Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni sairas seniorikoira stressaa koko perhettä
15.02.2026 |
Tiedän, että tämä keskustelu saa varsinkin koiraihmiset varpailleen, mutta aihe on tärkeä ja kaipaan vertaistukea ja näkökantoja.
Puolisoni koira on 14 v. ja pitkäikäistä pikkukoirarotua. Olen asunut puolisoni ja koiransa kanssa nyt 10 v. Koiralla todettiin dementia loppuvuodesta ja sai lääkkeet siihen. Aluksi oireet hieman helpottivat, kunnes taas alkoivat. Oireet hyvin samanlaisia kuin ihmisilläkin dementiassa. Niitä ovat sekavuus (ei välttämättä tunnista isäntää ja muita perheenjäseniä heti), pelokkuus (tärisee paljon, kulkee selkä kyyryssä häntä koipien välissä), sisäsiisteys todella puutteellinen: päivittäin pissaa (matolle) ja/tai kakkaa sisälle ja vaippaa joutuu pitämään suuren osan ajasta; pyytää uloskin, mutta ei tosiaan aina; levottomuus (vaeltaa ympäri taloa), on alkanut haukkua poissaollessamme (asumme rivitalossa) ja viime aikoina myös yöllä on alkanut "ulista", jolloin kaikki perheenjäsenet heräävät.
2 kk sitten neurologi ei sanallakaan puhunut, että voisiko jo olla aika päästää pieni kärsimyksistään, jos lääke ei helpota oireita. Koira myös joutuu olemaan työpäiviemme ajan yksin. Ei mitään tietoa, miten se pärjää sen ajan tai mitä tekee.
Tätä kaikkea em. on suurimman osan aikaa. Välillä on hyviä hetkiä, koira ikäänkuin "herää" hetkeksi, leikki jne., kunnes tuo kaikki taas alkaa.
Jos kyseessä olisi minun lemmikkini, olisin päästänyt sen pois jo pari vuotta sitten, kun levottomuus ja tärinät alkoi. Nyt tilanne on hurjan paljon pahempi, ja menetän kohta järkeni siivotessani päivittäin pissoja ja kakkoja, ja ylipäänsä seuratessani koiran levottomuutta. Vaipatkin sitä selvästi kutittavat ja hankaloittavat kävelyä. Pahoittelen joka kerta, kun laitan sille vaipan, että joutuu sellaista sietämään. Tämä kaikki aiheuttaa myös kitkaa parisuhteessa, kun tilanne on niin hirveän stressaava.
Minun mielestäni tämä ei ole lemmikin arvokasta vanhuutta, mutta mitä voin tehdä, ja puolisoni ei halua puhua asiasta. Ymmärrän luopumisen tuskan hyvin, olen itsekin joutunut sen päätöksen tekemään. Se on ihan kauheaa, mutta rakkauden hinta ja lemmikille viimeinen palvelus.
Kommentit (65)
61/65
|
16.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sinut se laittaisi laitokseen vastaavin oirein!!
Tosi tyhmä mies!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti noin vuoden prosessoida eläinlääkärin ilmoille heittämä ajatus, että olisiko kohta aika päästää seniorikoira pois. Silloin saatiin vielä lääkityksellä kivut pois, joten sain "pitkittää" miettimistä. Tää oli perheen ensimmäinen koira, joka oli myös lapsille tärkeä. En tiennyt miten asian olisin esittänyt nuorimmaiselle, meillä oli muutakin surua ja murhetta silloin perheessä. Lopulta tää nuorimmainen (teini) sanoi itse, että " äiti, X ei ole enää aina ihan tässä maailmassa" ja sitten alettiin jutella pitäisikö koira päästää jo pois.
Tarkoitan tällä sitä, että asian käsittely on vaikeaa ja itse tein sen luopumis- ja surutyön isoksi osaksi jo tuossa vaiheessa. En puhunut siitä kellekään, ennenkuin lapseni otti poissaolokohtaukset puheeksi. Sitten kun menimme piikille, meillä oli myös meidän toinen koira mukana ja kaikilla oli rauhallinen olo. Myös meidän toinen koira mielestäni tiesi, että kaveri on lähdössä pois. Kun seniorikoira lähti niin oli haikea olo, mutta myös iso taakka lähti. Vasta kotiin palattuani tajusin miten väsynyt olin ollut pissojen ja kakkojen siivoamiseen ja koiran terveydentilan tarkkailuun.
Voi olla ap, että miehesikin miettii asiaa, vaikka vaikuttaa olevan lukossa. Se on raskas päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takajaloista kiinni ja kivijalkaan
Niinkö faijas teki sisaruksillesi.
Tuon kohdalla epäonnistui.
Ei ole tosiaan koiranelämän arvoista elämää olla kokoajan "hukassa, peloissaan". Luopuminen on suurinta rakkautta tuollaisessa tilanteessa.