Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?

"Mitään ristiriitaa ei tarvitse teeskennellä,  koska uskovaiselle sellaista ei  näy. "

Tämä olisi vain huvittavaa jos uskonnoilla ei olisi niin suuri valta maailmassa edelleen niin mielipidevaikuttajina kuin ihan yhteiskunnallisinakin vaikuttajina.

Miksi sinusta on ok että isoihin ihmisjoukkoihin vaikuttavia oppeja perustellaan täsin epäloogisilla argumenteilla? Hyväksyisitko sen miltään muulta yhteiskunnalliselta toimijalta? Jos pääministeri sanoisi että meillä on samaan aikaan iso työttömyys ja ei yhtään työtäntä eikä hän näkisi siinä ristiriitaa? Uskoisitko että hän olisi silloin hyvä pääministeri?

Vierailija kirjoitti:

" Voitteko avata mikä tarve on  väitellä uskovaisten kanssa,  uskon asiasta?  Sama kuin kiistelisi makuasioista. "

 

Uskonto vaikuttaa todella monen ihmisen elämään tavalla tai toiselle. Moni ihminen ahdistuu vaikka helvetillä pelottelusta tai kätkee oman seksuaalisuutensa koska ajattelee sen olevan syntiä.

Uskonto ei ole vain makuasia. Se on ihmisten elämään ja ajatteluun suuresti vaikuttava asia. Sillä voi olla suuria sekä pesitiivisia mutta myös negatiivisia vaikutuksia.

Siksi sitä on sekä lupa että myös velvollisuus haastaa myös ulkoapäin.

Miksi ei-uskovainen ahdistuisi uskonnollisella pelottelulla ja yrittää kääntää siitä vähemmän pelottavaa?   Uskovaiselle itselleen se ei ole pelottelua,  vaan  ohje tms.   

"Realismia on  jo siinä että  kiistatta (?)  tämä  pallo ja  muut pallot on olemassa,  eliöineen.   Laita tähän tieteen realismia ja kerro miten tämä kaikki syntyikään? "

Ero on siinä että tiede ei väitä tietävänsä asioita joita se ei vielä tiedä. Se voi hyvin myöntää että ihan kaikki elämän synnyssa tai maailmankaikkeuden synnyssä ei vielä ole tiedossa.

Uskonto taas väittää että sillä on vastaukset noihin vaikka todisteita ei ole ja ne selitykset vaativat jumalolennon joka sormia napsauttamalla on kaiken luonut tyhjästä.

"Oikeudenmukaisuuden tunne vaihtelee yksilöittäin.  Se  kumpuaa tietynlaisesta itsekkyydestä, kilpailusta,  puolensa pitämisestä.  Pahimmillaan että  mulle kuuluu kaikki. Oikeamielisyys on juuri  enemmän  moraalista tasapuolisuutta."

Aika harva tuntee oikeudenmukaiseksi kuolemanrangaistuksen karkkivarkaudesta. Joten kyllä siihen jonkinlainen kohtuullisuuden vaatimus on sisäänrakennettuna.

"Miksi ei-uskovainen ahdistuisi uskonnollisella pelottelulla ja yrittää kääntää siitä vähemmän pelottavaa?"

Ei-uskovainen voi myös ymmärtää että ei ole hyvä että monet ihmiset ahdistuvat uskonnoista joihin he uskovat.

"Uskovaiselle itselleen se ei ole pelottelua,  vaan  ohje tms. "

Kyllä moni uskova, varsinkin lapsi, on ahdistunut näistä asioista. Tutkimukse mukaan pelkästään USA:ssa on kymmeniä miljoonia ihmisiä joilla on jonkinlainen uskonnon aiheuttama trauma.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""

 

Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät  usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.

Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!

Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"

Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen  epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi). 

 

Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.

Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.

Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.

Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta

 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".  

Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.

Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.

Sinun käsityksesi hyvästä  on  tuollainen lapsellisen vastuuton,  köllöttelet  synneissäsi eikä käy  kuinkaan? 

Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.

Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.

Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.

Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.

Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.

 

Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin. 

Lapsi uskoo ja haluaa uskoa. 

Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.

Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen. 

Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.

Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.

Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.

Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.

Ristiriidat ovat epätosia.

Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.

Tosissasi alat sovittaa  kolmisen uhatta vuotta vanhaa  ajatuksenkulkua  nykyajan  kaavoihin?   Et taida erottaa asioita kovin hyvin  toisistaan.   Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää  kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.

Logiikan ensimmäiset formuloidut muodot on kehitetty antiikin Kreikassa aikana ennen kristinuskon keksimistä, joten mistään "nykyajan kaavoista" ei suinkaan ole kysymys.

Eipä estäneet  logiikan formuloidut muodot  kristinuskoa leviämästä juuri antiikin aikana.  Ettei vaan olisi  loogikot käväisseet itsekin  oraakkelien pakeilla.  Konkretian logiikka  ja ihmisen vapaa mielikuvittelu  ei  kaikilta osin natsaa.  

"Uskovaiselle itselleen se ei ole pelottelua,  vaan  ohje tms. "

Uskontojen "ohjeet" rajoittavat aika monen ihmisen elämää eri tavoin. Kyllä niitä pitää voida kyseenalaistaa.

Tarkistin väitteen ja näyttäisi siltä, että raamattu on paholaisen sanaa. Palvotte siis paholaista.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ei-uskovainen ahdistuisi uskonnollisella pelottelulla ja yrittää kääntää siitä vähemmän pelottavaa?"

 

Ei-uskovainen voi myös ymmärtää että ei ole hyvä että monet ihmiset ahdistuvat uskonnoista joihin he uskovat.

 

"Uskovaiselle itselleen se ei ole pelottelua,  vaan  ohje tms. "

 

Kyllä moni uskova, varsinkin lapsi, on ahdistunut näistä asioista. Tutkimukse mukaan pelkästään USA:ssa on kymmeniä miljoonia ihmisiä joilla on jonkinlainen uskonnon aiheuttama trauma.  

"Tutkimus".  Entä se osa joka on  suuresti hyötynyt  eikä koe ongelmia?   Onko muita pelon aiheita ja traumatisoitumisia tutkittu,   vai oliko tämä joku uskonnon vastainen  tutkimus?  Jotkut pelkää  vähän kaikkea,  jotkut ei välitä  mistään eikä pelkää edes maallisia rangaistuksia.  Jälkimmäinen on  kyllä pelottavampaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Uskovaiselle itselleen se ei ole pelottelua,  vaan  ohje tms. "

 

Uskontojen "ohjeet" rajoittavat aika monen ihmisen elämää eri tavoin. Kyllä niitä pitää voida kyseenalaistaa.

Ei tarvitse kyseenalaistaa.  Et usko,  tai lakkaat  uskomasta, siinä se.  Anna muiden  uskoa kuin uskovat.   Kristinusko on se, jota voi kannattaa yhteiskunnallisesti ihan sen  vapaaehtoisuuden vuoksi.  Kaikki uskonnot ei tätä mahdollista, ja helvetti on niissäkin.  

""Tutkimus".  Entä se osa joka on  suuresti hyötynyt  eikä koe ongelmia? "

Ei kukaan ole väittänyt että uskonnoissa ei olisi myös hyviä puolia. Mutta on myös huonoja. Miksi sinusta olisi paha asia jos ne muutamat huonot puolet poistettaisiin? Uskonnoista tulisi paljon parempia sillä tavalla. Etkö toivo sitä?

Vierailija kirjoitti:

"Uskovaiselle itselleen se ei ole pelottelua,  vaan  ohje tms. "

 

Uskontojen "ohjeet" rajoittavat aika monen ihmisen elämää eri tavoin. Kyllä niitä pitää voida kyseenalaistaa.

Moni on niin uskonto-neuroottinen, ettei huomaa miten moni muu asia rajoittaa,  tai vastaavasti tukee  ihmistä.  Suomessa uskonto on niistä pienin tekijä. 

"Ei tarvitse kyseenalaistaa.  Et usko,  tai lakkaat  uskomasta, siinä se."

Uskonnot ovat itsekin kyseenalaistaneet itseään moneen kertaan. Esimerkkinä vaikkapa uskonpuhdistus.

Ja kristinusko on nyt aika erilaista varsinkin "sääntöjen" osalta kuin jokunen sata vuotta sitten.

Eikä usko ole sillä kadonnut että on karsittu vanhentuneita älyttömyyksiä ja keskitytty enemmän rakkauden sanomaan, Päinvastoin.

Onneksi myös uskontojen sisällä saa ajatella. Mutta sopivaa painetta on hyvä tulla myös ulkoa.

"Moni on niin uskonto-neuroottinen, ettei huomaa miten moni muu asia rajoittaa,  tai vastaavasti tukee  ihmistä.  Suomessa uskonto on niistä pienin tekijä."

Uskonto on koko maan mittakavassa pieni mutta on meillä sellaisia pienempiä "porukoita" joissa sillä on vielä hyvin iso vaikutus ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

""Tutkimus".  Entä se osa joka on  suuresti hyötynyt  eikä koe ongelmia? "

 

Ei kukaan ole väittänyt että uskonnoissa ei olisi myös hyviä puolia. Mutta on myös huonoja. Miksi sinusta olisi paha asia jos ne muutamat huonot puolet poistettaisiin? Uskonnoista tulisi paljon parempia sillä tavalla. Etkö toivo sitä?

Raamatusta puheen ollen,   se siis pitäisi kirjoittaa  uusiksi?   Ei se olisi enää Raamattu.  Jokainen vielä haluaisi osallistua muunteluun  oman mielensä mukaan.  Nykyajan helppioppaita on tuhottomasti,  olisi sääli hävittää  ainoa vanhan ajan  elämänopas.   Muistetaan vielä,  että siihen uskominen  on vapaaehtoista. 

Vierailija kirjoitti:

"Moni on niin uskonto-neuroottinen, ettei huomaa miten moni muu asia rajoittaa,  tai vastaavasti tukee  ihmistä.  Suomessa uskonto on niistä pienin tekijä."

 

Uskonto on koko maan mittakavassa pieni mutta on meillä sellaisia pienempiä "porukoita" joissa sillä on vielä hyvin iso vaikutus ihmisiin.

Ei vaikuta kehenkään joka ei sitä halua.   Altistumme kaikenlaiselle  mainostamiselle  ja propagandalle  muutenkin,  ja  kohautamme  niille vain olkiamme.  Emme voi kieltää ihmisiä  ilmaisemasta mielipiteitään. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei tarvitse kyseenalaistaa.  Et usko,  tai lakkaat  uskomasta, siinä se."

 

Uskonnot ovat itsekin kyseenalaistaneet itseään moneen kertaan. Esimerkkinä vaikkapa uskonpuhdistus.

Ja kristinusko on nyt aika erilaista varsinkin "sääntöjen" osalta kuin jokunen sata vuotta sitten.

Eikä usko ole sillä kadonnut että on karsittu vanhentuneita älyttömyyksiä ja keskitytty enemmän rakkauden sanomaan, Päinvastoin.

Onneksi myös uskontojen sisällä saa ajatella. Mutta sopivaa painetta on hyvä tulla myös ulkoa.

Seksi-asiat on  ollut viimeaikoina  se kuuma peruna.  Seksi on korostetun tärkeä  nykyajassa.  Miten  lie ennen selvinneet vähemmällä  puheella?  Poikkeavuuksia on varmasti ollut.  Uusi käsky siis kuuluisi näin:  noudata viettejäsi,  irstaile vapaasti, käytä hyväksesi. ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""

 

Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät  usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.

Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!

Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"

Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen  epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi). 

 

Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.

Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.

Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.

Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta

 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".  

Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.

Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.

Sinun käsityksesi hyvästä  on  tuollainen lapsellisen vastuuton,  köllöttelet  synneissäsi eikä käy  kuinkaan? 

Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.

Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.

Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.

Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.

Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.

 

Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin. 

Lapsi uskoo ja haluaa uskoa. 

Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.

Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen. 

Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.

Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.

Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.

Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.

Ristiriidat ovat epätosia.

Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.

Tosissasi alat sovittaa  kolmisen uhatta vuotta vanhaa  ajatuksenkulkua  nykyajan  kaavoihin?   Et taida erottaa asioita kovin hyvin  toisistaan.   Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää  kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.

Logiikan ensimmäiset formuloidut muodot on kehitetty antiikin Kreikassa aikana ennen kristinuskon keksimistä, joten mistään "nykyajan kaavoista" ei suinkaan ole kysymys.

Eipä estäneet  logiikan formuloidut muodot  kristinuskoa leviämästä juuri antiikin aikana.  Ettei vaan olisi  loogikot käväisseet itsekin  oraakkelien pakeilla.  Konkretian logiikka  ja ihmisen vapaa mielikuvittelu  ei  kaikilta osin natsaa.  

Siinä, että ajattelee oraakkelin osaavan ennustaa tulevaisuutta ei ole kerrassaan minkäänlaista loogista ristiriitaa. Siinä, että matkustaa lomamatkalle Afrikkaan hyppykepillä ei ole kerrassaan minkäänlaista loogista ristiriitaa. Siinä, että minä teleporttaannun silmänräpäyksessä kymmenen miljardin valovuoden päähän tai vaikka johonkin rinnakkaisuniversumiin toisessa ulottuvuudessa ei ole kerrassaan minkäänlaista loogista ristiriitaa.

Edelleen esimerkkejä:

-nelikulmainen kolmio

-naimisissa oleva poikamies

-minä olen ja en ole olemassa

-minä olen tässä ja tuolla

Puhdasoppisen kolminaisuuden ristiriita ei ole arkiajattelun tai edes luonnonlakien mukaista mahdottomuutta, vaan jälkimmäistä mallia oleva ristiriita. Tarkemmin sanoen se postuloi olioita, jotka sekä ovat että eivät ole itsensä kanssa identtisiä, rikkoen logiikan perussääntöä nimeltään identiteetti, a=a.

Edelleen, et kovin helpolla löydä minkään merkkistä kristillistä kirkkoisää, teologia, apologeettaa tai uskonnonfilosofia, tai edes edistynyttä harrastelija-ajattelijaa, joka allekirjoittaisi näkemyksen, että Jumala on tai voi edes periaatteessa olla epälooginen. Päin vastoin nämä rutiinisti johtavat jumalatodistuksia logiikan pääsääntöjen olemassaolosta.

Jos Jumala voi rikkoa logiikan pääsääntöjä, osoittaa seuraava kysymys sen, että Jumala ei voi olla kaikkivaltias: voiko Jumala luoda niin ison kiven, että hän ei kykene sitä nostamaan? Joko ei kykene luomaan tai ei kykene nostamaan, eli ei voi olla kaikkivaltias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei tarvitse kyseenalaistaa.  Et usko,  tai lakkaat  uskomasta, siinä se."

 

Uskonnot ovat itsekin kyseenalaistaneet itseään moneen kertaan. Esimerkkinä vaikkapa uskonpuhdistus.

Ja kristinusko on nyt aika erilaista varsinkin "sääntöjen" osalta kuin jokunen sata vuotta sitten.

Eikä usko ole sillä kadonnut että on karsittu vanhentuneita älyttömyyksiä ja keskitytty enemmän rakkauden sanomaan, Päinvastoin.

Onneksi myös uskontojen sisällä saa ajatella. Mutta sopivaa painetta on hyvä tulla myös ulkoa.

Seksi-asiat on  ollut viimeaikoina  se kuuma peruna.  Seksi on korostetun tärkeä  nykyajassa.  Miten  lie ennen selvinneet vähemmällä  puheella?  Poikkeavuuksia on varmasti ollut.  Uusi käsky siis kuuluisi näin:  noudata viettejäsi,  irstaile vapaasti, käytä hyväksesi. ?

Uusi käsky minun kirjoittamanani kuuluisi: seksi, johon osallistujat ovat vapaan suostumuksensa antaneita aikuisia ei ole moraalikysymys, mikäli siihen osallistumalla ei riko aiemmin solmittuja sanallisia tai sanattomia sopimuksia.

Suomeksi sanottuna: Jos olet parisuhteessa, jossa ei ole erikseen sovittu, että muiden kanssa saa harrastaa seksiä, on moraalisesti väärin harrastaa muiden kanssa seksiä.

Lisäksi siitä, että jokin seksi ei ole moraalisesti väärin ei seuraa, että sen harrastaminen olisi järkevää, ja oma fyysinen ja psykoseksuaalinen terveys on oman hyödynkin kannalta mielekästä pitää ainakin yhtenä prioriteettina.

”Raamatusta puheen ollen,   se siis pitäisi kirjoittaa  uusiksi?   Ei se olisi enää Raamattu”

Ei kirjoittaa uusiksi vaan tehdä kuten mm. perusluterilaisuus on paljolti tehnytkin. Eli todennut että keskitytään siihen rakkauden sanomaan ja todetaan että moni muu osa ei vain enää sovi nykyaikaiseen ihmiskäsitykseen.