Miten pitäisi ratkaista, kun pariskunnasta toinen haluaa koiran, toinen missään nimessä ei?

Otatte sitten koiranpennun. 

Koiraa haluava ottaa pikapikaa etäisyyttä koiria vihaavaan iljetykseen. Jotakin on pahasti vialla ihmisessä, joka ei pidä koirista.

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa lapsi, se on helpompi

Onko sulla ylimääräisiä?

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se menee niin, että jos toinen ei missään nimessä koiraa halua, talouteen ei koiraa voi tulla. Jos koiran saaminen on toiselle todella tärkeää, sitten täytyy miettiä erillään asumista ratkaisuna. Mutta ei ketään voi pakottaa elämään koiran kanssa samassa taloudessa, jos hän ei halua.

Tutulla sairastui yllättäen koira vakavasti ja piti lopettaa. Tutun mies sanoi että jos aikoo vielä koiran ottaa, niin saa muuttaa sen koiran kanssa muualle. Tuttu vain vei koiranpennun kotiin, kumpikin on eläkkeellä, mutta näin vain miestä tämän pennun kanssa ulkona, kertoi minulle että kuudelta aamulla lähtee jo ulos pennun kanssa ja aina heti kun pentu herää, tuttuni ei siis itse päässyt oman koiran kanssa ulos, kun koiraa haluamaton mies sen ehti aina viedä. Muuttivat sitten yhdessä toiseen paikkaan tuttuni, mies ja koiranpentu 

Vierailija kirjoitti:

Koiraa haluava ottaa pikapikaa etäisyyttä koiria vihaavaan iljetykseen. Jotakin on pahasti vialla ihmisessä, joka ei pidä koirista.

Juu, tästä on helppo olla samaa mieltä. Koirulihauvelien rakastajien om syytä pariutua keskenään, parempi näin kaikille. Leperrelkööt koilakieltä toisilleenkin.

Jos toinen ei halua koiraa, niin sitä ei silloin oteta. Koirasta aiheutuu vaivaa ja kustannuksia, joiden hoitoon tai maksajaksi ei voi ketään pakottaa vastoin tahtoa. Koira haisee, sotkee, rikkoo paikkoja, se tarvitsee kallista ruokaa, eläinlääkärikäyntejä, se rajoittaa vapaa-ajanviettoa, ei voi lähteä matkalle tai edes yllättäville iltamenoille ilman, että koiralla on hoitopaikka tai hoitaja jne ja ihan jo päivittäiset lenkitykset. Jos koiraa haluava sairastuu vaikka flunssaan, niin kuka sen piskin ilkoiluttaa? Ihan varmasti olisi siinä jo riita pystyssä, jos koiraa haluamaton ei halua osallistua mihinkään koiran hoidollisiin toimiin.  

Koira alentaa asunnon kuntoa ja siten arvoa, vuokralla-asuja saattaa joutua maksamaan ylimääräistä korjauskulua koiran aiheuttamien tuhojen vuoksi. Mitä jos koiralla on eroahdistus ja se ulvoo ja häiritsee kerrostalossa? Se voi johtaa jopa siihen, että asuntoa joutuu vaihtamaan.

Koirassa on niin paljon huonoja puolia, että en ylipäätään ymmärrä, miksi kukaan haluaisi koiraa ehdottomasti. 

Kerrostalo ei ole koiran paikka, ei koiran eikä naapurien kannalta.

Jos nainen haluaa koiran. niin mies lähtee. Jos mies haluaa koiran, mies ja koira lähtee.

Itselle tulis ero siinä kohtaa, jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa. Mutta onneksi mulla oli jo koiria silloin kun mieheni tapasin, ja yksi kriteereistäni olikin, että miehen pitää olla koiraihminen. Ja kerroin kyllä jo seurustelun alussa, että mulla tulee sitten aina olemaan koiria, eikä se häntä haitannut.

Jos toiselle jokin harrastus on todella tärkeä osa elämää ja toinen ei voi sietää sitä, niin sitten ei olla yhteensopivia.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua koiraa, niin sitä ei silloin oteta. Koirasta aiheutuu vaivaa ja kustannuksia, joiden hoitoon tai maksajaksi ei voi ketään pakottaa vastoin tahtoa. Koira haisee, sotkee, rikkoo paikkoja, se tarvitsee kallista ruokaa, eläinlääkärikäyntejä, se rajoittaa vapaa-ajanviettoa, ei voi lähteä matkalle tai edes yllättäville iltamenoille ilman, että koiralla on hoitopaikka tai hoitaja jne ja ihan jo päivittäiset lenkitykset. Jos koiraa haluava sairastuu vaikka flunssaan, niin kuka sen piskin ilkoiluttaa? Ihan varmasti olisi siinä jo riita pystyssä, jos koiraa haluamaton ei halua osallistua mihinkään koiran hoidollisiin toimiin.  

Koira alentaa asunnon kuntoa ja siten arvoa, vuokralla-asuja saattaa joutua maksamaan ylimääräistä korjauskulua koiran aiheuttamien tuhojen vuoksi. Mitä jos koiralla on eroahdistus ja se ulvoo ja häiritsee kerrostalossa? Se voi johtaa jopa siihen, että asuntoa joutuu vaihtamaan.

Koirassa on niin paljon huo

Kaikki luettelemasi huonot puolet koskee myös ihmistä. Eli ei kannata ottaa elämäänsä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua koiraa, niin sitä ei silloin oteta. Koirasta aiheutuu vaivaa ja kustannuksia, joiden hoitoon tai maksajaksi ei voi ketään pakottaa vastoin tahtoa. Koira haisee, sotkee, rikkoo paikkoja, se tarvitsee kallista ruokaa, eläinlääkärikäyntejä, se rajoittaa vapaa-ajanviettoa, ei voi lähteä matkalle tai edes yllättäville iltamenoille ilman, että koiralla on hoitopaikka tai hoitaja jne ja ihan jo päivittäiset lenkitykset. Jos koiraa haluava sairastuu vaikka flunssaan, niin kuka sen piskin ilkoiluttaa? Ihan varmasti olisi siinä jo riita pystyssä, jos koiraa haluamaton ei halua osallistua mihinkään koiran hoidollisiin toimiin.  

Koira alentaa asunnon kuntoa ja siten arvoa, vuokralla-asuja saattaa joutua maksamaan ylimääräistä korjauskulua koiran aiheuttamien tuhojen vuoksi. Mitä jos koiralla on eroahdistus ja se ulvoo ja häiritsee kerrostalossa? Se voi johtaa jopa siihen, että asuntoa joutuu vaihtamaan.

Koirassa on niin paljon huo

Mullekin on vaikeaa ymmärtää, miksi mieheni halusi ehdottomasti moottoripyörän. Mielestäni siinä on vain huonoja puolia: kallis ostaa, vakuutukset ja verot vie lisää rahaa, vie tilaa kotona ja talveksi aina hankittava joku säilytyspaikka kun meillä ei ole rivarissa autotallia, vaarallinen ja onnettomuudessa käy helposti paljon pahemmin kuin autolla ajaessa, turha "lelu", jolla ei voi ajaa esim. Perheen kanssa yhdessä tai kuljettaa paljon mitään.

Silti en kieltänyt miestä hankkimasta moottoripyörää, koska hän oli siitä pitkään haaveillut ja halusi harrastaa sillä ajelua kaverinsa kanssa. Mielestäni on erittäin ankea puoliso sellainen, jonka mielestä kumppani saisi harrastaa vain sellaista josta itsekin tykkää.

Lähtötilannehan on helppo. Ihmisen ei tarvitse asua koiran kanssa,jos ei halua, eli koiraa ei oteta.

Sitten alat miettiä keinoja, joilla voit viettää aikaa koirien kanssa ilman, että omistat itse. Kaverin koiralle "kummiksi" tai muuta. Aikuinen kyllä keksii.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tulis ero siinä kohtaa, jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa. Mutta onneksi mulla oli jo koiria silloin kun mieheni tapasin, ja yksi kriteereistäni olikin, että miehen pitää olla koiraihminen. Ja kerroin kyllä jo seurustelun alussa, että mulla tulee sitten aina olemaan koiria, eikä se häntä haitannut.

Jos toiselle jokin harrastus on todella tärkeä osa elämää ja toinen ei voi sietää sitä, niin sitten ei olla yhteensopivia.

Hyvä kun olet rehellinen itselle, ja toiselle: eläin on sinulle tärkeämpi kuin tämä toinen ihminen. Tietää varoa sinua ja lähteekin itse. Ymmärtää, että asetat kumminknin eläimen hänen edelleen.

Erittäin eläinrakkaana ihmisenä sanoisin, että älkää hankkiko koiraa, jos toinen ei ehdottomasti halua. Ihan koiran kannalta.

Se vaan, että jos toinen on aina sanonut, miten paljon haluaa koiraa, miten olette päätyneet yhteen? Vai onko tämä aihe jätetty käsittelemättä suhteen alussa?  

Mulle tuo olisi kynnyskysymys. Jos mun mies välttämättä haluaisi koiran, niin voin lähteä. Vaikka lupaisi huolehtia koiran yksin, niin mun kotona olisi aina oksettava koiralöyhkä, karvoja, muuta likaa ja pahinta, se läähättävä piski. Yök. 

En myöskään jaksaisi kuunnella ikuisuuksia toisen vaikutussaarnoja koiran hankinnan puolesta. Jos parisuhteessa koira on tärkeämpi kuin minä, niin eipä siinä suhteessa ole minun näkökulmastani mitään pelastettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalo ei ole koiran paikka, ei koiran eikä naapurien kannalta.

Pieni tai keskikokoinen voi aivan hyvin elää kerrostalossa ja monet elävätkin ilman mitään ongelmaa. Ja monet kerrostalossa asuvat koirat saavat paljon enemmän aktiviteettiä kuin maalla asuvat koirat, kun omistajat käyttävät niitä lenkillä moneen kertaan päivässä, käyvät koirapuistossa jossa tapaa muita koirakavereita jne. Osa myös käy harrastuksissa koiran kanssa. Maalla monet koirat vain päästetään pihalle eikä käydä koskaan missään, tai jopa pidetään ulkohäkissä yksinään ja otetaan ulos vain silloin, kun koiraa halutaan hyödyntää (eli käyttää metsästykseen tms).

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Ei välttämättä. Noin voi käydä, tai sitten ei. En luottaisi ja menisi hankkimaan minkäänlaista lemmikkiä, jos puoliso sitä vastustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se menee niin, että jos toinen ei missään nimessä koiraa halua, talouteen ei koiraa voi tulla. Jos koiran saaminen on toiselle todella tärkeää, sitten täytyy miettiä erillään asumista ratkaisuna. Mutta ei ketään voi pakottaa elämään koiran kanssa samassa taloudessa, jos hän ei halua.

Tutulla sairastui yllättäen koira vakavasti ja piti lopettaa. Tutun mies sanoi että jos aikoo vielä koiran ottaa, niin saa muuttaa sen koiran kanssa muualle. Tuttu vain vei koiranpennun kotiin, kumpikin on eläkkeellä, mutta näin vain miestä tämän pennun kanssa ulkona, kertoi minulle että kuudelta aamulla lähtee jo ulos pennun kanssa ja aina heti kun pentu herää, tuttuni ei siis itse päässyt oman koiran kanssa ulos, kun koiraa haluamaton mies sen ehti aina viedä. Muuttivat sitten yhdessä toiseen paikkaan tuttuni, mies ja koiranpentu 

Ei näin. Tai jos tekee näin, niin sitten pitää olla valmiina suunnitelma, jos toinen esitää ukaasinsa uudelleen. Itse valitsisin aina koiran, mutta en toisaalta olisi ihmisen kanssa, joka esittää tällaisia uhkailuja. Enkä myöskään ihmisen kanssa, joka vaan tekee jotain välittämättä toisen mielipiteestä. Nämä asiat keskustellaan etukäteen ja sitten tehdään valintoja. Jo siinä suhteen alkumetreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalo ei ole koiran paikka, ei koiran eikä naapurien kannalta.

 

Pieni tai keskikokoinen voi aivan hyvin elää kerrostalossa ja monet elävätkin ilman mitään ongelmaa. Ja monet kerrostalossa asuvat koirat saavat paljon enemmän aktiviteettiä kuin maalla asuvat koirat, kun omistajat käyttävät niitä lenkillä moneen kertaan päivässä, käyvät koirapuistossa jossa tapaa muita koirakavereita jne. Osa myös käy harrastuksissa koiran kanssa. Maalla monet koirat vain päästetään pihalle eikä käydä koskaan missään, tai jopa pidetään ulkohäkissä yksinään ja otetaan ulos vain silloin, kun koiraa halutaan hyödyntää (eli käyttää metsästykseen tms).

Voi aivan hyvin elää eli saattaa elää eli mitään taetta ei ole. Yksilöitä ovat koirat ja erityisesti koirankasvattajat taidoiltaan ja asenteiltaan.