Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies oli ostanut 72 000€ auton kertomatta minulle. Oli pieni yllätys kun auto tuotiin eilen ja avaimet annettiin minulle.

Hölmö mies. Minä olisin ostanut max kymppitonnin auton ja lopuilla rahoilla  sijotusasunnon ja ottanut siitä joka kuukausi muutaman satasen voittoa palkan päälle.

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä aloitusta. Avioliitossako ei saisi olla lainkaan omia rahoja? Meillä ainakin on yhteisten hankintojen ja yhteisen tilin lisäksi molemmilla myös omat rahat. Mies rilluttelee omansa kaikkeen turhaan, minä sijoitan. Meillä luonnollisesti on avioehto. 

Käärinliinoissa ei ole taskuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^

Mieheni sai juuri 700 000€:n perinnön (meillä ennestään jo varallisuutta suunnilleen tuolla summalla) ja otimme yhteisen lainan, jolla maksoimme pois 40 000€:n kulutusluottoni. Ei varainhoitaja tai muukaan taho ohjeistanut mitenkään, kumpi tuota lainaa oikeasti lyhentää. Kokonaisuuteen nähden tuo niin kovin pieni summa.

 

Jos teillä oli jo ennestään varallisuutta 700 000e, miksi ihmeessä olet tarvinnut 40 000e kulutusluottoa? 

Raha on kiinni mökeissä ja asunnoissa, jotka pääosin perittyjä. 

Minä maksan meillä noin kolme neljäsosaa perheen kaikista kuluista suurituloisempana. Se mitä jää käytän miten lystään. Ei ole avioehtoa

Vierailija kirjoitti:

^

Mieheni sai juuri 700 000€:n perinnön (meillä ennestään jo varallisuutta suunnilleen tuolla summalla) ja otimme yhteisen lainan, jolla maksoimme pois 40 000€:n kulutusluottoni. Ei varainhoitaja tai muukaan taho ohjeistanut mitenkään, kumpi tuota lainaa oikeasti lyhentää. Kokonaisuuteen nähden tuo niin kovin pieni summa.

Mulla on moninkertaisesti tuo omaisuus, mutta pitäisin 40 000€ kulutusluottoa ihan hirveän suurena. Niin ovat ihmiset erilaisia.

Uskon ehdottomasti siihen että jokainen saa parisuhteessakin päättää miten omia rahojaan käyttää, kunhan yhteiset kulut hoidetaan sovitusti. 

Meillä on ehkä vähän erikoisempi tilanne. Emme asu yhdessä vaan molemmilla on oma vakituinen asunto. Meillä on kuitenkin yhteinen mökki, jonka kuluista pitäisi huolehtia 50/50. Todellisuus on kuitenkin sitä että kulut on hoidettu 80/20 koska toisella on vakituiseen asuntoon vielä paljon lainaa, toinen on velaton. 

Nyt velaton on alkanut vähän pimittää tulojaan, säästöjään ja rahojaan jotta ei joutuisi enää maksamaan leijonanosaa kuluista. Peruskulut ja ylläpito hoituu mutta remontteja ja isompia hankintoja lykätään niin kauan kunnes sillä toisella on varaa maksaa puolet. Palstan tuomio, oikein vai väärin? 

Siis en ole ikinä ymmärtänyt näitä, joilla on joku sopimus, että yli 50 Euron ostokset pitää sopia yhdessä.... Onko ne ihmiset ihan persaukisia vai kontrollifriikkejä? Tietenkään mitään lupia tarvitse kysellä mihinkään. Kummallakin omat tulot , omat tilit ja järki päässä. Jos mies haluaa ostaa uuden puhelimen, hän ostaa sen. Ehkä muistaa mainita etukäteen tai sitten ei. Ei se mun maailmaa kaada. Ei me sen takia ulosottoon jouduta tai jää laskut rästiin tai jääkaappiin pelkkä valo. Kumpikin käyttää vastuullisesti järkeä rahan kanssa ja ei ajattele aina itseään ensimmäisenä. En koe, että jäisin jotain vaille tässä suhteessa taloudellisesti. Saan kaiken sellaisen hankkia itselleni kuin mieskin. On asioita, joita minä ostan enemmän. On asioita, joihin mies tuhlaa. Todella isot asiat sovitaan yhdessä kuten uusi auto tai asunto. 

Meillä mies maksaa lasten harrastusmaksut ja ruuat, koska on meillä kauppavastaava. Mä maksan kaupassa, jos käyn yksin, mutta käyn harvemmin ainakaan mitään maitotölkkiä enempää ostamassa. Minä taas maksan kaikki laskut. Polttoaineen maksaa se, jonka ajossa polttoainevalo syttyy. Sen jälkeen kummankin tilistä jää 1000-2000 Euroa ja siitä sitten ostaa kivoja juttuja perheelle tai itselleen tai sijoittaa rahastoihin tai maksaa matkoja. Jos mun tili menee jostain syystä kuiviin, menen miehen puhelimelle ja laitan tulemaan mobilepaylla itselleni muutaman satasen tai pyydän miestä laittamaan. Jos miehen käyttötili on jostain syystä kuivunut, niin laitan muutaman satkun tulemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä aloitusta. Avioliitossako ei saisi olla lainkaan omia rahoja? Meillä ainakin on yhteisten hankintojen ja yhteisen tilin lisäksi molemmilla myös omat rahat. Mies rilluttelee omansa kaikkeen turhaan, minä sijoitan. Meillä luonnollisesti on avioehto. 

Käärinliinoissa ei ole taskuja

Köyhä  vanhuus voi olla todella todella kurjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon ehdottomasti siihen että jokainen saa parisuhteessakin päättää miten omia rahojaan käyttää, kunhan yhteiset kulut hoidetaan sovitusti. 

Meillä on ehkä vähän erikoisempi tilanne. Emme asu yhdessä vaan molemmilla on oma vakituinen asunto. Meillä on kuitenkin yhteinen mökki, jonka kuluista pitäisi huolehtia 50/50. Todellisuus on kuitenkin sitä että kulut on hoidettu 80/20 koska toisella on vakituiseen asuntoon vielä paljon lainaa, toinen on velaton. 

Nyt velaton on alkanut vähän pimittää tulojaan, säästöjään ja rahojaan jotta ei joutuisi enää maksamaan leijonanosaa kuluista. Peruskulut ja ylläpito hoituu mutta remontteja ja isompia hankintoja lykätään niin kauan kunnes sillä toisella on varaa maksaa puolet. Palstan tuomio, oikein vai väärin? 

Pimittäminen on vähän kyseenalaista. Pitäisi vain pitää kiinni siitä, että kulut puoliksi. Sitten lykätään hankintoja ja remontteja. Tai välttämättömät tehdään nyt, mutta toinen jää sitten velkaa oman osuutensa ja lyhentää sitä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^

Mieheni sai juuri 700 000€:n perinnön (meillä ennestään jo varallisuutta suunnilleen tuolla summalla) ja otimme yhteisen lainan, jolla maksoimme pois 40 000€:n kulutusluottoni. Ei varainhoitaja tai muukaan taho ohjeistanut mitenkään, kumpi tuota lainaa oikeasti lyhentää. Kokonaisuuteen nähden tuo niin kovin pieni summa.

 

Jos teillä oli jo ennestään varallisuutta 700 000e, miksi ihmeessä olet tarvinnut 40 000e kulutusluottoa? 

Raha on kiinni mökeissä ja asunnoissa, jotka pääosin perittyjä. 

Eikö niistä tule mitään tuloja, jos pitää noin paljon kulutusluottoa ottaa? Tuottamaton omaisuus ei ole varallisuutta, se on vain menoerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.

 

Miten isoista hankinnlista puhut? Mä olen ostanut meille kakkosasunnon kysymättä puolisolta :)

Mun ex-mies osti " meille" mökin. Mut kun hän sen omisti, ei se ollut mulle " meidän". Siinä kylvettiin eron siemenet. Olin haaveillut mökistä, mutta en mä halunnut vieraalla mökillä aikaani viettää.Ostin sitten myöhemmin oman 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.

 

Miten isoista hankinnlista puhut? Mä olen ostanut meille kakkosasunnon kysymättä puolisolta :)

 

Mun ex-mies osti " meille" mökin. Mut kun hän sen omisti, ei se ollut mulle " meidän". Siinä kylvettiin eron siemenet. Olin haaveillut mökistä, mutta en mä halunnut vieraalla mökillä aikaani viettää.Ostin sitten myöhemmin oman 

Haloo

Vierailija kirjoitti:

Siis en ole ikinä ymmärtänyt näitä, joilla on joku sopimus, että yli 50 Euron ostokset pitää sopia yhdessä.... Onko ne ihmiset ihan persaukisia vai kontrollifriikkejä? Tietenkään mitään lupia tarvitse kysellä mihinkään. Kummallakin omat tulot , omat tilit ja järki päässä. Jos mies haluaa ostaa uuden puhelimen, hän ostaa sen. Ehkä muistaa mainita etukäteen tai sitten ei. Ei se mun maailmaa kaada. Ei me sen takia ulosottoon jouduta tai jää laskut rästiin tai jääkaappiin pelkkä valo. Kumpikin käyttää vastuullisesti järkeä rahan kanssa ja ei ajattele aina itseään ensimmäisenä. En koe, että jäisin jotain vaille tässä suhteessa taloudellisesti. Saan kaiken sellaisen hankkia itselleni kuin mieskin. On asioita, joita minä ostan enemmän. On asioita, joihin mies tuhlaa. Todella isot asiat sovitaan yhdessä kuten uusi auto tai asunto. 

 

Meillä mies maksaa lasten harrastusmaksut ja ruuat, koska on meillä kauppavastaava. Mä m

 

 

Meillä kuivahtanutta käyttötiliä korjataan ihan omalta säästötililtä. Tai minä korjaan omaani. Miehen tili ei kuivahda, päinvastoin tyhjennän sitä aina välillä hänen säästötililleen ja sieltä edelleen hänen määräaikaistalletuksiin.

Nyt kun asuntolaina on maksettu, miehen palkasta siirtyy vakiosumma yhteiselle tilille laskuihin ja mä hoitelen ostoksia omalta käyttikseltä samalla summalla.

Vaikka on täysin omat rahat ja osin yhteisiä menoja, minä hoidan koko rahaliikenteen, sujuu näppärimmin niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^

Mieheni sai juuri 700 000€:n perinnön (meillä ennestään jo varallisuutta suunnilleen tuolla summalla) ja otimme yhteisen lainan, jolla maksoimme pois 40 000€:n kulutusluottoni. Ei varainhoitaja tai muukaan taho ohjeistanut mitenkään, kumpi tuota lainaa oikeasti lyhentää. Kokonaisuuteen nähden tuo niin kovin pieni summa.

Mulla on moninkertaisesti tuo omaisuus, mutta pitäisin 40 000€ kulutusluottoa ihan hirveän suurena. Niin ovat ihmiset erilaisia.

Eikös kesämökitkin lainoiteta kulutusluottona, ei tuo siihen nöhden suuri ole. Mulla on samanverran kulutusluottoa sijoitusasunnon remppaan ja lunastukseen kuolinpesältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.

 

Miten isoista hankinnlista puhut? Mä olen ostanut meille kakkosasunnon kysymättä puolisolta :)

 

Mun ex-mies osti " meille" mökin. Mut kun hän sen omisti, ei se ollut mulle " meidän". Siinä kylvettiin eron siemenet. Olin haaveillut mökistä, mutta en mä halunnut vieraalla mökillä aikaani viettää.Ostin sitten myöhemmin oman 

Oudosti ajateltu. Eikö se mökki ollut mieleinen sulle tai väärä sijainti, muuten en oikein tajua. "Vieraalla mökillä", en mäkään ajattele asuvani vieraassa talossa vaikka tämä on täysin miehen omistuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon ehdottomasti siihen että jokainen saa parisuhteessakin päättää miten omia rahojaan käyttää, kunhan yhteiset kulut hoidetaan sovitusti. 

Meillä on ehkä vähän erikoisempi tilanne. Emme asu yhdessä vaan molemmilla on oma vakituinen asunto. Meillä on kuitenkin yhteinen mökki, jonka kuluista pitäisi huolehtia 50/50. Todellisuus on kuitenkin sitä että kulut on hoidettu 80/20 koska toisella on vakituiseen asuntoon vielä paljon lainaa, toinen on velaton. 

Nyt velaton on alkanut vähän pimittää tulojaan, säästöjään ja rahojaan jotta ei joutuisi enää maksamaan leijonanosaa kuluista. Peruskulut ja ylläpito hoituu mutta remontteja ja isompia hankintoja lykätään niin kauan kunnes sillä toisella on varaa maksaa puolet. Palstan tuomio, oikein vai väärin? 

Oikein. Itse hakisin yhteisomistuksen purkua ettei mökinpuolikkaani happane odotellessa rempparahaa.

Osa täällä mieltää tuon ostoksista keskustelun ehkä vähän vääristyneesti. Ei siinä ole kyse mistään riitelystä, väittelystä, anelusta tai muusta taloudellisesta kyykyttämisestä. 

Se on enemmänkin keskustelua tai kiinnostus toisen mielipiteestä asiaan. Vaikka puhutaan hankinnasta niin ei ole koskaan tullut mieleen, että toinen vastustaisi sitä jyrkästi tai lopputulos olisi riitaisa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.

 

Miten isoista hankinnlista puhut? Mä olen ostanut meille kakkosasunnon kysymättä puolisolta :)

 

Mun ex-mies osti " meille" mökin. Mut kun hän sen omisti, ei se ollut mulle " meidän". Siinä kylvettiin eron siemenet. Olin haaveillut mökistä, mutta en mä halunnut vieraalla mökillä aikaani viettää.Ostin sitten myöhemmin oman 

No, meillä puoliso käyttää tätä mun omistamaa kakkosasuntoa kuin omaansa ja maksaa puolet juoksevista kuluista.  

Oikeesti kyllä mietittiin hetki asunnon sijantia suhteessa puolison perintömaihin  yhdessä, mutta kun se oikea tuli myyntiin, niin kerroin vasta työpäivän jälkeen tehneeni päivällä varauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.

 

Miten isoista hankinnlista puhut? Mä olen ostanut meille kakkosasunnon kysymättä puolisolta :)

 

Mun ex-mies osti " meille" mökin. Mut kun hän sen omisti, ei se ollut mulle " meidän". Siinä kylvettiin eron siemenet. Olin haaveillut mökistä, mutta en mä halunnut vieraalla mökillä aikaani viettää.Ostin sitten myöhemmin oman 

Oudosti ajateltu. Eikö se mökki ollut mieleinen sulle tai väärä sijainti, muuten en oikein tajua. "Vieraalla mökillä", en mäkään ajattele asuvani vieraassa talossa vaikka tämä on täysin miehen omistuksessa. 

Mä olen kasvanut siihen, että mitä en omista,ei ole mun. Olen nähnyt paljon typeriä naisia, jotka näkee vaivaa palkkojen hyväksi, joista eivät omista mitään ja eron jälkeen poistuvat tyhjin käsin ja vedätettyinä.Rakastan esim. puutarha töitä ja omalla mökillä olen käyttänyt rahaa kasvihankintoihin ja lukemattomia tunteja puutarhan eakentamiseen. Vain typerys tekisi sellaista paikassa, josta ei omista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Osa täällä mieltää tuon ostoksista keskustelun ehkä vähän vääristyneesti. Ei siinä ole kyse mistään riitelystä, väittelystä, anelusta tai muusta taloudellisesta kyykyttämisestä. 

Se on enemmänkin keskustelua tai kiinnostus toisen mielipiteestä asiaan. Vaikka puhutaan hankinnasta niin ei ole koskaan tullut mieleen, että toinen vastustaisi sitä jyrkästi tai lopputulos olisi riitaisa. 

Tuskin miehelläni on hirveästi mielipidettä minun käsilaukkuhankintoihin tai parfyymiostoihin. Eikä minua kiinnosta mikä näytönohjain on paras ja miksi se maksaa enemmän kuin toinen.