tili olisi se hopealuoti, joka ratkaisee kaikki suhteen elementit, eli on takuu luottamuksesta tms. Ei kai sillä, miten taloutensa järjestää ole mitään tekemistä suhteen muiden elementtien kanssa.
Minusta tuolla joku sanoi järkevästi, että ei ole kyse epäluottamuksesta tai varautumisesta eroon tai muutakaan se, että koko ajan on turvattu molempien pärjääminen kaikissa olosuhteissa. Siitähän näissä omissa rahoissa ja tileissä lopulta on kyse, pärjäät, vaikka jotain sattuisikin.
Kummallakin oma tili, mutta miehen palkka tulee minun tilille ja siitä maksetaan yhteiset menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli vanhan kansan ihminen ja hän neuvoi minua nuorena: naisella pitää olla ammatti, omat rahat ja ajokortti. Ei saa jäädä liikaa miehen varaan tai antaa määrätä.
Lähes samoin oma äitinikin minulle jankutti pienestä pitäen, että naisella pitää olla ammatti ja omat rahat, niin silloin ei tarvitse olla koskaan yhdestäkään miehestä riippuvainen. Siihen kun isä vielä oli kaikkien perheenjäsenten rahojenkäytön kyttääjä, niin olen halunnut pitää omat raha-asiat omissa hyppysissä.
Oma työura on ollut rikkonainen ja kun vielä suht nuorena menetin työkyvyn, on rahojen kanssa saanut pelata tetristä. Se on toisaalta ihan mielenkiintoista, mutta ei onnistuisi, jos minun pitäisi ottaa huomioon miehen tulot ja menot.
Yhteisissä rahoissa tuo menee niin että vuoroin toinen ottaa päävastuun tienaamisesta, vuoroin toinen. Työkyvyttömyysjaksoja, työttömyysjaksoja, lasten kotonahoitamisjaksoja ym kun on.
Yhteisissä rahoissa tuo menee niin että vuoroin toinen ottaa päävastuun tienaamisesta, vuoroin toinen. Työkyvyttömyysjaksoja, työttömyysjaksoja, lasten kotonahoitamisjaksoja ym kun on.
Totta kai. Ja nämä kaikki voidaan hoitaa, vaikka rahoja ei laitetakaan yhteiselle tilille, vaan kumpikin hoitaa omalla tilillä, omalla rahalla sen vetovastuun.
Mutta hyvin usein pitkissä suhteissa käy myös niin, että toinen alkaa ikään kuin vahingossa hoitelemaan rahataloutta, kun on siinä näppärämpi, parempi muistamaan eräpäiviä, viitseliäämpi siihen suuntaan jne. Silloin jos jotain sattuu se vähemmän asioista kiinnostunut voi olla todellisissa vaikeuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovathan puolisot silloin paljon riippuvaisempia toisistaan jos kaikki tilit ja rahat ovat yhteisiä. Ehän vaatii ihan erilaista tapaa hoitaa raha-asioita. Usein myös pitkän suhteen myötä helposti toinen alkaa hoitaa asioita enemmän ja myös kun rahat ovat yhteisiä on tunne, että rahaa on aina riittävästi. Kyllä minä ainakin tuntisin itseni avuttomammaksi tai jotenkin ressukaksi jos ei olisi ollut omaa tiliä. Esimerkiksi palkktili on itsestäänselvyys, että oma palkka tulee omalle tilille.
Ei ihan kaikkea tarvitse jakaa toisen kanssa ja joku oma yksityisyys ja pala ihan omaa elämää on hyvä olla. Se tuo tiettyä, sanoisinko jämäkkyyttä. Vaikkei mitään salaile tai pimitä.
Miten se riippuvuus ilmenee jos molemmat hoitaa raha-asioita tasapuolisesti?
Toisaalta tiefä pareja joissa on rrilliset tilit mutta toinen ei koskaan hoida laskuja ja toisen vastuulla on esim. kaupassa käynti. Ovatko he riippumattomampia kuin parit joilla tili on yhteinen mutta joissa molemmat hoitaa tasapuolisesti sekä laskut että ostokset.
Yhteisissä rahoissa tuo menee niin että vuoroin toinen ottaa päävastuun tienaamisesta, vuoroin toinen. Työkyvyttömyysjaksoja, työttömyysjaksoja, lasten kotonahoitamisjaksoja ym kun on.
Totta kai. Ja nämä kaikki voidaan hoitaa, vaikka rahoja ei laitetakaan yhteiselle tilille, vaan kumpikin hoitaa omalla tilillä, omalla rahalla sen vetovastuun.
Mutta hyvin usein pitkissä suhteissa käy myös niin, että toinen alkaa ikään kuin vahingossa hoitelemaan rahataloutta, kun on siinä näppärämpi, parempi muistamaan eräpäiviä, viitseliäämpi siihen suuntaan jne. Silloin jos jotain sattuu se vähemmän asioista kiinnostunut voi olla todellisissa vaikeuksissa.
Tuskin kukaan niin ummikko on ettei tiedä mitä laskuja maksuun tulee vaikkei niitä hoidakaan palkkapäivinä. Meillä kaikki on e-laskuina ja molemmat näkevät nettipankissa kaikki tilit ja erääntyät laskut.
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
921/923: ajatus miesten kusetuksesta tuli kyllä nyt alkujaan ihan omasta kommentistasi: toivoit, aika ivallisesti ja kuten joku sanoikin, ylemmyydentuntoisesti, että jatkossa löytäisin kumppanin joka ei enää kusettaisi minua. Nyt käänsit tämän kuitenkin niin, että minä olin se joka epäilee kaikkien miesten kusettavan, itse en maininnut ensimmäisessä kommentissa tätä näkökulmaa lainkaan. Oikaisin vain sitten seuraavassa kommentissani, että olen ehkäisyt itse epäilemäsi kusettamiset yms. kertomallani tavallani, jota suosittelen muillekkin lämpimästi.
Älä laita omia oletuksiasi, väärinkäsityksiäsi ja tuohtumisiasi minun elämääni, suuhuni ja tapoihini, kiitos!
Miksi muuten sinua noin harmittaa minun elämäntapani? Itse kerroin vain yleisesti mitä olen omassa elämässäni todennut ja olen myös kiitollinen äitini neuvoista. Ei hän turhia puhunut.
Kuulepas hyvä neiti/rouva. Kommenttini kusetuksesta johtui mm. tästä kirjoituksestasi "Usein myös miehet ovat silloin hövelimpiä rahan suhteen kun on hiukan huono omatunto ja haluavat pitää vaimon tyytyväisenä kun on sivusuhde, josta kotona ei tiedetä. Silloin ihan mielellään maksavat vaimolleen matkoja ja muuta mukavaa, antavat hyvän miehen kuvan kotona. Eivät napise raha-asioista ja ovat avokätisiä. "Yhteisiä rahojahan nämä ovat"."
Ja muutakin vastaavaa niissä kommenteissa oli. Että sopii nyt vähän uudelleen miettiä niitä omia kirjoituksiaan ja sitä, kuka latailee nyt aivan omia oletuksiaan toisten yhteisistä rahoista 😂 että ihan "usein" yhteiset rahat johtuu sivusuhteesta 😂
Mihin perustuu ajatuksesi, että sinä voit kyllä tällaisia paukuttaa yhteisten rahojen parisuhteista, mutta sinulle ei saa toivoa vähemmän kusettavia miehiä, koska jos kirjoitat usein noin tapahtuvan, niin kaipa sinulla on asiasta sitten vankka kokemus..... Kun on ilmeisen paljon meitä joilla on pitkä parisuhde, yhteiset rahat, eikä mitään ongelmia.
Nyt ihan oikeasti, heippa! 😊
Vierailija kirjoitti:
921/923: ajatus miesten kusetuksesta tuli kyllä nyt alkujaan ihan omasta kommentistasi: toivoit, aika ivallisesti ja kuten joku sanoikin, ylemmyydentuntoisesti, että jatkossa löytäisin kumppanin joka ei enää kusettaisi minua. Nyt käänsit tämän kuitenkin niin, että minä olin se joka epäilee kaikkien miesten kusettavan, itse en maininnut ensimmäisessä kommentissa tätä näkökulmaa lainkaan. Oikaisin vain sitten seuraavassa kommentissani, että olen ehkäisyt itse epäilemäsi kusettamiset yms. kertomallani tavallani, jota suosittelen muillekkin lämpimästi.
Älä laita omia oletuksiasi, väärinkäsityksiäsi ja tuohtumisiasi minun elämääni, suuhuni ja tapoihini, kiitos!
Miksi muuten sinua noin harmittaa minun elämäntapani? Itse kerroin vain yleisesti mitä olen omassa elämässäni todennut ja olen myös kiitollinen äitini neuvoista. Ei hän turhia puhunut.
Outoa kinastelua täällä joidenkin välillä. Ettei vain se koira älähtäisi, johon kalikka kalahtaa. Kai jokainen voi hoitaa raha-asiansa miten vaan ja kertoa kokemuksiaan arvostelematta toisen toimintaa.🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli vanhan kansan ihminen ja hän neuvoi minua nuorena: naisella pitää olla ammatti, omat rahat ja ajokortti. Ei saa jäädä liikaa miehen varaan tai antaa määrätä.
Lähes samoin oma äitinikin minulle jankutti pienestä pitäen, että naisella pitää olla ammatti ja omat rahat, niin silloin ei tarvitse olla koskaan yhdestäkään miehestä riippuvainen. Siihen kun isä vielä oli kaikkien perheenjäsenten rahojenkäytön kyttääjä, niin olen halunnut pitää omat raha-asiat omissa hyppysissä.
Oma työura on ollut rikkonainen ja kun vielä suht nuorena menetin työkyvyn, on rahojen kanssa saanut pelata tetristä. Se on toisaalta ihan mielenkiintoista, mutta ei onnistuisi, jos minun pitäisi ottaa huomioon miehen tulot ja menot.
Yhteisissä rahoissa tuo menee niin että vuoroin toinen ottaa päävastuun tienaamisesta, vuoroin toinen. Työkyvyttömyysjaksoja, työttömyysjaksoja, lasten kotonahoitamisjaksoja ym kun on.
Meillä miehellä on ollut tasainen työura samalla työnantajalla, hänellä on ollut vain kahden viikon lomautus 90-luvulla. En silti halunnut yhteisiä rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Jos niissä raha-asioissa ei ole "hoitamista", kaikki laskut menee suoraan e-laskuina ja kaupoissa ym. maksellaan kortilla, kai nyt sentään suunnilleen tiedetään kuitenkin millaisia summia siellä tilillä on? Tuli vaan mieleen ettei niissä päivittäisissä raha-asioissa juuri hoitamista ole (tai niin, monethan tuntuu vekslaavan rahoja tililtä toiselle, no, en tiedä kun mun tileille ei kenelläkään ole pääsyä).
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Aika useinhan se menee niin että esimerkiksi käyttörahaa saatetaan nostaa tililtä itselle, mutta toinen hoitaa esim. asumiseen liittyvät kulut ja ruokaostokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli vanhan kansan ihminen ja hän neuvoi minua nuorena: naisella pitää olla ammatti, omat rahat ja ajokortti. Ei saa jäädä liikaa miehen varaan tai antaa määrätä.
Lähes samoin oma äitinikin minulle jankutti pienestä pitäen, että naisella pitää olla ammatti ja omat rahat, niin silloin ei tarvitse olla koskaan yhdestäkään miehestä riippuvainen. Siihen kun isä vielä oli kaikkien perheenjäsenten rahojenkäytön kyttääjä, niin olen halunnut pitää omat raha-asiat omissa hyppysissä.
Oma työura on ollut rikkonainen ja kun vielä suht nuorena menetin työkyvyn, on rahojen kanssa saanut pelata tetristä. Se on toisaalta ihan mielenkiintoista, mutta ei onnistuisi, jos minun pitäisi ottaa huomioon miehen tulot ja menot.
Yhteisissä rahoissa tuo menee niin että vuoroin toinen ottaa päävastuun tienaamisesta, vuoroin toinen. Työkyvyttömyysjaksoja, työttömyysjaksoja, lasten kotonahoitamisjaksoja ym kun on.
Kyllä ja listaamasi pulaan joutumistilanteet nyt ovat selviä että silloin toista autetaan.
Mutta onko se elämän mittainen hätätilanne että ei ole viitsinyt työllistymisalaa valitessa, eikä viitsi nytkään?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä minäkään ymmärrä miksi elämän pitäisi elää jos. Jos tulee ero, jos toinen kuolee, jos tapahtuu sitä tai tuota.
Epäulen että kiivaasti isompia tulojaan vahtivilla on menneisyyden kokemuksia siitä kun ovat toista vuosia tukeneet ja sitten sitoumus on rikkoutunut.
Ihan ymmärrettävää että tuolloin jää hyväksikäytetty fiilis ja virhettään ei halua toistaa (ottamalla uutta perässävedettävää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuupahtaisin tänään mun puoliso osaisi kyllä tarkistaa maksut vaikkei raha-asioita ole vuosiin hoitanut.
Miksi kukaan aikuinen haluaa elää niin, että ei vuosikausiin hoida omia raha-asioitaan? Tämä on itselleni täysi arvoitus. Luottamus on ihan ok, mutta en ymmärrä, miten voi olla kiinnostumatta omasta taloudestaan. Viikkorahaako tämmöisille annetaan, vai miten he hoitavat päivittäiset ostokset. Vai eikö ole mitään, missä itse rahaa käyttävät?
Jos niissä raha-asioissa ei ole "hoitamista", kaikki laskut menee suoraan e-laskuina ja kaupoissa ym. maksellaan kortilla, kai nyt sentään suunnilleen tiedetään kuitenkin millaisia summia siellä tilillä on? Tuli vaan mieleen ettei niissä päivittäisissä raha-asioissa juuri hoitamista ole (tai niin, monethan tuntuu vekslaavan rahoja tililtä toiselle, no, en tiedä kun mun tileille ei kenelläkään ole pääsyä).
Kyllä meilläkin menee e-laskuina tililtä ja kaupassa käytän korttia, mutta haluan silti olla perillä, minkä verran menee e-laskuina tililtä ja miten paljon käytän korttia. Eli siis tietoinen siitä, mitä noin suunnilleen kk-tasolla on elinkustannukset ja muu kulutus. Paljonko on milläkin tilillä rahaa.
Jos ei vuosikausiin ole hoitanut mitään raha-asioita, miten voi tietää, mitä summia siellä tilillä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä minäkään ymmärrä miksi elämän pitäisi elää jos. Jos tulee ero, jos toinen kuolee, jos tapahtuu sitä tai tuota.
Epäulen että kiivaasti isompia tulojaan vahtivilla on menneisyyden kokemuksia siitä kun ovat toista vuosia tukeneet ja sitten sitoumus on rikkoutunut.
Ihan ymmärrettävää että tuolloin jää hyväksikäytetty fiilis ja virhettään ei halua toistaa (ottamalla uutta perässävedettävää).
Minusta taas on järkevää varautua kaikkiin tilanteisiin, oli tulot sitten isommat tai pienemmät. En minä vakuutuksia ottaessakaan tosissani ajattele, että tulipalo varmasti tulee, mutta tiedostan, että JOS se tulee, niin kusessa olen ilman vakuutusta.
Aivan sama toisen suuntaan. Tuntuu, että aika monet ajattelevat vain itseään, mitä minulle tapahtuisi, mutta kyllä minä ajattelen toistakin ja sen vuoksi haluan, että mahdollisimman reilut ja selvät sävelet kaikissa tilanteissa.
Kannatan itse sellaista mallia, että tällaisessa "perustilanteessa" enemmän tienaavan toki kuuluu myös saada jonkin verran enemmän rahaa itselleen, mutta kummallekin osapuolelle on jäätävä omaakin rahaa, ja kulut on tasattava niin, että kaikki osapuolet perheen sisällä voivat elää suunnilleen samaa elintasoa samoine mahdollisuuksineen.
Ei kai missään asiassa ääripäihin meneminen ole hyväksi. Olen samaa mieltä kuluista, eli siis elintasosta, mitä syödään, missä asutaan, minne yhdessä matkustetaan ja miten jne. On aivan ok, että näistä suuremman osan maksaa parempituloinen.
Puhun nyt siis ns. ylimääräisestä kulutuksesta, joka on kallis harrastus, matka ystävien kanssa tms. On kivaa, jos parempituloinen haluaa näitä toiselle kustantaa, mutta mielestäni se ei ole automaatti. Eli siis mielestäni pelkkä parisuhde ei riitä siihen, että olisin oikeutettu toisen rahoihin.
Olen tässä tilanteessa. Mies on todellakin paljon varakkaampi kuin minä. Hän oli perinyt paljon ja tosi hyvin palkatuissa hommissa. En ajatellut, että olisi hänen asiansa maksaa esim. minun matkaani ystävieni kanssa, tai että ei olisi ollut ok, että hän lähtee omien ystäviensä kanssa matkalle, koska minulla on tilanne, että en halua laittaa rahojani sellaiseen nyt, koska ei ole laittaa samoin kuin hänellä.
Voi olla, että katselen tätä eri tavoin, koska meillä ei ole lapsia, vaikka suhde pitkä olikin. Lisäksi olen itsekin tienannut aivan ok, en siten kuin hän, mutta niin, että tulen hyvin toimeen.