Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, ja äitini osaa tuon vaivihkaisen tölvimisen taidon edelleen. Työstressini on perusteetonta kun työni on niin typerää ja helpompaa kuin hänellä aikoinaan, mutta työ sopinee minulle kun en varmasti olisi muuhun pystynyt. Elämäni on helppoa kun minulla ei ole lapsia, mutta varmaan ihan riittävän vaikeaa tällaiselle hermoheikolle tapaukselle. Kotini on ruma, harrastukseni ovat epäkiinnostavia ja olen taas lihonut. N42
Olen joskus miettinyt, pitäisikö perustaa vertaistukiryhmä boomer-kasvattajien jälkikasvulle. Vois olla tarvetta. Ties kuinka moni on vähätelty maanrakoon ja aivan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ei voi kehua lasta mistään, kun se voi ylpistyä ja luulemaan itsestään jotain. Mitään ei kannata yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu ja joutuu pettymään.
Huhhuh, tämä kommentti kyllä osui ja upposi koska äitini on käyttänyt tismalleen tuollaisia ilmaisuja! Olen kaiken lisäksi syntynyt todella vanhoille vanhemmille, olen hädin tuskin edes 40-vuotias eikä kenelläkään ikätoverillani ole boomer-vanhempia.
Kärsin parikymppisenä pahoista itsetunto-ongelmista, mutta selvisin niistä kun tajusin mistä on kysymys. Omien ystävieni vanhemmat ovat tuntuneet paljon enemmän omilta kasvattajilta ja he ovat kannustaneet minua. Kun valmistuin yliopistosta, vanhempani eivät jaksaneet jo ikänsä takia tulla juhliin mutta ystäväni vanhemmat tulivat ja halasivat ihan. Vanhempieni mielestä yliopiston käyminen oli vain turhaa pröystäilyä. Olen niin kiitollinen ystävän
"olen hädin tuskin edes 40-vuotias eikä kenelläkään ikätoverillani ole boomer-vanhempia. "
Näinköhän? Boomerit = syntymävuodet 1946 - 1964. Erittäin monilla 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa syntyneillä boomereilla on alle 40-vuotiaita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, ja äitini osaa tuon vaivihkaisen tölvimisen taidon edelleen. Työstressini on perusteetonta kun työni on niin typerää ja helpompaa kuin hänellä aikoinaan, mutta työ sopinee minulle kun en varmasti olisi muuhun pystynyt. Elämäni on helppoa kun minulla ei ole lapsia, mutta varmaan ihan riittävän vaikeaa tällaiselle hermoheikolle tapaukselle. Kotini on ruma, harrastukseni ovat epäkiinnostavia ja olen taas lihonut. N42
Minua huvittaa. Äitisihän on jo vanha, mitä hänen puheistaan välität? Asut kai lähellä jossain?
Minä en arvostele lapsiani ja heidän elämäänsä eivätkä hekään vielä pahemmin mun elämää. 80 v . Ja he tajuavat että minun elämäni on ollut ihan toista kuin korkeasti koulutettujen vauras keskiluokkainen elämä etteivät edes noin olisi kimpussani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Vanhemmat muistivat aina mainita vieraille, sukulaisille ja opettajille kuinka me lapset eivät olla mitään välkkyjä, mutta pääasia olisi jos jotain töitä tulevaisuudessa löytäisivät. Niinpä sitten menimme amikseen ja siitä heti työelämään sen enempää tulevaisuutta miettimättä.
Jossain vaiheessa sitten aloin kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että olisin varsinaisesti tyhmä. Olin liki 30-vuotias kun oikeasti ymmärsin, etten ole tyhmä ja pääsin yliopistoon opiskelemaan.
Yliopistoon nyt pääsee melkein kuka hyvänsä, jos haluaa.
Miksi alapeukut? Paikkansahan tuo pitää. Ala täytyy tietysti valita oikein.
Eli ne tyypillisessä haussa rannalle jääneet 80-90% eivät vaan halunneet yliopistoon?
Näinköhän? Boomerit = syntymävuodet 1946 - 1964. Erittäin monilla 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa syntyneillä boomereilla on alle 40-vuotiaita lapsia.
Ai noinko se määritellään? Omat vanhempani ovat 40-luvulla syntyneitä. Olen ollut siinä luulossa että boomerit ovat olleet heti sotien jälkeen syntynyt sukupolvi. 50- ja 60-luvulla syntyneet ovat sitten jo eri kategoriaa. Joka tapauksessa en itse henkilökohtaisesti tunne ketään, joka olisi alle 40v ja omat vanhemmat 40-luvulla syntyneitä. Ystävieni vanhemmat ovat syntyneet 60-luvun alussa, ja heidän asenne oli aivan erilaista kuin minun vanhemmillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitem ihmeessä viiskymppisten ikäluokka nyt on niin vertaistuen tarpeessa. Koulutettuja, hyväpalkkaisissa hommissa, pystyvät halveksimaan vnhempiaan omassa keskiluokkaisuudessaan.
Vaikka kansanedustajat, suurin osa boomereiden lapsia.
Joo kyllä se on. Minun vanhemmat ei koskaan ole minua kehuneet ja minulla on todella huono itsetunto. Eivät myöskään koskaan ole olleet kiinnostuneita asioistani, koko elämäni on ollut vähättelyä. Veljeni asioista kyllä äitini on ollut kiinnostunut. Hämmästelen kun nuoria tulee töihin firmaan missä työskentelen ja heillä on valtavan hyvä itsetunto vaikka eivät osaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, ja äitini osaa tuon vaivihkaisen tölvimisen taidon edelleen. Työstressini on perusteetonta kun työni on niin typerää ja helpompaa kuin hänellä aikoinaan, mutta työ sopinee minulle kun en varmasti olisi muuhun pystynyt. Elämäni on helppoa kun minulla ei ole lapsia, mutta varmaan ihan riittävän vaikeaa tällaiselle hermoheikolle tapaukselle. Kotini on ruma, harrastukseni ovat epäkiinnostavia ja olen taas lihonut. N42
Minua huvittaa. Äitisihän on jo vanha, mitä hänen puheistaan välität? Asut kai lähellä jossain?
Minä en arvostele lapsiani ja heidän elämäänsä eivätkä hekään vielä pahemmin mun elämää. 80 v . Ja he tajuavat että minun elämäni on ollut ihan toista kuin korkeasti koulutettujen vauras keskiluokkainen elämä etteivät edes noin olisi kimpussani.
Sinusta vanhemman harjoittama henkinen väkivalta on huvittavaa? No, kai se on jonkinlainen huvi tuokin sitten.
42 v on aikuinen
Miten hän voi olla riippuvainen äitinsä ( vanhan) puheista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitem ihmeessä viiskymppisten ikäluokka nyt on niin vertaistuen tarpeessa. Koulutettuja, hyväpalkkaisissa hommissa, pystyvät halveksimaan vnhempiaan omassa keskiluokkaisuudessaan.
Vaikka kansanedustajat, suurin osa boomereiden lapsia.
Kuulostaa siltä että olisit tuossa empatiavajaudessasi ihan ammattiterapian tarpeessa. Et voi tietää yhtään mitään siitä, minkälaista tarpeetonta lyttäämistä joidenkin perheissä on ollut, etkä voi tietää mitään kenenkään koulutuksista tai hyväpalkkaisista hommista. Sodan aikaiset traumat on vain ujutettu eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, eikä se ole mikään pikkujuttu tai turhasta narisemista.
Minä olen 35-vuotias ja vanhempani ovat syntyneet 40-luvun lopulla. Että kyllä meitä aika nuoriakin boomereiden "uhreja" vielä on. :D
Monet täällä kirjoitetut viestit kuulostavat hyvin tutuilta. Hiljaisuus on kultaa, ylpeys on pahe, koskaan ei kannata kehua itseään tai varsinkaan muita. Lapsuuteni koin olevani vähän kuin muumien näkymätön ninni. Itsetuntoni oli todella huono, enkä juurikaan kuullut mukavia asioita vanhempieni suusta. Onneksi aikuisena olen löytänyt itseni ja pystyn arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen, ihan sama vaikka muut eivät arvostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
42 v on aikuinen
Miten hän voi olla riippuvainen äitinsä ( vanhan) puheista?
Kysytkö tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitem ihmeessä viiskymppisten ikäluokka nyt on niin vertaistuen tarpeessa. Koulutettuja, hyväpalkkaisissa hommissa, pystyvät halveksimaan vnhempiaan omassa keskiluokkaisuudessaan.
Vaikka kansanedustajat, suurin osa boomereiden lapsia.
Kuulostaa siltä että olisit tuossa empatiavajaudessasi ihan ammattiterapian tarpeessa. Et voi tietää yhtään mitään siitä, minkälaista tarpeetonta lyttäämistä joidenkin perheissä on ollut, etkä voi tietää mitään kenenkään koulutuksista tai hyväpalkkaisista hommista. Sodan aikaiset traumat on vain ujutettu eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, eikä se ole mikään pikkujuttu tai turhasta narisemista.
Kovasti kykenette vanhempianne halveksimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä ja tunnollisia työntekijöitä tuolla boomerkasvatuksella ainakin saatu aikaan, jotka sitten töissä polttaa itsensä loppuun perfektionismeineen ja hyväksynnän hakemisineen.
Mua kiinnostaa se, miksi osa näistä vanhemmista osasi kannustaa lapsiaan ja osa ei. Siis ihan saman sisarusparven lapsista. Epäilen, että mun isovanhemmat oli olleet myös hyvin epäkannustavia, eikä mitenkään "taitavia" kasvatusasioissa. Ja sitten mun vanhemmat siirsi samat jutut meille. MUTTA monella mun serkulla on ihan eri tilanne, eli on kannustettu ja muutenkin osattu kasvattaa ja tukea ja rakastaa lasta.
Aloitus on näitä tekoälyjuttuja joita tulee solkenaan perheongelmista faceen. Usein käännetty englannista. Useamman eri tilin nimellä. Tekoälyn piirtämä säälittävä kuva liitteenä.
Ap on siis edelleen 50v iässä katkera vanhemmilleen? Sun elämä meni hukkaan, mietipä sitä, ihan vain siksi, että et halunnut ottaa vastuuta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitem ihmeessä viiskymppisten ikäluokka nyt on niin vertaistuen tarpeessa. Koulutettuja, hyväpalkkaisissa hommissa, pystyvät halveksimaan vnhempiaan omassa keskiluokkaisuudessaan.
Vaikka kansanedustajat, suurin osa boomereiden lapsia.
Kuulostaa siltä että olisit tuossa empatiavajaudessasi ihan ammattiterapian tarpeessa. Et voi tietää yhtään mitään siitä, minkälaista tarpeetonta lyttäämistä joidenkin perheissä on ollut, etkä voi tietää mitään kenenkään koulutuksista tai hyväpalkkaisista hommista. Sodan aikaiset traumat on vain ujutettu eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, eikä se ole mikään pikkujuttu tai turhasta narisemista.
Kovasti kykenette vanhempianne halveksimaan
Nin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on näitä tekoälyjuttuja joita tulee solkenaan perheongelmista faceen. Usein käännetty englannista. Useamman eri tilin nimellä. Tekoälyn piirtämä säälittävä kuva liitteenä.
Niissähän on anoppi tai äiti aina se paha joka lopulta saa rangaistuksen.
Toksinen positiivisuus ja onnellisuus buumi. Eläke paperit vetämään suoraan lapsilisästä kun todellisuus on märkä turbaani vasten kasvoja. Koko lapsuus perustuu valheeseen.