Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vee. Modekin on sitä mieltä että alakoulun opettajan nimi 30 vuotta sitten on oleellinen asia. Ja päikyn tätien vuonna 1978.
Minä muistan omatkin opettajat, ja tietysti lasten myös. Samojen ihmisten kanssa vuosikausia tekemisissä, miten en muistaisi.
Sinä haluat vähätellä asiaa, koska joko itse et ole välittänyt, tai sinun asioistasi ei ole välitetty. Kummin vain, se tekee kipeää, ja on helpompi olla ilkeä kuin näyttää oma haavoittuvaisutensa.
En.kyllä muista omien opettajienikaan nimiä jos en katso todistuksista. Onneks mun ei tarvinnut niin paljon opettajien kanssa olla tekemisussä kun lapsilla ei ollut semmoisia ongelmia. Eihän siihen aikaan ollut mitään vilmoja eikä yhteydenpitoa. Kerta vuos vanhempainilta.
No mitä sä yleensäkään muistat tai tiedät omista lapsistasi? Mitkä olivat ennen ja ovat nykyään puheenaiheesi heidän kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsella roikkuu avain kuminauhassa kaulassa. Hän tulee tyhjään kotiin, keittää itselleen kahvia ja väkertää leivän. Koulussa on ollut harmeja mutta ei ole ketään kelle puhua. Vanhemmat tulee illalla väsyneinä töistä, isä romahtaa sohvalle lehteä lukemaan ja äiti pistää perunoita kiehuun. kukaan ei kysy, miten pojalla menee. Jos poika yrittää kertoa murheistaan tai peloistaan, on vastaus sama: "älä valita", Poika on tottunut kantamaan murheensa yksin, selvittämään asiansa yksin. Jos poika hölmöilee hän saa kuulla olevansa tyhmä ja lapsellinen. Vanhemmat eivät ymmärrä että poika on lapsi jonka kuuluukin olla lapsellinen ja tehdä virheitä. He kiusaantuvat pojan lapsellisuudesta ja rankaisevat poikaa kun maitolasi kaatuu vahingossa.
Poika hankkii itselleen harrastuksia. Hän kulkee harrastuksiin omatoimisesti, raahaa harrastekassia paikasta toiseen. Vanhemmat ei edes tiedä että poika on aloittanut uuden harrastuksen.
Hänestä kasvaa aikuinen, joka on tottunut pitämään mölyt mahassaan ja tekemään asioita itsenäisesti ilman huutosakkeja. Hän ihmettelee okiaan kohautellen nuoria sukupolvia jotka vaativat "happea" näkyvyyttä ja huomiota. Hän kuulee olevansa anti-sateenkaari-ihminen koska häm kiusaantuu julkisesta sukupuolielämän ruotimisesta. Hän on kasvanut aikana jolloin sukupuolielämä oli jokaisen yksityisasia ja sen ruotimista julkisesti pidettiin epähienona ja tungettelevana. Hänellä ei ole mitään homoja vastaan vaan ihmisiä jotka hierovat sukupuoliasioitaan muiden naamaan.
"älä nyt ylpisty"
"se on niin ylpeä ettei edes tervehdi"
Mikä tämä ylpistymisjuttu boomereilla on? Voisiko joku valaista? Ylpeys on joku maailman suurin synti? Ja jotenkin erityisesti koskee naissukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
lapsella roikkuu avain kuminauhassa kaulassa. Hän tulee tyhjään kotiin, keittää itselleen kahvia ja väkertää leivän. Koulussa on ollut harmeja mutta ei ole ketään kelle puhua. Vanhemmat tulee illalla väsyneinä töistä, isä romahtaa sohvalle lehteä lukemaan ja äiti pistää perunoita kiehuun. kukaan ei kysy, miten pojalla menee. Jos poika yrittää kertoa murheistaan tai peloistaan, on vastaus sama: "älä valita", Poika on tottunut kantamaan murheensa yksin, selvittämään asiansa yksin. Jos poika hölmöilee hän saa kuulla olevansa tyhmä ja lapsellinen. Vanhemmat eivät ymmärrä että poika on lapsi jonka kuuluukin olla lapsellinen ja tehdä virheitä. He kiusaantuvat pojan lapsellisuudesta ja rankaisevat poikaa kun maitolasi kaatuu vahingossa.
Poika hankkii itselleen harrastuksia. Hän kulkee harrastuksiin omatoimisesti, raahaa harrastekassia paikasta toiseen. Vanhemmat ei edes tiedä että poika on aloittanut uuden harrastuksen.
Hänes
Mitä? No ei nyt ihan terveeltä kuulosta :D
Vanhemmissa oli vaihtelua. Osa kannusti ja kehui lapsiaan, osa taas kritisoi ja "kasvatti" ihan jatkuvasti... suorittamalla kelpasi. Isä oli kannusta ja tukija, äiti ikuinen kriitikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerit ovat kyllä hienoa väkeä. Mitään rajaa ei ole siinä, kuinka paljon muita ihmisiä kehdataan kritisoida tai jopa lytätä, mutta auta armias jos kritisoit boomerivanhempia tunnekylmyydestä ja heitteillejätöstä niin ovat niin syvästi loukkaantuneita ja niin uhrina, että oksat pois.
Usein tuli vanhemmilta sanottua, ettei susta mitään ikinä tule, älä yritä, mutta sun sisko, se on niin fiksu.
Eipä tarvinnut panostaa, koulut meni miten meni, nautin elämästä ja reissasin. Työllistyin, tuli oma perhe, mies ja lapset. Tästä huolimatta vanhempien puheet jatkuivat samalla tasolla, lisäsivät vain minun lapseni tähän saamattomien kastiin. Nopeasti katkaisin kaikki siteet omiin vanhempiini sekä sisaruksiini, enkä ole sitä koskaan katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhusten pitäisi olla kiinnostunut kypsästi aikuisten, jo ikääntyneiden, yksityiaasioista ystäviä ja viini-iltoja ja posliininmaalauksia myöten?
Eikö se menisi jo siihen utelun ja puuttumisen tiliin?
Sitten kuitenkin kerrotte sukulaisille ja tutuille vääriä tietoja, muuta, kun ette kuuntele. Ei se koskaan käy missään, ei harrasta mitään, ei ole ystäviäkään juuri. Sukulaiset ja naapurit sitten vähän säälivät ja vähättelevät. Vanhempasi uskovat täysin omiin rakentamiinsa tarinoihin. Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat kyllä hienoa väkeä. Mitään rajaa ei ole siinä, kuinka paljon muita ihmisiä kehdataan kritisoida tai jopa lytätä, mutta auta armias jos kritisoit boomerivanhempia tunnekylmyydestä ja heitteillejätöstä niin ovat niin syvästi loukkaantuneita ja niin uhrina, että oksat pois.
Tähän olen törmännyt enemmän kuin usein. Uhriutua osaavat. Rehellinen pitää olla, kunhan se ei koske heidän omia toimiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat kyllä hienoa väkeä. Mitään rajaa ei ole siinä, kuinka paljon muita ihmisiä kehdataan kritisoida tai jopa lytätä, mutta auta armias jos kritisoit boomerivanhempia tunnekylmyydestä ja heitteillejätöstä niin ovat niin syvästi loukkaantuneita ja niin uhrina, että oksat pois.
Muistan kun äitini aina puhui muista: onpas tuo naapurin rouva lihava, kylläpä se Marja oli lihonnut jne. Ja sitten kerran minä, n. 7-vuotiaana, erehdyin kysymään äidiltä että onko hän lihonnut kun auton takapenkillä tuntui niin ahtaalta. Niin ei luoja mikä huutomyrsky ja sen perään mykkäkoulu... 🙄
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kiinnosta vieläkään, vaikka viikoittain soittelemme. Olen aika varma että boomer-vanhempani eivät osaisi nimetä kolmea peruskoulun opettajaani, kolmea viimeisintä työpaikkaani tai kolmea parasta ystävääni. Tuskin tietävät myöskään lempiruokiani, harrastuksiani tai sairauksiani nimeltä. Omista asioistaan jaksavat jauhaa loputtomiin, oli se sitten lapsuuden kodin talonmiehen myöhempi työura, piha-aidan maali tai suolen toiminta. Myös naapureiden asioista tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneita.
Toi on niin totta. Oma äitini ei esimerkiksi tiedä, missä olen tällä hetkellä töissä. Häntä ei myöskään kiinnosta ikinä kysyä, kuinka pärjäilen minulla pari vuotta sitten todetun sydänsairauden kanssa. Omista ja tuttavien vaivoista jaksaa sen sijaan jauhaa joka kerta kun nähdään. Tosin nykyään harvakseltaan kun eipä paljon kiinnosta olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää ajatella positiivisesti. Boomereiden käytös on lähiaikoina menneisyyttä, mutta nykyiset sukupolvet ovat riittävän viisaita hakeutumaan terapiaan ja käsittelemään tunteitaan. Minusta on niin hienoa nähdä, miten ainakin oman suvun 20-vuotiaat miehetkin uskaltavat näyttää tunteitaan ja ovat rehtiä porukkaa. Ainakin meidän suvussa sukupolvet ylittävä trauma on taltuutettu.
Olen ollut useamman tunnin pois, ja tulin taas Aihe vapaalle. Eikö tämä ketju keiku edelleen etusivulla. Ja varmaan keikkuu jatkossakin, kun kerran boomereita päästään haukkumaan.
ei boomeri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhusten pitäisi olla kiinnostunut kypsästi aikuisten, jo ikääntyneiden, yksityiaasioista ystäviä ja viini-iltoja ja posliininmaalauksia myöten?
Eikö se menisi jo siihen utelun ja puuttumisen tiliin?
Sitten kuitenkin kerrotte sukulaisille ja tutuille vääriä tietoja, muuta, kun ette kuuntele. Ei se koskaan käy missään, ei harrasta mitään, ei ole ystäviäkään juuri. Sukulaiset ja naapurit sitten vähän säälivät ja vähättelevät. Vanhempasi uskovat täysin omiin rakentamiinsa tarinoihin. Se siitä.
Olettamus täällä on kun itse asun pienellä paikkakunnalla missä myös vanhempani kaikki muutkin asuvat samoin. "Koko kylä tietää kaiken
."
Omat vanhemmat eivät patistaneet kauheasti. Ei ollut edes tarvetta, koska itse halusin jo nuorena pitkälle. Ja olen pärjännyt melko hyvin näinkin. Tukea toki sai jos tarvitsi mutta harvemmin oli tarve.
Olisiko extra patistus auttanut pidemmälle? Nostamaan numeroita paremmiksi koulussa? Pääsemään toisenlaiseen jyrkempään urakehitykseen? Sitä en tiedä, liikaa muuttujia. Ajoittain oma motivaatio lopahti ja olisi ehkä voinut tarvita tukea sen puolen tai yhden numeron parannukseen mutta en tiedä olisiko siitä loppujen lopuksi ollut apua. En sitä kauheasti näyttänyt tai kysellytkään koska olen aina etsinyt polkuni itse.
Ainoa asia jota olisi tarvinnut oli realiteettien eteen tuominen jo yläasteella; miten työelämä oikeasti toimii, mihin kannattaa pyrkiä ja mitä siihen oikeasti vaaditaan. Joissakin tapauksissa tajusin aivan liian myöhään virheet, että olisin voinut enää tehdä korjauslikkeitä.
Vanhemmilla ei todennäköisesti tuollaista tietoa edes ollut eikä kyllä koulujen opintoohjaajillakaan joten eipä heitä voi asiasta syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kiinnosta vieläkään, vaikka viikoittain soittelemme. Olen aika varma että boomer-vanhempani eivät osaisi nimetä kolmea peruskoulun opettajaani, kolmea viimeisintä työpaikkaani tai kolmea parasta ystävääni. Tuskin tietävät myöskään lempiruokiani, harrastuksiani tai sairauksiani nimeltä. Omista asioistaan jaksavat jauhaa loputtomiin, oli se sitten lapsuuden kodin talonmiehen myöhempi työura, piha-aidan maali tai suolen toiminta. Myös naapureiden asioista tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneita.
Myönnän. En muista lasteni peruskoulun opettajien nimiä. Onhan niistä jo 25 - 37 vuotta.
En tiedä lasteni ystävien nimiä paitsi nuoruusaikaisten. Eivät ehkä joka flunssastaan ilmoittele. En tiedä heidän työkamujensa nimiä tai esimiesten nimiä. Netistä tietysti voisin tarkistaa työpaikkojen sivuilta.
&nbs
Näinhän se menee. Lasten kaverit flunssaan rinnastettava asia. Aikuiset lapsenne tuskin teidän kanssa tekemisissäkään haluavat enää olla. oma napa se tärkein napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vee. Modekin on sitä mieltä että alakoulun opettajan nimi 30 vuotta sitten on oleellinen asia. Ja päikyn tätien vuonna 1978.
Minä muistan omatkin opettajat, ja tietysti lasten myös. Samojen ihmisten kanssa vuosikausia tekemisissä, miten en muistaisi.
Sinä haluat vähätellä asiaa, koska joko itse et ole välittänyt, tai sinun asioistasi ei ole välitetty. Kummin vain, se tekee kipeää, ja on helpompi olla ilkeä kuin näyttää oma haavoittuvaisutensa.
T. Keittiöpsykologi
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut useamman tunnin pois, ja tulin taas Aihe vapaalle. Eikö tämä ketju keiku edelleen etusivulla. Ja varmaan keikkuu jatkossakin, kun kerran boomereita päästään haukkumaan.
ei boomeri
Onko tosiasioiden sanominen ääneen haukkumista? Jos luet tätä ketjua, täällä on paljon ihmisiä, joilla on ikäviä muistoja lapsuudestaan ja aivan syystäkin. Miksi tästä ei saisi puhua, kun tämä aihe selvästi koskettaa monia? Toivon sydämeni pohjasta, että joku boomeri heräisi ja miettisi omaa käytöstään, ehtisikö vielä viimeisinä elinvuosinaan tehdä muutoksen ja pysähtyä kuuntelemaan omaa lastaan, mitä hänelle kuuluu. Kuolinvuoteella voi muutoin olla aika yksinäistä.
"Suomessa kaikista alkoholisoitunein ikäryhmä on 55-69-vuotiaat. Keiden jälkeläisiä tämä ikäryhmä on?"
Kiinnostaisi tietää, onko tämä nyt 55- 69-vuotiaiden ikäryhmä ollut nuoruudestaan asti alkoholiin taipuvainen poikkeavalla tavalla?
Tuohon ikähaarukkaan sisältyvät esim. vaihdevuodet ja "viidenkympin villitykset" kaikkine hormonaalisine ja mielialan muutoksineen. Myös eläköityminen, mahdollisten lasten kotoa lähtö ja ikääntyneiden omien vanhempien auttaminen. Myös oma ikääntyminen ja jaksamishaasteet uudella tavalla. Jos ei ole kysymys elämänmittaisesta juopottelusta, niin tuossa noita syitä löytyy, miksi osa voi "tarttua pulloon".
Nuoremmat ikäluokat etsivät sitten mielialan kohennusta enemmän "pulveripuolelta".
Niinpä. Ja yli 50-vuotiaana isäksi tulleet ovat kovin vähissä nekin.