Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni sairas seniorikoira stressaa koko perhettä
15.02.2026 |
Tiedän, että tämä keskustelu saa varsinkin koiraihmiset varpailleen, mutta aihe on tärkeä ja kaipaan vertaistukea ja näkökantoja.
Puolisoni koira on 14 v. ja pitkäikäistä pikkukoirarotua. Olen asunut puolisoni ja koiransa kanssa nyt 10 v. Koiralla todettiin dementia loppuvuodesta ja sai lääkkeet siihen. Aluksi oireet hieman helpottivat, kunnes taas alkoivat. Oireet hyvin samanlaisia kuin ihmisilläkin dementiassa. Niitä ovat sekavuus (ei välttämättä tunnista isäntää ja muita perheenjäseniä heti), pelokkuus (tärisee paljon, kulkee selkä kyyryssä häntä koipien välissä), sisäsiisteys todella puutteellinen: päivittäin pissaa (matolle) ja/tai kakkaa sisälle ja vaippaa joutuu pitämään suuren osan ajasta; pyytää uloskin, mutta ei tosiaan aina; levottomuus (vaeltaa ympäri taloa), on alkanut haukkua poissaollessamme (asumme rivitalossa) ja viime aikoina myös yöllä on alkanut "ulista", jolloin kaikki perheenjäsenet heräävät.
2 kk sitten neurologi ei sanallakaan puhunut, että voisiko jo olla aika päästää pieni kärsimyksistään, jos lääke ei helpota oireita. Koira myös joutuu olemaan työpäiviemme ajan yksin. Ei mitään tietoa, miten se pärjää sen ajan tai mitä tekee.
Tätä kaikkea em. on suurimman osan aikaa. Välillä on hyviä hetkiä, koira ikäänkuin "herää" hetkeksi, leikki jne., kunnes tuo kaikki taas alkaa.
Jos kyseessä olisi minun lemmikkini, olisin päästänyt sen pois jo pari vuotta sitten, kun levottomuus ja tärinät alkoi. Nyt tilanne on hurjan paljon pahempi, ja menetän kohta järkeni siivotessani päivittäin pissoja ja kakkoja, ja ylipäänsä seuratessani koiran levottomuutta. Vaipatkin sitä selvästi kutittavat ja hankaloittavat kävelyä. Pahoittelen joka kerta, kun laitan sille vaipan, että joutuu sellaista sietämään. Tämä kaikki aiheuttaa myös kitkaa parisuhteessa, kun tilanne on niin hirveän stressaava.
Minun mielestäni tämä ei ole lemmikin arvokasta vanhuutta, mutta mitä voin tehdä, ja puolisoni ei halua puhua asiasta. Ymmärrän luopumisen tuskan hyvin, olen itsekin joutunut sen päätöksen tekemään. Se on ihan kauheaa, mutta rakkauden hinta ja lemmikille viimeinen palvelus.
Kommentit (74)
Koira ei enää pitkään elä. Mutta ehkä eläinlääkäri voisi lisätä tai muuttaa lääkitystä, jotta koira olisi levollisempi. Miehellesi luopuminen on vaikeaa, älä väkisin yritä siihen muutosta. Lempeyttä ja rakkautta teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että asutte rivitalossa, olisin muuten ehdottanut rakin potkaisua partsilta.
Puolisosi on aikamoinen eläinrääkkääjä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kipuilen pitäisikö meidän 14 v koira viedä piikille. Vielä syöö hyvin, käy mielellään lenkillä, tosin jalat näyttää pettävän jos liian pitkä lenkki mutta aamua iltaa jaksaa puolen tunnin lenkit. Siis välillä horjuu kävellessä ja jalat rupeavat luiskahtelemaan alta. Mutta tämä hyvin harvoin ja vain joskus pidemmällä lenkillä. Koskaan koira ei halua kääntyä kotiin vaan me koetamme huolehtia ettei lenkistä tulisi liian pitkä.
Nyt koira on välillä ollut hieman sekava ja seisoo huonekalujen takana ja katsoo vähän hölmönä että miten tuolin takaa pääsisi pois. Mietin dementian mahdollisuutta. Toisaalta koira kipaisi sitten tuolin takaa nopeasti pois kun näki ruuan.
Apn tilanteessa kuulostaa ehdottomasti piikin paikalta. Itse en jaksaisi katsoa tuollaista tilannetta pitkään. Sanoisin miehelle että joko koira piikille tai sitten vie kunnalliselle eläinlääkärille arvioitavaksi. Ja sitten soitat etukäteen eläinlää
Ei vaikuta siltä että sinun koirasi kärsii. Hän on vain vanha ja oireet sen mukaiset. Ei tarvitse lopettaa, leppoisaa loppuelämää hänelle ja teille.
Kyllä koiran ajatukset on jo pois raiteiltaan. Läheisten unohtaminen, pelko, ymmällään olo. Pidätysvaikeudet kertoo fyysisestä heikkoudesta. Enemmän se on kärsimistä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Otin asian puheeksi, ja sanoin, ettei ole oikein koiraa kohtaan ja se kärsii. Hän meni ihan lukkoon tämän jälkeen. Hän ei kestä ajatusta, että joutuu luopumaan. Koira on ihan kuin hänen lapsensa (hänellä ei ole omia).
Lupaa hänelle uusi koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menetän kohta järkeni siivotessani päivittäin pissoja ja kakkoja
Jätä ne puolison siivottavaksi.
Noi asiat kuuluu vanhuuteen. Kyllä vanhan koiran pissoja pitäisi jaksaa sitoutua siivoamaan siinä missä pennunkin, ja sietämään että koira voi haukkua vaikka öisin. Tuollainen piemirotu voi elää pitkän iän. En mä tuon takia veisi lopetettavaksi, koira on rakenteeltaan terve. Lääkitys dementiaan on. Enkä edes pitäisi vaippoja, vahinkoja sattuu päivittäin, mutta koira osaa silti pyytää ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi asiat kuuluu vanhuuteen. Kyllä vanhan koiran pissoja pitäisi jaksaa sitoutua siivoamaan siinä missä pennunkin, ja sietämään että koira voi haukkua vaikka öisin. Tuollainen piemirotu voi elää pitkän iän. En mä tuon takia veisi lopetettavaksi, koira on rakenteeltaan terve. Lääkitys dementiaan on. Enkä edes pitäisi vaippoja, vahinkoja sattuu päivittäin, mutta koira osaa silti pyytää ulos.
Milloin ajattelit nukkua, jos koira haukkuu yöt?
Nivelkivut noilla on oireina, samaan tapaan vanhenevat kuin ihmiset. Niihin saa lääkityksen ja dementikon kuulo ja näkö heikkenee, mutta pikkukoiran kanssa on suhteellisen helppoa. Levitä vanhoja pyyhkeitä sinne pissapaikoille. en kyllä käsitä vaippoja koiralla ne on ihan järjettömiä. juttele ukon kanssa että jos keväällä saisi päätettyä kun maahan saa jo kaivetuksi kuopan. Ei nämä ole helppoja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takajaloista kiinni ja kivijalkaan
Niinkö faijas teki sisaruksillesi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tilanne on kauhea. Omakin mielenterveys tästä jo pahasti kärsii.
Se tässä onkin ongelma. Olet vajaaälyinen. Eläinrääkkääjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy puolisolta, ketä varten pitää koiraa elossa? Itseään vai koiraa?
Ei ole oikein antaa lemmikin kärsiä, jotta itse pääsee tunne-elämässä helpommalla.
Ja vielä eläinlääkäreistä: olen itse omin silmin nähnyt ainakin kolme tapausta, jossa eläinlääkäri vaan suosittelee lisää lääkkeitä todella vanhalle lemmikille, vaikka kaikki paitsi omistaja näkee mitä pitäisi tehdä.
Valitettavaa mutta totta, että heille tärkeintä on vaan kassavirta.
Läheiseni on eläinlääkäri ja kertoi, että omistajat eivät halua kuulla, että eläin pitää lopettaa. Heille täytyy se vaihtoehto tarjota muiden vaihtoehtojen (hoito) joukossa, mutta silti he eivät eläimiään halua lopetettavan.
Olen itsekin tähän törmännyt hevoseni loukkaannuttua vakavasti. Eläinlääkäri muotoili asian että varaudu siihen, ettei ole kauaa aikaa. Eli vielä olisi hoidettu. Pyysin että lopetetaan heti. Eläinlääköri oli silminnähden helpottunut.
Myös ähkyisen hevosen kohdalla omistajan on itse pyydettävä lopetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vaipat?? Neurologi?? Mä rakastan mun koiraa mutta tosiaan noin pitkälle en ikinä päästäisi tilannetta. Mun äiti oli aikoinaan samanlainen, se piti meidän koiria viimeiseen asti hengissä. Ne oli lopussa käveleviä dementoituneita luurankoja, kivuissaankin varmaan. Vieläkin suututtaa kun ajattelen asiaa.
Ainakin riittävää lääkitystä rakille. Osoite on piritori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
Takajaloista kiinni ja kivijalkaan
Puolisosi on itsekäs paska! Mitään eläintä ei saa kiduttaa noin, on omistajan vastuu ja velvollisuus tehdä päätös kärsimysten lopettamisesta, vaikka se itseen sattuukin.
Vierailija kirjoitti:
Noi asiat kuuluu vanhuuteen. Kyllä vanhan koiran pissoja pitäisi jaksaa sitoutua siivoamaan siinä missä pennunkin, ja sietämään että koira voi haukkua vaikka öisin. Tuollainen piemirotu voi elää pitkän iän. En mä tuon takia veisi lopetettavaksi, koira on rakenteeltaan terve. Lääkitys dementiaan on. Enkä edes pitäisi vaippoja, vahinkoja sattuu päivittäin, mutta koira osaa silti pyytää ulos.
Koiralla on neurologin määräämä lääkitys, mutta se ei auta.
Koira osaa pyytää välillä ulos, jos ollaan samassa huoneessa, muuten heti pissaa lattialle. Ja pissaa lattialle/matolle, vaikka seisoisin vieressä. Kyse ei ole siis pissavahingosta, että rakko ei pidä. Ja siihenkin sillä on ollut lääke jo monta vuotta. Silti aamuisin on vaippa ihan märkä
Ja kyseessä on puolisoni koira, ja ei ole reilua, että minä pääosin joudun näitä siivoamaan ja useat matot on jo sen takia menneet pilalle.
Sisäsiisteyden puute ei ole tosiaan ainoa syys, vai luitko tekstini? Koira on pelokas ja ahdistunut suuren osan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nivelkivut noilla on oireina, samaan tapaan vanhenevat kuin ihmiset. Niihin saa lääkityksen ja dementikon kuulo ja näkö heikkenee, mutta pikkukoiran kanssa on suhteellisen helppoa. Levitä vanhoja pyyhkeitä sinne pissapaikoille. en kyllä käsitä vaippoja koiralla ne on ihan järjettömiä. juttele ukon kanssa että jos keväällä saisi päätettyä kun maahan saa jo kaivetuksi kuopan. Ei nämä ole helppoja päätöksiä.
Kivut kaikki poissuljettu ja muihin vaivoihin lääkitys. Viime ell- käynti maksoi 1600€.
Ja matottomuuteen ei lähdetä, sillä se ei pystyisi muuten liikkumaan parketill kaatuilematta, ja koko asunto pitäisi pyyhkeillä vuorata.
Sinut se laittaisi laitokseen vastaavin oirein!!
Tosi tyhmä mies!!!
Mulla kesti noin vuoden prosessoida eläinlääkärin ilmoille heittämä ajatus, että olisiko kohta aika päästää seniorikoira pois. Silloin saatiin vielä lääkityksellä kivut pois, joten sain "pitkittää" miettimistä. Tää oli perheen ensimmäinen koira, joka oli myös lapsille tärkeä. En tiennyt miten asian olisin esittänyt nuorimmaiselle, meillä oli muutakin surua ja murhetta silloin perheessä. Lopulta tää nuorimmainen (teini) sanoi itse, että " äiti, X ei ole enää aina ihan tässä maailmassa" ja sitten alettiin jutella pitäisikö koira päästää jo pois.
Tarkoitan tällä sitä, että asian käsittely on vaikeaa ja itse tein sen luopumis- ja surutyön isoksi osaksi jo tuossa vaiheessa. En puhunut siitä kellekään, ennenkuin lapseni otti poissaolokohtaukset puheeksi. Sitten kun menimme piikille, meillä oli myös meidän toinen koira mukana ja kaikilla oli rauhallinen olo. Myös meidän toinen koira mielestäni tiesi, että kaveri on lähdössä pois. Kun seniorikoira lähti niin oli haikea olo, mutta myös iso taakka lähti. Vasta kotiin palattuani tajusin miten väsynyt olin ollut pissojen ja kakkojen siivoamiseen ja koiran terveydentilan tarkkailuun.
Voi olla ap, että miehesikin miettii asiaa, vaikka vaikuttaa olevan lukossa. Se on raskas päätös.
Jos koira olisi lapsi se huitelisi jo maailmalla. Luopuminen mikä luopuminen. Siivoaako ja hoitaako mies koiraansa?