Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?
14.02.2026 |
Minusta ei ole, vaan raamattu on ihmisten sanaa Jumalasta.
Kommentit (3751)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Hih, meni herne nenään luulevaisella, kun ei sitä argumenttia vastaansanomatonta päätelmää vastaan löytynyt. Ihan sillain sitten hienovaraisesti vihjataan helvetin kauhuista. Että lällällää, sittenpä näet. Kukahan se lapsellinen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Ei Jumala rankaise ketään ajattelusta, kyseenalaistamisesta, epäilystä .Olet täydellisen väärässä.
Toki rankaisee. Loi jopa erityisen paikankin sitä varten. Rankaisee myös niitä, jotka ovat kasvatettuja toiseen uskontoon. Itse asiassa suurin osa ihmisistä joutuu tuohon erityiseen paikkaan kun jumala ei järjestänyt sanansa levitystä tehokkaasti vaikka kaikkivoipana olisi kyennyt. Ei vain halunnut.
Jokainen joka ei ole uudestisyntynyt Jumalan valtakunnan kansalaiseksi, on erossa Jumalasta ja taivaasta. Riippumatta siitä mitä ajattelee,kyseenalaistaa tai epäilee.
Eli rajauksellasi kasvatit ikuiseen kidutukseen joutuvien joukkoa. Onko sinusta reilua toimintaa jumalalta?
Millä olet saastuttanut ajatuksesi, kun tuotat tuollaista puppua? Lue mielummin Raamattua.
Ihan vasitenkin lukemalla sitä raamattua ja tekemällä yksinkertaisen päättelyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kiitos sinulle, kun jaksat fiksusti argumentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Ei Jumala rankaise ketään ajattelusta, kyseenalaistamisesta, epäilystä .Olet täydellisen väärässä.
Mitä ihmettä? Eikö teidän juttujen ydin ole juuri se, että vain uskomalla pelastut? Ei niin, että epäile vain, vaan usko!
Jumalan valtakuntaan kuuluvalla ihmisellä on puolustaja joka sanoo Isän edessä että tämä on minun .Se on kriteeri ei omat spekulaatiosi.
Nappia naamaan aika mukavasti, tietoisuus katoaa sinä häivyt vaan olemasta ja ketään ei kiinnosta, that's it. On tärkeää elää nyt teet mitä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Ei Jumala rankaise ketään ajattelusta, kyseenalaistamisesta, epäilystä .Olet täydellisen väärässä.
Toki rankaisee. Loi jopa erityisen paikankin sitä varten. Rankaisee myös niitä, jotka ovat kasvatettuja toiseen uskontoon. Itse asiassa suurin osa ihmisistä joutuu tuohon erityiseen paikkaan kun jumala ei järjestänyt sanansa levitystä tehokkaasti vaikka kaikkivoipana olisi kyennyt. Ei vain halunnut.
Jokainen joka ei ole uudestisyntynyt Jumalan valtakunnan kansalaiseksi, on erossa Jumalasta ja taivaasta. Riippumatta siitä mitä ajattelee,kyseenalaistaa tai epäilee.
Mutta mitä mieltä olet tuosta sananlevittämisen järjestelystä? Reilua vai mitä?
Poh jois_Ko rea oli viimevuosituhannella tai 1800 luvunlopulla kristitty maa.
Turk in kuuluisa iso mos keija oli samaan aikaan kristillinen kirkko.
On mahdollista kadottaa ja löytää.
Jumala kutsuu jokaista ihmistä tavalla tai toisella jokatapauksessa ja antaa mahdollisuuden.
Alku oli 12 opetuslasta ja kirjoitukset levinneet kaikkialle maailmaan.
Miksi tätä ei hyväksytty julkastavaksi.
Samoin kävi. Oli maininta maista joissa ei hyväksytä kristinuskoa. Ei mitään ihmeellistä tai asiatonta ollut viestissä. Mikä homman nimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Ei Jumala rankaise ketään ajattelusta, kyseenalaistamisesta, epäilystä .Olet täydellisen väärässä.
Mitä ihmettä? Eikö teidän juttujen ydin ole juuri se, että vain uskomalla pelastut? Ei niin, että epäile vain, vaan usko!
Jumalan valtakuntaan kuuluvalla ihmisellä on puolustaja joka sanoo Isän edessä että tämä on minun .Se on kriteeri ei omat spekulaatiosi.
Jaa, no sanooko se semmoiselle, joka elinaikanaan piti Raamattua tarinakokoelmana? Eli epäili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Ei Jumala rankaise ketään ajattelusta, kyseenalaistamisesta, epäilystä .Olet täydellisen väärässä.
Mitä ihmettä? Eikö teidän juttujen ydin ole juuri se, että vain uskomalla pelastut? Ei niin, että epäile vain, vaan usko!
Jumalan valtakuntaan kuuluvalla ihmisellä on puolustaja joka sanoo Isän edessä että tämä on minun .Se on kriteeri ei omat spekulaatiosi.
Jaa, no sanooko se semmoiselle, joka elinaikanaan piti Raamattua tarinakokoelmana? Eli epäili.
Jumalan hengen tulee tehdä eläväksi koomatilanne. Hyvänjapahantiedonpuun maailmanviisaus menettää silloin valheellisen merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Vaan jos pieni lapsi onkin rationaalinen, niin helvetin portit aukenevat hänelle. Tämä oli se pointti, joka on sinulta hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.
Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.
Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Vaan jos pieni lapsi onkin rationaalinen, niin helvetin portit aukenevat hänelle. Tämä oli se pointti, joka on sinulta hukassa.
Todellisuus - se on muutakin kuin rationaalinen. Lapset sen yleensä tiedostavat. Länsimaissa ollaan tuon makaroniajattelun pauloissa. Ja tähän länsimaiset lapset kasvavat
Helvetti - täällä edes aikuisille ääneenlausuttavaksi liian hurjaa (paitsi kirotessa coolia) . Kulttuurissa, joka mässäilee pahuudella viihteessä, ei kärsi puhua tästä uskon asioihin liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.
Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.
Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.
Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.
Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.
Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.
Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.
Ristiriidat ovat epätosia.
Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Hih, meni herne nenään luulevaisella, kun ei sitä argumenttia vastaansanomatonta päätelmää vastaan löytynyt. Ihan sillain sitten hienovaraisesti vihjataan helvetin kauhuista. Että lällällää, sittenpä näet. Kukahan se lapsellinen on?
Uskovaiselle ei ole olemassa muuta päätelmää kuin Jumalan ilmoitus, jos se kirjaimellisesti otetaan. Tee omat päätelmäsi ja läjitä ihmiset sen mukaan sitten jompaan kumpaan kategoriaan-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.
Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.
Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.
Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.
Ristiriidat ovat epätosia.
Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.
Tosissasi alat sovittaa kolmisen uhatta vuotta vanhaa ajatuksenkulkua nykyajan kaavoihin? Et taida erottaa asioita kovin hyvin toisistaan. Uskovaiselle asia on kuitenkin selvää kuin pläkki. Mieti vielä miten ne enkelit mahtuikaan neulankärjelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä""
Sitten jos Jumala olisi ihan oikeasti rakastava, hän pelastaisi myös ne jotka eivät usko. Tai siis ei olisi mitään kadotusta edes koskaan luonut.
Miksi Jumala on luonut ihmiselle kyvyn ajatella, epäillä ja kyseenalaistaa, jos sitten rankaisee ihmistä siitä, että tämä on ajatellut, epäillyt ja kyseenalaistanut? Mitä ihmeen sairasta peliä tämä kaikki oikein on? Vähän kuin vanhempi opettaisi lapsensa ajamaan ensin apupyörillä ( täällä vissiin oli pidetty polkupyörävertauksista:-) ja sitten näkisi ikkunasta lapsen ajavan pyörällä ilman apupyöriä ja raivostuisi tästä: mitä ihmettä sinä teet, enkö ole sanonut, että ei saa ajaa pyörällä!!
Eikä vain suuttuisi vaan sanoisi sopivan rangaistuksen tästä olevan: "hyvä on, lapseni, hylkään sinut ikuisiksi ajaksi, mutta sitä ennen, tuossa on ovi kidutuskammiooni, jonka olen itse varustanut juuri tällaisia ihmisiä varten kuin sinä!"
Sulla unohtuu kuviosta Paholainen, tuhooja, valheen isä. Hän on täällä, maailmassa. Hän on mm. saanut ihmiset uskomaan, ettei häntä ole olemassa. Kun hän valehtelee, hän puhuu äidinkieltään. Hän ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän haluaa tuhota sielumme,yhteiskuntamme ja rakkauden. Hän on todellinen, älykäs,sodassa Jumalaa vastaan, vietteli ihmisen valheellaan niin että tuli kuolema ja tieto hyvästä/pahasta. Hän on persoonallinen paha (siksi pahuus on maailmassa eikä mikään sekulaari teoria pysty selittämään todellista pahuutta, jota on turha sepustaa koulutuksen puutteeksi tai varojen epäoikeudenmukaiseksi jakautumiseksi).
Hänelle on varattu loppu (seuraajineen). Mutta ilouutinen on se, ettei häntä tarvitse kuunnella. Hänen valheisiin ei tarvitse uskoa. Hänen strategiansa on paljastettu ja paljastetaan. Paljastaminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta. " Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Tie, jota saa kutsuttuna kulkea, vie kotiin.
Jumala loi paholaisen vaikka kaikkitietävänä tiesi sen luodessaan mitä tuleman pitää. Jumala on siis vastuussa kaikista paholaisen teoista. Jumala ei siis ole hyvä. Järjetöntä väittää, että olisi.
Sun teesi on siis tämä:Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias- ja koska maailmassa on pahuutta-hän ei voi olla hyvä. Tässä olet jumissa ja vihainen. Tästä et pääse eteenpäin ja tämän takia et voi lukea ilmoitusta tai ottaa sitä vakavasti.
Jos se hetki koittaa, kun huudat apua hätääsi, muista yksnimi, se ainut, jossa on pelastus. " Avuksesi huuda minua hädän päivänä. Minä autan sinua. Ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Laittaa toivonsa armoon - tämä on uskovan osa, eikä siihen pääse pelkällä järkeilyllä (se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovat käyttäisi järkeä, sehän on Jumalan lahja luomistössä ihmisen kohdalla). Sydän, sen pitää aueta. Joskus se aukeaa vasta kovien asioiden tapahduttua, mutta
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli ".
Silloin sydän tietää, että Hän on hyvä.
Heh, en ole vihainen. Olen huvittunut, että pidät sepitteesi jumalaa hyvänä, kun se sepite itsessään todistaa muuta.
Sinun käsityksesi hyvästä on tuollainen lapsellisen vastuuton, köllöttelet synneissäsi eikä käy kuinkaan?
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.
Kun on nämä molemmat: Pyhän Jumalan oikeudenmukaisuus ja sitten on armo.
Armo. Nämä kuuluvat Jumalalle - ja niistä voi ihminen päästä osalliseksi.
Ja sitten on tämä: lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Lapsi tarvitsee auktoriteetin. Hyvän auktoriteetin alaisuudessa lapsi kasvaa hyvin.
Lapsi uskoo ja haluaa uskoa.
Moni pienikin lapsi on kokenut uskoontulon ( kertoo aikuisena että tunsi synnintunnon, pyysi Jeesusta sydämeen ja tunsi vapauden). Aikuisena tämä ihminen ajattelee, että tietenkin ne teot olivat olleet tosi pieniä, (esim. tuossa mainitsemassasi sarjamurhaajakategoriassa), mutta lapsi itse koki sisimmässään, että halusi Jeesuksen yhteyteen. Ja aikuisena näki, että tästä alkoi Tiellä vaeltaminen.
Tässä jo pieni lapsi sai armon osakseen. Sitten on niitä murhaajia jotka myös saavat armon osakseen.
Tämä nyt ikävä kyllä on juuri sitä (vieläpä d-korin) apologeetan hihavakiota, johon uskovaiset heittäytyvät kuin eivät kykene oikeasti pureskelemaan asiaa.
Jos nyt jotain teknisiä ongelmia kirjoituksestasi haluaa osoittaa, niin aloitetaan vaikka siitä, että oikeudenmukaisuus ja armo ovat keskenään ristiriidassa. Oikeudenmukaisuus on sitä, että saa seuraukset, jotka on toiminnallaan ansainnut. Armo on sitä, että ei saa seurauksia, jotka on toiminnallaan ansainnut.
Seurailen netissä muutamaa ateistiaktivistia, yksi heistä tuli 5-vuotiaana uskoon, eli kunnollisen baptistin elämää vuosikymmenet kunnes tajusi, ettei hänellä ole edes yhtä edes kohtalaista syytä ajatella, että hänen uskontonsa on totta. Sellainenkin voi varhaisesta uskoontulosta seurata.
Siinäpä se, kun luet Raamattua, niin ymmärrät miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa (eli molemmat kuuluvat Jumalaan). Hän ON molempia. Hän toteuttaa molemmat.
Ristiriidat ovat epätosia.
Toki jos haluat oikeasti ratkaista ristiriidan, sen sijaan että vain kiellät sokkona sen olemassaolon, niin mielelläni tutustun ratkaisuehdotukseesi.
Onhan näitä, äkkiseltään ristiriitoja, jotka avaavat asioita.
Heikko on väkevä ja väkevä on heikko. Jumala on heikoissa väkevä.
"Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä luulee olevansa viisas tässä maailmanajassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas."
"Joka löytää elämänsä, kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."
- luo maailma ja ihminen
- anna sille vapaa tahto
- huomaa että se on huti
- anna mahdollisuus, armo
- pane sitten kaikki paskaksi
- luo uudelleen
Uskovaisen ei tarvitse kiistää mitään rationaalista. Hän haluaa vain uskoa ja kokee saavansa vastauksia. Ei-uskova ei halua uskoa, eikä koe saavansa uskosta mitään. Mikä on ongelma? Mahdollinen ongelma on vain uskomisen ja yhteiskunnan suhde, jos uskovaisuus on esim. pakollista riippumatta henkilön tahdosta. Näin ei Suomessa tai länsimaissa ole.
Alue: Aihe vapaa
Useimmilla ihmisillä on sellainen käsitys, että oikeudenmukainen rangaistus on jonkinlaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen. Siksi lainsäädännöissä tyypillisesti ryöstöstä saa pienemmän rangaistuksen kuin murhasta. Kristitytkin yleensä allekirjoittavat tämän logiikan siihen asti, että puhe kääntyy heidän suosikkijumaluuteensa, sen jälkeen ollaan valmiita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset ja mahdottomat selittelyt.
Pystyn hyväksymään sen, että joku ajattelee sarjamurhaajien ja vastaavien ansaitsevan helvettituomion - itse katson tuollaisen hyväksymisen juontavan useimmiten juurensa kyvyttömyyteen hahmottaa ikuisuutta - mutta se, että miljardit aivan tavalliset ihmiset, joiden "syntejä" olemme läheisimmiltämme rutiininomaisesti valmiita hyväksymään, olisivat jotenkin ansainneet ikuisen kidutuksen on täysin käsittämätön ajatus.
Luulen, että jos keskivertokristitty kykenisi edes pieneksi hetkeksi ajattelemaan asiaa objektiivisesti, syöttämättä skenaarion sisään "helvetti on ihmisen oma valinta" tai "Jumalan lain rikkominen on ääretön kapina" -tyyppisiä apologeetan hihavakioita, niin hän välittömästi pöyristyisi siitä, että on joskus kyennyt pitämään kuviota oikeudenmukaisena. Useimmat uskovat eivät vaan tuohon pysty.