200 vuotta tästä kukaan ei tiedä,että olet ollut olemassa. Talossasi nukkuu vieras ihminen. Vieraat ihmiset kulkevat katuja jota kävelit.

Vierailija kirjoitti:

Just juttelin kaverille, että olis kiva päästä parinsadan vuoden päästä katsomaan meininkiä. Eihän sitä tietty koskaan tiedä pääseekö vai ei.

Tottakai pääsemme koska kvanttikuolemattomuusteorian mukaan elinaikanamme keksitään elämää pidentävä lääke ja muutenkin sairaudet parannetaan.

Asun talossa, joka on rakennettu kolmen keisarin vuonna, kestänyt kaksi maailmansotaa, kaupungin ja maan jakamisen, jälleen yhdistymisen ja siinä välissä laman, vainot, Stasin ja vielä nykypäivän. Kukaan ei tule muistamaan minun asumistani, mutta talo kestänee ainakin ihmisiän.

Tietyt instituutiot ja ideologiat voivat kestää pitkänkin aikaa. USA:n demokratia on peräisin 1700-luvulta, Britannian monarkia on sitäkin huomattavasti pitempi-ikäinen. Jotain pysyvää siis on ja jää jälkeemme aina.

Miten niin ei tiedä? 
Kyllä minä tiedän vaikka ketä sukulaisia, jotka elivät vuonna 1826 eli 200 vuotta sitten. Ja nyt eläessäni minua ei tunne sen laajemmin kukaan muutenkaan, eli sukulaiset tietää sitten 200 vuoden päästä luulisin. 

Tässä talossa ei varmasti nuku yhtään kukaan. Vieraat ihmiset kävelevät kaduilla jo nyt. 
Kerran näin kadulla selvästi isän ja lapsen jostain kaukaa, ehkä juurikin 200 vuoden takaa. He olivat omassa kuplassaan, muu maailma ei ollut heille olemassakaan. Isä veti puisessa kärryssä lasta perässään, ja näytti huolestuneelta. Ensin luulin, että joku performanssi tai näyttelijät tulossa teatterista tms., mutta kohdalla tajusin, että eihän nuo ole tästä maailmasta. 
Kuka tietää, jos joku joskus näkee minutkin jossain 200 vuoden päästä! 

Minäpä aion sinnitellä sen verran pitkään, että pystyn lataamaan tietoisuuteni tietokoneelle - luomaan itsestäni digitaalisen kaksosen, joka on käytännössä tekoäly varustettuna minun tiedoillani, kokemuksillani, luonteellani, logiikallani ja tunnemaailmallani. Se sitten seuraa maailman menoa seuraavat 200 vuotta tai enemmänkin, ladaten itsestään välillä myös kopion robottikehoon, joka voi liikkua paikasta toiseen ja kerätä uusia kokemuksia. 

Mikään nyky talo ole pystyssä enää 200v päästä !

Elämä on ihmisen parasta aikaa- lausui suuri ajattelija M.Nykänen. Hyvin sanottu ja pitää paikkansa !

Asun tällä hetkellä 500 vuotta vanhassa talossa ja haluaisin ihan hirveästi tietää ketä tässä on vuosisatojen aikana asunut. Kuka oli ensimmäisen asukas, oliko perhettä, millaista elämää hän eli ja kuka tuli hänen jälkeensä jne.

Höpöhöpö..  Ei tuo nyt ole välttämättä totta ja todennäköisesti 200 vuoden päästä tätä taloa jossa asun ei edes ole. Ainoa asia, joka väitteissäsi on todennäköisintä on että vieraat ihmiset kulkevat katuja jota kävelin. Ja tämäkin jos 200 vuoden päästä maapalloa edes on.

Tuo tapahtuu jo aiemmin. Mun yks sukulainen kuoli onnettomuudessa melko nuorena. Jäi perhe ja lapsia. Oli ollut sosiaalinen ja pidetty ihminen.

Nyt 40 vuotta myöhemmin ei kukaan hänestä puhu eikä haudalla käydä. Se on kasvanut umpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Digitaalinen jalanjälkeni on ja pysyy.

Ne laitteet menevät rikki jossa on sinun digitaalinen jälki.

Sama juttu oli 200 vuotta sitten, kun minua ei ollut vielä olemassa. Mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei tiedä? 
Kyllä minä tiedän vaikka ketä sukulaisia, jotka elivät vuonna 1826 eli 200 vuotta sitten. Ja nyt eläessäni minua ei tunne sen laajemmin kukaan muutenkaan, eli sukulaiset tietää sitten 200 vuoden päästä luulisin. 

Mun äidin isä syntyi 1886 ja äidinäiti 1887. Hyvin muistan molemmat. Oli ekaluokkalainen, kun isoisä kuoli. Mutta kukaan, joka on elossa 200 vuotta sen jälkeen, kun he olivat 64-vuotiaita (kuten minä nyt), ei takuulla heitä muista. Eikä minuakaan. Sukututkimuksista ja vanhoista valokuvista voivat jotain katsella, mutta eivät kuitenkaan tiedä heistä juuri muuta kuin kuulopuheita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just juttelin kaverille, että olis kiva päästä parinsadan vuoden päästä katsomaan meininkiä. Eihän sitä tietty koskaan tiedä pääseekö vai ei.

 

Tottakai pääsemme koska kvanttikuolemattomuusteorian mukaan elinaikanamme keksitään elämää pidentävä lääke ja muutenkin sairaudet parannetaan.

Kuulostaa aika karmealta. Mieti, että jäät 150-vuotiaana työttömäksi ja eiku työkkäriin hakemaan uutta duunipaikkaa, koska alin eläkeikä on 180 vuotta :D 

"Vanitas vanitatum, omnia vanitas."

Niin. Mitä väliä?

Mitä sitten? Miksi mun pitäisi jäädä jotenkin kaikkien tietouteen sadoiksi vuosiksi?? 

Ja mut toivottavasti tuhkataan, ni ei tartte edes haudata.

Minua valtavasti parempia ja arvokkaampia ihmisiä on ollut ihmiskunnan historiassa lähes rajaton määrä, eikä heistä melkein ketään muista enää kukaan. Minulle riittää että saan tehtyä oman osani kunnialla ja lopulta vaipua unholaan uusien polvien tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marinin tiukka pylly tullaan muistamaan aina.

Ja olemattomat rintansa!