Jos suhteessa on vähän seksiä naisen haluttomuuden takia, voiko nainen silti pitää parisuhdetta onnellisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pointti oli se, että sinä et voi määritellä toisten puolesta, millainen on hyvä suhde ja kuuluuko siihen seksiä vai ei."

 

En minä määrittelekään mutta keskimäärin siihen kyllä kuuluu. Ei ihan kaikilla mutta suurimmalla osalla kuuluu.

 

"Impotentti ja vaimonsa voivat olla hyvinkin onnellisia ja kiitollisia toisistaan. Se on rakkautta."

 

Voivat toki jos se seksi ei ole sille vaimolle tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Jos taas on niin mikään rakkaus ei sitä poista. Ihmisen perustarpeet suhteessa eivät katoa millään rakkaudella.  

Siitosaddiktio ei ole perustarve vaan kaikki eläimetkin pystyvät elämään ihan täysimittaisen elämän ilman yhtäkään siitosta. Toki se on totta, että ihmismies saattaa olla kykenemätön korkeampaan kognitioon kuin elukkamaiseen sekoiluun, mutta silloin se onkin naisen etu päästä tällaise

Veikkaan, että et ole kovin paljon eläinten parissa aikaa viettänyt kun tällaista suollat. Bonobo-ja simpanssihäkeissä pannaan koko ajan. Ja oletko nähnyt vaikkapa koiraa tai hevosta  kiima-aikana?

Ihmiset ovat kuin bonoboja tai simpansseja tässä kontekstissa, koska meillä ei erillisiä kiima-aikoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pointti oli se, että sinä et voi määritellä toisten puolesta, millainen on hyvä suhde ja kuuluuko siihen seksiä vai ei."

 

En minä määrittelekään mutta keskimäärin siihen kyllä kuuluu. Ei ihan kaikilla mutta suurimmalla osalla kuuluu.

 

"Impotentti ja vaimonsa voivat olla hyvinkin onnellisia ja kiitollisia toisistaan. Se on rakkautta."

 

Voivat toki jos se seksi ei ole sille vaimolle tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Jos taas on niin mikään rakkaus ei sitä poista. Ihmisen perustarpeet suhteessa eivät katoa millään rakkaudella.  

Siitosaddiktio ei ole perustarve vaan kaikki eläimetkin pystyvät elämään ihan täysimittaisen elämän ilman yhtäkään siitosta. Toki se on totta, että ihmismies saattaa olla kykenemätön korkeampaan kognitioon kuin elukkamaiseen sekoiluun, mutta silloin se onkin naisen etu päästä tällaise

Mitään elämää ei kyllä suvullisesti lisääntyvillä lajeilla olisi ilman tätä "siitosaddiktiota". 

Vierailija kirjoitti:

Vähäseksisessä suhteessa onnelliset naiset ovat juuri niitä, jotka miehen aloitteesta alkava eroprosessi iskee naiseen kuin salama kirkkaalta taivaalta "juuri kun kaikki oli niin hyvin".

Höpö höpö.

Vähäseksisessä suhteessa ei yleensä ole hirveän onnellisia naisia. Voi olla uskollisia ja sitoutuneita naisia, jotka kestävät miehen huonon seksuaalisuuden osana parisuhteen pakettia. Nämä naiset ovat elämänasenteeltaan kärsivällisiä ja sitkeitä, ja osaavat iloita pienistä asioista. He eivät vaadi täydellisyyttä.

"Aito monogamia on sitä että on elämän aikana vain yksi parittelukumppani ja joo ihmiset kyllä suorittavat sitä jollakin tasolla, mutta enpä tiedä onko se kenenkään geeneissä varsinaisesti. "

Tunnut ajattelevan että suvunjatkamisen halu olisi ihmisellä geneettistä mutta mikään muu ihmisen elämään vaikuttava ei. Kyllä ihmisen tarve luoda perheitä, yhteisöjä, kulttuureja, sääntöjä jne. ovat samalla tavalla geneettisiä. Ihmisellä on siis sekä geneettinen tarve lisääntyä mahdollisimman paljon että genetiikan luomat aivot jotka voivat sitten luoda näille impulsseille rajoja ja rajoitteita. Ihmisen järki ja tunteet ovat geneettisiä ihan samalla tavalla kuin seksuaalisuuskin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä miksi nainen ei ole halukas. Silloin kun kokemukset ovat laimeita tai niitä on harvakseltaan, ei sitä muista haluta tai kaivata. Silloin kun kokemukset ovat nautinnollisia, niin totta kai sitä haluaa uudelleen... 

Ja mitä enemmän sitä on, sitä enemmän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta ei usein ja yleensä pitkäksi aikaa. Se on vain uutuudeen viehätystä, ehkä ihastunista. Parissa vuodessa alkaa sitten vähenemään halut kuten edellisessä suhteessa. Poikkeus vahvistaa sääntöä toki. 

Halojata halloo. Panemisessa on kyse alkeellisesta elukkavaistosta ja sen nimenomaan kuuluukin syttyä uuden parittelukumppanin kanssa, jonka kanssa kuuluu panna ja tulla tiineeksi. Panna KERRAN. Seksiaddiktio ja -orjuus ovat psykoosia ja naisten seksuaalista hyväksikäyttöä

Ja sitten jos puhutaan rationaalisesta ihmisestä niin vaikka se himo syttyisi, sitä ei tarvitse seurata tai sen pohjalta toimia, sillä se ei ole kompulsiivinen addiktio vaan itsehillintä ja järki ovat vahvempia. Sori siitä addiktiapina

Et ymmärtänyt kontekstia ja lukemaasi. Kyse oli siitä väitteestä että haluttoman naisen halu syttyy kun vaihtaa kumppania. Kyllä näin usein on mut ei pysyvästi. Tilanne siis ei ole erilainen useinkaan kuin sen ensimmäisen miehen kohdalla. Se on vain väliaikaista kiimaa kun mies on tuntematon ja vielä mysteeriä. Arki tuollaisen miehen kanssa usein tappaa sen halun kun mielikuvat ei vastaa todellisuutta. Tästä syystä ns.pelimiehet pääseekin usein pöksyihin kun eivät ole tavoitettaviss naiselle ailloin kun nainen haluaa ja lisäksi pysyy mielikuvina ja haaveina. Se mitä ei voi täysin saada, vetää puoleensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin, tosin minulla nyt on matala/vaihteleva libido muutenkin. Mutta mikäli en ole ottanut eroa kumppanista, niin voi olettaa, että suhde on mielestäni hyvä. Itse ylipäätään kaipaan enemmän sellaista arjen kumppanuutta ja sielujen sympatiaa, kuin seksiä.

 

Entä mitä mietit siitä, että se miehesi samaan aikaan ei olisi tyytyväinen?

Jos ihminen suhteessa pysyy niin sitten hän kuitenkin ilmeisesti kokee että suhteessa on enemmän hyvää kuin huonoa. Jos ne huonot puolet ovat liikaa, ja niitä ei saa korjattua, niin sitten suhteesta kannattaa lähteä. 

Ilman seksiä oleminen kutenkin on paljon pienempi paha kuin vastentahtoisesti seksin harrastaminen. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei parisuhteen pointti ole mitenkään yksiselitteisesti TOISEN tarpeiden tyydyttäminen. Jos se olisi, niin tuskin niitä haluttomia naisia olisi olemassakaan."

 

En minä väittänyt että se toteutuisi läheskään kaikissa suhteissa. Siksi ne suhteet monesti eivät olekaan niin hyviä. Mutta kyllä edelleen rakastavan hyvän suhteen ihan kulmakivi on se että toisen kohtuulliset tarpeet huomioidaan. 

Niinhän se olisi. Ja siitä se naisten haluttomuus juuri johtuu, kun heidän tarpeensa jäävät huomioimatta. On vain mies ja hänen tarpeensa.

Vierailija kirjoitti:

"Näin naisena sanoisin että en ala rämemajavaani antamaan pelkästä velvollisuudesta. "

 

Ei tietenkään velvollisuudesta mutta jos rakastaa sitä toista niin yleensä haluaa hänelle hyvää. Voi siis ihan aidosta antamisen ilosta antaa.

Ei voi. Jos ei halua niin ei halua, siitä ei saa mitään antamisen iloa vaan hyväksikäytetyn, raiskatun olon. Itsemurha-ajatuksia. 

"Jos ihminen suhteessa pysyy niin sitten hän kuitenkin ilmeisesti kokee että suhteessa on enemmän hyvää kuin huonoa. Jos ne huonot puolet ovat liikaa, ja niitä ei saa korjattua, niin sitten suhteesta kannattaa lähteä. "

Tuo on aika idealistinen ajatus. Optimaalisessa tilanteessa tuo menisi niin mutta ihminen ei läheskään aina toimi niin. Ihan jo se että monelle se muutoksen pelko on asia joka saa kestämään paljon kärsimystä. Tuttu kärsimys voi olla helpompi kuin tuntematon tulevaisuus. Lisäksi tulevat taloudelliset seikat, lapset, suku ja ystävät, ympäristön paineet ja odotukset, pitkä yhteinen historia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni pitää avioliittoaan hyvin onnellisena vaikkei ole tainnut olla miehensä kanssa ainakaan 20 vuoteen. Puhui jo nelikymppisenä tyyliin "hyvä kun on lapset tehty ei tarvitse enää antaa". Ja miehensä on aivan upea tyyppi?? 

Ihanaa, sitten se äijä ahdistelee työpaikalla ja muualla kaikkia naisia joita vaan kykenee. Niin ainakin meidän työpaikalla ja ihan juuri tästä syystä, on itse kertonut! Aina joku horakka siihen lankeaa.

Tyhmä mies ei ole vaimonsa vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni pitää avioliittoaan hyvin onnellisena vaikkei ole tainnut olla miehensä kanssa ainakaan 20 vuoteen. Puhui jo nelikymppisenä tyyliin "hyvä kun on lapset tehty ei tarvitse enää antaa". Ja miehensä on aivan upea tyyppi?? 

Onko sulla henkilökohtaista kokemusta sun ystävä nmiehestä, kun tiedät että hän on aivan upea tyyppi? Vai olisiko niin, että et tiedä yhtään mikä hän on seinien sisällä. Ihan vain näin sivuhuomautuksena...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän tosiaan on vain yksi vietti muiden joukossa. Miehenä koen että en ole hyväksytty ja tarpeellinen naisellenk kun hän ei enää halua läheisyyttä. Se tuskin edes on ihan noin.

Hänellä on matala libido nykyään, nuorempana se oli aika vaihteleva mutta sitä oli. Nykyään enää noin kerran kuukaudessa häntä haluttaa. Hän ei itse voi sille mitään, minä taas ainakin teoriassa voisin mut se vaatisi aivan järjettömiä mittasuhteita. Ei mennä siihen, mutta point se et naisen vika se ei ole sen enempää kuin minunkaan. Olenko onnellinen suhteessa näissä olosuhteissa? Haluaisin olla, mutta rehellisesti, en ole. Eroa on pohdittu mut se olisi monessa muussa kuin seksiasioissa tuhoisaa. Lapdet, omaisuus, perhe, turva, muu läheisyys, kumppanuus, talousasiat. Enkä minä missään seksissä kylpisi sinkkunakaan. 

 

Ja teilläkö mennään sen vähemmän haluavan tahdin mukaan? Parisuhteessa sitä olisi hyvä tehdä toisen mieliksi kohtuullisesti asioita vaikka ei niin itse haluaisikaan aina. 

Vastentahtoinen seksi on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Aivan kenenkään ei sellaiseen pidä suostua. 

"Niinhän se olisi. Ja siitä se naisten haluttomuus juuri johtuu, kun heidän tarpeensa jäävät huomioimatta. On vain mies ja hänen tarpeensa."

Toisen tarpeiden laiminlyöntiä ja omien korostamista esiintyy ihan molemmillä sukupuolilla. 

"Vastentahtoinen seksi on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Aivan kenenkään ei sellaiseen pidä suostua. "

Et osaa nyt erottaa vastantahtoisuutta siitä että aidosti haluaa ilahduttaa toista.

Vastentahtoisuus ei ole koskaan ok. Sen sijaan rakastavassa suhteessa voi kokea suurta iloa kun voi tuottaa toiselle sitä iloa ja nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

"Pointti oli se, että sinä et voi määritellä toisten puolesta, millainen on hyvä suhde ja kuuluuko siihen seksiä vai ei."

En minä määrittelekään mutta keskimäärin siihen kyllä kuuluu. Ei ihan kaikilla mutta suurimmalla osalla kuuluu.

"Impotentti ja vaimonsa voivat olla hyvinkin onnellisia ja kiitollisia toisistaan. Se on rakkautta."

Voivat toki jos se seksi ei ole sille vaimolle tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Jos taas on niin mikään rakkaus ei sitä poista. Ihmisen perustarpeet suhteessa eivät katoa millään rakkaudella.  

Sinä nimenomaan määrittelet. Tuolla aiemmin kerroit, että ei ole hyvää parisuhdetta ilman seksiä. Ja minä vastaan, että jokaiselle omansa ja aika aikaa kutakin. Viimeistään vanhuksena seksi loppuu, toiselta tai molemmilta.

Ja toivon että joskus kohtaat rakkautta, niin ymmärrät, että se kantaa ihan kevyesti yli monenlaisten asioiden.

Vierailija kirjoitti:

"Laitatko linkin tutkimukseen, jossa väitteesi todistetaan, ettei tuo vaikuta vain siltä, että yrität selitellä asiat itsesi kannalta parhain päin keksimällä selityksiä? "

 

Vaikka tässä olisi juttua asiasta:

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008125504.html

"Spontaania seksuaalista halua ihannoidaan, vaikka todellisuudessa harva nainen syttyy noin vain. Sen sijaan yleisempää on responsiivinen halu, jossa seksihimot viriävät vasteena jollekin itseä kiihottavalle asialle."

"Seksikeskeisessä kulttuurissamme tunnutaan ihannoivan spontaania halua: seksiä tulisi tehdä mieli harva se päivä, ihan tuosta noin vain.

Kaikille seksihalut eivät kuitenkaan iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan halu voi syntyä hiljalleen reaktiona seksuaalisesti latautuneeseen tilanteeseen. Tätä kutsutaan responsiiviseksi haluksi.

Somekeskustelun perusteella moni on kokenut huojennusta oivallettuaan, ettei omalla

Onpa typerä mielipidekirjoitus. 

Jotain oikeaa tutkimusta voisin lukea siitä, että naisen kannattaa ryhtyä seksiin vaikkei sitä haluaisikaan. Parin huru-akan mielipide ei ole totuus, vaan ainoastaan heidän (typerä) mielipide. 

Muutoinhan naisten kannattaisi rivissä olla puistojen puskissa reikä valmiina kenelle tahansa halukkaalle, jos se oikein hyvää tekisi. 

Vierailija kirjoitti:

""Osittain monogaminen" hahahahahaha ei v ittu mitä pashaa. Sarja"monogamia" on yksi polygamian muoto, jota mm. suurin osa linnuista harrastaa, vaihtaen joka pesueen välissä kumppania."

 

Osa ihmisistä on aidosti monogamisia, osa on sarjamonogamisia ja osa polygamisia. Kaikkia näitä esiintyy.

Ihmiselle pariutuminen monitahoisempaa kuin monilla muilla eläimillä.

Miksi jotkut neropatit hakevat aina perustelut eläinkunnasta tai Raamatusta? Keskittykää niihin omiin suhteisiinne, niin seksiä kyllä tulee. Vai ajattelitteko seuraavaksi ryhtyä syömään täitä puolisonne hiuksista, kun apinatkin tekevät niin?

"Sinä nimenomaan määrittelet. Tuolla aiemmin kerroit, että ei ole hyvää parisuhdetta ilman seksiä."

En ole sellaista sanonut. Olen sanonut että jos toinen haluaa ja toinen ei niin sillä on aina joku vaikutus suhteeseen. 

"Viimeistään vanhuksena seksi loppuu, toiselta tai molemmilta."

Tämä ei mitenkään perustele sitä miksi olisi jotenkin automaattisesti ok että seksi loppuu vaikka nelikymppisenä.

"Ja toivon että joskus kohtaat rakkautta, niin ymmärrät, että se kantaa ihan kevyesti yli monenlaisten asioiden."

Rakkaus voi kantaa mutta ei se poista noita muita asioita. Nälkäkään ei poistu rakkaudella eikä poistu seksin halukaan jos sellainen ihmisellä luonnostaan on.

"Jotain oikeaa tutkimusta voisin lukea siitä, että naisen kannattaa ryhtyä seksiin vaikkei sitä haluaisikaan. "

No kyse on itsensä tuntemisesta. Tietenkään ei kannata montaa kertaa ryhtyä seksiin ilman halua jos mitään positiivista ei itsellä sitten tapahdu. Mutta jos kokeilee ja toteaa että tämähän on itse asiassa ihan kivaa kun vain vauhtiin pääsee niin siitä voi oppia että minä reagoinkin tällä tavalla.

Varsinkin seksissä todella tärkeää on se itsetuntemus siitä miten juuri minä reagoin ja miten juuri minun haluni herää. Vaikka miten netti huutaa että sitä pitää pikkarit kostua kun se mies vain vähän vilkaiseekin tai muuten ei ole riittävää kemiaa niin se ei ole mikään totuus jos itse ei vain reagoi niin.