Ei kiinnosta enää some, ei materia, ei raha, ei päihteet, ei ihmiset, ei statukset, ei uutiset etc. Asun lähes tyhjässä kämpässä.

Kuulostaa kyllä masentuneelta. Masennus ei ole vain väsymystä tai itkeskelyä tms, vaan se voi olla myös si, että asiat, joista oli ennen kiinnostunut, tuntuvat merkityksellisiltä. Minusta aloitus kuulostaa vahvasti masentuneelta.

Minä olen ollut tuollainen lähes koko ikäni.  Materia ja joutavanpäiväisyydet eivät kiinnosta. Luen paljon ihan painettua kirjallisuutta, minulla on kaikki mitä tarvitsen tasapainoiseen elämään.  Pari läheistä, mieleiseni asunto, mielenrauha. 

Turhien tavaroiden ja ihmissuhteiden karsiminen on paikallaan. Minäkin ns. konmaritin kotona muutama vuosi sitten, nyt on selkeää ja helpompi siivota. Muutama henkisesti voimia vievä ihminen on taaksejäänyttä elämää.  Minulla on pelkistettyä ja mukavaa, kaikin tavoin.  Viihdyn yksin, en ole erakko mutta en koskaan kaipaisi seuraa ellei olisi ns. pakko tavata tiettyjä henkilöitä toisinaan.  Aloittaja on selvästi löytänyt tasapainon elämäänsä, ymmärrän häntä hyvin.

Keskustelupalstatkin ovat osa SOsiaalista MEdiaa, vuorovaikutusta toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama. Täytin 39 ja kaikki vaan lakkasi kiinnostamasta. Tuntui että tää on niin nähtyä, ihan sama jos kuolenkin huomenna. Olen ollut vuosia kroonisesti masentunut, eikä tää nyt siltäkään tunnu- masentuneena oli edes joitakin tunnepiikkejä. Nyt vaan väsyttää/kyllästyttää kaikki. 
 

 

Henkinen ongelma. Henkisyys kutsuu, kirjoja ja ryhmiä on paljon.

Ravintoainepuutoksia,

E-epa tai jotain omega 3, 6 öljykapseleita. 

Sinultahan ei puutu kuin koira. Muuten samoisin että kuulostaa täydelliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, mutta mee kirjastoon ja lainaa Eckhart Tollen joku teos.  Ollaan kaikki matkalla kotiin. Ja muista, et elä elämääsi, vaan elämä elää sinua. Onnea matkaan! 

Ei tarvitse hakea kirjoja, voi katsoa videoita YouTubesta (apista) esim. Eckhart Tolle. Nyt tietysti tuli mieleen, että ne ovat englanniksi, mutta löytyy siellä suomeksikin videoita ja voi kuunnella & katsella mikä kiinnostaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Lisäisin tuohon vielä että katkaisee kaikki välit suomalaisiin naisiin, niin elämänlaatu paranee.

Niin niiden naisten xD

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ja elämäniloton harvemmin tunnustaa/tunnistaa itsessään noita piirteitä. 

Ymmärrän esim. somen  poisjättämisen. Mutta minimimalismin viemiben äärimmilleen ja jättää itselleen pöytä, pesukone ja sänky ei kuulosta normaalilta. Mitä podin kuunteleminen tuo sinulle...Sehän on pureskeltu ja palasteltu kapea näkymys jostakin aiheesta. 

Tuntemiani masentuneita ja burnoutissa olevia ihmisiä yhdistää se, että he eivät katso uutisia.

Jutteluohjelmista tulee illuusio ettei ole yksin ja jos puhe on rytmistä niin se muistuttaa vähän laulua. 

Outo juttu tuo uutishomma. Nimenomaan onnelliset eivät katso ja täytä päätään angstilla ja roskalla. Uutisissa ja medioissa ei paljon muuta ole.

Näinhän se menee että kun kaikki materia on koettu niin sitten se on koettu. On täällä kyllä uusiakin asioita, mutta niillä voi kestää hetki löytää luoksesi. Sinulla on ainakin tilaa niille

Meditaatioon ja rukoukseen kannattaa perehtyä ja tutkia mitä ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee että kun kaikki materia on koettu niin sitten se on koettu. On täällä kyllä uusiakin asioita, mutta niillä voi kestää hetki löytää luoksesi. Sinulla on ainakin tilaa niille

Meditaatioon ja rukoukseen kannattaa perehtyä ja tutkia mitä ne ovat.

Meditointi on ollut ihan hyvää harjoitusta mutta nykyään tietoisena pysyminen ilman meditointia on helpompaa. Se on vähän kuin perusolemus nykyään. Olla olemisen tilassa, rauhassa ja katsoa elämää lintuperspektiivistä mutta silti tuntea kaikki pinnalla olevat ohimenevät tunnetilat. Tarkastelen ja katselen mutta en enää samanlailla samaistu. Jos kuitenkin samaistun niin aika nopeasti olen taas tietoisena katsomassa asiaa ilman, että samaistun siihen liikaa. Tietenkin elän ihan suhteellisen normaalia elämää mutta suhtautuminen on muuttunut hyvin paljon. Rauha, tyyneys ja esimerkiksi luonnon olemus puhuttelevat minua paljon enemmän kuin kaikki hälinä, toiminta ja draama mitä on. En vain saa enää siitä itselleni täyttymystä. Kuitenkin valehtelisin jos en kokisi myös tyhjyyden tunnetta. Tai se on sellaista kaipuuta yhteyteen. Minä tavallaan voin tuntea sitä olemalla luonnossa, rakastamalla itseäni ja hengittämällä olemisen tilassa mutta silti kaipaan ihmisiä tai omaa ns laumaa jonka kanssa jakaa näitä kokemuksia, tuntea yhdessä. Olla ihmisenä luonnollisessa tilassa. Olen kuitenkin monelle aika tylsää seuraa koska minä en jaksa pölistä niin hirveästi tai muutenkaan tehdä kauheasti kaikkea. Jos tapaisin kaltaisiani niin olisimme jossain luonnossa, ehkä eläinten vaikkapa vuohien, aasien, ponien ja hevosten kanssa. Istuisimme kivellä katselisimme eläimiä, nauttisimme luonnosta. Tai lähtisimme metsään retkelle, nuotiolle, katsoisimme tähtitaivasta ja olisimme vain. Tuntisimme yhteyden kaikkeuteen, toisiimme. Miten kaunista se olisi. Voin toteuttaa näitä asioita myös yksin mutta kyllä ihminen kai kuitenkin kaipaa sitä yhteyttä myös toiseen ihmiseen. Ap 

Sinua kuitenkin kiinnosti tulla kertomaan tämä asia meille.

Mikä se on se sellainen some jonka poistit? 

Tää kuulostaa just kivalta, haluaisin samanlaista seuraa ja puuhaa itsekin.

Jos joku perustaa jonkun yhteisön jonnekkin Lappiin missä ei kiinnosta ulkomaailma yhtään, tehdään rahaa jollain käsitöillä ja musiikkiproggiksillä, olematta liian hippi, normaalit ihmiset vain jotka kyllästyneet tähän pazkaan, olen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Lisäisin tuohon vielä että katkaisee kaikki välit suomalaisiin naisiin, niin elämänlaatu paranee.

Vinkki: suomalaisiin naisiin saa kivasti etäisyyttä, kun menee ihan mille tahansa muulle palstalle kuin mammapalstalle. Mammat kiittävät.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama. Täytin 39 ja kaikki vaan lakkasi kiinnostamasta. Tuntui että tää on niin nähtyä, ihan sama jos kuolenkin huomenna. Olen ollut vuosia kroonisesti masentunut, eikä tää nyt siltäkään tunnu- masentuneena oli edes joitakin tunnepiikkejä. Nyt vaan väsyttää/kyllästyttää kaikki. 

Oon sinua 9 vuotta nuorempi, ja ajattelin ihan samoin, kunnes tuli syöpäpelko elämään. Sitä ennen kaikki kyllästytti ja sitä ajatteli että ihan sama, jos kuolee huomenna. Sitten tulikin syöpäepäily ja sitä alkoi ajatella, että onhan tässä vielä vaikka mitä nähtävää. Mikä siinä onkin, että kuolemanpelko pistää elämään. Mun vinkkinä kaikille, että älkää odottako elämän alkamista vasta viime metreillä - ja vaikka kyllästyttäisi, niin älkää ajatelko, että ihan sama vaikka kuolee huomenna. Kyllästyttääkö sua oikeasti, vai kyllästyttääkö sua vaan elää niiden odotusten mukaisesti, joita some tai nyky-yhteiskunta sulle määrää? Älkää odottako niitä kuoleman alkusointuja, ennen kuin alatte elää. Ja eläkää itsellenne, älkääkä somea varten.

AP on osoitus siitä, että lopulta meillä on vain itsemme. Sekä AV Vauva.fi. 

🙏 

Vierailija kirjoitti:

AP on osoitus siitä, että lopulta meillä on vain itsemme. Sekä AV Vauva.fi. 

👍