Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.

Sokerikko kermakko pöydässä .b

Mehukannut ja lasit 6 kpl kesällä. 

Käyttääkö kukaan kerniliinaa pöydässä . Servetit.   

Onko enää nuorilla kahviastiastoja ?  Pelkkiä mukeja näkee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 70-luvulla kesälomaretkillä kun kierrettiin maakuntien taajamia isällä oli tapana pysähtyä tienposkessa kävelevän ihmisen kohdalla ja tarjota "talkoohengessä" autokyytiä. Aina kelpasi ja äiti siirtyi takapenkille lasten viereen. Kulkuyhteydet olivat huonot, autot harvinaisia ja välimatkat useita kilometrejä. 

 

Äitini liftasi yleisesti tuolloin tiettyä reittiä, kun julkisia ei ollut eikä autoa. Aina pääsi perille hyvin.

Vanhempani kävivät töissä erään kasarmin rakennustyömaalla ja aina jos sotilas oli liftaamassa matkan varrella, se otettiin kyytiin.

Suomen lipun kunnioittaminen. Yksi päivä katsoin, kun ison marketin pihassa laskettiin lippuja alas ja liput tyynesti rytistettiin maahan kasaan odottamaan, että kaikki liput on laskettu. Lapsena ainakin itselleni opetettiin, ettei lippu saa edes osua maahan.

Tää on ehkä mun ( aivan liian pitkän)  Aihe vapaan seuraamiseni paras ketju. Mukavia muisteloita ja lisäksi tästä tulee olo, että moni yhä arvostaa kauniita käytöstapja.

Ennen oli hyvät tavat. Rokaillessa ei esim. pidetty puhelinkonetta kädessä tai piereskelty.

Kanavatyöt ja seinälautaset.  Peittojen ja täkkien tuulettaminen parvekkeella .  Joka viikko.  Mattojen tamppaus ulkona mattopiiskalla.  Ei paljon näy enää.  Korkokengät piikkarit eri värisiä aina.  Miehillä kävelykenkä korkoa . Niitä on vielä .  Vanhat ihmiset ensin ovista ja pitää ovea auki. Hiukset ei saanut olla silmillä .  Useimmin piti sanoa ei kiitos ettei ota muiden tavaroita vaikka yrittää antaa . Kohteliaisuus.  Piti muistaa palauttaa mitä oli ottanut. Piti aina tarjota ruokaa tai pullaa kun joku tuli kylään. Töissä teititeltiin tuntemattomia , tuttavat sinutteli. Vanhoja autettiin bussiin ettei ne kaadu. Lähetettiin aina kortti syntymäpäivät nimipäivät joulu. Auteltiin kun voitiin missä voitiin.  Ei syöty luvatta muiden ruokia.  Jos sai jotain kiitettiin.  Annettiin lahjaksi jotain joulu synttäri ja työkavereita. Pientä. Joskus maksettiin matka jollekin. Lainattiin jotain se palautettiin .  Hyväksikäyttäjät erikseen oma ryhmä. Jos joku unohti johonkin jotain juostiin perään viemään se. Jonkun verran reilumpaa ollut. 

Kun mies nykyään pelaa pelejä puhuu miten sattuu eikä edes tarjoa juotavaa naiselle saati avaa ovia niin mitä sillä tekee ?   Että naisten pitäisi heille maksaa !   Höpö höpö.  

Pyllytys

Ikävät naapurit tunkivat väkisin kylään ja tuputtivat uskonkäsityksiään (täältä joutuu kaikki helvettiin). Välillä tuli seuraava sukupolvi kiljuen täyttä kurkkua, että mies tappaa hänet. Oli todella kurjaa, että monet naapurit olivat tuttuja keskenään ja tasapainottomimmat änkesivät toisten koteihin ja piti heittää ulos.

Miehen ei kuulunut ottaa naiselta mitään kuten rahaa tavaraa ruokaakaan ellei tarjottu.  Mies maksoi .  Mitä nämä nykyään on ?  Muumaalainen voi napata setelin naisen kädestä tai lompakon kassista. 

Ehkä joku omatunto piiputti myös kun jos joku oli napannut jonkun säästöpossusta rahaa niin kävi tunnustamaan sen. Ja jos oli huijannut rahaa saattoi tulla maksamaan takaisin.  

Vierailija kirjoitti:

Se, kun kirkon penkissä osattiin olla hiljaa kesken toisten ristiäisten, häiden tai hautajaisten. Kunnioitettiin sitä, että tämä on toisten juhla. Nykyisin on ihan normaalia, että penkissä keskitytään kesken toimituksen juttelemaan ihan muita juttuja, kun ei kiinnosta kunnioittaa toisten tärkeää juhlaa. Suurin osa osaa käyttäytyä ja arvostaa toisten juhlia, mutta tällaista ikävää käytöstä näkee nykyään paljon aiempaa enemmän.

T. Kirkolla töissä

Mun veljen hautajaisissa kanttori soitti ja lauloi toivelaulun sijaan itse valitsemansa kappaleen, säesti pari virttä ja sitten poistui puhumaan puoliääneen puhelua eteistilaan. Pieni kappeli, keski-ikäinen mieskanttori. Vitutti, veljen perheen takia en nostanut meteliä mutta annoin jälkikäteen kiukkuista palautetta. 

Ravintoloissa oli pöytäliinan pöydissä ja tuhkakuppi .  Kaikki oli iloisia. Puheenpulinaa.  Aina kun kutsuttiin kavereita kylään tarjottiin ruokaa sitten muuta . Joskus drinkkiä. 

Pikkukaupungissa pariskunnat laittoivat sunnuntaina iltapäivällä "pyhävaatteet" päälle ja kävelivät tunnin iltapäiväkävelyn keskustan kortteleiden ympäri. Tuttuja tavattaessa nostettiin hattua ja kenties vaihdettiin muutama sana. Samalla tarkistettiin näyteikkunat. Kesällä saatettiin istua kahvikupilliselle puistokahvilaan. Pienet lapset olivat usein mukana. Kirkossa kävijät yhdistivät usein sunnuntaikävelyn ja jumalanpalveluksen.

Pääsiäisenä mentiin kirkkoon evankeliumi kuin jouluna ja se luettiin ääneen edessä kuulijoille ilman kenenkään syyllistämistä tai ihmisten lajittelua. 

Vanhemmat oli töissä niin isovanhemmat vei lapsenlapset kirkkoon . Isovanhemmat oli riparin päättäjäisissä mukana aina jos terveitä.  Joku lahko saattoi huudella te ette ole oikeassa uskossa huutoja.  

Mies osti tyttöystävälle ensin ystävyys sormuksen sitten vasta kihlasormuksen.