Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
42 v on aikuinen
Miten hän voi olla riippuvainen äitinsä ( vanhan) puheista?
Kysytkö tosissasi?
Niin miten 42 v on riippuvainen äitinsä puheista? Jos ne ei miellytä ei pidä yhteyttä jos taantuu lapseksi tavatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomereiden lapset alkavat itsekin olla jo eläkeiässä.
Kun ottaa huomioon, että lapset tehtiin ennen nuorina ja viimeinen suuri ikäpolvi taisi syntyä 1947.
No, vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa eli eivät kai boomereita, mutta tuttua silti. Olen ison perheen (neljä lasta) nuorin ja kyllä sain aina kuulla vähättelyä, mitätöintiä, haukkumista ja tölvimistä. Ulkonäköäkin arvosteltiin ihan surutta, jopa vieraille ihmisille "kyllähän tuolla meidän Liisalla on leveä lantio ja on niin kalpeakin". Koulusta odotettiin hyviä tuloksia, mutta ei niistäkään ikinä kehuttu. Päinvastoin, jos tuli yksi puoli, niin nälvittiin, että kyllähän sen tiesi että ei se kymppiin yllä.
Yliopiston kun olen käynyt, olen kuulemma leuhka ja häpeän perhettäni, jossa lähes kaikilla muilla duunarikoulutus. Mieheni kanssa aloimme seurustella kun olin noppa nappa 20 ja äitini muisti vuosia kysyä yhteen muutettuamme, mitä oikein aion tehdä ja missä asua "sitten kun" meille tulee ero. Häissämme haukkui miten menin naimisiin niin nuorena (24) ja pilaan elämäni, kun sain lapsen niin nuorena (25). Ei edes hääpäivänä kehunut kauniiksi, eivät vanhemmat eivätkä appivanhemmat. Töitä ei ole kannattanut hakea, kun en niitä kuitenkaan saa ja kun nykyään olen hyvässä työssä ja ammatissa, on minulla vain käynyt tuuri ja kuinka kehtaan nostaa suojatyöpaikassani korkeampaa palkkaa kuin vanhempani eläkettä. Lasten kasvatuksesta en jaksa edes kirjoittaa.
Onneksi tapaamme harvoin. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis edelleen 50v iässä katkera vanhemmilleen? Sun elämä meni hukkaan, mietipä sitä, ihan vain siksi, että et halunnut ottaa vastuuta itsestäsi.
Anteeksiko pitäisi antaa ja vaan hymyillä vaikka vanhemmat on tunaroineet kasvatuksen täysin omalla kohdalla? Vapautus antaa, niin sitähän sä varmaan toivot kun varmaan itse kuulut näihin boomerkasvattajiin?
Olen 1946. Ikätoverini lapsi syntyi v. 1962 eli sai hyvin nuorena, silloin oli naisten avioliittoikä 17..
Oma kuopukseni 40. Eli lapsia on laajalla ikävälillä, noin 25 vuoden jaksolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis edelleen 50v iässä katkera vanhemmilleen? Sun elämä meni hukkaan, mietipä sitä, ihan vain siksi, että et halunnut ottaa vastuuta itsestäsi.
Anteeksiko pitäisi antaa ja vaan hymyillä vaikka vanhemmat on tunaroineet kasvatuksen täysin omalla kohdalla? Vapautus antaa, niin sitähän sä varmaan toivot kun varmaan itse kuulut näihin boomerkasvattajiin?
Eikö sinulla ole aikaa ollut kasvattaa itseäsi jo 30 vuotta? Nyt kyllä jumittaa. Olen toinen kuin jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden lapset alkavat itsekin olla jo eläkeiässä.
Kun ottaa huomioon, että lapset tehtiin ennen nuorina ja viimeinen suuri ikäpolvi taisi syntyä 1947.
Hoh, kaukana siitä. Isäni on syntynyt vuonna 42 ja minä vuonna 87. Joo, olen harvinaisuus, tiedän. Kontrasti oman perheen ja ikäluokkani perheiden kanssa oli valtava, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Äitini puhui siitä, että lapsia pitää olla paljon jotta Suomen väkiluku ei lähde laskuun. Tuntuikin siltä, että meidän lapsikatras tehtiin enemmän jostain väestöpoliittisista syistä kuin aidosta rakkaudesta perustaa tervehenkinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa eli eivät kai boomereita, mutta tuttua silti. Olen ison perheen (neljä lasta) nuorin ja kyllä sain aina kuulla vähättelyä, mitätöintiä, haukkumista ja tölvimistä. Ulkonäköäkin arvosteltiin ihan surutta, jopa vieraille ihmisille "kyllähän tuolla meidän Liisalla on leveä lantio ja on niin kalpeakin". Koulusta odotettiin hyviä tuloksia, mutta ei niistäkään ikinä kehuttu. Päinvastoin, jos tuli yksi puoli, niin nälvittiin, että kyllähän sen tiesi että ei se kymppiin yllä.
Yliopiston kun olen käynyt, olen kuulemma leuhka ja häpeän perhettäni, jossa lähes kaikilla muilla duunarikoulutus. Mieheni kanssa aloimme seurustella kun olin noppa nappa 20 ja äitini muisti vuosia kysyä yhteen muutettuamme, mitä oikein aion tehdä ja missä asua "sitten kun" meille tulee ero. Häissämme haukkui miten menin naimisiin niin nuorena (24) ja pilaan elämäni, kun sain lapsen niin nuorena (25). Ei e
Niin aikuinen kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis edelleen 50v iässä katkera vanhemmilleen? Sun elämä meni hukkaan, mietipä sitä, ihan vain siksi, että et halunnut ottaa vastuuta itsestäsi.
Anteeksiko pitäisi antaa ja vaan hymyillä vaikka vanhemmat on tunaroineet kasvatuksen täysin omalla kohdalla? Vapautus antaa, niin sitähän sä varmaan toivot kun varmaan itse kuulut näihin boomerkasvattajiin?
Eikö sinulla ole aikaa ollut kasvattaa itseäsi jo 30 vuotta? Nyt kyllä jumittaa. Olen toinen kuin jolle vastasit
Vähän ohis, mutta tää vastaus on sävyltään ihan yks yhteen näiden vanhemmuudessaan epäonnistuneiden vanhempien defenssiivisten sähähdysten kanssa kun vastuuta ei haluta ottaa vaan pyritään siirtään huomio ihan epäoleelliseen - kuinka söpöä ja niin nähty 😄 Näitä lehmiä on ennenkin paimennettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden lapset alkavat itsekin olla jo eläkeiässä.
Kun ottaa huomioon, että lapset tehtiin ennen nuorina ja viimeinen suuri ikäpolvi taisi syntyä 1947.
Hoh, kaukana siitä. Isäni on syntynyt vuonna 42 ja minä vuonna 87. Joo, olen harvinaisuus, tiedän. Kontrasti oman perheen ja ikäluokkani perheiden kanssa oli valtava, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Äitini puhui siitä, että lapsia pitää olla paljon jotta Suomen väkiluku ei lähde laskuun. Tuntuikin siltä, että meidän lapsikatras tehtiin enemmän jostain väestöpoliittisista syistä kuin aidosta rakkaudesta perustaa tervehenkinen perhe.
Kun kuopukseni oli teini hänen harrastuksessaan oli paljon iltatähtiä. Me 55 äidit ja 60 isät emme olleet harvinaisuus. Pojan parhaimmat kaveritkin olivat näitä iltatähtiä, en tiedä miksi. Joiltain on nyt kuollut äiti tai isä. Yksi ikäiseni akateeminen äiti altzheimeriin kymmenkunta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis edelleen 50v iässä katkera vanhemmilleen? Sun elämä meni hukkaan, mietipä sitä, ihan vain siksi, että et halunnut ottaa vastuuta itsestäsi.
Anteeksiko pitäisi antaa ja vaan hymyillä vaikka vanhemmat on tunaroineet kasvatuksen täysin omalla kohdalla? Vapautus antaa, niin sitähän sä varmaan toivot kun varmaan itse kuulut näihin boomerkasvattajiin?
Eikö sinulla ole aikaa ollut kasvattaa itseäsi jo 30 vuotta? Nyt kyllä jumittaa. Olen toinen kuin jolle vastasit
Vähän ohis, mutta tää vastaus on sävyltään ihan yks yhteen näiden vanhemmuudessaan epäonnistuneiden vanhempien defenssiivisten sähähdysten kanssa kun vastuuta ei haluta ott
Melkoisia vekkuilta nämä ihmiset, jotka ajattelevat että ihminen kasvattaa itse itsensä. Jestas miten pihalla voi olla kehityspsykologiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä kehittäminen ei ole ollut tärkeää lapsuuteens jumittuneille vaikka on koulutustakin eli edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen ei ole ollut tärkeää lapsuuteens jumittuneille vaikka on koulutustakin eli edellytyksiä.
Ilman itsensä kehittämistä moni boomerin jälkeläinen olisi jo oman käden kautta haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden lapset ovat kuitenkin ensimmäiset hyvin koulutetut ikäluokat Suomen historiassa.
Boomereiden lapset voi olla 70-luvulla tai 2000 luvulla syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden lapset alkavat itsekin olla jo eläkeiässä.
Kun ottaa huomioon, että lapset tehtiin ennen nuorina ja viimeinen suuri ikäpolvi taisi syntyä 1947.
Boomereiden lapset voi olla 70-luvulla tai 2000 luvulla syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani. Koska kärsivällisyys on tärkeämpää kuin äly, menestynkin kohtuullisesti.
1980- luvulla alettiin puhua itsetunnosta. Lasta piti kannustaa ja ymmärtää vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin ja aikuudesta on tullut paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
No nyt on taas aika yksinkertaisen ihmisen avautuminen.
Mutta toistaalta tämä palsta on täynnä yksinkertaisia ihmisiä, joten avataanpa tätä asiaa:
Ei lapselle pidä sanoa että jee, upeaa, olet maailman paras ja osaat kaiken. Koska siksi täällä kannustamista tunnutaan ajattelevan. Mutta joo, ei niin.
Sen sijaan lasta pitää kannustaa YRITTÄMÄÄN, OLEMAAN SINNIKÄS, USKALTAMAAN TEHDÄ UUSIA ASIOITA. Ja tottakai kehutaan onnistumisesta, aina. Mutta sen voi tehdä järkevästi ja oikeassa mittakaavassa.
Ymmärrätkö mitenkään eroa? Eli ei sanota lapselle, että älä nyt sählää siinä, et osaa. Tai naureskella lapsen epäonnistumiselle/osaamattomuudelle. Eikä myöskään valheellisesti kehuta lasta huipuksi sellaisessa asiassa, missä hän ei sitä ole, mutta kannustetaan yrittämään ja jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitem ihmeessä viiskymppisten ikäluokka nyt on niin vertaistuen tarpeessa. Koulutettuja, hyväpalkkaisissa hommissa, pystyvät halveksimaan vnhempiaan omassa keskiluokkaisuudessaan.
Vaikka kansanedustajat, suurin osa boomereiden lapsia.
En tiedä mistä kumpuaa halusi halveksua. En minä kaipaa mitään tukea, pärjään loistavasti. Mutta lapsuudessa minua ei kannustettu, vaan vähäteltiin ja lytättiin. Sen seuraukset tuntuu vieläkin, ja väitän että se näkyy myös tuossa sinun vastauksessa. Omat lapseni kasvatan eri tavalla, uskomaan itseensä, ja siihen että vanhemmat tukevat ja auttavat aina. Se ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis edelleen 50v iässä katkera vanhemmilleen? Sun elämä meni hukkaan, mietipä sitä, ihan vain siksi, että et halunnut ottaa vastuuta itsestäsi.
Anteeksiko pitäisi antaa ja vaan hymyillä vaikka vanhemmat on tunaroineet kasvatuksen täysin omalla kohdalla? Vapautus antaa, niin sitähän sä varmaan toivot kun varmaan itse kuulut näihin boomerkasvattajiin?
Eikö sinulla ole aikaa ollut kasvattaa itseäsi jo 30 vuotta? Nyt kyllä jumittaa. Olen toinen kuin jolle vastasit
Juuri sitä olen koko elämäni tehnyt, kasvattanut itseni sieltä lapsesta saakka. Mites sinulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden lapset ovat kuitenkin ensimmäiset hyvin koulutetut ikäluokat Suomen historiassa.
Boomereiden lapset voi olla 70-luvulla tai 2000 luvulla syntyneitä.
Olemme me ihan erinomainen ikäluokka mutta en olisi liki 60-vuotiaana pystynyt lisääntymään.
Venäjän botit, iigorit, tekoälyt, kaikenlaista nyt keksitään nykyään itseä epämiellyttäviä asioita halventamaan.