Lue keskustelun säännöt.
Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.
Tuli tuossa mieleen, ettei enää tule tarjottua kahveja olkkarin pöydälle.
Ennenhän se oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin harvinaisempien ihmisten kyläillessä.
Muistatko muita?
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeuduttiin tilanteen vaatimalla tavalla, ylipäätään (juhla)etiketti. Nykyään farkuissa mennään kaikkialle aina häistä ja hienommista edustustilaisuuksista lähtien.
Minusta tuo on vaan hyvä asia että tuota pukeutumisjuttua on rentoutettu.
En näe siinä mitään huonoa että juhliin riittää pukukoodiksi perussiistit vaatteet, eikä pukeutumisen tarvitse olla tyyliin, linnan juhlat.
Minusta taas on hyvin ristiriitaista, kun vaikkapa vanhojen tansseista on tullut tanssiaiset, joihin hankitaan satojen eurojen puvut, korut ja kampaukset. Sitten jalkaan laitetaan tennarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häävieraiden ei sopinut pukeutua mustaan tai valkoiseen, koska ne olivat morsiamen värit (myös siis musta).
Olen niin vanha, että muistan kun miehillä oli tapana ottaa hattu päästä sisällä, ja viimeistään ruokapöydässä. Nyt on joka jonnella myssy tai lippis päässä 24/7.
Yleinen kohteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan.
Kahvin tarjoaminen vieraille AINA kahvikuppiparista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisjärki ja käytöstavat kadonneet. Hattu ja lippis pois päästä kun syödään Mies avaa naiselle oven , ei sellaista enää näy. Nuorempi tervehtii ensin vanhempaa ihmistä, mies tervehtii ensin naista. Ei aika entinen koskaan enää palaa, huono homma.
Pahantahtoisilta rääväsuilta
ja kiroilijoilta pestiin suu mäntysuovalla. Voi sen pestä itsekin mäntysuovalla.
Hampaat pestiin suolalla iltaisin ja huuhdeltiiin suu sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset osasivat käyttäytyä eli eivät tonkineet kyläpaikan kaappeja tai kiljuneet. Vaan menivät lastenhuoneeseen leikkimään siivosti.
Jos lapset halusivat jotain, heidän piti pyytää sitä. Ei tarkoitti ei. Eli jos limsaa ei enää haluttu antaa lisää, sitä ei saanut vaikka kuinka kirkui ja kiukutteli!
Vierailija kirjoitti:
Häävieraiden ei sopinut pukeutua mustaan tai valkoiseen, koska ne olivat morsiamen värit (myös siis musta).
Oliko siis niin, että miesten piti hankkia tumma puku, joka ei ollut musta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vessassa paskannetaan reunaan myöten.
Oi sitä autuutta, kun iso tiukka paskapötky solahtaa pöntön pohjalle reunaa vasten pystyyn.
Se ei ole mikään tapa. Vaan vain käytännön syy eli loiskeroiskeiden välttäminen.
Sen sijaan hyvä tapa on käyttää sitä wc-harjaa ja siivota jarrutusjäljet pois sekä varmistaa, ettei kummituskakka kurki hajulukosta. Eli mieluummin yksi ylimääräinen huuhtelu kuin liian säästeliäs vedenkäyttö.
Vierailija kirjoitti:
Lapset osasivat käyttäytyä eli eivät tonkineet kyläpaikan kaappeja tai kiljuneet. Vaan menivät lastenhuoneeseen leikkimään siivosti.
Jos lapset halusivat jotain, heidän piti pyytää sitä. Ei tarkoitti ei. Eli jos limsaa ei enää haluttu antaa lisää, sitä ei saanut vaikka kuinka kirkui ja kiukutteli!
Kirkumisesta tai kiukuttelusta sai korvatillikan, luunapin tai tukistuksen. Kun sen tiesi etukäteen, oli parempi olla kirkumatta tai kiukuttelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen matkoilta tuotiin tuliainen, ennen matkoilla lähetettiin postikortteja.
Ei oksennettu koko elämää kaikille, ei hyviä eikä pahoja tapahtumia. Asiat pidettiin tiukasti perhepiirissä. Emme tienneet naapurin Eevan psykososiaalisista tilanteista tai oliko peräti leipassut herkkuja. Veikkaan jotta jossain tulevaisuudessa nauretaan tälle yltiöpäiselle sometukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tupakoinnista on päästy! Meilläkin kävi vielä 80-luvulla sukulainen, jolle automaattisesti tuhkakuppi tuotiin ja heti tämän lähdettyä alkoi armoton tuuletus, jotta ĥajut pois saatiin. Outoa, ettei tullut isällekään mieleen sanoa, että mennään pihalle katsomaan ja voit samalla sauhut vetää.
Roskien vieminen astiaan asti. Smalit vie ne vain katoksen lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaan eniten kättelyä. Se perinne on käytännössä tuhottu, mikä on kyllä sääli. Kättelyllä osoitettiin tasavertaisuutta ja hyväksyntää, sekä saatiin käsitys ihmisen luonteesta.
Kun synnytin esikoiseni 2000-luvun alussa, vauvan oireilun syyksi mietittiin ensin liian heikkoa kanto-otetta tms. (en nyt muista mihin liittyi, mutta käsieni/käsittelyn mahdolliseen heikkouteen). Lääkäri kuittasi hoitajan ehdotuksen sanomalla "ei, rouvalla oli kyllä sen verran jämäkkä kättely, etten usko tuohon".
Kaikki tiesivät naistyypin, jolla oli veltto käsi kätellessä, kuin "kuollut kala". Nämä naiset olivat usein heikon oloisia muutenkin.
Meilläoli intissä yhdellä kouluttajalla juuri tuollainen pullaa, veltto, hieman kostea käden puristus. Aivan olin kuvitellut upseerin kättelyn jämäkäksi ja lujaksi.
Ainakin paremmille vieraille oli tarjolla vierastupakat.
Yhtään en unohtunutta tapaa enää muista.
"Onko sukansamat suorassa, näkyykö alushame?"
Vieläkö joku muistaa ajan, jolloin nämä olivat naisten vakikysymyksiä?
Jännä. Minä taas koen asian olevan päinvastoin. Olohuoneeseen katetaan "tärkeät" vieraat ja juhlakattaus. Keittiössä taas istutaan arkisemmin ja rennommin. Nykyisessä asunnossa tosin ei ole olohuoneessa ollenkaan tilaa ruoka- tai kahvipöydälle. Ruokailut ja kahvittelut tapahtuvat aina ns. ruokailutilassa, joka on keittiön jatkeena.
Nilkkakupeista en ole kuullut minäkään. Ketjua en ole vielä ehtinyt lukea loppuun.