Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?

Mies on onnellisin sinkkuna tilastojen mukaan. Ja sekös naisia kiukuttaa.

Haha ooks kade

Jos on vaikeaa, niin pistät kuule hommiasi vähän hulinaksi, niin jo susta tehdään lasua ja lapset lähtee sijaisperheeseen. Sitten katoat maisemista ja pääset kakaroistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

Oi uhriuden kuningatar! Haluatko kruunusi tänään? Tässä, tässä se on! Oi upea uhrikungingattaremme! Olet parhain uhriutumaan meidän keskuudessamme! Eläköön, uhriutumisen kuningatar!

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna tilastojen mukaan. Ja sekös naisia kiukuttaa.

Niinhän naisetkin ovat. Eli kaikki ovat tyytyväisiä siis.

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

Eikös sama tilanne ole, jos omistaa koiria, hevosia tai muita isompia eläimiä? Ihan sama ootko miten kipeänä, ne koirat on vietävä lenkille, lehmät ja hevoset ruokittava ja päästettävä laitumelle. Ei voi vaan nukkua, on pakko herätä aamulla aikaseen?

Varmasti elämä olisi helpompaa ilman lapsia. Mutta usein tapaan sanoa tutuille, että elämäni parhaat vuodet olivat ne kun pikkuiseni olivat pikkuisia! Eli suunnilleen 0-14 vuotiaita. Yhdessä voitiin tehdä kaikenlaista iästä riippuen, ja oli ihanaa jopa laskea pulkkamäkeä talvella. Yleensä en pidä kylmästä, mutta lasten ilo teki siitäkin hyvän. Vaikka kaipaan noita vuosia, on totta, että kyllä usein olin väsynyt tai huolissani eri asioista. Ja jollei muuta, ainakin ihanat lapset opettivat aivan pohjatonta rakkautta. Monta päivää vaihtaisin pois, jos voisin, mutta kokonaisuutta en - mieluummin ottaisin lisää tuota elämää mikäli ikä vielä sallisi.

Vierailija kirjoitti: Minä menen ja leikkaan kummatkin jalkani poikki. Voinko nyt sitten ylpeillä siitä, että elämäni on vaikeampaa, kuin teillä lapsia omaavilla? Tuntuu jotenkin oudolta tämä uhrikilpailu siitä, kenellä on "vaikeampaa". Lapsellisilla voi olla helpompaa, kuin lapsettomalla. Sehän riippuu täysin elämäntilanteesta. Se, että on lapsia ei tarkoita heti sitä, että elämäsi olisi vaikeampaa kuin jonkun, jolla ei ole lapsia. Ihme uhriasemalla kilpailua. Mitä te odotatte saavanne siitä, että teidän elämänne on kaikista vaikempaa? Jonkun pokaalin, kruunun vai mitä?

Ei kyse ole mistään uhriasemalla kilpailemisesta tai siitä, että muiden pitäisi myöntää että toisen elämä on kaikkein vaikeinta suhteessa muihin. 

Ainakin itse olisin joskus kaivannut omien tunteiden validoimista ja empatiaa, mutta sainkin vastaani vähättelyä, vertailua ja loukkaantumista. 

Mulla oli kerran aivan kaamea flunssa, kuumetta ja kova päänsärky, johon ei tuntunut oikein auttavan mitkään särkylääkkeetkään. 

Sanoin Whatsappissa mun vapaaehtoisesti  lapsettomalle ystävälleni, ajattelematta siis ollenkaan, että hän on lapseton, että hitto, en osannut yhtään arvostaa sitä kuinka paljon helpompaa lapsettomana on sairastaa, silloin kun mulla ei ollut lapsia. Että on ihan hirveää kun lapsi tulee tähän koko ajan jotain kirkumaan ja hyppimään mun päällä. 

Siihen se mun ystävä sanoi että kyllä lapsettomallakin voi olla ihan hirveää sairastaa flunssaa. 

Sanoin että tottakai, mutta mulle henk koht se oli silloin helpompaa kun mulla ei ollut lapsia, ja pystyin vain makaamaan koko päivän sängyssä hiljaisuudessa ja ehkä omien voimien mukaan maratoonata jotain sarjaa. Että nyt niin ei voi tehdä, kun pitää huolehtia lapsesta. 

Mutta ei se lapseton ystävä tajunnut mua yhtään, vaan vaikutti loukkaantuneelta ja jankkasi vain että kyllä lapsettomallakin voi olla ihan yhtä kauhea olo flunssassa. Ihan niin kuin olisin muuta väittänyt. 

Olisin kaivannut että mulle sanotaan jotain että: " No varmasti on ihan kauheaa, tsemppiä " tms, mutta koin että jäin mun kokemuksen kanssa yksin ja tuli olo, etten olisi edes saanut sanoa mitään, vaikka en edes verrannut hänen elämäänsä vaan siihen aiempaan lapsettomaan minääni. 

Jotenkin ikävää ettei sitä voida myöntää, antaa vähän krediittiä vanhemmille siitä, että on tosi raskasta hoitaa toista ihmistä kun on itse kovassa kuumeessa ja on tosi heikko olo? Sen sijaan käännetään keskustelu itseensä, että kyllä kuule mullakin on vaikeaa! Se tuntuu kylmältä. 

Jos ei tätä ymmärrä, niin ei vain ymmärrä. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole mistään uhriasemalla kilpailemisesta tai siitä, että muiden pitäisi myöntää että toisen elämä on kaikkein vaikeinta suhteessa muihin.

Katsoitko peiliin, kun kirjoitit tämän?
Sinä et ole mikään uhrien kuningatar sen takia, että sinulla on lapsia. On paljon lapsettomia, joilla on paljon vaikeampi olla, kuin sinulla.
Muutenkin tuollainen kilpaileminen on lapsentasolle jääneiden touhua. Aikuiset ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia vaikeuksia ja ongelmia, eikä niitä voi verrata toisiinsa tai päättää kummalla on vaikeampaa.

Vain he, joilla ei ole mitään muuta tarjota omassa elämässään ja osaamisessaan tekee omasta vaikeasta elämästä jonkun kilpailun muiden kanssa.

Kasva jo herran jestas aikuiseksi, jos sulla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

 

Oi uhriuden kuningatar! Haluatko kruunusi tänään? Tässä, tässä se on! Oi upea uhrikungingattaremme! Olet parhain uhriutumaan meidän keskuudessamme! Eläköön, uhriutumisen kuningatar!

Eihän tää nyt vain mua koske vaan kaikkia pienten lasten vanhempia. Ei tosiasioiden myöntäminen ole uhriutumista eikä se, että myöntää että kun saa nukkua on helpompaa ja kun ei saa niin on vaikeampaa. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Varmasti elämä olisi helpompaa ilman lapsia. Mutta usein tapaan sanoa tutuille, että elämäni parhaat vuodet olivat ne kun pikkuiseni olivat pikkuisia! Eli suunnilleen 0-14 vuotiaita. Yhdessä voitiin tehdä kaikenlaista iästä riippuen, ja oli ihanaa jopa laskea pulkkamäkeä talvella. Yleensä en pidä kylmästä, mutta lasten ilo teki siitäkin hyvän. Vaikka kaipaan noita vuosia, on totta, että kyllä usein olin väsynyt tai huolissani eri asioista. Ja jollei muuta, ainakin ihanat lapset opettivat aivan pohjatonta rakkautta. Monta päivää vaihtaisin pois, jos voisin, mutta kokonaisuutta en - mieluummin ottaisin lisää tuota elämää mikäli ikä vielä sallisi.

Minulla taas oli vanhemmat jotka eivät kyenneet iloitsemaan lapsistaan, ei mistään kuin ehkä ympäristön satunnaisesta ihailusta.

Heidän syyttelevä syyllistävä ilottomuutensa riitti valitsemaan lapsettomuuden, joka sekään ei ole ollut vaivatonta vapaamatkustelua.

On vain hyvä että jokainen harkitsee millaiset elämäneväät pystyy lapselleen antamaan koska toisten lähtökohdat ovat tunnetaidoiltaan suoraan sanottuna surkeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

 

Oi uhriuden kuningatar! Haluatko kruunusi tänään? Tässä, tässä se on! Oi upea uhrikungingattaremme! Olet parhain uhriutumaan meidän keskuudessamme! Eläköön, uhriutumisen kuningatar!

 

Eihän tää nyt vain mua koske vaan kaikkia pienten lasten vanhempia. Ei tosiasioiden myö

Ei vaan se on ihan sitä uhriutumista. Sulla ei ole elämässä ollut koskaan aidosti vaikeaa, siksi yritätkin sillä kilpailla, kun ei elämässä ole mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

 

Eikös sama tilanne ole, jos omistaa koiria, hevosia tai muita isompia eläimiä? Ihan sama ootko miten kipeänä, ne koirat on vietävä lenkille, lehmät ja hevoset ruokittava ja päästettävä laitumelle. Ei voi vaan nukkua, on pakko herätä aamulla aikaseen?

Eläimet voi viedä ulos ja ruokkia jollain samalla ruoalla, mitä ne aina syö ja joka tulee jostain pussista tai purkista. Viet vaikka koiran ulos, annat sille ruokaa, leikit vähän sen kanssa ja se on tyytyväinen monta tuntia. Koirat nukkuu monta tuntia päivässä. Voit mennä sen lenkin jälkeen itse vaikka takaisin nukkumaan. 

Lisäksi koiran voi ulkoiluttaa vaikka kello 9 viikonloppuaamuna, mutta vauvat ja pikkulapset saattavat herätä kello 5-7 jonka jälkeen he tarvitsevat jatkuvaa huomiota ja heille täytyy kommunikoida. Et voi mennä takaisin nukkumaan tai tuijottaa vaan seinää väsyneenä mitään puhumatta. Koiraa ei tarvitse samalla lailla vahtia. 

Lapsia ei myöskään voi ruokkia jatkuvasti valmiilla ruoalla, vaan koko ajan täytyy kokata ja miettiä mikä nyt kelpaa. 

Koira ei myöskään aivan jatkuvasti kysele jotain tai kiukuttele jotain. Ei tarvitse olla koko ajan valmiudessa ja keskeytetty. Yksikään lehmä ei valita ettei ole mitään tekemistä. 

Tätä kirjoittaessa mun kouluikäinen lapsi valittaa ( isälleen ) että hän on ollut taas kipeänä ja äidilläkin on flunssa nyt. Hänellä on tylsää. Isä, joka myös on vähän kipeänä ( ei kuitenkaan ole kuumetta niin kuin mulla ) juttelee hänelle ja yrittävät keksiä tekemistä, mutta ei kuulosta siltä että mikään kelpaisi. 

Lapsen kanssa pitäisi jonkun mennä ainakin tunniksi ulos vaikka pulkkamäkeen, mutta kipeänä aikuiset ei nyt voi. Jos olis koira, riittäisi että sen käyttää tarpeillaan poikkeustilanteessa eikä se valittaisi siitä tai olisi ihan ylikierroksilla koko päivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin on helpompaa lapsettomilla,  että saa edes joskus nukkua pidempään. Meidän perheessä on herätty ympäri vuoden viimeistään seitsemältä yli kymmenen vuoden ajan. Ihan sama onko viikonloppu, loma tai arkipäivä, aina viimeistään seitsemältä, yleensä jo aiemmin. Ihan sama kuinka huonosti olet nukkunut tai oletko nukkunut lainkaan niin herätys on aikaisin aamulla ja siitä alkaa päivä. Ihan sama vaikka olisit itse kipeänä. 

 

Univaje on kaameaa ja tekee kaikesta vaikeaa. 

 

Eikös sama tilanne ole, jos omistaa koiria, hevosia tai muita isompia eläimiä? Ihan sama ootko miten kipeänä, ne koirat on vietävä lenkille, lehmät ja hevoset ruokittava ja päästettävä laitumelle. Ei voi vaan nukkua, on pakko herätä aamulla aikaseen?

 

 

Eläim

On lapsiakin, jotka syö joka aamu samaa ruokaa, joten väitteesi on epäpätevä. Sitäpaitsi ison navetan ruokkimiseen menee paljon kauemman aikaa, ja on fyysisesti raskaampaa, kuin lasten ruokkiminen. Täten jokaisella joka on navetta, elää rankempaa ja vaikeampaa elämää, kuin sinä.

Lapsettomuus ei ole aina vapaaehtoista. Lapsen tekeminen on aina vapaaehtoista ja oma valinta, joten heidän ei tulisi valittaa.

Ei maailma parane siitä, että oman vallinnan aiheuttamat vaikeudet projisoidaan muille.

Eikä minun elämäni ollut vaikeaa, kun lapseni olivat pieniä. Nyt ovat jo nuoria aikuisia, eivätkä aio tehdä lapsia. Se on heidän oikeutensa tehdä kuten haluavat.

" Ei vaan se on ihan sitä uhriutumista. Sulla ei ole elämässä ollut koskaan aidosti vaikeaa, siksi yritätkin sillä kilpailla, kun ei elämässä ole mitään muuta. " 

Sä et tiedä mun elämästä yhtään mitään, trolli. 

Kyse on siitä mikä on ihan yleisesti ottaen kaikkien tiedossa, että pienten lasten vanhemmat kärsivät univajeesta enkä ole siinä asiassa kummempi kuin muutkaan. En kilpaile missään asiassa, kaikkein vähiten tässä. Ihan naurettava väite. 

" On lapsiakin, jotka syö joka aamu samaa ruokaa, joten väitteesi on epäpätevä. Sitäpaitsi ison navetan ruokkimiseen menee paljon kauemman aikaa, ja on fyysisesti raskaampaa, kuin lasten ruokkiminen. Täten jokaisella joka on navetta, elää rankempaa ja vaikeampaa elämää, kuin sinä. " 

Ihan niin kuin kyse olisi yhdestä aamupalasta. Kirjoitin aika monesta muustakin asiasta, kuten jatkuvasta läsnäolon vaatimuksesta. Lehmät voi myydä ja hankkia toisen ammatin.  Tiedätkin varmaan, ettei lapset ole työ tai jotain mitä voi myydä pois? Ihan eri asia. 

On ihan selvä asia että navetan pyörittäminen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on jos on pieniä lapsia ja pyörittää samalla navettaa. Kyse ei ole mun elämästäni. 

Vierailija kirjoitti:

" Ei vaan se on ihan sitä uhriutumista. Sulla ei ole elämässä ollut koskaan aidosti vaikeaa, siksi yritätkin sillä kilpailla, kun ei elämässä ole mitään muuta. " 

 

Sä et tiedä mun elämästä yhtään mitään, trolli. 

Kyse on siitä mikä on ihan yleisesti ottaen kaikkien tiedossa, että pienten lasten vanhemmat kärsivät univajeesta enkä ole siinä asiassa kummempi kuin muutkaan. En kilpaile missään asiassa, kaikkein vähiten tässä. Ihan naurettava väite. 

Tiedän elämästäsi sen verran, uhriutuja, että oikeasti vaikeasta elämästä kärsivä ei lähde kilpailemaan muiden kanssa siitä kenellä on vaikeaa varsinkaan näin epäpätevällä väittämällä, että mukamas niillä joilla on lapsia olisi lapsettomia vaikeampaa.

Tuo vain tarkoittaa sitä, mikä nyt on ihan yleisesti ottaen kaikilla tiedossa, ettei sun elämässä ole muuta kuin uhrina elämistä, ja siksi yrität tehdä kärpäsestä elämässäsi hevosta, koska ei sun elämässä muuten ole aidosti mitään vaikeaa. Univajeesta kärsii kyllä todella moni sairaskin, jolla ei ole lapsia, jopa isommasta univajeesta, kuin sinä.

Oot kuin jäänyt narsistisesti lapsen tasolle, kun kuvittelet, että sinun elämäsi olisi lapsista johtuen jotenkin hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

" On lapsiakin, jotka syö joka aamu samaa ruokaa, joten väitteesi on epäpätevä. Sitäpaitsi ison navetan ruokkimiseen menee paljon kauemman aikaa, ja on fyysisesti raskaampaa, kuin lasten ruokkiminen. Täten jokaisella joka on navetta, elää rankempaa ja vaikeampaa elämää, kuin sinä. " 

 

Ihan niin kuin kyse olisi yhdestä aamupalasta. Kirjoitin aika monesta muustakin asiasta, kuten jatkuvasta läsnäolon vaatimuksesta. Lehmät voi myydä ja hankkia toisen ammatin.  Tiedätkin varmaan, ettei lapset ole työ tai jotain mitä voi myydä pois? Ihan eri asia. 

 

On ihan selvä asia että navetan pyörittäminen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on jos on pieniä lapsia ja pyörittää samalla navettaa. Kyse ei ole mun elämästäni. 

Lapsille voi hankkia hoitajan? Lapset voi viedä eskariin/kerhoihin/harrastamaan?
Lapset voi muuten antaa pois, etkö tiennyt? Mutta eihän se maatilaa pitävä henkilö tuosta vaan voi myydä navettaa ja lehmiä pois, siinä menisi työpaikka ja tulot.

Ei ole yhtään eri asia. Anna lapsesi pois sellaiselle, joka ei koe niitä suurempana ja vaikeampana taakkana, kuin esimerkiksi vaikean syövän kanssa kamppailu.

Tietysti tajuaa, siksihän he ovat lapsettomia. Paitsi tietty ne, jotka eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia.