Lue keskustelun säännöt.
Onko tää yleinen kokemus boomereiden lapsilla, että kotona ei koskaan rohkaistu tai oltu kiinnostuneita oman lapsen asioista?
16.02.2026 |
Olen aikuisiällä miettinyt tätä jonkin verran, kun työelämään on tullut nuorempia ihmisiä, joista jotenkin paistaa se, että niihin on iskostettu terve itsetunto jo kotona. Itsellä päällisimmät lapsuusmuistot on sitä, että minun ei kannata liikaa yrittää kun en kuitenkaan osaa tai uskalla, ei kannata kuvitella liikoja itsestään jne. Kun pääsin yliopistoon, sekään ei ollut oikein mitään, enkä muista että opiskeluita tai myöhempiä töitä kohtaan olisi osoitettu mitään kiinnostusta. Vain silloin, jos joku saavutus on niin merkittävä, että sitä on kelvannut muille sukulaisille mainostaa niin sitten se on ollut jonkinlaisen puolittaisen kiinnostuksen arvoinen. Ja nyt kun on jo selvää että en tehnyt äidilleni edes lapsenlapsia niin olen selvästi tässäkin asiassa nolo pettymys.
Kommentit (164)
41/164
|
16.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Terve itsetunto? Suvituuli K*rpä Joensuu huomasi 12-vuotiaana, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika tutulta kuulostaa ja taisi olla suht yleistä tuohon aikaan.
Ainakin av-mammojen (=tänne kirjoittavien) kokemuksissa.
Ei kiinnosta ketään. Älä luule liikoja itsestäsi. Mitä muka nytten taas. Älä sitten puhu liikaa.
Sellaiset fiilikset omasta lapsuudesta. Omia lapsia kehun ja kannustan, ja olen onnellinen siitä että eivät osaa edes kuvitella toisin.
Kasvatuksessa on tietysti sukupolvieroja, mutta en omasta epävarmuudestani ja alisuoriutumisestani voi pelkästään boomerivanhempiani syyttää. Enemmän huomiota, rakkautta ja erityisesti ymmärrystä olisin lapsena ja nuorena kaivannut, mutta samassa perheessä kasvaneet sisarukseni ovat menestyneet elämässään paremmin. Joten jotkut lapset kärsivät tietyistä kasvatusmetodeista enemmän kuin toiset, ja toiset taas hyötyvät jostain enemmän kuin toiset.
Olen työssäni nähnyt lapsia ja nuoria paljon ja huomannut, että erityisesti pk-seudun lapsilla ja nuorissa totisesti on itsetunto kohdillaan. Joillain vähän liikaakin, epärealistisen korkea käsitys itsestään ja osaamisestaan. Näillä viittaan lähinnä Westendin kodeista tuleviin, jotka ovat vanhempiensa silmäteriä kuten kuuluukin, mutta joille on opetettu, että heille kaikki on mahdollista ja jos tulee epäonnistumisia, ne on muiden syytä. Nämä nuoret vaativat yksilöllistä palvelua oppilaitoksissa eivätkä osaa välttämättä ottaa huomioon sitä, että aikuiset eivät ole vain heitä varten (ja että aikuisetkin ovat ihmisiä).
Vierailija kirjoitti:
Terve itsetunto? Suvituuli K*rpä Joensuu huomasi 12-vuotiaana, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.
Sinulla ainakin on ilmeisen huono itsetunto kun pitää tuollaisia olkiukkoja rakennella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena jotkin kehumiset ja kiinnostukset koettu monasti kiusallisiksi jatkuvina.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta ketään. Älä luule liikoja itsestäsi. Mitä muka nytten taas. Älä sitten puhu liikaa.
Sellaiset fiilikset omasta lapsuudesta. Omia lapsia kehun ja kannustan, ja olen onnellinen siitä että eivät osaa edes kuvitella toisin.
Taas näitä mamman kullannuppuja, jotka eivät kestä, ettei kaikki menekään niin kuin itselle olisi kivointa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tullut kannustusta, mutta vielä vähemmän moitteita. Minulle se oli ok, sai etsiä oman tiensä.
Meilläkään ei tullut kannustusta, mutta moitteita muistettiin antaa. Sanomattakin selvää, että itsetunto ollut aika pa5ka. Huijarisyndrooma valloillaan.
Töitä paiskin ja olen edennyt ja saanut itsetuntoa parannettua, mutta yhä vain epäilys on jossain syvällä. Koko ikäni on epäilty pärjäämistäni ja osaamista, epäilijöinä erityisesti vanhemmat. Usko itseen ollut koetuksella monta kertaa.
Itse olen toiminut toisin omien lasten kanssa ja heillä tuntuukin olevan tuollainen terve itsetunto (ei kuitenkaan sitä toista ääripäätä jossa mitään vastoinkäymisiä ei kestetä). Onneksi puoliskolla itsetunto on kunnossa ja häntä on kyllä kannustettu ja tsempattu omies vanhempiensa toimesta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkeintä olisi ollut se ettei lapsen edessä oltaisi juotu. Meitä oli neljä ihmistä kaksiossa ja vanhemmat kännäsivät kotona vähintään viikonloput minkä palkkatöiltään kerkesivät. Tai oli huutamista ja haukkumista. Minua kiusattiin koulussakin joten ei ollut oikein missään rauhaa. Itellä sekosi hermosto tuossa enkä ole osannut oikein keskittyä ikinä pitempään mihinkään.
Parastahan on se kun vanhemmat sitten ollessani aikuinen lopettivat sen kännäämisen ja riehumisen ihan oma-aloitteisesti. Toki sitä ei voinut tehdä silloin kun me lapset olimme lapsia. Veli myös suoritti itselleen korkeakoulututkinnon ja uran kun minä jäin keskiasteelle. Sekin sai minut kysymään onko vika minussa kun hän kuitenkin sai nuo aikaan ja minulta puuttuu sisäinen rauha ja keskittymiskyky.
Sen verran hullu olin, että lisäännyin. Olen lopettanut juomisen enkä ole perhe-elämän aikana juonut pisaraakaan. Hermot ovat kuitenkin pinnassa ja jollain tasolla v***ttaa ihan kaikki.
Tehkää ihmiset mitä teette ja painottakaa mitä painotatte, mutta älkää ikinä juoko lasten nähden, kirotko, raivotko...no ok, nuo kaksi jälkimmäistä ovat inhimillisiä, mutta juominen lasten edessä on typerintä mitä voi tehdä. Toki meilläkin sitä paskaa höystettiin vielä sillä, että kun yritin puhua lapsuuden kokemuksistani ne väännettiin mielikuvituksen tuotoksiksi, koska eihän meillä sellaista. Niin monta kertaa olen joskus miettinyt tästä maailmasta lähtemistä. Lapsen takia en voi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta ketään. Älä luule liikoja itsestäsi. Mitä muka nytten taas. Älä sitten puhu liikaa.
Sellaiset fiilikset omasta lapsuudesta. Omia lapsia kehun ja kannustan, ja olen onnellinen siitä että eivät osaa edes kuvitella toisin.Taas näitä mamman kullannuppuja, jotka eivät kestä, ettei kaikki menekään niin kuin itselle olisi kivointa.
No susta ainakin on helppo arvata miten sua on kohdeltu lapsena ja miten sulle on puhuttu.
Kyllä oltiin kiinnostuneita asioista, lämminhenkisiä ja tuettiin, mutta hyvää itsetuntoa eivät vanhemmat osanneet tukea, kun ei heillä itselläkään sellaista ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin oli olettamus etä lapset tuovat yhdeksikön todistuksia ja niin toivat. Tietenkin sekin paha köksäpsykologien mielestä. Olis pitänyt seiskoja ylistää maasta taivaaseen.
Itse valitsivat alansa. Yks pakotettiin lukion kursseihin eli kaksoistutkintoon vaikkei ois tahtonut.
Hyvä kun nykyisin vanhemmat ovat virheettömiä ja mussukoilla piisaa rahaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta ketään. Älä luule liikoja itsestäsi. Mitä muka nytten taas. Älä sitten puhu liikaa.
Sellaiset fiilikset omasta lapsuudesta. Omia lapsia kehun ja kannustan, ja olen onnellinen siitä että eivät osaa edes kuvitella toisin.Taas näitä mamman kullannuppuja, jotka eivät kestä, ettei kaikki menekään niin kuin itselle olisi kivointa.
Se olisi ollut kivaa tietysti että vanhemmat olisivat kannustaneet. Niin ei kuitenkaan ollut, enkä sitä voi muuttaa. Olen kuitenkin pärjännyt elämässä paremmin kuin hyvin. Materiaaliset puitteet ovat kunnossa, on ihana mies ja rakkaat lapset. Nyt tosiaan kasvatan heitä niin ettei tarvitse ajatella että mikään ei riitä tai ketään ei kiinnosta. Sinua se jostain syystä ärsyttää, ehkä kannattaa miettiä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ei voi kehua lasta mistään, kun se voi ylpistyä ja luulemaan itsestään jotain. Mitään ei kannata yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu ja joutuu pettymään.
Huhhuh, tämä kommentti kyllä osui ja upposi koska äitini on käyttänyt tismalleen tuollaisia ilmaisuja! Olen kaiken lisäksi syntynyt todella vanhoille vanhemmille, olen hädin tuskin edes 40-vuotias eikä kenelläkään ikätoverillani ole boomer-vanhempia.
Kärsin parikymppisenä pahoista itsetunto-ongelmista, mutta selvisin niistä kun tajusin mistä on kysymys. Omien ystävieni vanhemmat ovat tuntuneet paljon enemmän omilta kasvattajilta ja he ovat kannustaneet minua. Kun valmistuin yliopistosta, vanhempani eivät jaksaneet jo ikänsä takia tulla juhliin mutta ystäväni vanhemmat tulivat ja halasivat ihan. Vanhempieni mielestä yliopiston käyminen oli vain turhaa pröystäilyä. Olen niin kiitollinen ystäväni vanhemmista, jotka ikään kuin henkisesti adoptoivat minut.
Nykyään painotetaan pehmeää, lempeää, positiivista, kannustavaa, rohkaisevaa ja hyvää itsetuntoa, ainutkertaisuutta ja yksilön oikeuksia korostavaa kasvatusta. Ongelmalliset puolet on sitten siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden lapset ovat kuitenkin ensimmäiset hyvin koulutetut ikäluokat Suomen historiassa.
Suomi oli 1940-luvulla sodan runtelema maa, joka ymmärsi, että tulevaisuus on rakennettava lasten varaan. Murrossukupolvi, jälleenrakentamisen sukupolvi, pula-ajan sukupolvi, boomerit. Suurilla ikäluokilla on lähes yhtä paljon nimityksiä kuin sukupolvella on edustajia. Riippuen mistä puhutaan ja toisinaan myös kuka puhuu suuret ikäluokat ovat milloin hyvinvoinnin rakentajia, milloin sen rapauttajia, milloin hyväntekijöitä, milloin omaneduntavoittelijoita, milloin tienraivaajia, milloin tulppia toisten tiellä. Heitä on paljon ja he ovat saaneet myös paljon aikaan. Suurten ikäluokkien vaikutus on näkynyt politiikassa, hyvinvointivaltion rakenteissa, nuorisokulttuurissa, taiteessa, pukeutumisessa, tapakulttuurissa, moraalissa, perhesuhteissa. He ovat jättäneet jonkin jäljen kaikkeen missä ovat olleet mukana ja me lapset mentiin siinä ohessa, ei kaiken keskipisteenä. Äideillä ja iseillä oli kädet kirjaimellisesti täynnä töitä, töitä ja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta ketään. Älä luule liikoja itsestäsi. Mitä muka nytten taas. Älä sitten puhu liikaa.
Sellaiset fiilikset omasta lapsuudesta. Omia lapsia kehun ja kannustan, ja olen onnellinen siitä että eivät osaa edes kuvitella toisin.Taas näitä mamman kullannuppuja, jotka eivät kestä, ettei kaikki menekään niin kuin itselle olisi kivointa.
Se olisi ollut kivaa tietysti että vanhemmat olisivat kannustaneet. Niin ei kuitenkaan ollut, enkä sitä voi muuttaa. Olen kuitenkin pärjännyt elämässä paremmin kuin hyvin. Materiaaliset puitteet ovat kunnossa, on ihana mies ja rakkaat lapset. Nyt tosiaan kasvatan heitä niin ettei tarvitse ajatella että mikään ei riitä tai ketään ei kiinnosta. Sinua se jostain syystä ärsyttää, ehkä kannattaa miettiä miksi.
Siksi, että noiden kanssa joutuu työskentelemään työpaikalla. Jos joku on jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että hän on muiden yläpuolella, niin ei se kauhean hyvää tee työyhteisölle.
Olen nelikymppinen, ja äitini osaa tuon vaivihkaisen tölvimisen taidon edelleen. Työstressini on perusteetonta kun työni on niin typerää ja helpompaa kuin hänellä aikoinaan, mutta työ sopinee minulle kun en varmasti olisi muuhun pystynyt. Elämäni on helppoa kun minulla ei ole lapsia, mutta varmaan ihan riittävän vaikeaa tällaiselle hermoheikolle tapaukselle. Kotini on ruma, harrastukseni ovat epäkiinnostavia ja olen taas lihonut. N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Vanhemmat muistivat aina mainita vieraille, sukulaisille ja opettajille kuinka me lapset eivät olla mitään välkkyjä, mutta pääasia olisi jos jotain töitä tulevaisuudessa löytäisivät. Niinpä sitten menimme amikseen ja siitä heti työelämään sen enempää tulevaisuutta miettimättä.
Jossain vaiheessa sitten aloin kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että olisin varsinaisesti tyhmä. Olin liki 30-vuotias kun oikeasti ymmärsin, etten ole tyhmä ja pääsin yliopistoon opiskelemaan.
Yliopistoon nyt pääsee melkein kuka hyvänsä, jos haluaa.
Miksi alapeukut? Paikkansahan tuo pitää. Ala täytyy tietysti valita oikein.