Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?

Kyllä mä sen tajuan. Tosin mulla on riittänyt elämässä perinnöllisiä ongelmia ja niistä syistä en lapsia halunnutkaan. Moni ongelmainen tekee lapsia silti, näin tekivät omatkin vanhempani ja minä siitä sitten jouduin kärsimään. 

Ihan typerää että ennen vanhaan "kaikki" lisääntyivät. Sen takia nykyään on porukka kuin mistäkin apinatarhasta karanneita, minä mukaan lukien. 

Ainakin itse huolehdin siitä ettei sukuni huonot geenit enää jatku. Se valta minulla sentään on.

Vierailija kirjoitti:

Ja me kaikki veronmaksajat joudumme ottamaan osaa näiden rahoittamiseen, jotka eivät tajua, että kaikki eivät lapsia saa, ainakaan sen kyseisen kumppanin kanssa. Tämä hallitus velvoittaa kaikkia veronmaksajia tämän vähemmistön rahoitukseen antamalla julkista rahoitusta niiden vauvantekotalkoisiin koeputkessa. 

Kuten myös jo syntyneiden siittiöiden lapsilisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä on vaikea olla myötätuntoinen ihmisille, jotka ovat tietoisesti lapsia hankkineet ja sitten valittavat siitä, että voi kun sulla lapsettomana on niin helppoa. Uhmaikäisesi uhmailee? Lapsella onkin ADHD? Atopia? Päivästä toiseen pitää siivota, pyykätä, kokata, varustaa lasta, kuskata harrastuksiin, pyyhkiä räkää? Mikä tästä voi tulla yllätyksenä nykymaailmassa, jossa netti on pullollaan sekä faktaa että kokemuspohjaista tietoa asiasta? Kyllä, valitsin helpon elämän ihan tarkoituksella enkä aio kuunnella vittuilua ihmisiltä jotka eivät itse ymmärtäneet asioita.

 

 

Siis hetkinen, jos joku sanoo että sulla on helpompaa kun ei ole lapsia niin se on vidduilua eikä toteamus,  mutta kun sä itse toteat että valitsit helpon elämän ( tässä suhteessa ) ihan tarkoituksella niin se on ok? 

 

Kyllähän moni ihminen tiet

Kyllä koska itse en mene koskaan hieromaan oman elämäni helppoutta (enkä vaikeutta) kenenkään naamaan vaan ne on olleet näitä lapsiperheellisiä jotka ovat olleet niin moukkia että ovat katkerina kommentoineet ensin mun elämääni ja siinä kohtaa sanon kyllä takaisin kuten asia on. Jos olet mulle tyly aiheetta, olen sitä myös takaisin. Tai oikeastaan, eihän se ole tylyyttä vaan jatkan keskustelua jonka toinen avasi; onpa sulla helppo elämä - no kiitos, niin kyllä on ja oon tosi iloinen siitä 😊 

Kuvailit kyllä tosi osuvasti monen ihmisen ongelman tässä maailmassa; mennään hurmion ja tunteiden ja illuusioiden mukana ja sitten huomataan että no menipäs nyt v****ksi. Olen ollut itsekin rakastunut mutta en ole silti tehnyt elämän suuria päätöksiä hormoneiden tai mielikuvien ohjaamana. Ihmiset hankkii koiriakin pitemmän rationaalisen harkinnan ja selvittelyn jälkeen kuin mitä monet hankkii lapsia. Ihmiset eivät halua katsoa ympärilleen mitä kaikkea se lapsiperhe-elämä voi olla vaan sulkevat silmänsä siltä olettaen että heidän kohdallaan tapahtuvat vain hyvät asiat. Tosin oman kokemuksen mukaan ne vanhemmat, jotka ovat harkinneet asioita eivätkä katso lapsiasiaa ruusunpunaisten lasien läpi eivät myöskään kyllä vittuile muille helposta elämästä vaan he ovat tietoisesti polkunsa valinneet eivätkä he ylläty sen karuudesta.

Tajuan. Siksi minulla ei ole lapsia, haluan helpon elämän.

" Lainaus tekstistäsi aiemmin: 

"Olen vain todennut, että lapsettomana elämä on helpompaa myös silloin kun se on vaikeaa ja että lapsettomat eivät voi ymmärtää millaista on kun on lapsia ja miten paljon vaikeampaa se on." 

Kyllähän tuossa nyt kommentoidaan että lapsettomien elämä on helpompaa 🤔 " 

Oon jo vääntänyt tämän asian moneen kertaan rautalangasta eli tarkoitin että kun elämään lisää lapsen, se on vaikeampaa. Se ei tarkoita edelleenkään että lapsettoman elämä olisi helppoa tai että kyseessä olisi joku dramaattinen asia kuten jonkun ihmisen vaikeuksien, sairauksien yms vähättely. 

Esim: Henkilö A on lapseton ja kärsii unettomuudesta. Hän ottaa nukahtamislääkkeen ja , mutta heräilee silti vähän väliä. 

Hän on työpäivän ajan todella väsynyt. Hänellä on koira, jonka hän ulkoiluttaa töistä tultuaan ja nukahtaa sitten sohvalle tv:n ääreen ruoan valmistettuaan ja syötyään. Hän päättää pestä pyykit vasta huomenna. Mukavien nokosten jälkeen hän käy ulkoiluttamassa koiran, ja menee sitten nukkumaan yöunet. 

Henkilö B:llä on lapsia ja hän kärsii unettomuudesta. Hän ei voi ottaa lääkkeitä, koska hänen täytyy olla valmiudessa jos lapselle tulee yöllä joku hätä, esim. Painajainen. Hän on työpäivän ajan todella väsynyt. Hän hakee lapsen töiden jälkeen päiväkodista, he vievät yhdessä koiran ulos,  koska lasta ei voi jättää yksin. Lapsi on väsynyt ja kiukuttelee lenkillä. He tulevat kotiin, ja henkilö B tekee ruokaa samalla kun lapsi huutaa ja heittelee tavaroita. Ruoan jälkeen lapsi katsoo Pikku Kakkosen ja henkilö B nukahtaa sohvalle. Hän herää 5min päästä siihen kun lapsi tulee hänet herättämään, ja säikähtää että nukahti. Hän nousee ja leikkii lapsen kanssa, tekee kotitöitä ja sinnittelee hereillä. Illalla hän pukee vastahakoiselle ja rimpuilevalle lapselle vaatteet, ja he käyvät ulkoiluttamassa koiran.  Yöllä hän ei saa nukkua kuin pätkissä, koska lapsi herää painajaiseen jonka jälkeen hän on jatkuvassa valmiudessa ja heräilee vähän väliä. 

Onko nyt niin hirveää sanoa, että henkilö B:llä on pikkuisen hankalampaa tuo? 

" Tosin oman kokemuksen mukaan ne vanhemmat, jotka ovat harkinneet asioita eivätkä katso lapsiasiaa ruusunpunaisten lasien läpi eivät myöskään kyllä vittuile muille helposta elämästä vaan he ovat tietoisesti polkunsa valinneet eivätkä he ylläty sen karuudesta. " 

Niin, tai eivät ainakaan kehtaa sitä myöntää varsinkaan lapsettomalle ystävälle. Ihminen voi myös yhtä aikaa ajatella että katsoo asioita realistisesti ja ajattelee että vaikeuksia ja rankkaa tulee olemaan, mutta se kuuluu asiaan ja siitä selviää ja sitten jälkikäteen huomaa, että taisi kuitenkin olla vähän ne ruusunpunaiset lasit myös silmillä, ja onkin vielä rankempaa kuin mitä oletti ja oma kapasiteetti vähän heikompi, tai on ainakin väsyneempi ja ärtyneempi kuin oletti. 

Mun mielestä se ei ole virhe, vaan luonnollista elämän kiertokulkua. Kontrolli kaikesta on vain illuusio. 

Esim. Moni päättää ettei ainakaan toimi niin kuin omat vanhemmat toimi, ja se onnistuu jossain määrin. Mutta sitten on joku niin tiukasti opittu malli toimia, jota ei ole edes tiedostanut, ja huomaa toistavansa sitä eikä siitä ole helppoa päästä eroon. Se voi herättää itsessä epäonnistumisen tunnetta. 

En ole sanonut siis että kaikki tulee yllätyksenä, mutta jotkut asiat aina ja se mittakaava ja volyymi ehkä. Sitä voi myös aliarvioida miten oma lapsi pääsee eri lailla ihon alle, kuin esim. Hoitolapset. 

T: ADHD-äiti 

Vierailija kirjoitti:

" Lainaus tekstistäsi aiemmin: 

"Olen vain todennut, että lapsettomana elämä on helpompaa myös silloin kun se on vaikeaa ja että lapsettomat eivät voi ymmärtää millaista on kun on lapsia ja miten paljon vaikeampaa se on." 

 

Kyllähän tuossa nyt kommentoidaan että lapsettomien elämä on helpompaa 🤔 " 

 

Oon jo vääntänyt tämän asian moneen kertaan rautalangasta eli tarkoitin että kun elämään lisää lapsen, se on vaikeampaa. Se ei tarkoita edelleenkään että lapsettoman elämä olisi helppoa tai että kyseessä olisi joku dramaattinen asia kuten jonkun ihmisen vaikeuksien, sairauksien yms vähättely. 

 

Esim: Henkilö A on lapseton ja kärsii unettomuudesta. Hän ottaa nukahtamislääkkeen ja , mutta heräilee silti vähän väliä. 

Hän on työpäivän ajan todella väsynyt. Hänellä on koira, jonka hän ulkoiluttaa töistä tultuaan ja nukahtaa sitten sohvalle tv:n

Tuohan on vain hetken läpileikkaus yhteen kohtaan. Täällähän usein puhutaan mitä kaikkea hyvää se lapsi tuo elämään ja kuinka se vaikeus on kaiken arvoista - entä jos se lapsi tuokin rakkautta ja merkitystä niin paljon että univaikeuksista huolimatta se ihminen on onnellinen isommassa kuvassa? Ja tuo lapseton onkin masentunut? Asioissa on niin paljon nyansseja. Miksi väännät asiaa täällä jos pidät itsekin vertailua tyhmänä asiana?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ne lapset antaa pois, jos on niin kovin vaikeaa?

Lasten pois antaminen on myös vaikeaa, eikä ne pois annetut lapset lakkaa olemasta sun lapsia vaikka heidät olis kuinka annettu pois. 

Yleisesti ottaen se että on vaikeaa ei tarkoita sitä, että ei olisi myös antoisaa, kasvattavaa ja terveellistä. 

Lopetatko sä aina kaiken heti, jos on vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

" Tosin oman kokemuksen mukaan ne vanhemmat, jotka ovat harkinneet asioita eivätkä katso lapsiasiaa ruusunpunaisten lasien läpi eivät myöskään kyllä vittuile muille helposta elämästä vaan he ovat tietoisesti polkunsa valinneet eivätkä he ylläty sen karuudesta. " 

 

Niin, tai eivät ainakaan kehtaa sitä myöntää varsinkaan lapsettomalle ystävälle. Ihminen voi myös yhtä aikaa ajatella että katsoo asioita realistisesti ja ajattelee että vaikeuksia ja rankkaa tulee olemaan, mutta se kuuluu asiaan ja siitä selviää ja sitten jälkikäteen huomaa, että taisi kuitenkin olla vähän ne ruusunpunaiset lasit myös silmillä, ja onkin vielä rankempaa kuin mitä oletti ja oma kapasiteetti vähän heikompi, tai on ainakin väsyneempi ja ärtyneempi kuin oletti. 

 

Mun mielestä se ei ole virhe, vaan luonnollista elämän kiertokulkua. Kontrolli kaikesta on vain illuusio. 

 

Esim. Moni päättää ettei a

Jep ja fiksu ihminen ei tuu kommentoimaan toiselle että onpa sulla helppo elämä

" Tuohan on vain hetken läpileikkaus yhteen kohtaan. Täällähän usein puhutaan mitä kaikkea hyvää se lapsi tuo elämään ja kuinka se vaikeus on kaiken arvoista - entä jos se lapsi tuokin rakkautta ja merkitystä niin paljon että univaikeuksista huolimatta se ihminen on onnellinen isommassa kuvassa? Ja tuo lapseton onkin masentunut? Asioissa on niin paljon nyansseja. Miksi väännät asiaa täällä jos pidät itsekin vertailua tyhmänä asiana? " 

Kyse ei nyt ollut mistään onnellisuudesta vaan siitä, että joku asia on helpompaa ilman lasta ja vaikeampaa lapsen kanssa. Ilman lasta on vähemmän säätämistä kuin lapsen kanssa. Masentuneita tai onnellisia voi olla molemmissa tapauksissa, mutta vaikeampaa on jos joutuu jatkuvasti taistelemaan jonkun kiukuttelevan kakaran kanssa. En todellakaan jaksa enää asiasta vääntääkään. Tää on mun kokemus elämästä ja jollain toisella on toisenlainen kokemus. Ei voi mitään, jos siitä joku loukkaantuu. 

" Jep ja fiksu ihminen ei tuu kommentoimaan toiselle että onpa sulla helppo elämä. " 

Ei tulekaan, se on todella moukkamaista ja ikävää. 

Täytyy kuitenkin erottaa se että jos esim. Joku jossain keskustelupalstalla on sitä mieltä että elämä ilman lapsia on yleisesti ottaen helpompaa, ei tarkoita samaa kuin se että joku väittää tietävänsä että sun elämä on helppoa. 

Ne ovat kaksi eri asiaa. 

" Tämä mietityttää itseäkin usein. Mutta en ole koskaan halunnut lapsia joten en ymmärrä lapsen kaipuuta. Mutta se on elämänvalinta siinä missä muukin, joku valitsee että on parempi lopettaa yrittäminen niin vaikealta kuin se tuntuukin, mutta jotkut päättää jatkaa hinnalla millä hyvänsä (talous, mielenterveys, sosiaaliset suhteet) " 

Mun mielestä on myöskin väärin, että ei saisi sanoa että lasten kanssa on välillä vaikeaa ja raskasta ja että oma elämä oli helpompaa ennen lapsia, koska joku muu ei ole voinut saada lasta vaikka on halunnutkin. Jos ajattelee lasten parasta, niin silloin puhuu ja käsittelee ne tunteensa läpi,  eikä pidättele kaikkea sisällään siksi, että joku jossain saattaa loukkaantua, kun on jäänyt paitsi jostain kuvittelemastaan auvosta. Jokaisella meillä on ne omat murheet kuitenkin oli lapsia tai ei ja ei ole realistista väittää että lapsen kanssa on aina ihanaa ja että vanhemmuus on aina parasta ikinä. 

Niitäkin tarinoita on, että joku on yrittänyt pitkään saada lasta, ja kun on sitten vihdoin saanut niin on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ollut pettynyt. 

Moni myös eroaa pikkulapsiaikana kun ei kestetäkään. 

Minä menen ja leikkaan kummatkin jalkani poikki. Voinko nyt sitten ylpeillä siitä, että elämäni on vaikeampaa, kuin teillä lapsia omaavilla?

Tuntuu jotenkin oudolta tämä uhrikilpailu siitä, kenellä on "vaikeampaa". Lapsellisilla voi olla helpompaa, kuin lapsettomalla. Sehän riippuu täysin elämäntilanteesta. Se, että on lapsia ei tarkoita heti sitä, että elämäsi olisi vaikeampaa kuin jonkun, jolla ei ole lapsia.

Ihme uhriasemalla kilpailua. Mitä te odotatte saavanne siitä, että teidän elämänne on kaikista vaikempaa? Jonkun pokaalin, kruunun vai mitä?

Tietävät teoriassa, mutta  käytännön kokemuksen puuttuessa eivät todella. Osa osaa ehkä eläytyä vahvastikin ja tukea lapsiperheitä. En minäkään todella esimerkiksi ymmärrä mihin kaikkeen rasismin kokeminen ihmisessä vaikuttaa, koska en ole rodullistettu. En myöskään täysin tajua, miltä vaikka dissosiointi tuntuu, vaikka olen lukenut siitä kuvauksia artikkeleista. Itsekin toki tiesin ennen lapsia kaikenlaista, mutta ihan jo pelkkä kaikenvaltaava rakkaus lasta kohtaan yllätti täysin kokemuksena kuten myös sen huomaaminen, että kukaan ei oikein auttanut tai ollut kiinnostunut. Ehkä olin optimistisempi muiden ihmisten suhteen ennen lapsia, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole elämä tulevaisuudessa helppoa lapsettomalla, kun vanhuus tulee niinkuin se tulee meille kaikille, niin ovat yksin, kuka käy kaupassa, kuka hoitaa esim juoksevat asiat kun pää ei toimi eikä osaa, kuka katsoo että saa kunnon hoitoa, älkää VAAN kuvitelko että kyllä yhteiskunta hoitaa, EI HOIDA, onnea.

Ja silti Suomi on täynnä vanhuksia, joiden lapset eivät edes kuse heihin päin...

Kun äitini oli saattohoidossa, kävin siellä joka päivä. Osastolla oli myös ihan tavallisia vanhuksia, jotka eivät olleet saattohoidossa. Koskaan en nähnyt heillä ketään vieraita. Hoitajat vain kärräsivät television eteen ja sieltä pois. Tuskin olivat kaikki lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus ei ole aina oma valinta, ja vaikka olisikin, vaikeuksia kyllä riittää kaikille.

 

Mutta niillä kellä on oma valinta niin on hiekkaa vitussa.  Joka asiasta itkua parkua.

Ei paljon valittaminen kiinnosta, keskityn mieluummin elämään omaa elämääni. Suosittelen samaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tajuan. Ei tarvitse kuin kuunnella perheellisten valitusta siitä miten raskasta elämä on. Ei sillä että omakaan elämä olisi niin helppoa, mutta eipähän ainakaan ole lapsia vastuksena.

Kakaroista voi koitua vaikka mitä ongelmia. 

Aika turha keskustelun aihe! Enemmänkin puolustellaan ja haukutaan. Ei tunnuta ymmärtävän, ettei lapseton voi ymmärtää lapsellisen elämästä kuin kielteisen puolen! Eikä tule ymmärtämään ennenkuin tulee itse vanhemmaksi! Ja piste!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole elämä tulevaisuudessa helppoa lapsettomalla, kun vanhuus tulee niinkuin se tulee meille kaikille, niin ovat yksin, kuka käy kaupassa, kuka hoitaa esim juoksevat asiat kun pää ei toimi eikä osaa, kuka katsoo että saa kunnon hoitoa, älkää VAAN kuvitelko että kyllä yhteiskunta hoitaa, EI HOIDA, onnea.

 

Varmaan silloin on jo hoivarobotteja. Ne hoitaa.

 

Luotatko robottiin? Työntää ruuat p*rseeseen ja supot suuhun :D

Kuulostatpa tosi sivistyneeltä. 

Mutta juu, uskon, että siinä vaiheessa kun ne hyväksytään käyttöön, niistä on paljon apua.

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa.