Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?

Miten niin "omia rahoja", kyllä ne on ihan omia rahoja ilman mitään sitaatteja. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä jotkut sukkahousut voin ostaa ominpäin, mutta kyllä me kaikista hankinnoista sovitaan yhdessä. Se nyt vielä puuttuisi, että kun toinen saa palkkansa, käyttäisi sen johonkin omiin juttuihin ja laskut jäisi maksamatta. Kyllä meillä ainakin neuvotellaan yhdessä, vaikka olisi viidenkympin ostos.

Kuka nyt edes jatkaa parisuhdetta jos toinen jättää oman osansa yhteisistä laskuista hoitamatta? Suhteessa ollaan sellaisen kanssa johon luottaa ja kuka haluaa tliselle/perheelleen hyvää. Kun yhteiset on hoidettu, sitten saa tehdä omillaan mintä haluaa. Newsflash: kaikki ei elä tilipäivästä toiseen vaan rahaa jää huveihin ja mielitekoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pariskuntia, jotka eivät muka tiedä toistensa omaisuuksista mitään. Entä, jos tulee ero, niin saattaa yllätys olla melkoinen, jos toisella ei olekaan mitään omaisuutta vaan vain velkaa. Ilman avioehtoa kaikki pannaan kuitenkin yhteen, vähennetään velat ja jaetaan kahteen osaan.

 

Kukaan ei nykyisin mene naimisiin ilman avioehtoa, jolla tuohon varaudutaan! Testamentilla voidaan estää lasten puolisoiden avio-oikeus perittyyn omaisuuteen tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.

Lisäksi erossa ei todellakaan tehdä noin eli kaikki yhteen, vähennetään velat ja jaetaan kahteen osaan. Vain omaisuuden arvolle tehdään noin, saan pitää kesämökkini, autoni ja sijoitusasuntoni, niitä ei puoliso saa, vaikka olisi rahaton. Ihan riittää, että annan hänelle korvauksena rahaa!

"Kukaan ei nykyisin mene naimisiin ilman avioehtoa, jolla tuohon varaudutaan! "

-kyllä vaan tuntuu menevän, jatkuvastihan täällä puolustellaan että ei tehdä avioehtoa koska juuri meidän avioliitto kestää myrskyt ja myllerrykset. Avioehto trakoittaa kuulemma sitä että on jo ennalta päätetty jossain vaiheessa erota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisellä keskivertoa parempi työeläke ja puolisolla taas vähäinen työeläke ja saa siihen hieman täydennystä, Kansaneläkettä. Meillä on kaikki yhteistä vaikka on kummallakin omat tilit, käytännön syistä minä maksan vuokran ja puoliso auton leasingmaksun. Muut maksut ja elämisen kulut sen mukaan miten jomman kumman tilivarat kulloinkin antavat myöten. 

Tarviiko eläkeläinen leasingauton? 

Jos ylipäätään autoa tarvitsee niin leasing on oiva vaihtoehto, mullakin on ollut, taisin olla niihin aikoihin jopa työttömänä eli ilmeisesti en olisi saanut autoilla? 

Lupaa ei tarvitse kysyä, mutta kyllä me ostoksista puhutaan. Ne on usein jotain, mistä ollaan innoissaan ja tekee mieli toiselle puhua aiheesta. Jos menee nelinumeroiseksi ostokseksi, niin sitten pidetään tuumaustauko. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolisoni kanssa omat tilit sekä yhteinen taloustili, jonne siirretään palkkapäivänä sovittu summa, joka kattaa yhteiset menot, kuten yhtiövastike, vakuutukset, sähkö, ruoka, netti, hygienia jne. Myös asuntolaina huomioitiin aikoinaan em. kuluissa, mutta lainaa ei enää ole. Loput palkasta jää omalle tilille säästöön, sijoitettavaksi tai humputeltavaksi. Molemmilla on hyvin samankaltainen tapa käyttää rahaa eli ei olla mitään tuhlareita. 

Samoin toimitaan meillä paitsi että asuntolainatkin ovat ihan omat. 
Minä maksoin omani pois jo 10 v sitten. 
Vaimolla on vielä joku 20 donaa maksamatta. 
Itse harrastan sitten omilla rahoillani sijoitustoimintaa ja aika kivasti salkku on kasvanut. 
Ollaan kummatkin erottu tahoillamme eikä ole yhteisiä lapsia.

Meillä on molemmilla omat rahat ja onnellisesti ollaan oltu naimisissa jo 15 vuotta. Ollaan jaettu kulut puoliksi ja isommat hankinnat maksetaan myös puoliksi. Muutoin kumpikin tekee omilla rahoillaan mitä lystää (toki molemmilla on säästötili josta voi sitten tarvittaessa ottaa jos joku isompi katastrofi iskee). Mies tykkää ostella erilaisia nelipyöräisiä ja itse taas ostelen kaikkea pientä mutta paljon ja usein. Jos meillä olisi yhteiset rahat niin varmasti tulisi puolin ja toisin sanomista joten meillä ainakin toimii paremmin omat rahat systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat korkeatuloisia, molemmilla omat tilit, rahat, osakkeet, sijoitusasunnot ja kumpikin päättää itse omista rahoistaan. Arkimenoissa toinen maksaa vesilaskun, toinen sähkölaskun jne., ruokia ostaa kumpikin miten milloinkin mutta suunnilleen samassa suhteessa, jos pitää tehdä jokin huolto taloon tai ostaa kalliimpi kodinkone tms., sitten molemmat maksaa vaikka puolet. Nämä arkiset kulut ja hankinnat on kuitenkin pieni murto-osa tuloista ja varakkuudesta, molemmat tekee omilla rahoillaan mitä haluaa eikä sitä toiselta kysellä tai raportoida sen kummemmin. 

Sama homma toimii meillä. Talo on puolison ja hän hoitaa sen kulut, mä maksan puolet sähkölaskusta ja hoidan pääsääntöisesti päivittäisostokset. Isommat menot - matkat, kodinkoneet - puoliksi. Hullulta tuntuisi että multa kysyttäisiin lupaa tai edes mielipidettä vaikka moottoripyörän vaihtoon, tai että mä neuvottelisin puolison kanssa oman autoni vaihdosta. Hän on vielä osaksi työelämässä, minä vapaaherrattarena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisellä keskivertoa parempi työeläke ja puolisolla taas vähäinen työeläke ja saa siihen hieman täydennystä, Kansaneläkettä. Meillä on kaikki yhteistä vaikka on kummallakin omat tilit, käytännön syistä minä maksan vuokran ja puoliso auton leasingmaksun. Muut maksut ja elämisen kulut sen mukaan miten jomman kumman tilivarat kulloinkin antavat myöten. 

Tarviiko eläkeläinen leasingauton? 

Jos ylipäätään autoa tarvitsee niin leasing on oiva vaihtoehto, mullakin on ollut, taisin olla niihin aikoihin jopa työttömänä eli ilmeisesti en olisi saanut autoilla? 

Missähän mahdatte asua? Maassamme on alueita jossa edes lähimpään pikkukauppaan ei pääse ilman autoa. Edes bussi ei kulje joka paikkaan, ainakaan niin että samana päivänä pääsisi takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisellä keskivertoa parempi työeläke ja puolisolla taas vähäinen työeläke ja saa siihen hieman täydennystä, Kansaneläkettä. Meillä on kaikki yhteistä vaikka on kummallakin omat tilit, käytännön syistä minä maksan vuokran ja puoliso auton leasingmaksun. Muut maksut ja elämisen kulut sen mukaan miten jomman kumman tilivarat kulloinkin antavat myöten. 

Tarviiko eläkeläinen leasingauton? 

Jos ylipäätään autoa tarvitsee niin leasing on oiva vaihtoehto, mullakin on ollut, taisin olla niihin aikoihin jopa työttömänä eli ilmeisesti en olisi saanut autoilla? 

Olen eläkeläinen ja minulla on nyt menossa 5. privaleasing. Ihan ehdoton, palvelu pelaa eikä tarvitse murehtia arvonlaskusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisellä keskivertoa parempi työeläke ja puolisolla taas vähäinen työeläke ja saa siihen hieman täydennystä, Kansaneläkettä. Meillä on kaikki yhteistä vaikka on kummallakin omat tilit, käytännön syistä minä maksan vuokran ja puoliso auton leasingmaksun. Muut maksut ja elämisen kulut sen mukaan miten jomman kumman tilivarat kulloinkin antavat myöten. 

Tarviiko eläkeläinen leasingauton? 

Jos ylipäätään autoa tarvitsee niin leasing on oiva vaihtoehto, mullakin on ollut, taisin olla niihin aikoihin jopa työttömänä eli ilmeisesti en olisi saanut autoilla? 

 

Missähän mahdatte asua? Maassamme on alueita jossa edes lähimpään pikkukauppaan ei pääse ilman autoa. Edes bussi ei kulje joka paikkaan, ai

Aika paljonhan näitä on jotka ei ymmärrä/tiedä ettei metroa ole joka kylässä. Ja itse asiassa nykyään maaseudulla taitaa olla hyvin vähän paikkoja minne pääsee bussilla. 

Nyt naimisiin menevistä n.30% tekee avioehdon. Ja lähes aina se koskee vain avioeroa. 

Mun ikäpolvella avioehto oli lähes tuntematon. Mentiin naimisiin nuorena, mekin kaksi tyhjätaskuista opiskelijaa.

Kaikki on siitä lähtien hoidettu yhdessä, kasvatettu lapset, rakennettu kodit ja mökit, on ajateltu, että tämä on m ja m oy, jolla on yhteiset rahat ja omaisuus. Vakavaa sairastumistakin on matkalla tapahtunut, pidetty pitkiä perhevapaita, asuttu moneen otteeseen ulkomailla. Ei ole kertaakaan tarvinnut miettiä kuka maksaa mitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pariskuntia, jotka eivät muka tiedä toistensa omaisuuksista mitään. Entä, jos tulee ero, niin saattaa yllätys olla melkoinen, jos toisella ei olekaan mitään omaisuutta vaan vain velkaa. Ilman avioehtoa kaikki pannaan kuitenkin yhteen, vähennetään velat ja jaetaan kahteen osaan.

 

Kukaan ei nykyisin mene naimisiin ilman avioehtoa, jolla tuohon varaudutaan! Testamentilla voidaan estää lasten puolisoiden avio-oikeus perittyyn omaisuuteen tai sen tilalle hankittuun omaisuuteen.

Lisäksi erossa ei todellakaan tehdä noin eli kaikki yhteen, vähennetään velat ja jaetaan kahteen osaan. Vain omaisuuden arvolle tehdään noin, saan pitää kesämökkini, autoni ja sijoitusasuntoni, niitä ei puoliso saa, vaikka olisi rahaton. Ihan riittää, että annan hänelle korvauksena rahaa!

"Kukaan ei nykyisin mene naimisiin ilman avioehtoa, jolla tuohon varaudutaan! "

-kyllä vaan tuntuu menevän, jatkuvastihan täällä puolustellaan että ei tehdä avioehtoa koska juuri meidän avioliitto kestää myrskyt ja myllerrykset. Avioehto trakoittaa kuulemma sitä että on jo ennalta päätetty jossain vaiheessa erota. 

Tää on kyllä yksi tyhmimmistä perusteluista. Siis et sinä tietenkään vaan tuo, mitä kuvailet. Sama kuin sanoisi, ettei kannata ottaa palovakuutusta, kun sehän vaan tarkoittaa, että on jo ennalta päättänyt jossain vaiheessa joutua tulipaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa kuuluu puolisoa elättää. Luin juuri juristin jutun aiheesta kansallisesta lehdestä. Ihmiset ei näemmä tunne lainsäädäntöä. 

Ei kuulu. 

Jopa se, että puoliso maksaa yhteisen asuntolainan pois katsotaan lahjaksi, josta pitää maksaa verot.

Kaikki mikä ei ole 50/50 on lahja puolisolle. Meneekö yli 4999€ kolmen vuoden aikana?

Pankki, Suomen valtio tai mikään taho ei seuraa sitä, kenen tililtä asuntolainan kuukausilyhennykset tai isommatkin lyhennykset lopulta ovat peräisin. Ihan aikuiset ihmiset parisuhteessa päättävät tästä ihan itse.

Sillä hetkellä kun enemmän maksanut päättää eron koitaessa tilata tiliotteet pankilta, sulla on parasta olla sopimus kirjallisena.

Niin, mikähän sopimus? Avioliittosopimus on kirjallinen.

Avioehto tehdään silloin, kun on omaisuutta, jota halutaan suojella eron varalta. Presidentti sanoi, ettei heillä ole avioehtoa, kun kummallakaan ei ollut kirjoja ja matkalaukullista vaatteita lukuunottamatta muuta omsisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä jotkut sukkahousut voin ostaa ominpäin, mutta kyllä me kaikista hankinnoista sovitaan yhdessä. Se nyt vielä puuttuisi, että kun toinen saa palkkansa, käyttäisi sen johonkin omiin juttuihin ja laskut jäisi maksamatta. Kyllä meillä ainakin neuvotellaan yhdessä, vaikka olisi viidenkympin ostos.

 

Kuka nyt edes jatkaa parisuhdetta jos toinen jättää oman osansa yhteisistä laskuista hoitamatta? Suhteessa ollaan sellaisen kanssa johon luottaa ja kuka haluaa tliselle/perheelleen hyvää. Kun yhteiset on hoidettu, sitten saa tehdä omillaan mintä haluaa. Newsflash: kaikki ei elä tilipäivästä toiseen vaan rahaa jää huveihin ja mielitekoihin.

Sitä ihmettelenkin, että mistä tällaisia ihmisiä niin paljon siunaantuu. Taitaa täälläkin palstalla moni pistää ihan omiaan, kun on sadat tuhannet pankkitileillä ja voi ostaa vaikka purjeveneen kysymättä toiselta. Kuitenkin suomalaisten keskipalkkakaan ei ole kovin suuri, ja asumiskulut ovat korkeat. Ihan tavallisella matikkapäällä luulisi, että aika monella, varsinkin pienipalkkaisella, joita on tosi paljon, kaikki tulee mikä menee, eikä jää rahaa omiin menoihin.

siis menee, mikä tulee

^

Mieheni sai juuri 700 000€:n perinnön (meillä ennestään jo varallisuutta suunnilleen tuolla summalla) ja otimme yhteisen lainan, jolla maksoimme pois 40 000€:n kulutusluottoni. Ei varainhoitaja tai muukaan taho ohjeistanut mitenkään, kumpi tuota lainaa oikeasti lyhentää. Kokonaisuuteen nähden tuo niin kovin pieni summa.

Vierailija kirjoitti:

^

Mieheni sai juuri 700 000€:n perinnön (meillä ennestään jo varallisuutta suunnilleen tuolla summalla) ja otimme yhteisen lainan, jolla maksoimme pois 40 000€:n kulutusluottoni. Ei varainhoitaja tai muukaan taho ohjeistanut mitenkään, kumpi tuota lainaa oikeasti lyhentää. Kokonaisuuteen nähden tuo niin kovin pieni summa.

Jos teillä oli jo ennestään varallisuutta 700 000e, miksi ihmeessä olet tarvinnut 40 000e kulutusluottoa? 

omia rahoja voi käyttää miten lystää jos maksaa oman kulutuksen