Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on oikeamielinen, ei oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on syntiä ja oikeamielisyys on synnittömyyttä. Ihminen on oikeudenmukainen ja siksi syntinen.

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

Jumala rakastaa oieamielisiä, mutta tuomitsee väärämieliset, jotka ovat mieltyneet oikeudenmukaisuuteen.

"Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen."

Nyt on kyllä todellinen hot take.

Mitä on oikeamielisyys? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Mitä on oikeudenmukaisuus? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Määrittele  välillä itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""

 

Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät  usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.

Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!

Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"

Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen  epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi). 

 

Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.

Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.

Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.

Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta

 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".  

Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.

Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.

Sinun käsityksesi hyvästä  on  tuollainen lapsellisen vastuuton,  köllöttelet  synneissäsi eikä käy  kuinkaan? 

Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.

Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.

Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.

Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.

Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.

 

Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin. 

Lapsi uskoo ja haluaa uskoa. 

Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.

Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen. 

Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.

Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.

Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.

Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.

Ristiriidat ovat epätosia.

Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.

Tosissasi alat sovittaa  kolmisen uhatta vuotta vanhaa  ajatuksenkulkua  nykyajan  kaavoihin?   Et taida erottaa asioita kovin hyvin  toisistaan.   Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää  kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.

Logiikan ensimmäiset formuloidut muodot on kehitetty antiikin Kreikassa aikana ennen kristinuskon keksimistä, joten mistään "nykyajan kaavoista" ei suinkaan ole kysymys.

No,  jos on jumala niin viis veisaa  formuloiduista logiikoista.  Tai mistään.  Joku logiikan opiskelija on tietty  innoissaan  aiheestaan.  Paras harjoitusvastustaja on  uskovaiset.  Samat kyssärit sitten  kaikelle inhimilliselle toiminnalle,  ehkä joku  ajatustaituri  saa monen mutkan kautta niistä  ristiriidatonta  formulaa.  Kun on valmiit kaavatkin.    Uskovaiset ei niitä tarvitse  mutta se kun ei  mene millään perille  formuloijille. Naurettavana voisi tuotakin pitää, ei vain  uskovaisuutta. 

Tämä on yllättävän yleinen uskovien reaktio nettikeskusteluissa. Taitaa kertoa enemmän siitä, että joko ei ymmärretä, mitä "logiikka" tarkoittaa tai sitten ei vaan ymmärretä, mitä kaikkia implikaatioita sillä on, jos menee möläyttämään, että ristiriidat voivat olla tosia tai oliot eivät välttämättä ole identtisiä itsensä kanssa. Sen voin todeta, että sulla on edessä järisyttävän valtava työmaa, jos yrität löytää jonkun kirkkoisän, menneen tai nykyisen teologin, ammattiapologeetan, uskonnonfilosofin tmv. joka on sitä mieltä, että Jumala ei ole logiikan pääsääntöjen mukainen ja toimi niiden mukaan. Paljon turvallisempi polku on yksinkertaisesti teeskennellä, että ristiriitaa ei oikeasti ole.

Minusta logiikan perusymmärrys kuuluu ihan arkiajattelun työkalupakkiin siinä missä perusymmärrys tieteistäkin. Ei nyt tarvitse kyetä pitämään esitelmää vaikka propositiologiikan päättelysäännöistä, mutta jos ei esimerkiksi ymmärretä, että ristiriidat ovat aina epätosia, niin melko heikoissa kantimissa on hommat.

Voi kiitos.  Kyllä nyt  miljardi kristittyä  luopuu uskostaan  viisaan   väittämäsi johdosta.    Not.    Noita on ollut  koko  kristinuskon historian ajan.   Udelleen ja uudelleen joku pähkäilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on oikeamielinen, ei oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on syntiä ja oikeamielisyys on synnittömyyttä. Ihminen on oikeudenmukainen ja siksi syntinen.

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

Jumala rakastaa oieamielisiä, mutta tuomitsee väärämieliset, jotka ovat mieltyneet oikeudenmukaisuuteen.

"Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen."

Nyt on kyllä todellinen hot take.

Mitä on oikeamielisyys? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Mitä on oikeudenmukaisuus? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Oikeamielisyys tarkoittaa lähinnä rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Oikeamielinen ei kiistä omia virheitään tai syytä niistä muita, kuten Aatami syytti Eevaa ja Eeva käärmettä.

Jumala "rankaisee" vain väärämielisiä, ei oikeamielisiä. Väärämielinen jää pimeyteen syyllisyyteen ja vaille vapauttavaa anteeksiantoa.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että lain rikkomisesta seuraa aina rangaistus eli teoilla on aina seuraus. Eli pitämistä kiinni tiukasti syy-seuraussuhteesta. Onhan kostokin on oikeudenmukaisuutta.

Vuoden 1933/38 käännöksessä ei käytetä sanaa "oikeudenmukaisuus" vaan lähinnä "vanhurskaus", joka on lähinnä oikeamielisyyttä eli rehellisyyttä ja vilpittömyyttä.

Pieni lapsi on rehellinen ja vilpitön, kunnes oppii, että teon ja rangaistuksen välisen syy-seuraussuhteen ja alkaa valehtelemaan välttääkseen rangaistuksen.

"Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on oikeamielinen, ei oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on syntiä ja oikeamielisyys on synnittömyyttä. Ihminen on oikeudenmukainen ja siksi syntinen.

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

Jumala rakastaa oieamielisiä, mutta tuomitsee väärämieliset, jotka ovat mieltyneet oikeudenmukaisuuteen.

"Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen."

Nyt on kyllä todellinen hot take.

Mitä on oikeamielisyys? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Mitä on oikeudenmukaisuus? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Määrittele  välillä itsekin. 

Määrittelin jo aiemmin oikeudenmukaisuuden. Se on sitä, että saa ne seuraukset, jotka on teoillaan ansainnut. Lisämääreenä vielä, että ei saa niitä seurauksia, joita ei ole teoillaan ansainnut. Tämä retributiivisen oikeudenmukaisuuden osalta.

Sitten on erikseen ainakin distributiivinen oikeudenmukaisuus, joka yhteiskuntafilosofian kontekstissa tarkoittaa hyödykkeiden jaon periaatteita yhteiskunnassa. Tähän on perinteisesti ollut kaksi lähestymistapaa, joista toisessa oikeudenmukaisuus on jaon periaatteiden ominaisuus, toisessa taas jaon lopputuloksen. Esim. jälkimmäiseen ryhmään kuuluva John Rawlsin teoria toteaa, että hyödykkeet yhteiskunnassa tulee jakaa tasan paitsi silloin, kun epätasainen jako hyödyttää myös vähemmän saavia.

Oikeamielisyyttä en voi määritellä, koska kyseinen sana ei kuulu omaan sanavarastoon.

Saisinko nyt mahdollisimman tarkat määritelmät käsitteille "oikeamielisyys" ja "oikeudenmukaisuus", kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ja Kalevala ovat yhteneväisiä tekstejä.   Joku on kirjoittanut ylös kansan suussa vuosisatoja kulkeneita tarinoita.  Väinämöinen on yhtä uskottava hahmo kuin Jeesus.

Onhan Kalevalassakin luomiskertomus: maailma syntyi Sotkan munasta. Ihan yhtä uskottava se on kuin mikä tahansa kertomus. 

 

Yksi fundamentalistien hullutus on pitää kiinni siitä, että maailma olisi vain 6000 vuotta vanha. Mitäpä tieteestä. 

Raamattu on hyvin  realistinen.  Kaihtamattoman  raadollinen suorastaan.  Niin kuin ihmisen tarina on.   Se ihmisten historia josta saa jotain tolkkua,  on  vielä vähemmän kuin 6000 vuotta.  Olisko 4000?  Muu on ollutta ja mennyttä. 

Tuossa edellä siis viitattiin Raamatun luomiskertomukseen. Sitäkö tarkoitat tuolla " Raamattu on realistinen"? Jos, kerro esimerkki realismista.  Ja onko tosiaan siis maapallo 6000 v vanha mielestäsi? Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""

 

Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät  usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.

Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!

Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"

Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen  epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi). 

 

Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.

Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.

Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.

Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta

 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".  

Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.

Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.

Sinun käsityksesi hyvästä  on  tuollainen lapsellisen vastuuton,  köllöttelet  synneissäsi eikä käy  kuinkaan? 

Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.

Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.

Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.

Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.

Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.

 

Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin. 

Lapsi uskoo ja haluaa uskoa. 

Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.

Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen. 

Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.

Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.

Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.

Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.

Ristiriidat ovat epätosia.

Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.

Tosissasi alat sovittaa  kolmisen uhatta vuotta vanhaa  ajatuksenkulkua  nykyajan  kaavoihin?   Et taida erottaa asioita kovin hyvin  toisistaan.   Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää  kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.

Logiikan ensimmäiset formuloidut muodot on kehitetty antiikin Kreikassa aikana ennen kristinuskon keksimistä, joten mistään "nykyajan kaavoista" ei suinkaan ole kysymys.

No,  jos on jumala niin viis veisaa  formuloiduista logiikoista.  Tai mistään.  Joku logiikan opiskelija on tietty  innoissaan  aiheestaan.  Paras harjoitusvastustaja on  uskovaiset.  Samat kyssärit sitten  kaikelle inhimilliselle toiminnalle,  ehkä joku  ajatustaituri  saa monen mutkan kautta niistä  ristiriidatonta  formulaa.  Kun on valmiit kaavatkin.    Uskovaiset ei niitä tarvitse  mutta se kun ei  mene millään perille  formuloijille. Naurettavana voisi tuotakin pitää, ei vain  uskovaisuutta. 

Tämä on yllättävän yleinen uskovien reaktio nettikeskusteluissa. Taitaa kertoa enemmän siitä, että joko ei ymmärretä, mitä "logiikka" tarkoittaa tai sitten ei vaan ymmärretä, mitä kaikkia implikaatioita sillä on, jos menee möläyttämään, että ristiriidat voivat olla tosia tai oliot eivät välttämättä ole identtisiä itsensä kanssa. Sen voin todeta, että sulla on edessä järisyttävän valtava työmaa, jos yrität löytää jonkun kirkkoisän, menneen tai nykyisen teologin, ammattiapologeetan, uskonnonfilosofin tmv. joka on sitä mieltä, että Jumala ei ole logiikan pääsääntöjen mukainen ja toimi niiden mukaan. Paljon turvallisempi polku on yksinkertaisesti teeskennellä, että ristiriitaa ei oikeasti ole.

Minusta logiikan perusymmärrys kuuluu ihan arkiajattelun työkalupakkiin siinä missä perusymmärrys tieteistäkin. Ei nyt tarvitse kyetä pitämään esitelmää vaikka propositiologiikan päättelysäännöistä, mutta jos ei esimerkiksi ymmärretä, että ristiriidat ovat aina epätosia, niin melko heikoissa kantimissa on hommat.

Voi kiitos.  Kyllä nyt  miljardi kristittyä  luopuu uskostaan  viisaan   väittämäsi johdosta.    Not.    Noita on ollut  koko  kristinuskon historian ajan.   Udelleen ja uudelleen joku pähkäilee.

Sivusta sanon, että tuo vitt...leva tyylisi tuskin saa ketään ajattelemaan, että voi kun minäkin olisin tuollainen ja kuuluisin samaan jengiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on oikeamielinen, ei oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on syntiä ja oikeamielisyys on synnittömyyttä. Ihminen on oikeudenmukainen ja siksi syntinen.

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

Jumala rakastaa oieamielisiä, mutta tuomitsee väärämieliset, jotka ovat mieltyneet oikeudenmukaisuuteen.

"Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen."

Nyt on kyllä todellinen hot take.

Mitä on oikeamielisyys? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Mitä on oikeudenmukaisuus? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Oikeamielisyys tarkoittaa lähinnä rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Oikeamielinen ei kiistä omia virheitään tai syytä niistä muita, kuten Aatami syytti Eevaa ja Eeva käärmettä.

Jumala "rankaisee" vain väärämielisiä, ei oikeamielisiä. Väärämielinen jää pimeyteen syyllisyyteen ja vaille vapauttavaa anteeksiantoa.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että lain rikkomisesta seuraa aina rangaistus eli teoilla on aina seuraus. Eli pitämistä kiinni tiukasti syy-seuraussuhteesta. Onhan kostokin on oikeudenmukaisuutta.

Vuoden 1933/38 käännöksessä ei käytetä sanaa "oikeudenmukaisuus" vaan lähinnä "vanhurskaus", joka on lähinnä oikeamielisyyttä eli rehellisyyttä ja vilpittömyyttä.

Pieni lapsi on rehellinen ja vilpitön, kunnes oppii, että teon ja rangaistuksen välisen syy-seuraussuhteen ja alkaa valehtelemaan välttääkseen rangaistuksen.

"Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".

Siis kuka enää käyttää vuoden 1938 käännöstä? Oletko vl?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on oikeamielinen, ei oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on syntiä ja oikeamielisyys on synnittömyyttä. Ihminen on oikeudenmukainen ja siksi syntinen.

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

Jumala rakastaa oieamielisiä, mutta tuomitsee väärämieliset, jotka ovat mieltyneet oikeudenmukaisuuteen.

"Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen."

Nyt on kyllä todellinen hot take.

Mitä on oikeamielisyys? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Mitä on oikeudenmukaisuus? Mahdollisimman tarkka määritelmä.

Oikeamielisyys tarkoittaa lähinnä rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Oikeamielinen ei kiistä omia virheitään tai syytä niistä muita, kuten Aatami syytti Eevaa ja Eeva käärmettä.

Jumala "rankaisee" vain väärämielisiä, ei oikeamielisiä. Väärämielinen jää pimeyteen syyllisyyteen ja vaille vapauttavaa anteeksiantoa.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että lain rikkomisesta seuraa aina rangaistus eli teoilla on aina seuraus. Eli pitämistä kiinni tiukasti syy-seuraussuhteesta. Onhan kostokin on oikeudenmukaisuutta.

Vuoden 1933/38 käännöksessä ei käytetä sanaa "oikeudenmukaisuus" vaan lähinnä "vanhurskaus", joka on lähinnä oikeamielisyyttä eli rehellisyyttä ja vilpittömyyttä.

Pieni lapsi on rehellinen ja vilpitön, kunnes oppii, että teon ja rangaistuksen välisen syy-seuraussuhteen ja alkaa valehtelemaan välttääkseen rangaistuksen.

"Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".

Siis kuka enää käyttää vuoden 1938 käännöstä? Oletko vl?

En ole vl.

Uudemmissa käännöksissä on jonkunverran "ajatusvirheitä". Toki näitä on kaikissa käännöksissä. Mieluiten luen 1933/38 ja 1992 käännöksiä molempia, ja muodostan mielikuvani asiasta molempien pohjalta. Toiset asiat ovat ehkä käännetty paremmin 1992 käännöksessä ja toiset taas 1933/38.

Palstakeskustelun ongelma on siinä, että kaikki keskustelijat ovat eläneet sitä elämää, johon eivät jumaluudet ja mikään Jumala kuulu. Se on tuttua kaikille ja siitä lähtökohdasta oleva ajattelu on lähes itsestään selvää.

Sitten yliluonnolinen Jumala on muuttanut ihmisen ja tämän ajatteluun mahtuukin Jumalan todellisuus. Kaiken näkyvän ja tavallisin keinoin todistettavan lisäksi ihminen saa nähdä että todellisuus on myös sitä, mitä ei fyysisin silmin nähdä. Se on aivan yhtä itsestään selvää.

Ei siinä auta maammelaulut eikä vakuuttelut niille, jotka eivät näe Jumalan todellisuutta. Osa kun ei ole kiinnostunut edes selvittämään Jumalasta mitään. Oletus on jo valmiiksi että se on huuhaata. Jumalan kutsuessa ihmistä se huuhaa alkaa häventyä ja tilalle tulee kiinnostus ja halu ottaa selvää.

Oikein mukavaa alkanutta torstaipäivää kaikille. 

Tänäänkin Jumalan saarnauttama hullutus Jeesuksen ylösnousemuksesta tavoittaa ihmisiä uskoon monissa maailmankolkissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""

 

Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät  usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.

Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!

Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"

Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen  epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi). 

 

Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.

Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.

Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.

Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta

 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".  

Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.

Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.

Sinun käsityksesi hyvästä  on  tuollainen lapsellisen vastuuton,  köllöttelet  synneissäsi eikä käy  kuinkaan? 

Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.

Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.

Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.

Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.

Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.

 

Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin. 

Lapsi uskoo ja haluaa uskoa. 

Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.

Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen. 

Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.

Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.

Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.

Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.

Ristiriidat ovat epätosia.

Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.

Tosissasi alat sovittaa  kolmisen uhatta vuotta vanhaa  ajatuksenkulkua  nykyajan  kaavoihin?   Et taida erottaa asioita kovin hyvin  toisistaan.   Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää  kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.

Logiikan ensimmäiset formuloidut muodot on kehitetty antiikin Kreikassa aikana ennen kristinuskon keksimistä, joten mistään "nykyajan kaavoista" ei suinkaan ole kysymys.

No,  jos on jumala niin viis veisaa  formuloiduista logiikoista.  Tai mistään.  Joku logiikan opiskelija on tietty  innoissaan  aiheestaan.  Paras harjoitusvastustaja on  uskovaiset.  Samat kyssärit sitten  kaikelle inhimilliselle toiminnalle,  ehkä joku  ajatustaituri  saa monen mutkan kautta niistä  ristiriidatonta  formulaa.  Kun on valmiit kaavatkin.    Uskovaiset ei niitä tarvitse  mutta se kun ei  mene millään perille  formuloijille. Naurettavana voisi tuotakin pitää, ei vain  uskovaisuutta. 

Tämä on yllättävän yleinen uskovien reaktio nettikeskusteluissa. Taitaa kertoa enemmän siitä, että joko ei ymmärretä, mitä "logiikka" tarkoittaa tai sitten ei vaan ymmärretä, mitä kaikkia implikaatioita sillä on, jos menee möläyttämään, että ristiriidat voivat olla tosia tai oliot eivät välttämättä ole identtisiä itsensä kanssa. Sen voin todeta, että sulla on edessä järisyttävän valtava työmaa, jos yrität löytää jonkun kirkkoisän, menneen tai nykyisen teologin, ammattiapologeetan, uskonnonfilosofin tmv. joka on sitä mieltä, että Jumala ei ole logiikan pääsääntöjen mukainen ja toimi niiden mukaan. Paljon turvallisempi polku on yksinkertaisesti teeskennellä, että ristiriitaa ei oikeasti ole.

Minusta logiikan perusymmärrys kuuluu ihan arkiajattelun työkalupakkiin siinä missä perusymmärrys tieteistäkin. Ei nyt tarvitse kyetä pitämään esitelmää vaikka propositiologiikan päättelysäännöistä, mutta jos ei esimerkiksi ymmärretä, että ristiriidat ovat aina epätosia, niin melko heikoissa kantimissa on hommat.

Mitvit?   Loogikko katsoo kaikkea logiikan oppiensa kautta,  uskovaiset ei.  Tämähän ei näytä  mahtuvan  loogikon ajatteluun,  vaan jatkuvasti yrittävät käräyttää  uskiksia epäloogisuudesta.   Uskonnon epäloogisuus on  loogikon ongelma, ei  uskovaisen.   Mitään ristiriitaa ei tarvitse teeskennellä,  koska uskovaiselle sellaista ei  näy.   He voi noudattaa maallista logiikkaa,   mutta usko on eri,   eikä jonkun muun  havaitsemat  kirjalliset  ristiriidat  tee  uskosta  epätotta. 

Ymmärrätkö edes, mitä "ristiriita" tässä yhteydessä tarkoittaa?

Esimerkkejä:

Nelikulmainen kolmio

Naimisissa oleva poikamies

Minä olen ja en ole olemassa

Minä olen tässä ja tuolla

Annatko esimerkin ristiriidasta, joka on totta ja mistä tiedät sen olevan totta? Kas kun minä en tiedä miltään elämän osa-alueelta koko ihmiskunnan historian ajalta ainuttakaan esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""

 

Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät  usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.

Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!

Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"

Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen  epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi). 

 

Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.

Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.

Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.

Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta

 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".  

Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.

Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.

Sinun käsityksesi hyvästä  on  tuollainen lapsellisen vastuuton,  köllöttelet  synneissäsi eikä käy  kuinkaan? 

Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.

Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.

Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.

Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.

Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.

 

Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin. 

Lapsi uskoo ja haluaa uskoa. 

Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.

Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen. 

Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.

Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.

Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.

Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.

Ristiriidat ovat epätosia.

Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.

Tosissasi alat sovittaa  kolmisen uhatta vuotta vanhaa  ajatuksenkulkua  nykyajan  kaavoihin?   Et taida erottaa asioita kovin hyvin  toisistaan.   Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää  kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.

Logiikan ensimmäiset formuloidut muodot on kehitetty antiikin Kreikassa aikana ennen kristinuskon keksimistä, joten mistään "nykyajan kaavoista" ei suinkaan ole kysymys.

No,  jos on jumala niin viis veisaa  formuloiduista logiikoista.  Tai mistään.  Joku logiikan opiskelija on tietty  innoissaan  aiheestaan.  Paras harjoitusvastustaja on  uskovaiset.  Samat kyssärit sitten  kaikelle inhimilliselle toiminnalle,  ehkä joku  ajatustaituri  saa monen mutkan kautta niistä  ristiriidatonta  formulaa.  Kun on valmiit kaavatkin.    Uskovaiset ei niitä tarvitse  mutta se kun ei  mene millään perille  formuloijille. Naurettavana voisi tuotakin pitää, ei vain  uskovaisuutta. 

Tämä on yllättävän yleinen uskovien reaktio nettikeskusteluissa. Taitaa kertoa enemmän siitä, että joko ei ymmärretä, mitä "logiikka" tarkoittaa tai sitten ei vaan ymmärretä, mitä kaikkia implikaatioita sillä on, jos menee möläyttämään, että ristiriidat voivat olla tosia tai oliot eivät välttämättä ole identtisiä itsensä kanssa. Sen voin todeta, että sulla on edessä järisyttävän valtava työmaa, jos yrität löytää jonkun kirkkoisän, menneen tai nykyisen teologin, ammattiapologeetan, uskonnonfilosofin tmv. joka on sitä mieltä, että Jumala ei ole logiikan pääsääntöjen mukainen ja toimi niiden mukaan. Paljon turvallisempi polku on yksinkertaisesti teeskennellä, että ristiriitaa ei oikeasti ole.

Minusta logiikan perusymmärrys kuuluu ihan arkiajattelun työkalupakkiin siinä missä perusymmärrys tieteistäkin. Ei nyt tarvitse kyetä pitämään esitelmää vaikka propositiologiikan päättelysäännöistä, mutta jos ei esimerkiksi ymmärretä, että ristiriidat ovat aina epätosia, niin melko heikoissa kantimissa on hommat.

Mitvit?   Loogikko katsoo kaikkea logiikan oppiensa kautta,  uskovaiset ei.  Tämähän ei näytä  mahtuvan  loogikon ajatteluun,  vaan jatkuvasti yrittävät käräyttää  uskiksia epäloogisuudesta.   Uskonnon epäloogisuus on  loogikon ongelma, ei  uskovaisen.   Mitään ristiriitaa ei tarvitse teeskennellä,  koska uskovaiselle sellaista ei  näy.   He voi noudattaa maallista logiikkaa,   mutta usko on eri,   eikä jonkun muun  havaitsemat  kirjalliset  ristiriidat  tee  uskosta  epätotta. 

Ymmärrätkö edes, mitä "ristiriita" tässä yhteydessä tarkoittaa?

Esimerkkejä:

Nelikulmainen kolmio

Naimisissa oleva poikamies

Minä olen ja en ole olemassa

Minä olen tässä ja tuolla

Annatko esimerkin ristiriidasta, joka on totta ja mistä tiedät sen olevan totta? Kas kun minä en tiedä miltään elämän osa-alueelta koko ihmiskunnan historian ajalta ainuttakaan esimerkkiä.

Hyvin kysytty!😃

VT:n alkukielisen version (tanakin, kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi) noin 17. sana on verbimuoto merachefet*. Vasta hiljan meitsille selvisi että se on muoto jota käytetään silloin ku.n on kyse nykyhetken toiminnasta. Itse asiassa se on verbin nominaalimuoto, partisiipin preesens. Tässä kontekstissa se kuitenkin on kai sitten loogisinta kääntää suomen finiittisellä imperfektimuodolla, siis (Jumalan henki, ruach elohim) liikkui (sikakirjaimellisesti, parttisiipin preesensinä: liikkuva). 

Tuo verbi esiintyy tanakissa kai vain kolmisen kertaa. Toisessa kohtaa se kuvaa kotkan liitelyä pesän yläpuolella poikasiaan suojellakseen. Tekoälyn (Gemini) läppää:

Sana merahefet () on peräisin heprean kielen juuresta R-CH-P (). Tämä juuri on Tanakhissa (heprealaisessa Raamatussa) erittäin harvinainen, mikä tekee siitä raamatuntutkijoiden keskuudessa mielenkiintoisen termin.

Juuri esiintyy Tanakhissa yhteensä vain kolme kertaa, ja jokaisessa kohdassa se on eri muodossa.

Juuren () esiintymät Tanakhissa:

1. Mooses 1:2 (Genesis):

Muoto: Merahefet () – Pi'el-vartalon partisiipin feminiinimuoto.

Yhteys: "--- ja Jumalan henki liikkui vesien päällä."

Merkitys: Tässä yhteydessä sana kuvaa liikehdintää, väreilyä tai leijumista.

5. Mooses 32:11 (Deuteronomium):

Muoto: Yerahef () – Pi'el-vartalon imperfektin maskuliinimuoto.

Yhteys: "Niin kuin kotka houkuttelee poikasensa lentoon ja liitää niiden yllä ---"

Merkitys: Kuvaa kotkan suojelevaa leijumista tai siipien räpyttelyä poikasten yläpuolella. Tämä jae auttaa tutkijoita ymmärtämään myös Genesiksen "liikkumista" huolehtivana ja elämää synnyttävänä liikkeenä.

Jeremia 23:9:

Muoto: Rahafu () – Qal-vartalon perfekti.

Yhteys: "--- kaikki minun luuni vapisevat."

Merkitys: Tässä merkitys on hieman erilainen, viitaten voimakkaaseen tärinään tai vapisemiseen (mahdollisesti kauhusta tai uskonnollisesta hurmoksesta).

Yhteenveto

Vastaus kysymykseesi: itsepäisen tarkasti katsottuna muoto merahefet esiintyy vain kerran (Genesiksessä), mutta sen juuri R-CH-P esiintyy yhteensä kolme kertaa koko Tanakhissa.

Tämä juuri on klassinen esimerkki siitä, miten harvinaiset sanat (hapax legomena tai lähes sellaiset) auttavat tulkitsemaan vaikeita raamatunkohtia vertailemalla niitä toisiinsa.

* ch suunnilleen kuten sanassa Bach.

Vierailija kirjoitti:

VT:n alkukielisen version (tanakin, kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi) noin 17. sana on verbimuoto merachefet*. Vasta hiljan meitsille selvisi että se on muoto jota käytetään silloin ku.n on kyse nykyhetken toiminnasta. Itse asiassa se on verbin nominaalimuoto, partisiipin preesens. Tässä kontekstissa se kuitenkin on kai sitten loogisinta kääntää suomen finiittisellä imperfektimuodolla, siis (Jumalan henki, ruach elohim) liikkui (sikakirjaimellisesti, parttisiipin preesensinä: liikkuva). 

Tuo verbi esiintyy tanakissa kai vain kolmisen kertaa. Toisessa kohtaa se kuvaa kotkan liitelyä pesän yläpuolella poikasiaan suojellakseen. Tekoälyn (Gemini) läppää:

Sana merahefet () on peräisin heprean kielen juuresta R-CH-P (). Tämä juuri on Tanakhissa (heprealaisessa Raamatussa) erittäin harvinainen, mikä tekee siitä raamatuntutkijoiden keskuudessa mielenkiintoisen termin.

Juuri esiintyy Tanakhissa yhteensä vain kolme kertaa, ja jokaisessa kohdassa se on eri muodossa.

Juuren () esiintymät Tanakhissa:

1. Mooses 1:2 (Genesis):

Muoto: Merahefet () – Pi'el-vartalon partisiipin feminiinimuoto.

Yhteys: "--- ja Jumalan henki liikkui vesien päällä."

Merkitys: Tässä yhteydessä sana kuvaa liikehdintää, väreilyä tai leijumista.

5. Mooses 32:11 (Deuteronomium):

Muoto: Yerahef () – Pi'el-vartalon imperfektin maskuliinimuoto.

Yhteys: "Niin kuin kotka houkuttelee poikasensa lentoon ja liitää niiden yllä ---"

Merkitys: Kuvaa kotkan suojelevaa leijumista tai siipien räpyttelyä poikasten yläpuolella. Tämä jae auttaa tutkijoita ymmärtämään myös Genesiksen "liikkumista" huolehtivana ja elämää synnyttävänä liikkeenä.

Jeremia 23:9:

Muoto: Rahafu () – Qal-vartalon perfekti.

Yhteys: "--- kaikki minun luuni vapisevat."

Merkitys: Tässä merkitys on hieman erilainen, viitaten voimakkaaseen tärinään tai vapisemiseen (mahdollisesti kauhusta tai uskonnollisesta hurmoksesta).

Yhteenveto

Vastaus kysymykseesi: itsepäisen tarkasti katsottuna muoto merahefet esiintyy vain kerran (Genesiksessä), mutta sen juuri R-CH-P esiintyy yhteensä kolme kertaa koko Tanakhissa.

Tämä juuri on klassinen esimerkki siitä, miten harvinaiset sanat (hapax legomena tai lähes sellaiset) auttavat tulkitsemaan vaikeita raamatunkohtia vertailemalla niitä toisiinsa.

 

* ch suunnilleen kuten sanassa Bach.

Voisit mieluummin laittaa vaikka että "käykää kysymässä chatgpt:ltä tätä jos kiinnostaa". Ei nuo kuulu keskustelupalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Palstakeskustelun ongelma on siinä, että kaikki keskustelijat ovat eläneet sitä elämää, johon eivät jumaluudet ja mikään Jumala kuulu. Se on tuttua kaikille ja siitä lähtökohdasta oleva ajattelu on lähes itsestään selvää.

 

Sitten yliluonnolinen Jumala on muuttanut ihmisen ja tämän ajatteluun mahtuukin Jumalan todellisuus. Kaiken näkyvän ja tavallisin keinoin todistettavan lisäksi ihminen saa nähdä että todellisuus on myös sitä, mitä ei fyysisin silmin nähdä. Se on aivan yhtä itsestään selvää.

 

Ei siinä auta maammelaulut eikä vakuuttelut niille, jotka eivät näe Jumalan todellisuutta. Osa kun ei ole kiinnostunut edes selvittämään Jumalasta mitään. Oletus on jo valmiiksi että se on huuhaata. Jumalan kutsuessa ihmistä se huuhaa alkaa häventyä ja tilalle tulee kiinnostus ja halu ottaa selvää.

 

Oikein mukavaa alkanutta torstaipäivää kaikille. 

Tänäänkin Jumalan saarnauttama hullutus Jeesuksen ylösnousemuksesta tavoittaa ihmisiä uskoon monissa maailmankolkissa. 

Mikäli haluatte "hullutusta" kymmenenteen potenssiin, lukekaa Joogin elämäkerta by Yogaananda! Ainakin enkuksi löytyy myös pdf:nä. Yoganandan guru ilmestyy hänelle seinän läpi ihan fyysiseltä vaikuttavassa kehossa. Toinen joogi nähdään todistetusti samanaikaisesti kahdella paikkakunnalla, jotka ovat muistaakseni usean kilometrin päässä toisistaan. Ja lukuisia muita ihmeellisyyksiä. 

Gemini:  Kyllä, Steve Jobs oli erittäin suuri Paramahansa Yoganandan fani, ja tällä oli syvällinen vaikutus hänen elämäänsä ja ajatteluunsa.

Yoganandan teos Joogin omaelämäkerta (Autobiography of a Yogi) oli Jobsille eräänlainen "henkinen käyttöjärjestelmä". Tässä muutama mielenkiintoinen fakta heidän yhteydestään:

Vuotuinen perinne: Jobs luki kyseisen kirjan ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Myöhemmin hän luki sen uudelleen joka vuosi loppuelämänsä ajan.

Ainoa kirja iPadilla: Kun Jobs kuoli, kävi ilmi, että Joogin omaelämäkerta oli ainoa kirja, jonka hän oli ladannut omalle iPadilleen.

Viimeinen lahja: Jobsin muistotilaisuudessa vuonna 2011 vieraille jaettiin pieniä ruskeita laatikoita. Niiden sisältä paljastui Yoganandan kirja – se oli Jobsin viimeinen viesti ja lahja ystävilleen ja kollegoilleen.

Intian matka: Jobs matkusti Intiaan vuonna 1974 juuri tällaisten teosten innoittamana etsimään valaistumista. Vaikka matka oli fyysisesti rankka, hän sanoi myöhemmin, että intuition merkityksen ymmärtäminen oli matkan tärkein anti.

Jobsin mukaan Yoganandan opetukset auttoivat häntä luottamaan omaan intuitioonsa ja keskittymään olennaiseen – periaatteisiin, jotka näkyivät myöhemmin vahvasti Applen tuotteiden selkeydessä ja estetiikassa.

Onko sinulla itselläsi kokemusta tästä kirjasta, vai kiinnostuitko aiheesta Applen historian kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstakeskustelun ongelma on siinä, että kaikki keskustelijat ovat eläneet sitä elämää, johon eivät jumaluudet ja mikään Jumala kuulu. Se on tuttua kaikille ja siitä lähtökohdasta oleva ajattelu on lähes itsestään selvää.

 

Sitten yliluonnolinen Jumala on muuttanut ihmisen ja tämän ajatteluun mahtuukin Jumalan todellisuus. Kaiken näkyvän ja tavallisin keinoin todistettavan lisäksi ihminen saa nähdä että todellisuus on myös sitä, mitä ei fyysisin silmin nähdä. Se on aivan yhtä itsestään selvää.

 

Ei siinä auta maammelaulut eikä vakuuttelut niille, jotka eivät näe Jumalan todellisuutta. Osa kun ei ole kiinnostunut edes selvittämään Jumalasta mitään. Oletus on jo valmiiksi että se on huuhaata. Jumalan kutsuessa ihmistä se huuhaa alkaa häventyä ja tilalle tulee kiinnostus ja halu ottaa selvää.

 

Oikein mukavaa alkanutta torstaipäivää kaikille. 

Tänäänkin Jumalan saarnauttama hullutus Jeesuksen ylösnousemuksesta tavoittaa ihmisiä uskoon monissa maailmankolkissa. 

Mikäli haluatte "hullutusta" kymmenenteen potenssiin, lukekaa Joogin elämäkerta by Yogaananda! Ainakin enkuksi löytyy myös pdf:nä. Yoganandan guru ilmestyy hänelle seinän läpi ihan fyysiseltä vaikuttavassa kehossa. Toinen joogi nähdään todistetusti samanaikaisesti kahdella paikkakunnalla, jotka ovat muistaakseni usean kilometrin päässä toisistaan. Ja lukuisia muita ihmeellisyyksiä. 

Gemini:  Kyllä, Steve Jobs oli erittäin suuri Paramahansa Yoganandan fani, ja tällä oli syvällinen vaikutus hänen elämäänsä ja ajatteluunsa.

Yoganandan teos Joogin omaelämäkerta (Autobiography of a Yogi) oli Jobsille eräänlainen "henkinen käyttöjärjestelmä". Tässä muutama mielenkiintoinen fakta heidän yhteydestään:

Vuotuinen perinne: Jobs luki kyseisen kirjan ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Myöhemmin hän luki sen uudelleen joka vuosi loppuelämänsä ajan.

Ainoa kirja iPadilla: Kun Jobs kuoli, kävi ilmi, että Joogin omaelämäkerta oli ainoa kirja, jonka hän oli ladannut omalle iPadilleen.

Viimeinen lahja: Jobsin muistotilaisuudessa vuonna 2011 vieraille jaettiin pieniä ruskeita laatikoita. Niiden sisältä paljastui Yoganandan kirja – se oli Jobsin viimeinen viesti ja lahja ystävilleen ja kollegoilleen.

Intian matka: Jobs matkusti Intiaan vuonna 1974 juuri tällaisten teosten innoittamana etsimään valaistumista. Vaikka matka oli fyysisesti rankka, hän sanoi myöhemmin, että intuition merkityksen ymmärtäminen oli matkan tärkein anti.

Jobsin mukaan Yoganandan opetukset auttoivat häntä luottamaan omaan intuitioonsa ja keskittymään olennaiseen – periaatteisiin, jotka näkyivät myöhemmin vahvasti Applen tuotteiden selkeydessä ja estetiikassa.

Onko sinulla itselläsi kokemusta tästä kirjasta, vai kiinnostuitko aiheesta Applen historian kautta?

Auttoiko kirja Jobsia myös yrittämään parantaa syöpänsä hedelmiä syömällä ja siten päätymään ennenaikaiseen kuolemaan, kuten kuka tahansa lääkäri olisi hänelle osannut kertoa hyvin todennäköisesti tapahtuvan?

"Oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että lain rikkomisesta seuraa aina rangaistus eli teoilla on aina seuraus."

Oikeudenmukaisuuden yksi tärkeä ominaisuus on myös se että se on kohtuullinen ja suhteessa aiheutettuun vahinkoon. Se on myös yhteismitallinen muihin vastaaviin rikkomuksiin nähden.

"Onhan kostokin on oikeudenmukaisuutta."

Kosto eroaa oikeudenmukaisuudesta juuri siinä että kostossa seuraus on tunnepitoisesti valittu ja se pyrkii ensisijassa aiheuttamaan takaisin vähintään samansuuruisen vahingon tai vamman. Se ei siis ole useinkaan kohtuullinen tai linjassa virallisten rangaistusten kanssa.  

3376. Ugh! Termi-Jeesus on puhunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ja Kalevala ovat yhteneväisiä tekstejä.   Joku on kirjoittanut ylös kansan suussa vuosisatoja kulkeneita tarinoita.  Väinämöinen on yhtä uskottava hahmo kuin Jeesus.

Onhan Kalevalassakin luomiskertomus: maailma syntyi Sotkan munasta. Ihan yhtä uskottava se on kuin mikä tahansa kertomus. 

 

Yksi fundamentalistien hullutus on pitää kiinni siitä, että maailma olisi vain 6000 vuotta vanha. Mitäpä tieteestä. 

Raamattu on hyvin  realistinen.  Kaihtamattoman  raadollinen suorastaan.  Niin kuin ihmisen tarina on.   Se ihmisten historia josta saa jotain tolkkua,  on  vielä vähemmän kuin 6000 vuotta.  Olisko 4000?  Muu on ollutta ja mennyttä. 

Tuossa edellä siis viitattiin Raamatun luomiskertomukseen. Sitäkö tarkoitat tuolla " Raamattu on realistinen"? Jos, kerro esimerkki realismista.  Ja onko tosiaan siis maapallo 6000 v vanha mielestäsi? Kiitos. 

Realismia on  jo siinä että  kiistatta (?)  tämä  pallo ja  muut pallot on olemassa,  eliöineen.   Laita tähän tieteen realismia ja kerro miten tämä kaikki syntyikään?  Iso kiitos! 

" Voitteko avata mikä tarve on  väitellä uskovaisten kanssa,  uskon asiasta?  Sama kuin kiistelisi makuasioista. "

Uskonto vaikuttaa todella monen ihmisen elämään tavalla tai toiselle. Moni ihminen ahdistuu vaikka helvetillä pelottelusta tai kätkee oman seksuaalisuutensa koska ajattelee sen olevan syntiä.

Uskonto ei ole vain makuasia. Se on ihmisten elämään ja ajatteluun suuresti vaikuttava asia. Sillä voi olla suuria sekä pesitiivisia mutta myös negatiivisia vaikutuksia.

Siksi sitä on sekä lupa että myös velvollisuus haastaa myös ulkoapäin.

Vierailija kirjoitti:

"Oikeudenmukaisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että lain rikkomisesta seuraa aina rangaistus eli teoilla on aina seuraus."

 

Oikeudenmukaisuuden yksi tärkeä ominaisuus on myös se että se on kohtuullinen ja suhteessa aiheutettuun vahinkoon. Se on myös yhteismitallinen muihin vastaaviin rikkomuksiin nähden.

 

"Onhan kostokin on oikeudenmukaisuutta."

 

Kosto eroaa oikeudenmukaisuudesta juuri siinä että kostossa seuraus on tunnepitoisesti valittu ja se pyrkii ensisijassa aiheuttamaan takaisin vähintään samansuuruisen vahingon tai vamman. Se ei siis ole useinkaan kohtuullinen tai linjassa virallisten rangaistusten kanssa.  

Oikeudenmukaisuuden tunne vaihtelee yksilöittäin.  Se  kumpuaa tietynlaisesta itsekkyydestä, kilpailusta,  puolensa pitämisestä.  Pahimmillaan että  mulle kuuluu kaikki. Oikeamielisyys on juuri  enemmän  moraalista tasapuolisuutta.