Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?
Minusta tuo on kestämätöntä. Tuossahan ei käytännössä voi tehdä isompia hankintoja.
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Kontrollihullu köyhä olisi kyllä semmoinen painajaisten puoliso, ettei mitään rajaa.
Ja äärimmäisen pihi ja kontrollihullu itseä huomattavasti varakkaampi puoliso myös olisi painajainen.
Meillä käytetään yhteisiä rahoja miten huvittaa. Siksi, kun samanlainen ymmärrys rahankäytöstä. Toimii.
Me ollaan ostettu ennen kaikki 50/50, vaikka vain toinen on ollut palkkatyössä ja toinen hoitanut kodin, suuri osa ajasta oltu ulkomailla. On myyty asuntoja, ostettu uusia, ostettu metsää, mökki, jne. Lopussa, kun tiedettiin ikävä tilanne, ostettiinkin viimeinen asunto 100% Miinalle
Yhteinen tili on selitys! Mikko tai Miina. Sitä ei myöskään lakkautettu toisen kuollessa ja taas selitys Mikko tai Miina. Jos olisi ollut Mikko ja Miina, olisi tilanne ollut toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollihullu köyhä olisi kyllä semmoinen painajaisten puoliso, ettei mitään rajaa.
Ja äärimmäisen pihi ja kontrollihullu itseä huomattavasti varakkaampi puoliso myös olisi painajainen.
Onneksi jokainen saa itse päättää kenen kanssa on parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö omaisuutta jaeta jos naimisissa siitä
huolimatta kumpi on maksanut asuntoa? Monethan tekee jaon:: Maksa sä ssunto ja mä ruuat eli tuollaisessa tapauksessa olisi vain miehen reiluuden varassa? Eikö ne jaeta vaikka ei avioehtoa.
Eri asia kai jos ei ole naimisissa.
Ihme juttu kyllä että maksupuolella on avo- ja avioliitossa ihan sama tilanne eli ei omia rahoja ja menoja jos tarvetta Kela tukiin, mutta silti ei mitään oikeutta toisen omaisuuteen tai elatusvelvollisuutta. Sanotaan vaan et saa rahoja mut ei toisen ole pakko maksaakaan sulle mitään. Todellakin on silloin toisen armoilla.
Pankki ohjeistaa aika tarkasti, että jos nimi on lainapaperissa, niin lainaa pitää itse lyhentää tai se tulkitaan lahjaksi. En tiedä yhtäkään pariskuntaa, joissa nainen maksaa ruuat ja mies yhteistä asuntoa, kyllä yleensä perheissä nykyisin j
Mulla on toisenlainen kokemus erään ison pankin Private Bankingista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkitilin käyttöoikeus on eri asia kuin tilin omistus.
Meillä on molempien nimet molemmissa tileissä. Saivartele sä vaan niiden termien kanssa, köyhä.
Ei se, että tietää asioista tarkoita, että on köyhä.
Voihan. Oma auto omilla rahoilla.
Kyllä mä jotkut sukkahousut voin ostaa ominpäin, mutta kyllä me kaikista hankinnoista sovitaan yhdessä. Se nyt vielä puuttuisi, että kun toinen saa palkkansa, käyttäisi sen johonkin omiin juttuihin ja laskut jäisi maksamatta. Kyllä meillä ainakin neuvotellaan yhdessä, vaikka olisi viidenkympin ostos.
Vierailija kirjoitti:
Meiltä ei ole kukaan koskaan kysellyt rahojen käytöstä, vaikka toinen ansaitsee huomattavasti enemmän kuin toinen.
Eipä niitä varmaan kysellä ellei sitten jos liitto päättyy ja joku osapuoli alkaa riidellä rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä jotkut sukkahousut voin ostaa ominpäin, mutta kyllä me kaikista hankinnoista sovitaan yhdessä. Se nyt vielä puuttuisi, että kun toinen saa palkkansa, käyttäisi sen johonkin omiin juttuihin ja laskut jäisi maksamatta. Kyllä meillä ainakin neuvotellaan yhdessä, vaikka olisi viidenkympin ostos.
Se on selvä, että yhteiset pakolliset menot on hoidettava. Mutta jos kaikki rahat eivät mene pakollisiin menoihin, miksi ihmeessä jokaisesta ostoksesta pitäisi neuvotella? Eikö riitä, että on sovittu suurista linjoista eli siitä, mitkä menot ovat yhteisiä ja miten ne katetaan, ja yli jäävän rahan saa sitten käyttää haluamallaan tavalla?
Ihmisiä ja tilanteita on erilaisia, mutta esimerkiksi meillä toimii hyvin se, että molemmat laittavat tietyn summan yhteisille tileille. Summa on hieman suurempi kuin todelliset menot, joten tileille kertyy vähitellen vähän puskuria. Lisäksi on tietyt säästösuunnitelmat. Yli jäävällä rahalla voi tehdä ihan mitä haluaa, sillä pakollisista menoistahan on huolehdittu. Ei minulle ole väliä, ostaako puolisoni kengät vai käykö laskettelemassa vai säästääkö, eikä hänelle ole väliä, mitä minä teen, niin kauan kuin molemmat pystyvät noudattamaan yhdessä sovittuja linjauksia.
Meillä on hyvin hyvin köyhää menoa. Oikeasti kaikki menee mikä tulee. Ajattele vaikka nuorena sairaseläkkeelle jäänyt ja kroonisesti pätkätyöläinen.
Emmekä kyllä silti neuvottele yhtään mistään pikkuostoksista. Luulen, että asiaan auttaa samanlaiset käsitykset rahankäytöstä, molemmat tykkää elää hyvinkin askeettisesti mutta kummallakin on yksi isompi rahaa vievä elämäntapa/harrastus.
Jos haluan hankkia jotain isompaa se on ilmoitusluontoinen asia, samoin toisinpäin.
Olen myös ollut suhteessa jossa paljon minua varakkaampi mies repi tyyliin hiuksiaan "EI EI EI..!" aina kun ostin jotain muuta kuin mihin hän oli päässään mielikuvitellut varojeni menevän :D
Hän todella suunnitteli, että molempien rahat panostetaan hänelle tärkeisiin asioihin (emmekä edes asuneet yhdessä kun en "jostain syystä" halunnut), kun taas itse olen pitänyt itsestäänselvyytenä että yhdessä hoidetaan pakolliset menot ja kumpikin saa omat rahansa käyttää mihin haluaa.
Enkä tosiaan jäisi kontrolloimaan jos toinen käyttäisi rahat mielestäni älyttömyyksiin ja olisi jotenkin pihi taikka holtiton. En vain voisi olla siinä suhteessa.
Kyllä ainakin meidän parisuhteessa ja siksi minulla onkin yli 700 k€ sijoitusomaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies oli ostanut 72 000€ auton kertomatta minulle. Oli pieni yllätys kun auto tuotiin eilen ja avaimet annettiin minulle.
Minä saan onneksi itse valita auton, sen värin ja varusteet vaikka puoliso sen ostaakin. Ja tietysti koeajaa ennen valintaa.
Ei ole omia rahoja saanut ihan mihinkä tahansa käyttää. Ollaan kyllä päästy kompromisseihin tai muuten ei vietettäisi 36v vuosipäivää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta lahjaksi ei katsota sitä, että pariskunta ostaa asunnon yhteiseksi yhteisellä lainalla ja vain toinen maksaa lainan lyhennyksiä. Ts. Pariskunta saa sopia keskenään miten taloutensa hoitaa ja kuka maksaa mitäkin.
--
vero.fi:
Onko kyseessä lahja, jos puolisoni maksaa yhteisestä asunnosta isomman osan?
Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.
Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pitää-maksa…
Imekää siitä
Siinä onkin verottajalla ihmettelemistä miten erottaa kumman rahaa sieltä yhteiseltä taloustililtä lähtee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkitilin käyttöoikeus on eri asia kuin tilin omistus.
Meillä on molempien nimet molemmissa tileissä. Saivartele sä vaan niiden termien kanssa, köyhä.
sinähän se olet köyhä kun sinulla ei ole YHTÄÄN omaa rahaa vaan ainoataan yhteisomisteista rahaa.
Siinä kun puolisolle tulee ällitälli, niin olette molemmat persaukisia. (kyllä, ihmisillä voi naksahtaa päässä ja tehdä uskomattomia asioita hetkessä, tiedän tällaisiä tapauksia).
Meillä on puolisoni kanssa omat tilit sekä yhteinen taloustili, jonne siirretään palkkapäivänä sovittu summa, joka kattaa yhteiset menot, kuten yhtiövastike, vakuutukset, sähkö, ruoka, netti, hygienia jne. Myös asuntolaina huomioitiin aikoinaan em. kuluissa, mutta lainaa ei enää ole. Loput palkasta jää omalle tilille säästöön, sijoitettavaksi tai humputeltavaksi. Molemmilla on hyvin samankaltainen tapa käyttää rahaa eli ei olla mitään tuhlareita.
Molemmat korkeatuloisia, molemmilla omat tilit, rahat, osakkeet, sijoitusasunnot ja kumpikin päättää itse omista rahoistaan. Arkimenoissa toinen maksaa vesilaskun, toinen sähkölaskun jne., ruokia ostaa kumpikin miten milloinkin mutta suunnilleen samassa suhteessa, jos pitää tehdä jokin huolto taloon tai ostaa kalliimpi kodinkone tms., sitten molemmat maksaa vaikka puolet. Nämä arkiset kulut ja hankinnat on kuitenkin pieni murto-osa tuloista ja varakkuudesta, molemmat tekee omilla rahoillaan mitä haluaa eikä sitä toiselta kysellä tai raportoida sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollihullu köyhä olisi kyllä semmoinen painajaisten puoliso, ettei mitään rajaa.
Ja äärimmäisen pihi ja kontrollihullu itseä huomattavasti varakkaampi puoliso myös olisi painajainen.
Missä mielessä, eikös hän juuri helposti pysty oman 50% perheen kuluista hoitamaan?